Olen aina ajatellut ettei valon väheneminen vaikuta minuun juurikaan, mutta tänä syksynä havahduin karuun totuuteen – aina maailman pimetessä ärsyttää vähän helpommin, eikä pinna kestä yhtä hyvin kuin normaalisti.
Kaamos vetää helposti mielen matalaksi. Tänään töihin mennessä oli pimeää (ja satoi), kotiin tullessa oli pimeää (ja satoi).
Kuvitelkaa, että vielä kuukausi sitten maailma näytti tältä!
Yritän pitää kiinni lenkistä kolme kertaa viikossa, sillä olo on niin eri kun jaksaa kuntoilla. Viime viikkoina vointi on raskausvaivojen vuoksi ollut sen verran heikko, että olen jättänyt liikkumisen hyvällä omallatunnolla vähemmälle ja ottanut levon kannalta, mutta nyt on aika suunnata jälleen lenkkipolulle. Aikomuksena on mennä myös Method putkisto -kursseille, niin kasvoklinikalle kuin kehonhuoltoonkin. Lisäksi luotan lehtivihreään, marjoihin ja hedelmiin – vihersmoothieen kannattaa koukuttua etenkin tähän vuodenaikaan. *klik*
Kokeiliin muuten viime vuonna kirkasvalokuulokkeita, jotka tepsivätkin hämmästyttävän tehokkaasti – tosin sain niistä migreenikohtauksia, olenhan valoherkkä, eli olivat ehkä liiankin tehokkaat :D.
Miten te muut huolehditte jaksamisesta näin pimeällä, vai vaikuttaako kaamos teihin mitenkään?
<3 Hannele
Mä olen ruvennut ajattelee, että tää pimeä kausi tekee hyvää. Se tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden hidastaa, keskittyy itteensä ja lepoon, jotta sitten jaksaa keväällä ja kesällä ihan uudella tavalla :)
VastaaPoistaLapsen myötä mä olen ruvennut rakastaa talvea siinä missä muitakin vuoden aikoja. Siis että joka ajassa on juttunsa, se on aika makeeta. Ja kun pienen taaperon kanssa ei oikein ole varaa valittaa vaan sinne pihalle on mentävä säässä kuin säässä (no ei sentään, mä vaan haluan opettaa lapseni siihen, että ulkona on aina kivaa, vaan varusteet saattaa olla väärät), sitä jotenkin asennoituu eri tavalla ja hyväksyy huononkin sään.
Ja yks päivä sitä herää huomaamaan, kuin joka jutussa on jotain tosi siistiä.
Tänään fiilisteltiin aamulla bussipysäkillä sateenropinaa peltikattoon ja miten hienolta se näytti asfaltilla, miten autot viskoi vettä joka puolelle ja kuinka söpöt oli erään pikkutytön keltaiset saappaat kun se kaiken pimeen ja harmaan keskellä ulkoilutti koiraansa.
Ja kotimatkalla vilahti aurinkokin, se värjäs koko maiseman vihreeksi ja keltaiseksi ja kaikki haisi sateelle ja oli ihanaa.
Niillä siis jaksaa. Pysähtymisellä ja pienien asioiden huomioimisella.
Ja kiitollisuus, se muuttaa kaiken :)
Onnea hei vauvauutisista! Tosi ihana juttu! :)
Laalia/ Mari Susa
Minustakin pimeä kausi on kaunis ja on ihanaa paneutua ihan vain lepäämiseen, mutta kun on sitä muutakin... Ja sitä ärsyttävää muutakin :D. Sellaisista hommista huomaan purnaavani huomattavasti enemmän, kun pimeä valtaa nurkat.
PoistaKiitos ihanasta kommentista kuitenkin, hymyilytti nuo keltaiset kurasaappaat <3. Ja iso kiitos myös vaavista, jee :)
Mua kanssa meinaa masentaa tää ilma! :( Ei millään tekisi mieli mennä ulos ja lenkkeily tällä säällä ei tule kuuloonkaan, en vaan saa itseäni tuonne :D Nyt on kyllä niin kova kaipuu johonkin lämpimään, ettei ole aikoihin ollut!
VastaaPoistaHa! Mä sain itseni juoksulenkille eilen :). Olin nii-in ylpeä itsestäni, I rock :D. Onneksi kohta tulee lunta ja sen mukana myös vähän valoa.
PoistaHerään sarastusvaloon ja töissä on kirkasvalo aamupäivää helpottamaan. Kotona valot ovat tehokkaita ja siihen päälle liikuntaa, liikuntaa ja vähän lisää liikuntaa. Niillä on menty ja vielä toistaiseksi vire on hyvä :)
VastaaPoistaVoi kun itsekin voisin luottaa valon tehovoimaan, mutta migreeni pilaa kaiken. Nyt yritän luottaa kunnon yöuniin ja sensellaiseen.
PoistaHehee, mun vihersmoothiesta ei oikein tullut vihreää kun käytin marjoina mustikoita :D Mut hyvää oli, kiitos ohjeesta :)
VastaaPoista:D Mutta mustikoista tuli värin myötä myös makua! Nom.
PoistaHeissan!
VastaaPoistaKiva kuulla pitkästä aikaa ja onnea hurjasti vauvauutisista :))
Itseäkin väsyttää ja vähän masentaakin tämä keli, varsinkin kun kahta koiraa pitäisi vielä päälle lenkittää tuossa kaatosateessa :/ MURR!
Mutta on se kumma, että tuo "lähestyvä" joulu ja talvi sitten jo alkaakin piristään mieltä, eli se on tämä pari kuukautta vähän ankeaa :)
t. Susanna