Ihmeellinen lapsi

Muutama yö takaperin Tukkis oli jälleen kerran iltavillissä. Tyyppi riehui ja kiukutteli, vaikka oli selvästi väsynyt, joten laitoin omat silmäni kiinni, käden pojan masun päälle ja odottelin melun laantumista. Noh, tuli hiljaista ja avasin silmät – Tukka-poika tapitti minua suoraan silmiin, ähkäisi kuuluvasti ja päästi aivan jumalattoman pierun. 

Ja nauroi päälle.  

Ihan sama joku Mozart, mun poikani on pieruhuumorin ihmelapsi. 

Tukkiksen ripset = äidin ylpeydenaihe <3 (minähän ne oon tehnytkin ;D). 

Yöt ovat meillä sujuneet iltavillejä lukuun ottamatta edelleen hyvin. Tukkis nukahtaa illan riehumisen jälkeen yleensä noin kello 11.00 ja vetelee sikeitä noin 04.00 saakka. Seuraavan kerran tyyppi herää yleensä noin 08.00, vaikka toisinaan herätyksiä toki tulee useampia.

Ja jep, toisinaan saatamme herätä kahden tunnin välein, jolloin äiti onkin hieman parempaa seuraa seuraavana päivänä. Onneksi Tukkis ymmärtää pieruhuumorin lisäksi myös päikkäreiden päälle, joten saan myös nukkua noin kolmen tunnin päiväunia.

Minimies on siis jo noin pienellä iällä erinomainen nukkuja – veikkaan hänen saaneen unenlahjojaan minun sukuni puolelta. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, odottelen jo jännityksellä tulevia hammaskiukkuja ja öisiä kävelyharjoituksia...

Ehkä sitten on kestona iskän nukutusvuoro? ;D

<3 Hannele