Uusi alku

Olen jo pidempään halunnut selkeyttää blogini linjaa ja aloittaa alusta. Kun postauksia kertyy usealta vuodelta, se näkyy muun muassa monipuolisuutensa ja kehityksenä, mutta toisaalta punaisen langan täsmentäminen on entistä hankalampaa.

Siksi olen päättänyt siirtää blogini uudelle alustalle ja siten myös rakkaudellahannele.fi ohjautuu paikkaan. Kirjoitan tästä eteenpäin myös muodista ja kauneudesta, mutta pääasiassa uran kehittämisestä ja elämänhallinnasta, koska uraunelmien jahtaaminen on yksinkertaisesti niin jännittävää puuhaa.

Jos siis näet tämän viestin, klikkaahan itsesi uudestaan osoitteeseen http:\\www.rakkaudellahannele.fi

For the Love of Flying High

Kirjoitin jokin aika sitten rakkaudestani muistikirjoihin ja ajattelin avata teillekin syitä, miksi olen yhtäkkiä niihin niin hurahtanut. Siihen on nimittäin selkeä syy.

Muistikirjani ovat täynnä listoja, enkä puhu nyt vain to do -listoista, vaan esimerkiksi Asioita, joita haluaisin tehdä työkseni tai Asioita, joista nautin (ja joita pitää tehdä enemmän) -listoista.

Jos et itse tiedä mihin olet menossa, joku päättää puolestasi. Kaikki tekomme vievät meitä jotain kohti, siksi kannattaisi päättää mihin haluaa mennä niin ammatillisesti kuin muutenkin elämässä. Minulla on edelleen unelmia, joita kohti haluan elämässä kulkea ja tätä polkua selventääkseni kirjoitan muistiin esimerkiksi taitoja, joita haluan oppia – muistaisin ne varmasti ihan ilman listojakin, mutta ylös kirjoittaminen tekee asioista jotenkin konkreettisempia.

Jos sinulla on päämääriä tai unelmia, kokeilehan listojen voimaa: kirjoita ylös yksi asia, joka voi viedä sinua hieman eteenpäin – mitä pitää harjoitella, hankkia tai tehdä? Pohdi myös erilaisia tapoja, joiden avulla voit mennä sinne minne haluat: kuitenkin jokainen asia elämässämme on ollut seurausta jostain muusta, aika harvoin asiat vain yhtäkkiä tapahtuvat.

Meillä on tänään menty tiukasti listan avulla eteenpäin, nimittäin joulun tehtävälistan. Mies ryhtyi juuri tekemään laatikoita ja nyt eräät nousevat sohvalta kokkaamaan rosollia. Pidetään peukkuja että tänä vuonna pysymme tämän listan herroina!

Onko teillä jotain vastaavia tapoja tai keinoja, tai nautitteko unelmien tavoittelusta? Omasta mielestäni se on ihan älyttömän innostavaa ja voimia tuovaa hommaa.

Haaste: Tee jotain mitä rakastat vartin verran viikossa!

Jos tekee asioita, joista nauttii, on huomattavasti onnellisempi kuin jos tekee vain sitä ainaista pakkopullaa. Tämä on asia, jonka kaikki tietävät, mutta silti vain harva oikeasti tekee niin. En tiedä teistä, mutta itsestäni tuntuu että aika harva meistä lähinnä suorittaa arkeaan, olenko oikeassa?

Heräät, puet päälle, juot kahvin, menet töihin, tulet töistä, laitat ruokaa, laitat lapset nukkumaan ja simahdat itse sohvalle. Aika monelle meistä tuo on aikakysymys, sitä jotenkin vain hukkuu kaikkeen pakkoon mitä maailmassa on.

Ajattelin tehdä teille lukijoille pienen haasteen tähän liittyen.

Haastan teistä jokaisen tekemään jotain älyttömän kivaa vartin verran viikossa. Se voi olla mitä tahansa, kunhan se on oikeasti jotain tekemistä (eli ei esim. sohvalla makaamista) ja parasta on, jos se on jotain minkä tekemisestä nautit niin paljon että uppoudut siihen täysin. Jos sinusta tuntuu ettet tiedä yhtäkään sellaista asiaa, kokeile rohkeasti uusia juttuja tai muistele, mistä lapsena pidit.

Niin ja miksi vain vartti? Kivoja juttujahan pitää tehdä tuntikausia, eikä vartista ole mitään hyötyä – vai? Vartti on juuri sopivan lyhyt aika ettei tekemisestä tule paineita, mutta ainahan voit jatkaa kauemmin, jos siltä tuntuu ;).

Nyt sitten vain pohtimaan mitä haluat tehdä! Itsehän ajattelin uppoutua paremmin piirtämisen saloihin.

<3

Ps. Kuva: H&M Home

Tuntemattomia ystäviä

Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta olo on kuitenkin ihan mahdottoman onneton ja nuutunut – tiedättekö sen tunteen? Minulla oli sellainen tässä muutama päivä sitten. Olin väsynyt, oli harmaata, oli sekaista ja jotenkin suretti, eikä huvittanut yhtään mikään. Päätin kuitenkin etten jää kotiin makaamaan, vaan nappasin pikkumiehen kärryihin ja lähdimme lähistöllä sijaitsevan hotellin uima-allasta testaamaan.

Alakuloonhan auttaa yleensä maisemanvaihdos, vai mitä?

Kävimme polskimassa ja ajattelin että pistäydymme vielä hetken verran leikkihuoneessa, ehkäpä voisi käydä ravintolassakin syömässä – mikä muka helpottaa pahaa mieltä paremmin kuin hyvä ruoka? Leikkihuoneessa tutustuimme tuntemattomaan äitiin ja hänen poikaansa, joka oli saman ikäinen kuin Tukkis ja lopulta päädyimme kaikki samaan ravintolapöytään. Ja voihan että miten paljon parempi mieli minulla oli tämän yllättävän illanvieton jälkeen.

Sitä minä vain että tehdään tuttuja ja uusia ystäviä näin hieman vanhempanakin, vai mitä? Itse ainakin vietän aikaani samojen ihmisten kanssa ja sekin on tietysti ihanaa, tuntea toinen monien vuosien kokemuksella, mutta uudet (ja eritoten tällaiset yllättävät) tutustumiset ovat aivan mahtava juttu.

Kivan tyypin kanssa juoruaminen on kaiketi kolmanneksi parasta, mitä suulla voi tehdä – laskinko oikein?

Olkaa rohkeita ja avatkaa suunne. Hyvä siitä tulee <3. 

Luksusta arkeen: Papershop!

Minusta on tullut viime vuosien aikana hirvittävän kranttu: jos on pakko, selviän en-niin-kauniin-tavaran kanssa, mutta jos on pientäkään mahdollisuutta valita, valitsen sen mikä silmääni eniten miellyttää.

Joku voisi pitää piirrettä pikkumaisena, eikö se nyt ole aivan sama millaiselle paperille kirjoittaa – ei ole! Minä haluan arkeni kauniina, kiitos. Esteetikkona saan esineen pienestä lumovoimasta hirveän paljon sisäistä tyydytystä – elämä on ihan riittävän tylsää taaperrusta ilman että siitä pitäisi tehdä vieläkin kurjempaa.

Kuva: Papershop.fi

Kahden siskoksen perustama verkkokauppa Papershop.fi kuulee selvästikin hätähuutoni – niin kauniita printtejä, kortteja, lahjatavaraa ja ennen kaikkea muistivihkoja. Onko joku muukin hurahtanut muistivihkoihin?

RAKASTAN. 

Kuva: Papershop.fi

 Ennen en pahemmin kirjoittanut asioita ylös, nyt en selviäisi ilman. Tuntuu kuin koko pääni sisäinen kaaos ja ympäröivä maailma olisi hallittavissa a) kauniilla muistivihkolla b) kauniilla kynällä c) kauniilla käsialalla (kohta c edelleen työn alla, terveisin minä ja mun koukerot, mutta yritän parhaani).

Kirjoitan ylös uniani, tekemättömiä tehtäviä, haaveita, suunnitelmia (etenkin tosi hulluja suunnitelmia), hyviä juoniviritelmiä ja kaikkea muutakin juonikasta.

Minulla on useampi muistikirja käytössä saman aikaisesti: yksi on tarkoitettu haaveille ja ihan erityisen hyville ideoille, toiseen taasen kirjaan ylös illalla päähäni välähtävät totaalielämänmuutokset ja muut hasardit aatteet (miksi ne iskevät aina kun pitäisi mennä nukkumaan?), kolmanteen kokoan muistiinpanoja ja muuta tärkeää ja neljäs on sitten ikään kuin suttupaperiin arvossa – sinne kirjoitan tehtävälistoja ja vaikkapa postausideoita, mitä milloinkin.

Onko muita jotka eivät hyväksy muoviastioita, rumia vihkoja tai mauttomia saippuaputeleita? Hyi olkoon niille hökötyksille. Jos suunnitellaan käyttöesineitä, voidaan samalla suunnitella nättejä käyttöesineitä samalla vaivalla. 

Ps. Kaikki kuvat ja niissä näkyvät tuotteet tietysti Papershop.fi, lämpimät suosittelut ja suuri kiitos näille kauneutta jakaville siskoksille!

Kylpyhuoneen kaapit järjestykseen

Lapsena sekasorto ei koskaan häirinnyt minua – oli niin paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin siivoaminen! Asia on kuitenkin muuttunut perinpohjaisesti, on se vain hassua miten sitä näin tylsänä aikuisena nauttii siitä, kun tavarat ovat paikoillaan.

Oma jälkikasvu ei selvästikään nauti järjestyksestä, tai ehkä hänellä on ihan oma järjestys, mene ja tiedä. Taaperon kanssa asuessa siivoaminen on muuten sitä että kun siirrät tavarat paikasta toiseen vain huomaat hetken päästä että taapero on järjestänyt kaiken sekunnin kuluttua taas ihan uuteen uskoon. Toisin sanoen meillä pitäisi siivota joka päivä (huoh).

Onneksi kaappien sisältöihin ei pikkumiehet pääse vielä käsiksi. Meillä päivittyi yläkerran kylpyhuoneen laatikosto ja säilytämme siellä nykyään kaikkea kosmetiikkaa. Ainoa ongelma oli että aina kun vetolaatikon avasi, kaikki tavarat lensivät mullin mallin. 

Suunnitelmissa on pitkään ollut ostaa Ikeasta laatikonjakajia myös kylpyhuoneeseen, vaatesäilytyksessähän olemme hyödyntäneet niitä jo pidempään. 

Ja viime viikolla se vihdoin tapahtui! 

Ah niin pornoa! Annan itselleni aina pienet aplodit, kun näen nämä kaikki pikkutilpehöörit kauniisti rivissä. Samalla tuli lopullisesti heitettyä pois suuri osa käyttämätöntä kosmetiikkaa, miten sitä vain kantautuukin aina jostain?

Kyseessähän ovat tietysti Ikean GodMorgon-sarjan kannelliset laatikot, jotka ovat kyllä aivan loistava apu etenkin pikkutavaran järjestämiseen. Inhoan sekaisia laatikoita, joista ei oikein tiedä mitä ne sisältävät – tiedättehän mitä tarkoitan? Kolikoita, hiuspompuloita, vanhoja huulipunia ja niin edelleen. Olen käynyt melkeinpä kaiken kodissamme läpi viime viikkojen aikana ja luopunut sellaisista tavaroista, jotka eivät tuota meille tippaakaan iloa.

Feels good.

Saatteko te sisäistä tyydytystä tällaisesta järjestyksestä, vai olenko ainoa?

Mitä jos aamulla ei masentaisikaan?

 Unelmien saavuttaminen ja uran muokkaaminen mahdollisimman innostavaksi inspiroi minua todella paljon. Suomessa elää yllättävän sitkeänä ajatus ettei työn tekeminen voi olla hauskaa, tai voi, mutta silloin se ei ole työtä. Jos nauttii siitä mitä tekee, sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi – työ on aina jotain epämiellyttävää, maanantai on paska päivä.

Kuvittele miten ihanaa elämä olisi, jos voisit herätä aamuisin intoa puhkuen tulevasta päivästä? Okei, tietysti aina on aamuja, jolloin haluaisi vain kääriytyä syvemmälle peittoihin, mutta että elämästä uupuisi se eeeeen jaaaaaksaaaa meeeennääääää töööööiiiihiiiiin -fiilis.

Ennen raskautta minulla oli hyvin usein tuollainen fiilis, mutta silloin jo päässäni iti ajatus elämän muokkaamisesta paremmaksi juuri työelämää silmälläpitäen. Mehän kuitenkin olemme töissä ison osan elämästämme, jos vihaamme sitä mitä teemme, niin onhan se hirvittävän sääli. Äitiyslomalla havaitsin että suunnitelmien selkiyttäminen vaatii ihan oikeasti asioiden pohtimista (niin ääneen kuin omassa päässäkin) ja tämän lisäksi vapaata aikaa. Jos raahautuu joka ilta töistä kotiin väsyneenä, ei hirveästi tee mieli pohtia yhtään mitään muuta kuin sohvaa ja karkkipussia.

Kuva: The Saks, Jo Malone

Unelmahommien jahtaaminen inspiroi minua kuitenkin todella paljon ja siksi olen päättänyt kääntää myös Rakkaudella, Hannelen linjaa entistä urakeskeisempään suuntaan. Uskon vakaasti siihen että iso osa onnea on se että voi olla innoissaan siitä mitä tekee työkseen ja toivon että pystyn jakamaan vinkkejä aiheeseen liittyen myös teille muille.

Toki kirjoitan edelleen myös pukeutumisesta, kauneudesta, oman talouden hallinnasta ja vähän näistä kirjailijan hommistakin (muutakaan elämää unohtamatta), mutta punaisena lankana on unelmahommien tavoittelu.

Jos aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut jo muutaman postauksen unelmahommien tavoittelusta. Klikkaa alta siis lisää luettavaa:

Miten löydän uuden (unelmieni) työpaikan?

Miten unelmia saavutetaan?


Ps. Törmäsin eilen aivan törkeän hyvään ideaan: hoitovapaalla moni äiti kelpuuttaisi jotain lisätyötä ja mikäs sen parempaa kuin saada oman alan töitä keikkaluontoisena, vai mitä? Mamwork on äitien perustama yritys, joka välittää etätyötä hoitovapaalla oleville äideille. Jos kiinnostuit, lue lisää täältä.