Ritu-mummu

Yleensä keskityn blogissani elämän vaahtokarkkeihin ja herkullisiin puoliin, mutta tänään sellaista aihetta on vaikea löytää.

Viikonlopun onnen ja ilon jälkeen saimme tänä aamuna suru-uutisen: pitkään sairastellut mummuni siirtyi toiseen maailmaan tänä aamuna. Vaikka tätä uutista on osattu odottaa tulevaksi, leikkaa se silti surulta vain sen pahimman terän. Kuolemaan on niin vaikeaa valmistautua.

Mummu oli todellinen tehopakkaus, joka jätti jälkeensä kymmenen lasta ja järjettömän määrän lapsenlapsia. Vasemmalla kädellä tuli hoidettua lehmät ja talo, toisella lapsikatras. Kaunis nainen, jolla oli vahva luonne ja kaupungilla hänet tunnettiin teräsnaisena, joka sanoi asiat suoraan. Ritu ei turhia jahkaillut.

En voi kuin toivoa, että olen perinyt mummulta edes puolet siitä voimasta, joka hänen sisällään jylläsi.

On niin outoa että Ritu-mummua ei enää ole. Alussa kirjoitin, että tämä postaus ei kerro elämän parhaista puolista, mutta sehän oli täyttä fuulaa – mummu oli taatusti vaahtokarkkia parhaimmillaan.

Jo saapui taivaan enkeli, nosti syliin väsyneen, 

pois kantoi äidin hiljaa,

vei rannalle rauhan veen,

oli lähtijä valmiina aivan ja odotti noutajaa,

oli avoinna ovi jo taivaan,jossa rakkaat odottaa,

me jäämme vain kaipaamaan

<3