Niin outoa – vastahan minä jäin pois töistä? Vauvavuosi on ollut kyllä ehdottomasti elämäni huikein vuosi, ei voi muuta sanoa. Siksi tuntuukin oudolta että kohta sitä taas talsii tuttuja käytäviä – tai siis kipittää. Minähän en nimittäin pahemmin töissä käytä talsittavia kenkiä, vaan korollisia, mutta voi olla että sekin asia muuttuu tässä tulevan vuoden aikana.
En nimittäin jaksanut kävellä enää korkokengillä viime sunnuntaina kummitytön rippijuhlissa. Minä! Ikuinen korkkarikävelijä! Minähän herranen aika juoksin ne jalassa ennen lasta.
Aloitin urani korollisena naisena jo ala-asteella ja muistan vieläkin sen hetken – oi se oli täydellinen. Sain kengät, joissa oli muutaman sentin korko ja kävellä kipsuttelin kylälle ostamaan karkkia hyvin, hyvin hienona. Koroilla on yhä edelleen mielialaani samanlainen vaikutus, jotenkin olen paljon ryhdikkäämpi, menevämpi, parempi työntekijä ja parempi nainen – iloisempikin olen, sehän on selvää, jos on kerran ryhdikkäämpi ja parempi ihminen enisvei.
Onko tämä kaikki nyt uhrattu äitiyden alttarille? Laitoin luottokorkkarini jalkaan ja mitä sanoivat koivet?
– Ei huvita, kitisi oikea jalka.
– Me halutaan kulkea nopeampaa, myönsi toinen.
Olen pulassa, tässä ei hyvä heilu kuulkaas. Jalat joutuvat kyllä nyt kunnon kouluun tai sitten vaihtoehtoisesti mieli, elokuussa selviää kumpi voittaa – ylä- vai alapää.
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen korkkarikävelijöitä tai entisiä sellaisia?
Mä en ole äiti mutta iän myötä mukavuudenhalu alkaa olla voitolla. Ja mulla oli ennen korot aina-ne porukan korkeimmat.
VastaaPoistaTotta, mukavuus on aika tärkeää. Voi vaikuttaa aika paljon tähän munkin ongelmaani :D.
Poista