Rakkaudella Hannele Lampela

Olen kirjoittanut blogiani anonyymisti jo useamman vuoden. Se on tuonut tietynlaista suojaa, koska osa jakamistani asioista ovat olleet suht henkilökohtaisia. Esimerkiksi synnytyskertomuksen julkaisua olisin varmasti miettinyt kahteen kertaan ilman suojanimen antamaa turvaa – olkoonkin, että bloggaajan nimi on yleensä hyvin helppoa selvittää ihan perus-googletuksella.

Nyt on kuitenkin tullut aika astua kaapista ulos ihan kokonimellä, sillä työrintamalla kuuluu sen verran upeita ja yllättäviä uutisia. Tämähän on justiinsa sitä ikävää vihjailua, josta keskustelupalstoilla purnataan, mutta valitettavasti en voi minusta riippumattomista syistä kertoa, miksi meikäläinen aina välillä räjähtää onnesta täällä ruudun toisella puolen. Paljastan ne uutiset lopullisesti syksyllä, kun on enemmän jotain näytettävää ja kerrottavaa – nyt on vielä tekemisen aika kyseisen projektin tiimoilta.

Mutta niin – Hannele on siis Hannele Lampela, toimittaja ja haihattelija, hauska tutustua ja päivää vaan kaikille. Blogia kirjoitan harrastusmielessä, toivottavasti se(kin) asia muuttuu joskus tulevaisuudessa.

Äitiysloma lähenee loppuaan, palaan töihin elokuun alussa ja voi herrajestas mikä kyyti tämä äitiysloma onkaan ollut! Olen oppinut miljoona ja kaksituhatta asiaa itsestäni, muista ja elämästä. Kävin tässä männäpäivänä toimituksessa keskustelemassa töiden aloittamisesta ja tuntui jotenkin niin oudolta istua siellä tutussa talossa pitkästä aikaa – miten siitä voi olla jo yli vuosi, kun lähdin?

Tämän postauksen jälkeen kerron myös Tukkiksen asioita täällä entistäkin vähemmän. Hänellä on oikeutensa anonymiteettiin ja nyt vauvavuoden loputtua en halua kertoa hänen henkilökohtaisia asioitaan tuhansille lukijoille (miten teitä onkaan niin paljon?).

Onko teille muuten se ja sama kirjoittaako bloggaaja blogiaan salanimellä vai ihka oikealla? Vaikuttaako se lukukokemukseen tai esimerkiksi tekstin uskottavuuteen ja jos, niin miten? Aika monihan nykyään jakaa kokonimensä blogin puolella. Ammatikseen bloggaavilla se on tietysti enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta meissä harrastelijoissakin on muutamia itsensäpaljastajia.