Jälleen sohvapäivä tiedossa.. Olen asustellut nyt noin viikon verran sohvalla, koska hermosärky ja yleinen uupumus. Pieniä reissuja voi tehdä autolla, mikäli on valmis hieman kärsimään – esimerkiksi eilen käväisimme lyhykäisesti Ikeassa (ilman ruuhkaa ja pelkän maton perässä), melkein oksensin jo lyhyen automatkan jälkeen ja menin suoraan nukkumaan, koska olin niin väsynyt, että puhekin takkusi.
Raskausviikolla 34 odotan jo kovasti raskausviikkoa 39. Toivottavasti olo tästä vielä paranee, sillä useampi viikko ilman elämää saattaapi käydä ihmisellä luonnon päälle. Tällä hetkellä vauva painaa noin kaksi kiloa ja mun vatsani tekee päivittäin aikamoisia aaltoliikkeitä – vauvan potkut ja siirtyilyt näkyvät kohoilevana vatsakumpuna, mikä on todella uskomattoman näköistä. Myös hikka on päivittäinen vieras, niin hassua <3.
Toisaalta on i-ha-naa, kun on oikeasti aikaa vain löhöillä, saunoa, viettää aikaa uroon kanssa ja nauttia uudesta kodista. Kummallista ettei ole oikein mitään velvollisuuksia, tärkeintä on huolehtia omasta itsestä ja sitä kautta tietysti vauvasta. Aurinko paistaa niin kirkkaasti kotimme isoista ikkunoista sisään, että on vaikea olla huonolla mielellä – kiitos tästä jelpistä, luontoäiti.
Vatsa kasvaa kovaa vauhtia, kaapistani ei löydy yhten yhtä kevättakkia, joka menisi vatsan kohdalta kiinni. :D Vielä ei ainakaan turvotuksia ole onneksi sen enempää, vaikka liikunta onkin jäänyt todella vähiin. Neuvolatäti muistutteli jo syömisen vähentämisestä, jotta paino ei lähde kiitonousuun. Olen aina kuvitellut että raskaana ollessa syömisen kanssa olisi todella rentoa, mutta vielä mitä – piiiitkä lista kaikkea, mitä ei saa syödä, minkä lisäksi neuvolassa vahditaan painoa aika tiukalla silmällä.
 |
| Aurinko armas ja mandariinipuu. <3 |
Supistukset ovat vähentyneet, mutta toisaalta kivuliaita supistuksia (etenkin niitä menkkakipumaisia) tulee melko usein ja etenkin yöaikaan. Vaistoni sanoi aikaisemmin, että pikkumiehen odottelu taitaa mennä reippaasti yli, muttamutta – ehkäpä niin ei olekaan asian laita. Vielä saisi kulta kuitenkin pysyä masussa kasvamassa, viikolla 37 hän on vasta täysin valmis maailmaa varten.
Jos muten olisin sinnitellyt töissä virallisen äitiysloman alkamiseen asti, tänään olisi SE päivä, kun saisin virallisesti toivotella työkamuille hyvää vuotta ja sitä rataa – nopeasti tämä aika kuluu!
<3 Hannele
Mullakin oli noita menkkakipumaisia tuntemuksia jostain rv27 lähtien. Ajattelin vain varoitella, kun mulle kävi niin, että tuli liikaa asennoiduttua saikun ja tuntemusten takia siihen että vauva ei ehkä odotakaan laskettuun aikaan, niin nyt rv39 tuntuu tosi pitkältä odotukselta tää loppuaika. Tai nopeasti se on mennyt, mutta kannattaa silti ajatella sitä rv42 viikkoa, koska muuten alkaa tuskastumaan liikaa :P Nyt oon vasta oppinut uudelleen nauttimaan omasta ajasta uudelleen, monta viikkoa kun vaan jokotteli itsekseen. Ja arvaa hävisikö ne menkkajomot nyt sitten kun niitä oikeasti sais tulla! Toivottavasti sulla ei käy näin, mutta kunhan täältä muutaman viikon edeltä huutelen kun meillä on niin samankuuloinen raskaus :) t. Toinen sohvailija (sitten jos/kun sun olo kohenee, älä aloita liikkumista liian innoissaan, pääset hyvällä todennäköisyydellä takaisin tänne sohvalle)
VastaaPoistaJoo huomaan yhä enemmän ajattelevani, että vauva tuskin menee ihan sinne loppuviikoille asti.. Olo on jo nyt aika tukala, vaikea kuvitella mitä se on sitten muutaman viikon päästä – saati että olisi kesähelteillä raskaana, huh. Tsemppiä sinnekin odotukseen! Toivottavasti vaavi tulee oikeaan aikaan :).
PoistaJos mun kestävyyteni tästä paranee, niin vaikea kuvitella että jaksaisin himmailla (vaikka pakkohan se on). Tällä hetkellä pää huutaa LENKILLE, vaikka pyllyn on pysyttävä kiltisti sohvalla.