Viittä vaille viis kuukautta

Yhyhyy – meidän mini täyttää jo VIISI KUUKAUTTA. Mihin tämä aika menee ja miksi minä en muista videoidakuvatanauttiatehdämuistimerkintöjä enemmän? Tai ehkä teenkin niin, mutta silti kaikki tuntuu hujahtavan sormien läpi sekunneissa.

Jotenkin panikoin jatkuvasti siitä että vauvavuosi on jo melkein puolessa välissä, pian se on ohi ja sitten meillä asuu pieni poika (mikä tietysti ihanaa sekin, mutta vauvasta saa nauttia vain tämän vuoden verran). Toisaalta odotan innoissani jo niitä hetkiä kun saan vaikkapa lukea rakkaani kanssa hyvää kirjaa, leikkiä muumipeikolla, leipoa namikakkuja ja koristaa joulukuusta, mutta sitten kuitenkin sydämessä asuu pikkuinen kaihomieli aina kun huomaan pojun oppivan jotain uutta.

Olemme mummulassa lomalla ja Tukkis on touhunnut innoissaaan 7-kuukautisen serkkutytön ja 3-vuotiaan serkkupojan kanssa. Mahtavaa nähdä miten pienestä toukasta on kuoriutunut touhukas poika, joka osaa jo vähän leikkiä, nauttii muiden seurasta ja seuraa kiinnostuneena muun väen touhuja.

Myös serkuskinat ovat jo alkaneet. Muutamaa kuukautta vanhempi Linnea konttaa jatkuvasti vetämään pikkumiestä tukasta ja ryöstää tuttia, kun toinen osaa lähinnä kölliä paikallaan ja on vähän liian helppo nakki kaikkeen kiusantekoon. Höh sanoo äiti, oottakaahan vaan serkusväki kun me vähän kasvetaan ;D.

Viisikuukautisneuvola on muutaman päivän päästä, saa nähdä minkä verran mies on kasvanut. Viimeksi painoa oli jo 7,3 kiloa ja pituutta 65 senttiä. Ruokakin muuten maistuu ihan mahdottomasti, välillä pitää ihan kiukutella jos lusikka ei tule suuhun tarpeeksi nopeaa! Ihmettelen siis jos paino ei ole noussut hyvin ;).

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella sujuu elo hyvin! Pahoittelen etten ole oikein ehtinyt kirjoitella, jahka tässä kotiudun täältä mummulan hulinoista niin jo on kuulkaas paljon asiaa. <3