Perseilypäivästä kansainvälinen vapaapäivä, kiitos

Se alkoi eilen illalla: potkaisin imuria, viskasin juustopaketin lattialle (EINIITÄSAAAUKIILMANVEIHTEÄ) ja murisin jatkuvasti.

Tänä aamuna sain draamakohtauksen, kun mies oli sekoittanut koiran kamman minun kampaani ja työpäivän vietin toljottamalla äkäisenä eteeni.  Iltapäivällä surullinen kissavideo herkisti kyyneliin.

Eiei, en ole hullu ja jakomielitautinen, vaan nainen.

Tää tila on selviö ja olen uhri – saakutan hormonit ottaa mun kehostani vallan.

Jos, siis JOS, perseilypäivät olisivat kaikkien kansanryhmien ongelma (toisin sanoen myös miehet kärsisivät tästä), saisi joka ikinen vähintään oman psykologin, hierontaa, toimitusjohtajan virallisen tervehdyksen, vapautuksen töistä ja lahjakortin Stockan Herkkuun aina perseilypäivän iskiessä kohdalle.

Koska onhan tää nyt vaan niin pyllystä – kirjaimellisesti.


Tunnelmia tänään:

Sanon suoraan, että tässä naisen anatomiassa on kyllä pahemman sortin design- ja suunnitteluvirhe tehty.

Kuka on esimerkiksi keksinyt, että lisääntyäkseen ihmisen on työnnettävä vesimelonin kokoinen pökäle avaimenreiästä? Kyllä voisin tehdä valituksen sille idiootille. Koko synnyttäminen on suurinpiirtein yhtä luonnollista, kuin aivojen aivastaminen pihalle korvakäytävän kautta. Ja sitten vielä ihaillaan ihmisiä, jotka tekevät sen ilman puudutusta.

Typerä luonto. Taas tekee mulle temput.

MUR.

<3 Hane

Ps. Kuvat tietty Grumpycat.com, kaikkien vihaisten kissojen ykkössaitti.