Kuka on kaunis?

Kuuntelin tuossa Tiina Lundbergin radio-ohjelmaa Yle Puheelta otsikolla "Kuka on kaunis?".

Aihe on aina ajankohtainen, puhujat mielenkiintoisia ja kiinnostavia pointteja vilisi keskutelussa jatkuvasti. Silti en malttanut olla ajattelematta, että "voi taivas, taas tämä sama asiaohjelma – emmekö me pääse tässä keskustelussa koskaan eteenpäin?"

Nää ei ois niitä "oikeita naisia", vaan nää ois tämmösiä jalkapuolia ihme-emäntiä. Ai paitsi että kyllähän tämän näköisiä naisia (ilman photoshoppausta, tosin) kulkee pitkin kyliä jatkuvasti. Ehkä heitä siis voi olla olemassa. 

Kuten esimerkiksi: Kunpa kaikki tajuaisivat, että me kaikki olemme yhtä kauniita. Ehdottomasti jokainen on aivan omanlaisensa yksi, upea itsensä, mutta jos tarkastellaan vain ja ainoastaan ulkoista kauneutta ja tämän hetken vallitsevia kauneusihanteita, niin me kaikki emme täytä niitä samalla tapaa, vaan jokainen on erinäköinen ja erilainen.

Ja se on ihan fine.

En ole yhtä kaunis kuin Claudia Shiffer, mutta who cares? En myöskään ole yhtä älykäs kuin Michelangelo, mutta sen myöntäminen, että emme ole kaikki yhtä älykkäitä on huomattavasti korrektimpaa kuin sanoa, että tuo ei ole yhtä kaunis kuin sinä.

Hei tää ois se "tavallinen, normaali nainen", joka on siis tosi, tosi kaunis, koska se on niin luonnollinen – ai paitsi että sehän näyttää ihan samalta ku nuo ufo-oliot tuossa yläpuolella? Lisätty vain liha. 

Nyt te tietysti kiljutte, että niin mutta niitä vallitsevia kauneusihanteita pitää muuttaa! Ne ovat aivan vääränlaisia! Me haluamme tavallisia, normaaleja naisia ja miehiä.

Olen samaa mieltä siinä, että kun ihanteet menevät liian pitkälle – toisin sanoen kun malleja värvätään anoreksiaklinikalta ja lapset pukeutuvat napapaitoihin – on maailmassa jotain todella mätää. Mutta ovatko muutkaan kauneusihanteet sen terveempiä, sillä ylilyöntejä tulee taatusti aina – halusimme me sitten olla millaisia tahansa.

Ihanteita on aina ollut. Me emme ole muiden ihmisten silmissä koskaan kaikki yhtä kauniita.

Välillä hoikka ihminen on valtaväestön mielestä ruma ja lihava kaunis. Välillä pitkät ihmiset ovat vallitseva ihanne, välillä taas lyhyet. Oma mummoni esimerkiksi kokee, että laihduttaminen tekee ihmisestä ruman, sillä vielä hänen nuoruudessaan hoikka ihminen oli järkytys. Afrikassa ihmisen pitää olla pyöreä, länsimaissa tällä hetkellä on valloillaan hoikka vartaloihanne. Välillä me haluamme ruskettua, välillä vaalea iho on in. Ihminen haluaa kulkea valtavirran mukana ja pitää kauniina sitä, minkä hän on oppinut ja sisäistänyt.

Niin ulkoiset kuin sisäisetkin ihanteet ovat mielestäni vahva osa ihmisen seksuaalisuutta ja ihmisyyttä, ja siksi me emme pääse ihanteista eroon. Ilman meidän himojamme ja halujamme ne ruumiinosat ovat loppujen lopuksi vain neniä, jalkoja, rintoja ja takapuolia.

Lihaa.

En sano, että erityisesti kannattaisin tämän hetkisiä kauneusihanteita – tai ihanteita ylipäätään. Niiden olemassaoloa on kuitenkaan turha kieltää ja niiden muuttaminen on todella, todella vaikeaa.

Käsi sydämelle – voiko olla maailmaa, jossa ei ole kauneusihanteita? Tai jossa ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Ihanne se on se tavallinen, rehevä ja "normaalikin" naisvartalo siinä missä mikä tahansa muukin.

Kun ihannoidaan "tavallista naista", niputetaan ihmisiä jälleen tiettyyn muottiin. Ja ollaan jälleen samassa pisteessä. Tiedän tälläkin hetkellä useita naisia, jotka kärsivät liiallisesta hoikkuudestaan niin terveydellisesti kuin ulkonäöllisestikin, mutta jotka eivät vain onnistu lihomaan – ja saavat kuulla siitä jatkuvasti niin lääkäreiltä kuin muiltakin ihmisiltä varsin kovaan sävyyn.

Ehkä sen sijaan, että meidän pitäisi tunnustaa kaikkien olevan yhtä kauniita, voisimme vain keskittyä parantamaan ihmisten itsetuntoa ja olemaan välittämättä siitä, että se oma itse ei ole täydellinen? Ei haittaa, vaikka et ole täydellinen, sillä ei meistä kukaan ole – ja se on ihan fine.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?

<3 Hannele

Kuvat: H&M ja BBC

Ps. Selvennykseksi vielä, että mielestäni paino ja kauneus eivät liity millään tavalla toisiinsa – jos joku nyt veti herneet nokkaan. Eikä edes niihin länsimaisiin kauneusihanteisiin, mistä kuvatodisteena Jennie Runkin otokset.