Uusintapostaus: Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen?

Vanhan blogin puolella on tekstejä, jotka nousevat aina vain uudestaan ja uudestaan luetuimpien joukkoon. Siksi olen julkaissut niitä silloin tällöin uudestaan, sillä blogimuuton myötä olen saanut tuhansittain uusia lukijoita (uskomatonta mutta totta) ja ilmeisesti aihepiiri kiinnostaa.

Olen huomannut, että suurin osa meistä kuluttajista ei tunnista enää laadukasta tuotetta sellaisen nähdessään – itsekin olen joutunut puijauksen kohteeksi liian monta kertaa. Usein tuijotamme vain ja ainoastaan hintalappua ja merkkiä, kun meidän oikeasti tulisi tuijotella sitä, mistä materiaalista tuote on tehty ja miten hyvin tai huonosti se on ommeltu.

Esimerkiksi lähes kaikki luksusmerkit aina Louis Vuittonia ja Dolce & Gabbanaa myöten tehdään samoissa tehtaissa kuin tuntemattomampien merkkien vaatteet – tämä on ihan perustietoa vaatealan ammattilaisten keskuudessa. Mitäs luulette, laittavatko he laatukriteerit off-asentoon edullisempia tuotteita tehdessään? Tuskinpa vain.  Ennen"Made in China" antoi tuotteesta halvan kuvan, mutta nykyään myös luksusmerkit tehtaillaan siellä, missä se on edullisinta – valmistusmaaksi voidaan toki merkitä maa, josta materiaalit on hankittu, vaikka todellisuudessa itse tuote kursitaan kokoon jossain aivan muualla.

Edullisestikin siis on mahdollista ostaa laatua, kunhan on tarkkana. Tärkeintä on kiinnittää huomiota materiaaliin ja tarkistaa ompeleen jälki.

Parjattu H&M on loistava osoitus edullisesta laadusta, jos vain on tarkkana kaupassa. Omasta kaapistani löytyy jopa kymmenen vuotta vanhaa henkkistä! Yritys on negatiivisen julkisuuden jälkeen pakottautunut kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös vaatteiden eettisyyteen – toisin kuin esimerkiksi  Lindex tai KappAhl...

Itselleni kävi aikoinaan huonosti esimerkiksi Espritin kanssa. Luulin ostavani suht hyvän ja kestävän tuotteen, sillä merkkiä pidetään perinteisesti edullisten kauppojen laadukkaampana versiona ja hintalapussa oli numeroita perushenkkistä enemmän – lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin laadukas. Jo muutaman käyttökerran jälkeen uuden neuleeni kainaloissa oli nyppyarmeija ja se oli niin nuhjuisen näköinen, että en sitä mielelläni päälleni laittanut (nyt vanhempana ja viisaampana tiedän todennäköisesti ostaneeni akryylia).

Onlyn, Vilan ja Vero Modan neuleista en edes kirjoita – niiden ostaminen on sama kuin käyttäisi setelitukkoa vessapaperina. Katsokaahan huviksenne, kuinka moni neuleista on täyttä akryylia, vaikka hinnaksi olisi lätkäisty 50 euroa (miesten puolella muuten samaa ongelmaa ei ole ja kun lähestyin yrityksen viestintäosastoa kysyäkseni miksi, he eivät edes vastanneet viestiini. Ja näköjään nyt kirjoitinkin, vaikka ei pitänyt, hehhee).

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Tällaisten kokemusten jälkeen olen pysynyt kovana: höpölöpö-materiaalit saavat jäädä kauppaan ja minulla on oikeus vaatia rahoilleni myös vastinetta. Selitykseksi ei kelpaa, että "näissä housuissa nyt on vaan tämmönen ominaisuus, että nappi lähtee muutaman käyttökerran jälkeen" – terveisiä vain Forumin Vilaan.

Michael Korsin tuotteilla on vuoden takuu. Tosin 400 euron laukulle olisi sopivaa antaa hieman pidempi tuotelupaus – miksi muuten maksaa moninkertainen summa veskasta?

Muistilista ostoksille:

• Älä ikinä, missään tilanteessa tai tapauksessa osta akryylia, vaikka sitä onkin tarjolla huomattava määrä. Se todellinen haista paska -materiaali, joka menee heti huonon näköiseksi ja vie vain turhaa tilaa vaatekaapissasi.
• Älä myöskään osta tekonahkaa tai -mokkaa. Voit saman tien nakata samalla rahalla vaikkapa vesilintua.
• Suosi luonnonmateriaaleja: Esimerkiksi villa ja kashmir pysyvät pitkään hyvinä ja ne on myös helppo pitää puhtaana, tosin näiden materiaalien säännölliseen huoltoon on myös kiinnitettävä huomiota. Toisaalta esimerkiksi 100 prosenttinen puuvilla on kestävämpi, kun siihen on lisätty hieman jotain tekokuitua.
• Kaikki tekokuidut eivät ole suoraan saatanasta: Esimerkiksi viskoosi on loistomateriaali! Siksipä kannattaa lukea seuraava kohta:
• Opi virheistä, mutta myös onnistumisista: Käännä katseesi vaatekaapin pitkäikäisimpiin kavereihin, mistä ne on valmistettu/ ostettu?
• Ota silmä käteen kaupassa: Jos vaatteesta roikkuu valmiiksi langanpätkiä tai saumat ovat vinksallaan, kannattaa tuote jättää suosiolla hyllyyn.
• Käytä silitysrautaa ja valmistaudu myös huoltamaan kavereitasi – jo tuotetta ostaessa kannattaa kysyä, että mitä tälle ihanalle mekolle oikein kannattaa tehdä?
• Vaadi laatua: Jos tuote menee nopeasti rikki tai paljastuu huonoksi, vie se takaisin kauppaan ja nosta meteli. Eihän semmoinen peli vetele.
• Osta oikeaa kokoa – liian pienet vaatteet eivät motivoi laihduttamaan, päin vastoin ne ovat harvinaisen ärsyttäviä tyyppejä vaatekaapissasi sillä hetkellä, kun sinulla ei ole mitään päälle pantavaa.
• Moni panostaa juhlavaatteisiin, mutta kannattaisi ennemmin kiepsauttaa ajatusmalli ympäri: On tärkeämpää, että arkivaatteesi kestävät kulutusta, ovat mukavia ja toimivia. Panosta siis ennemmin laadukkaaseen t-paitaan kuin menomekkoon, jota käytät kerran tai pari.

Tuotteiden eettisyys onkin sitten aivan oma postauksensa, ja vaikka yleensä eettisesti tuotettu vaate on hieman kalliimpi, ei tämäkään sääntö ole vedenpitävä.

Vielä vinkiksi, että lisätietoa aiheesta löytyy sivuilta, josta saat muun muassa vaatteiden hoito-ohjeita ja lisätietoa eri materiaaleista.