Tervetuloa oma huone!

Tänä aamuna herätessäni nenä oli tukossa. Mutta eipäs se ollutkaan flunssa, vaan Tukkiksen sormi, joka oli tungettu äidin nenään.

On tämä elämä vaan täynnä yllätyksiä. 

Olemme hiljalleen siirtämässä Tukkista omaan huoneeseen nukkumaan. Tähän asti hänen sänkynsä on ollut meidän sänkymme vieressä ja hän on nukkunut joko minun vieressäni tai omassa sängyssään. Uroo on nukkunut pääosin eri huoneessa, jotta hän jaksaa herätä aamulla töihin ja/ tai ottaa vaavin aamulla, jotta minä saan nukkua. Siksipä minä ja Tukkis olemmekin nukkuneet tämän melkein puoli vuotta kahden. 

Täältä muutetaan...

Tukkiksen sänkynä on vielä kehto, joka vaihtuu ihan kotvan päästä pinnasänkyyn. Kehto on ollut kyllä todella hyvä ihan pienelle – aivan pienet vauvat nauttivat ahtaista oloista, ne tuovat turvaa. Siksi suuri pinnasänky tulee käyttöön vasta nyt puolen vuoden iässä.

Pojan huone on vielä vähän vaiheessa. Haluaisin vaihtaa nuo verhot värikkäämpiin, minkä lisäksi seinät kaipaavat tauluja – väriä pitäisi saada enemmän. Onneksi asukas itse kiinnostuu tällä hetkellä lähinnä ilmapalloista, hienoista pusseista ja suurista käsistä – ei siis pelkoa ettei huone kelpaa ;D.

Tänne!

 Inhoan vaatekaappeja, varsinkin huonosti toimivia sellaisia. Siksipä päädyimme laittamaan Tukkiksen huoneeseen hieman tilaa henkarivaatteille, mutta pääasiassa bodyt sun muut saivat säilytystilaa Ikean lipastosta. Sisältä löytyy runsaasti pieniä laatikoita, joten pieniä housuja ja paitoja ei tarvitse viikata ja silti kaikki on järjestyksessä.

Suosittelen lämpimästi.

Pikkumiehille on tarjolla heti miljoonittain ylisöpöjä vaatteita – äiti ei kestä. Omia suosikkejani ovat muun muassa nuo tädiltä saadut porotossut ja siskon Espanjasta tuoma pelipaita.

Isäni toi alkuviikosta meille Pohjanmaalta keinun. Muutto on osin odottanut myös sitä, jotta voin öisin imettää helposti. Keinu on mummuni vanhasta kodista ja siihen liittyy paljon muistoja.

Hoitopöytä on jäänyt meillä aika päivää sitten pois käytöstä. Koen, että se on vähän turhake, vaikka aivan pienen vauvan vaipat onkin kätevää vaihtaa siinä. Nykyään vaipanvaihto käy kätevästi ihan vain sängyllä pyyhkeen päällä, poika kun heiluu niin ettei häntä todellakaan voi pitää enää korkealla pöydällä :D.

Tosin onhan siinä ihan kätevää säilyttää kaikkia mahdollisia romuja hoitotavaroita...

Nyt kun miehellä on mittaa melkein puoli vuotta, ei yösyöttäminen ole enää fysiologinen pakko, vaan enemmänkin tapa. Täällä nyt pallotellaan pehmeää tassuttelu-unikoulua, yösyöttöjen jatkamista ja asioiden omalla painollaan menon väliä... 

Yksi tärkeimmistä vauvavaiheista on loppumassa ja vaikka kaipaan unta, kaipaan enemmän yösyöttöjen jatkumista – vaikka olen itsekin ihan unenpöpperössä, on vain niin ihanaa nostaa pieni toukka rinnalle tuhisemaan. Tukkiksella on tapana rapsuttaa kädellä samalla kun hän syö, yleensä kohteeksi joutuu äidin kaula tai lakanan reuna. Ihan hölmöä, mutta en näistä pienistä jutuista vain malttaisi luopua (ja enää en voi edes syyttää hormoneja tästä hölmöilystä, taidan olla vähän rakastunut...).

Ja sitten toisaalta – varmasti yöherätyksiä on jäljellä ainakin nääääääääin paljon. Että ihan turhaa täällä marisen. 

Taitavat nämä muuttohommat riipaista enemmän äidin sydäntä, kuin Tukkista. Se pikku possu kun nukkuu missä vaan. <3

Nyyh.