Mikä on menestyksen salaisuus?

Aika raflaava otsikko, myönnetään. Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni tässä viime aikoina, kun tuntuu että ympärilläni olevilla ihmisillä on vähän jos jonkinmoista ongelmaa, johon ei sitten millään löydy vastausta – esimerkiksi kesätyöpaikan haku, ulkomaille muuttaminen, vihatun työn vaihto uuteen ja työttömyys ovat olleet tässä viime aikoina keskustelun alla.

Näitä keskusteluja on leimannut ikävästi yksi piirre: ihmiset keksivät ensin miljoona syytä sille miksi jokin ei onnistu, kuin miksi se voisi onnistua. Ja eihän mikään onnistu, jos ensin ajattelet että ei tämä nyt varmasti tule onnistumaan koska rahatlopussaenuskallasoittaabussieikuljejamitänäitäsyitänytolikaan.

Easy2Safe-yhteistyökuvioiden kautta olen päässyt osalliseksi Petteri Moilasen elämäntapavalmennusta ja Petteri on pyytänyt minua muun muassa tutustumaan maailmalla tunnettujen elämäntapavalmentajien ajatuksiin. Yksi näistä ihmisistä on Tony Robbins, joka kertoo pohtineensa paljon menestyksen salaisuutta.

Yleensähän ajatellaan että historiamme määrittää meitä jollain tapaa: rakastavassa perheessä kasvava ja koulut käyvä ihminen pääsee helposti pitkälle ja historia toimii ikään kuin ponnahduslautana tulevaan. Jos taas koet hirveitä asioita elämässäsi jo sen alussa, olet automaattisesti tuomittu kulkemaan raskaampia polkuja – vai?

Meillä on miljoonittain esimerkkejä, jotka kertovat toisenlaista tarinaa. On olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kauheita asioita, mutta päätyvät tekemään elämässään huikeita juttuja ja kasvavat koko kansan esikuviksi. Mikä on voima sen takana?

Se on tunne, halu ja mahdollisuuksien näkeminen – tapa ajatella asioita. Aika moni näkee ensin ongelmat, sitten vasta mahdollisuudet. Lauseet alkavat heti ensimmäiseksi sanoilla "en voi", "en osaa" tai "se ei ole mahdollista". Olen aivan varma että jos jotain haluaa tarpeeksi, siihen kyllä keksii keinot (etenkin jos kyse on vaikkapa kesätyöpaikan hakemisesta tai ulkomaille muuttamisesta, ei esim. Marsiin matkaamisesta tai kuolleista herättämisestä).

Älä siis anna historian määrittää tekemisiäsi, älä näe ensimmäiseksi vain niitä ongelmia ja tee asioita, joiden avulla pyrit lähemmäs päämäärääsi olivat ne sitten pieniä tai suuria juttuja. Jos esimerkiksi ulkomaille muuttaminen on hankalaa omistusasunnon vuoksi, laita se vuokralle. Jos et saa töitä omalta alaltasi, voisitko harkita vaikkapa kurssitusta toisen alan ammattiin tai hakea hieman samantapaisiin töihin, mutta jotka eivät ole niin kaukana omastasi?

Aivan käsittämättömän moni ihminen ainakin omassa lähipiirissäni heittelee aivan kummallisia syitä sille, miksi asiat eivät voi onnistua (esimerkiksi aikuisen ihmisen suusta kuultua: "en osaa soittaa sinne" – true story). Omalta mukavuusalueelta kannattaa häipyä aina välillä ja omaa asennetta kannattaa tarkastella ulkopuolisen silmin – jos joku muu on onnistunut, mikset sinäkin kykenisi samaan?

Minä olen onnekseni perinyt äidiltäni tavan tehdä ensin ja ajatella sitten – ei aina paras mahdollinen tapa lähestyä asioita, mutta ainakaan en jumitu yksityiskohtiin ja annan palaa. Kyllä, mokia on ehdottomasti tapahtunut (terveisiä esim. ala-asteen askarteluopelle), mutta olen elossa ja kukaan muukaan ei kuollut. Jossain vaiheessa on voinut nolottaa, mutta ihan sama ja silleen – koko elämän mittakaavassa yksi häpeän hetki on pahempi kuin se, etten olisi edes yrittänyt.

Luovuus, rohkeus ja halu ovat avaimia aika moneen juttuun. Kyse on usein enemmänkin uskalluksesta ja siitä että hoksaat tehdä asioita uudella tavalla. Where there is a will, there is a way ja sitä rataa ;).