Tänään minä...

 ...Olen nukkunut yöni tunnin pätkissä – kiitti vaan tiheän imun kausi.
... Olen saanut yön aikana silarit, jotka tosin vuotavat aika pirusti.
... Voin vihdoin heittäytyä saunan lauteille makaamaan, enää ei tarvitse varoa mitään – voin myös venytellä, pomppia, taivuttaa ja nostaa. Kiitos rakas keho, teit hyvin ja rakastan sinua.
... En voi enää lukea uutisia tai katsoa elokuvia ahdistumatta.

... Voisin aivan hyvin vilauttaa tissejäni vaikka Paaville, ei tunnu juu missään – toistaiseksi yritän kuitenkin hillitä itseäni.

... Saatan kuitenkin unohtaa tissin esille, sori vaan kaikki meillä vierailleet... Se kun ei tosiaan tunnu enää missään. 

... Koen vastustamatonta halua mennä nukkumaan ilman lakanoiden vaihtoa, vaikka siellä nyt olisikin vähän vauvankakkaa – puklut on tässä vaiheessa jo ihan sama.

... En ole harjannut hiuksiani viiteen päivään, koska muutossa hukkunut harja. Kaunista. Uuttahan ei voi tietenkään ostaa, sehän olisi liian kätevää ja hyvin muistettua ruokakaupassa. 

... Odotan jo kärsimättömästi mummun vierailua lokakuun alussa, kun isä ja äiti saavat nukkua_yön_normaalisti ja ehkäpä lähteä vähän hippaamaankin. Ja silti ikävöin tuota riiviötä jo nyt – miten joku voi olla niin rakas ja rasittava yhtä aikaa?

... Huomaan jälleen aivastavani normaalisti, pelkäämättä.
... Olen laulanut miljoona kertaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulua tuhansin eri äänenvoimakkuuksin kiljumisesta kuiskailuun.
...Olen vihdoin hyötynyt 18 vuoden tanssiopinnoista – Tukkiksesta äidin esitykset on parhaita, Uroosta en osaa sanoa.
...Olen onnellinen uudesta saunasta, jossa voi rauhoittua ja olla_ihan_yksin.
... Olen järjettömän kiitollinen ja onnellinen aviomiehestä, joka tajuaa, ymmärtää, auttaa, rakastaa, halaa ja hoksaa silloin kuin pitääkin. En ole yksin.

... Koen olevani enemmän sinut kehoni suhteen – jopa suosikki-inhokkini vatsa on jäänyt kriiseilypaitsioon.
...Olen nukkunut vähemmän kuin kertaakaan bileaikoina ja villeinä nuoruusvuosina, silti kykenen olemaan, ajattelemaan ja pitämään huolta.
...En voi luottaa siihen että hengittämään luotu olento varmasti hengittää – käyn aina välillä tarkastamassa.
... Olen jatkuvasti täynnä huolta, rakkautta, turhautumista, ärtymystä, iloa, onnea ja sinniä – jaksan vielä hetken, yritän vielä kerran – silti en kuitenkaan vaihtaisi tästä päivästä pois hetkeäkään...

...Koska tänään minä olen äiti.

Haluaisin kuulla myös mitä Korinnalle, Iinalle ja Xenialle kuuluu tänään uuden elämäntilanteen myötä – haaste on heitetty!