Hääpäivälahja esittelyssä

Olen tottunut siihen, että työmatkani kestää puoli tuntia kävellen. Mutta arvatkaapas mitä? Eipä kestä enään!

Olen nimittäin unohtanut täysin esitellä hienon hääpäivälahjani täällä blogin puolella! On se hieno. Ja kiitää tuhatta ja kymppiä, eli meikkis on töissä alle kymmenessä minuutissa. <3

Jehhehee. Kunnonkohotusta ei voi estää. Ja työmatkapyöräily opettaa sitä paitsi paremmin kuin Siperia tärkeitä faktoja elämästä, kuten "älä polje suu auki" ja "Jos joku ajaa täysiä päin, väistä". 

<3 Hannele

Ps. Ruokakriitikko-blogissa morkataan jälleen yhtä kaupungin brunsseista

Mildh Showroom

Yksi parhaista puolista työssäni on kekkerien ja erilaisten kutsujen määrä, sillä meikäläinenhän juurikin tykkää hyvästä ruuasta, hyvistä ihmisistä ja jos sun minkälaisesta meiningistä.

Viime viikolla vierailin Mildhin Showroomilla, josta löysin muutamia mielenkiintoisia, uusia tuttavuuksia.

Laadukkaat vaatteet ovat sydäntäni lähellä (kuten olette varmaan blogistakin huomanneet) - meikäläinen ei todellakaan tykkää heittää rahojaan kankkulan kaivoon. Rakastuin noihin kuvassa näkyviin Cathrine Hammelin neuleisiin, sillä voihan lääh, miten pehmeitä ja lämpimiä tyyppejä. Kappalehinta pyörii noin 300 eurossa, mutta edustaja kertoi käyttäneensä omaa villatakkiaan jo seitsemän vuoden ajan, eli toisaalta laatu on aina laatua. Myös mallit olivat klassisia, eli niidenkään puolesta aika ei aja neuleiden ohi, ehkä ensi talveksi?

Toinen kiinnostava tuttavuus oli italialainen nahkalaukkuperhe Tosca Blue. Suuremmat mallit olivat ehkä hieman liian aikuisia meikäläisen makuun, mutta nuo pienemmät villikot sopisivat oikein loistavasti kaappiini? Hinta ei päätä huimaa, sillä nämä kuvassa näkyvtä yksilöt ovat 79 euroa kappale.

Jos muuten joskus saan lapsia, niin piru että se ipana hukkuu tavaraan (tai sitten eräiden on hitusen hillittävä itseään). Nimittäin enköhän ollut heti pylly pystyssä kuvaamassa muutamaa kokoluokkaa liian pieniä vetimiä, äh...

Yllä näkyvää Petit Royal -tuoteperhettä saa myös vaaleanpunaisena ja arvaattekos jo, kenelle se on suunniteltu? No Estellelle tietysti. Vaikka kuinka hienot, vaikka seuralaiseni mielestä taisi mennä jo hitusen överiksi :D.

How cute? Nyt pitäisi vielä keksiä, että kenelleköhän noita ostaisi... Nukanakki? ;D

Ja mikäs se olikaan se lurppasuun suosikkihomma koko reissulla? No kyllä varmaan arvaatte...

Kehhehhee, RUOKAA. Nuo vartaat oli aivan käsittämättömän hyviä <3. 

<3 Hannele

Raakaruoka-aika: Blogiarvonta Ruokakriitikko-blogissa!

Mitä olisikaan uuden blogin perustaminen ilman kunnon arvontaa? No ei mitään. Siispä tuumasta toimeen.

Tuoreessa Ruokakriitikko-blogissani arvotaan Raakaruoka-aika-kirja, joka lähestyy näitä terveysherkkuja sangen mielenkiintoisesta näkökulmasta: kieli edellä. Tarkoitus on siis ennen kaikkea tehdä hyvää ruokaa ja terveys on vasta toissijainen juttu.

Käykäähän osallistumassa!

<3 Hanettaja

Ai pulleat posket tai leveät leukaperät?

Poskeni ja leukani ovat leventyneet vuosien saatossa melkoisesti (arvioitsijana oma kriittinen mieli, toim. huom.), mutta luulin tämän johtuvan vanhenemisesta, sillä esimerkiksi isälläni ja veljelläni poskien muoto on muuttunut vuosien saatossa samalla tavoin.

Mutta johtuuko se? No kuulkaas kyllä ei johdu.

Kävelin muutama kuukausi takaperin hammaslääkärin vastaanotolle, jossa ystävällinen hammastäti heti ensi vilkaisulla ilmoitti, että tässä meillä on todellinen bruksaajan malliyksilö suoraan oppikirjasta, katsokaa nyt näitä leukaperiä.

Bruksaus, eli hampaiden narskuttelu, on syyllinen muun muassa mittaviin päänsärky- ja niskasärkyongelmiin sekä lisäksi kaiken pahan pirulainen, mitä poskiini tulee.

Ja nyt muutama kuukausi diagnoosin jälkeen voin ilokseni ilmoittaa, että tuoreen aviomieheni vieressä ei suinkaan enää nuku iloinen, hidastetusti tukka huojuen kulkeva seksikissa (koska sitähän mää niinku oon aina ollu)...

Uroon unelma. Ei siis minä, vaikka varmasti hirrrrrrvittävän paljon saman näköinen ;). Kuva: Victorias Secret

Vaan itse Jaws – hello!

Kuva: EON Productions

Mhää shain nimithäin nhää hammaskiskhot nhyt ja oon muutenh shiih toshi thyytyväinen. Niithä pithää pithää jokha yö. Varmasthi authaa toshi paljo näihhin mun päänshärkyihin. Jea.

<3 Hannele

Äiti

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille (etenkin sulle, mun äiti, ku kuiteskin luet tämän <3)

Aurinkoinen päivä on sujunut jälleen pääosin ulkosalla, sillä eihän tuosta keväästä nyt vain voi saada tarpeekseen! Omaa äitiäni Pohjanmaalla on onneksi ollut onnittelemassa puolet muusta jälkikasvusta ja isä, sillä itse täältä kaukaa tyydyin kukkalähetykseen ja pieneen lahjaan.

Arvostan omaa äitiäni maailman tappiin ja takaisin, sillä hän on ihan oikeasti juuri sellainen pullantuoksuinen leijonaemo, joka pelastaa pentunsa vaikka jos mistä viidakosta ja soittaa vielä 30-vuotiaallekin makiaiselleen, että muistithan laittaa pipon päähän, siellä on pakkasta?



Ainoa oikea äitienpäiväkukka, valkovuokko, on vallannut taas meikäläisen lenkkireitit. <3

Myös mummoistani löytyy aikamoisia teräsmuoreja, jonka hoteista maailmaan selviytyi muun muassa kymmenen lasta, melko monta lehmää ja järjetön määrä lastenlapsia.

Teräsnaisten jälkeläisenä ajattelin näin äitienpäivänä kuitenkin nostaa esiin kysymystä, jota olen välillä mielessäni pallotellut kuluneen vuoden aikana: Mikä näitä nykyäitejä oikein vaivaa?

Älkää käsittäkö väärin, suurin osa nykyäideistä on enemmän kuin mahtavaa sakkia, jolla pysyy järki päässä ja kolikot kourassa. Joukosta löytyy kuitenkin äänekäs vähemmistö, jonka ainoa tehtävä tuntuu olevan muiden äitien tarkkailu ja arvostelu.

Olen siinä iässä, että äitiys on pakostakin ajatuksissa syystä tai toisesta ja suuri osa ystävistäni elää jo äitiyden maailmassa ja muutamat keskustelut ovat saaneet minut ihan ymmälleni: milloin  esimerkiksi imettämisestä, synttäreiden järjestämisestä, lapsen nimestä, ruokapurkeista ja äidin vapaa-ajasta on tullut yhtä sotaa?

Jos Thatcherin mukaan helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia, niin siellä on aivan takuuvarmasti paikka myös äideille, jotka ottavat asiakseen tehdä muiden naisten äitiydestä huonoa omaatuntoa, vääriä valintoja ja raskaampaa arkea. Äitiys tuntuu nykyaikana olevan asia, jota jokaisella on oikeus arvostella ja lähipiiristänikin löytyy toinen toistaan kummallisempia tokaisuja siitä, miten asiat pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja hoitaa.

Äitienpäivän kunniaksi toivoisin siis, että myös äidit ymmärtäisivät pitää toistensa puolta ja suvaitsisivat toistensa erilaisia valintoja. Se "lapsen paras" kun voi olla äidistä ja perheestä riippuen millainen tahansa.

<3 Hannele

On siis kevät...

...ja en kulje Hakaniemen rantaa, vaan Korjaamon brunssille pitkin Töölön aurinkoisia katuja.

Haluaisin niin kovasti pitää Korjaamon brunssista, mutta suoraan sanottuna se oli aikamoinen pettymys: 18 euron brunssiksi valikoima oli todella huono ja esimerkiksi makeana jälkiruokana oli vain ja ainoastaan tosckakakkua, kun muualla on useita erilaisia leivoksia, keksejä ja muuta herkkua. Suolainenkaan puoli ei häikäissyt, sillä ruoka oli ikävällä tavalla mättöruokaa.

Ruokafanaatikon on vaikea sulattaa tällaista tarjoilua, mutta onneksi ihana aurinko, hyvä kahvi ja Hesari pelastivat paljon. <3

Ihana leppoisa vapaapäivä ja mahtavaa, kun kesä on jo näin kulman takana. Nyt onkin vuorossa kunnon siivousurakka, johon on vaikea motivoitua, sillä gaaddämit tämä meidän remontin keskellä oleva kämppämme ei varsinaisesti kutsu kotoilemaan... Mur... Ikkunatkin näyttävät siltä, kuin joku olisi töräyttäyt jumalattomat vääkylät pitkin ikkunalautoja. :D

Noh, could be worse. Ihanaista aurinkopäivää sinnekin!

<3 Hannele

Ps. Muistakaahan osallistua blogiarvontaan!

Bloggaajan eettiset säännöt

Anonyymi lukija muistutteli minua kuvien tekijänoikeuksista, koska olin lainannut ulkomaiselta saitilta kuvaa ilman lähdettä (ja sinänsä lähteen mainintakaan ei tee asiasta ookoota). Hän teki aivan oikein (ja puolustukseksi on pakko mainita, että lähteen puuttuminen johtui siitä, että en löytänyt netin syövereistä kuvan alkuperäislähdettä).

Tosin pelkkä lähteen mainitseminen ei riitä, vaan kuvan käyttöön tulisi aina olla kuvan ottaneen lupa – myös Internetissä. 

Itse olen pyrkinyt siihen, että lainailen kuvia tahoilta, joita se ei haittaa, kuten mainostajien lehdistöpankeista tai lähteen kera esimerkiksi ulkomaisesta sisustuslehdestä. Liian helposti tämä kuitenkin unohtuu, enkä suoraan sanottuna muista aina ajatella asiaa. Toiselta bloggaajalta tai yksittäiseltä valokuvaajalta en ilman lupaa lainaa kuvia, sillä se ei ole oikein – oli lähde merkittynä tahi ei. Ulkomailla tämän asian suhteen ei olla yhtä tarkkoja, mutta suomalaisia kuvalähteitä käytettäessä on edelleen käytössä Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö. 

Mitä mieltä te olette kuvien tekijänoikeuksista netissä ja bloggaajien innosta lainailla kuvia ilman lupaa? Millaisia sääntöjä te noudatatte omien blogienne suhteen – tai noudatatteko lainkaan?

Toinen paljon puhuttava asia on tuotteiden mainostaminen blogissa. Itsekin saan jonkin verran mainostajilta ilmaiseksi tuotteita, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että automaattisesti kirjoittaisin niistä – jos kirjoitan yksittäisestä tuotteesta, on sen oltava todella hyvä, todella huono tai mielenkiintoinen uutuus (ja silloinkin mainitsen, että tuote on saatu lahjaksi). 

Mielestäni on erikoista, että tietyt tahot kuvittelevat mainostajan pienen lahjuksen olevan bloggaajalle niin arvokas, että hän on valmis vaarantamaan luottamussuuhteensa lukijaan (ja myymään omatuntonsa eteenpäin). Oletteko te hulluja?

Esimerkiksi Indiedaysilla on käytössään oma eettinen koodistonsa bloggaajille, mutta Indiedayskin on kaupallinen sivusto ja mielestäni yhteisiä pelisääntöjä tulisi luoda sellaisten tekijöiden kanssa, joilla ei ole omaa mansikkia ojassa. Lisäksi muutamat eettistä ohjeistusta kunnioittavat blogit tuntuvat muuttuneen, sillä monet pitkään seuraamistani blogeista eivät ole entisiään – bloggaajan oma ääni on kadonnut jonnekin. Lukijana en esimerkiksi koe bloggaajan olevan aina täysin rehellinen postauksissaan silloin, kun lahjukset ovat ilmaisista ripsareista muuttuneet ulkomaanmatkoihin ja laajempiin yhteistyökuvioihin ja suurin osa postauksista on mainostajien kanssa yhteistyössä tuotettuja. 

Mitä te olette mieltä bloggaajien eettisistä säännöistä ja kuinka hyvin ne mielestänne toteutuvat tällä hetkellä?

<3 Hannele

Edit 11.5. 11:18: Arvatkaapas mitä? Tuo Pinterestin linkin kautta ulkomaisesta lähteestä hakemani kuva oli todellisuudessa Mungolifen Annan kuva. Että näin. En lue säännöllisesti Annan blogia ja kuvassa pää oli leikkaantunut pois, joten en osannut arvatakaan kuvan alkuperäistä lähdettä. 

Hyvä näpäytys meikäläiselle, että tästä lähtien kannattaa todella käyttää vain ja ainoastaan kuvia, joiden lähteet ovat ehdottoman selvillä (eli juurikin niitä omia ja mainostajien pressikuvia). 

Ps. Postauksen alussa mainitsemani anonyymi kommentti tuli täysin aiheesta, mutta blogiini on viime aikona tullut enenevässä määrin ikäviä, henkilökohtaisuuksiinkin meneviä anonyymiheittoja. Kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta mielestäni sen on oltava kuitenkin asiallista ja aiheellista. Siksi olen päättänyt ottaa anonyymin kommentointimahdollisuuden hetkeksi pois, sillä toivoisin rakentavaa palautetta jollain tapaa tunnistettavilta henkilöiltä. Anonyymiteetti kun antaa mahdollisuuden olla vain ja ainoastaan tahallaan ilkeä, enkä aio sulattaa sellaista käytöstä. Onneksi lukijoistani 99,99 prosenttia on ihan helekkarin pätäkkää sakkia <3.