1. Kadehditko vain tavan vuoksi?
Facebook-kaverisi julkaisi kirjan ja lähti viettämään sapattivuotta Thaimaahan – aika kadehdittava juttu, vai mitä? Huonommuudentunteen sijaan kannattaa kuitenkin pohtia haluatko todella samoja asioita vai kaihertaako mieltäsi enemmänkin muutoksenkaipuu?
Sapattivuoden viettäminen Thaimaassa ei ole kaikkien juttu, vaikka se kivalta kuulostaakin. Samaten kirjan kirjoittaminen on unelma vain osalle, sinun suurimmat unelmasi voivat olla aivan erilaisia.
2. Kateellinen on onneton
Toisen kadehtiminen paljastaa viiltävästi omasta elämästämme sellaisia aukkoja, joiden olemassaolon tiedämme, mutta joita emme halua tunnustaa – todennäköisesti olet tyytymätön omaan elämääsi jollain tapaa. Mutta sen sijaan että ottaisit tunteen negatiivisena, kannattaa pohtia mistä se johtuu – haluaisitko itsekin kiinnostavamman työn, kadehditko onnelista parisuhdetta tai hyvää ulkonäköä?
Jos huomaat kadehtivasi jotain, kannattaa pohtia miten itse voisit saavuttaa saman (jos se on todella sitä mitä haluat). Keinot löytyvät aivan varmasti, kunhan vain haluat muutosta tarpeeksi.
3. Panosta omaan elämänlaatuusi
Tiesitkö, että onneton voi olla, vaikka kaikki olisi näennäisesti "ihan hyvin" – katto pään päällä, ihana perhe ja kiinnostava työ.
Onnellisuus kun ei ole vain perustarpeiden tyydyttämistä, vaan itsensä kehittäminen ja unelmien toteuttaminen on avainasemassa. Sen jälkeen kun sinun ei tarvitse huolehtia siitä että on kylmä tai nälkä, haluat tavoittaa jotain lisää.
Nyt tietenkin hymähdät itseksesi, ettei sinulla ole tässä just nyt aikaa tai rahaa toteuttaa unelmiasi, mutta muutokset voivat olla hyvin pieniäkin: jos esimerkiksi unelmoit nälänhädän poistamisesta, niin mitäs jos aloittaisi vaikkapa oman paikkakuntasi leipäjonoissa avustamisesta? Tai jos haluat olla kuuluisa laulaja, mene laulutunneille. Pienikin askel oikeaan suuntaan tekee hyvää elämänlaadullesi ja voi lopulta viedä sinut hyvinkin pitkälle.
Kun olet tyytyväinen siihen mitä teet, sinun ei tarvitse kadehtia muita. Ja siitäpä pääsemmekin siihen vaikeinpaan juttuun, nimittäin:
4. Löydä oma juttusi
Niin, tämä taitaa olla se kaikkein vaikein juttu. Jos voisit tehdä ihan mitä vain, mitä tekisit? Jos kaikesta tekemisestä saisi saman verran rahaa, mikä olisi sinun ammatinvalintasi?
Jos vastaat että en tekisi mitään, niin uskonpa että se on totta vain noin kuukauden verran – harva jaksaa sylkeä kotona kattoon ja katsoa telkkaria sen pidempään.
Kannattaa aloittaa listaamalla kaikki sellaiset asiat, jotka tuovat sinulle aidosti mielihyvää. Asioita, joita teet omasta halustasi ja ilman että kukaan maksaa siitä sinulle. Omalla listallani on muuten muun muassa kirjoittaminen ja shoppailu ja uskokaa tai älkää, olen onnistunut jollain tapaa yhdistämään nämä kaksi asiaa – luethan blogiani para-aikaa ;).
Kun olet kirjoittanut ensimmäisen listan, voit kirjoittaa joka päivä vaikkapa kymmenen ideaa niiden ympärille – mitä sinä haluaisit eniten tehdä tässä maailmassa? Ekana päivänä ei välttämättä tärppää ja ideat voivat olla järjettömän huonoja, mutta jossain vaiheessa se kuningasidea pälkähtää päähäsi, usko tai älä.
5. Kateellinen näkee vain tuloksen, ei tehtyä työtä
Kuten Hesarin jutussakin sanotaan, kateellinen ei näe saavutusten eteen tehtyä työtä, vain sen tuloksen. Siksi itselle voi tulla fiilis, että tuokin aina saa kaiken helpolla ja tukkakin sillä on aina niin nätisti, perkele.
Jos pohdit mitä tahansa saavutustasi tässä elämässä, huomaat että olet kulkenut niitä kohti pienin askelin ja todennäköisesti nähnyt myös niiden eteen hieman vaivaa, vai mitä? Asiat aika harvoin vain tapahtuvat, vaan taustalla on määrätietoista tekemistä ja lukuisia työtunteja, joiden hedelmistä saa nauttia menestyksen myötä.
Siksi menestyminen on meidän jokaisen saatavilla, emme vain näe niitä päivittäisiltä rutiineiltamme. Teemme joka päivä samat jutut samalla tavalla ja sitten ihmettelemme, miksi mikään ei koskaan muutu tai unelmamme eivät toteudu.
Olin eilen kuuntelemassa Varapuun Mikko Sjögrenin luentoa vaurastumisesta (suosittelen muuten todella paljon kaikille!) ja hän sanoi osuvasti että jos haluaa omenamehua, ei kannata puristaa appelsiinia – sieltä nimittäin tulee vain appelsiinimehua.
+1 Mitä tahansa teetkin, älä pura kateuttasi ilkeilynä tai eripurana
Ilkeilystä tulee vain paha mieli sinulle, kateuden kohteelle ja kaikille, jotka tämän eripuran kanssa joutuvat elämään. Ei siis mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin.
Ps. Hoksasinpa muuten etten ole itse ollut aikoihin enää kateellinen kenellekään (paitsi okei meidän Helenalle, joka lähtee kahden viikon päästä Thaikkulaan, that bastard! ;D) ja jos olenkin, se on ollut nimenomaan hyvällä tavalla. Pahansuopaa kateutta – sitä että haluaa riistää toiselta sen hyvän, jonka hän on saanut – en muista tunteneeni koskaan, vaikka aivan varmasti sellainenkin tunne on joskus tullut koettua.
Hyvä postaus sys. Olin täällä koko ajan aivan aamenessa ku olit niin osuvasti kirjottanu!
VastaaPoistaVoin ottaa sut mukaankin Thaikkulaan, vielä ehtii ;) Pe nähdään!
Kiitos rakas. Ja mehän lähetäänki Tukkiksen kans mukaan, mikäs meitä estää. Näin tehhään. <3 Ihanaa nähä pian.
PoistaWau, luin koko jutun innolla. Pisti kovin miettimään omaa elämää :)
VastaaPoistaKiitos! Ihan mahtava juttu :). Toivottavasti löydät sulle sytykettä niiden pohdintojen kautta, itseäni ovat auttaneet kovasti.
PoistaSulle on muuten haaste mun blogissa. Videopostaushaasta, o-ou!
VastaaPoistaNO O-OU :D. Mää en tiiä, ääks... NOH, katsomme. <3
PoistaTämä oli todella hieno kirjoitus, kiitos. :) Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoista