Etenkin raskauden tallentuminen blogipostauksiin on ihanaa, sen aikaisia ajatuksia kun ei muuten olisi välttämättä kirjoittanut ollenkaan ylös. Tukkis täyttää kahden kuukauden päästä vuoden ja viime vuonna tähän aikaan olin aika hippasen pyöreä nainen, joka jaksoi silti rehkiä muuttolaatikoiden kanssa (tai noh, rehkiä on ehkä vähän väärä sana – join kahvia, määräilin ja yritin järjestellä tavaroita sen minkä lonkkakivuiltani pystyin).
Moni äiti inhoaa raskausmahaansa, mutta minähän rakastin tuota palloa. Vatsa on aina ollut inhokkikohta kehossani, oli ihanaa kun siitä tuli hetkeksi kaiken rakkauden keskipiste. Ainoastaan ihan loppuraskaudessa kun tavaraa tuli lisää myös reisiin ja peppuun, enkä tunnistanut kehoani omakseni ollenkaan, oli olo aika epämukava.
Ja kuvitelkaa! Tuolla se Tukkis makoili, mun sisuksissani. Kyllä elämä on yhtä scifi-leffaa, sanokaa mitä sanotte.
Nyt mun poikani osaa sanoa "vauva", vetää johtoja, tanssii hyvään musiikkiin ja antaa suukon poskelle (tai kuolaa, kummin vain :D). Kohta se jo juoksee, kiipeää puuhun, sotkee housunsa ruohotahroihin ja syö jäätelöä. Aikaisemmin surin pojan kasvua ja ajan nopeaa kulumista, mutta nyt olen hoksannut että jokainen vaihe on niin ihana, kun saa seurata elämän opettelua ja taitojen karttumista.
Miten te suhtauduitte raskausvatsaanne – oliko se ihana vai ärsyttävä?
Ihana. <3
VastaaPoistaSekä raskausvatsa, että tämä kirjoitus :)
Meilläkin on alettu antaa pusuja. Ei oo hellyyttävämpää tapaa herätä ku se, että pien ihminen mönkii ylöspäin kasvojen tasalle antamaan pusuja. <3
Kiitos Niina :). Ja nuo pusut on kyllä vaan niin ihania <3. Meillä se herätys tosin sisältää aina myös naamalle läiskimistä ja hiuksista repimistä :D.
PoistaKyllä se raskausvatsa vaan oli ihana ja niin rakas <3 Ja aivan mielettömän suuri niillä viimeisillä viikoilla, nyt kun on jälkeenpäin valokuvia katsonut. XD
VastaaPoistaMeidän tyttö on nyt 6,5 kk ja on juuri oppinut antamaan äidilleen halin, voiko suloisempaa ollakaan!
Joo voi ne ekat halit kans, en kestä miten ihania <3. Kyllä äitinä oleminen on vaan niin parasta.
PoistaIhana oli myös täällä. Nyt se on palannut taas inhokiksi... Vaikka kaiken kaikkiaan kroppaansa suhtautuu nyt vähän armollisemmin kuin ennen raskautta.
VastaaPoistaTuon armollisemman suhtautumisen olen huomannut itsekin! Toisinaan vieläkin tykkään vatsastani, etetnkin kun imetyksen myötä vanhatkin jenkkakahvat ovat alkaneet sulaa. En tiedä yhtäkään naista, joka rakastaisi kroppaansa, joten ehkäpä tähän on vain tyydyttävä :D.
PoistaMä rakastin mun raskausvatsaa, mulla vähän sama juttu että olin aina inhonnut vatsaani ja yhtäkkiä se olikin kaiken napa ja tykkäsin kulkea tyköistuvissa vatteissa että vatsani sai kunnolla näkyä<3 Mutta tää ajankulu, voi herramunjee... ihan kun eilen vasta olisin silitellyt pallomasuani, mutta samalla tuntuu että olisin aina ollut Kukkiksen äiti :)
VastaaPoistaNo sanos muuta! Ja kun poju kasvaa, niin tuntuu että tuollainenhan se on ollut aina, mutta sitten kun katselee vanhoja videoita ja kuvia, niin huomaa miten hulluna aika on kulunut.
PoistaOlen myös pitänyt kovin raskausvatsastani. Vaikka minulla on nyt menossa 37. raskausviikko, niin en ole vielä kokenut, että vatsani olisi suuremmin tiellä tai teksisi oloani tukalaksi tai kompeloksi. Mutta vaikka vatsani on ihana, niin täytyy myöntää, että pikkuhiljaa hinku tutustua sen asukkiin alkaa olla jo aika suuri. Onneksi tämä päivä alkaa olla jo aika lähellä<3
VastaaPoistaJee kohta sullakin on ihana nyytti sylissä! Onnea ja tsemppiä matkaan, MUISTA HENGITTÄÄ :D.
PoistaKiva kirjoitus :) itse odottelen poikamme syntymää kuumeisesti. Nyt mennään raskausviikolla 36. Masu on tällä hetkellä ihan kiva ja söpö. Ei tunnu vielä liian isolta. En tosin haluaisi sitä lopputulemaa kun vauva syntyy ja vatsa löystyy. Toisaalta kyllähän siitäkin eroon pääsee :)
VastaaPoistaTiedätkö kyllä se maha siitä palautuu! Itse käytin Belly Bandit -vyötä ja silloin heti synnytyksen jälkeen se kllä nopeutti palautumista, mutta en sitten tiedä onko siitä ollut kokonaisuuden kannalta hyötyä nyt näin vuosi synnytyksen jälkeen. Heti synnäriltä tullessa se oli kyllä kiva, kun sai kurottua sitä löysää nahkaa kunnolla itseensä kiinni :D. Oli jotenkin enemmän Hannele-olo.
PoistaTsemppiä ja onnea matkaan sinullekin! Sanon vielä saman, minkä sanoin tuolla ylempänä kommenteissa, että muista hengittää! Mulla hengittäminen helpotti oloa tosi paljon, kun tein sellaisia pitkiä hengityksiä ja laskin samalla 20 alaspäin – yleensä jossain 10 kohdalla helpotti ja tiesi, ettei tää kipu kestä ikuisesti. Lisäksi suihku oli ihan pop.
Mua ällötti mun raskausmaha :( En ole muuten pitkään aikaan lukenut blogiasi tietokoneella, pelkästään mobiiliversiona, ja täytyy sanoa että rakastuin tähän sun blogin ulkoasuun! todella hienostunut ja kaunis!! :)
VastaaPoistaPS. sinut on haastettu blogissani :)
No voi ei! Onneksi se on vain väliaikainen olotila :D. Olihan se aika iso ja tiellä kovasti, mutta ihan sitä loppuvaihetta lukuunottamatta mää olin niin rakastunut mun palluraan.
PoistaJa kiitos ulkoasukehuista! Mäkin tykkään kovasti tästä uudesta ulkoasusta, jotenkin simppeli mutta silti vähän erilainen. :) Käynpäs heti kurkkaamassa haasteen. <3