Laiturilla

Käväisimme tänään asuntonäytössä aivan ihanassa pikkukylässä, jonne kieltämättä nyt tätä postausta kirjoittaessa tekisi kovasti mieli. Vaikka äitiyslomalla on ihana käydä kaupungilla, istuskella kahviloissa ja moikata kavereita lounaan merkeissä, taidan sittenkin enemmän kaivata laiturin nokkaan, keskelle vehreitä maisemia ja rauhaisaa meininkiä. 

Olemme myös jo aika tuskastuneita asumaan vuokralla, mikä lisää pikkukaupungin kodikasta hohtoa. Kaipuu omaan kotiin on aika vahvana niin minulla kuin uroollakin, asuntotilanne vain näyttää aika heikolta. Tai tietystihän aina on tarjolla jos jonkinmoista, mutta sitä kodinomaista fiilistä ja tärkeimpien hakukriteereiden täyttävää yksilöä ei ole asuntonäytöillä vielä tullut vastaan.

Suuntaan muuten viikonloppuna jälleen Pohjanmaalle, kun Ole-pappani täyttää 97 vuotta. Meidän teräspappa on halunnut kuulemma kunnon bileet, joista löytyy muun muassa sauna ja palju – kukas sanoikaan että ikä on vain numero?

Matkaan lähden ihan vain Nukanakin ja Tukkiksen kanssa, koska mies on töissä eikä pääse mukaan. Onko kenelläkään kokemusta sekä vaunujen että lemmikin kuljetuksesta junassa? Tulee varmasti aika hauska reissu... ;D

 Kaipaatteko te tällä hetkellä luonnon helmaan vai kaupungin sykkeeseen?

<3 Hannele

Ps. Olen muuttamassa blogiani Wordpressin avustuksella uuteen osoitteeseen, mikä voi aiheuttaa ongelmia myös täällä Bloggerin puolella. Toivottavasti kestätte sen ja toivottavasti muutatte kanssani myös uuteen osoitteeseen, jahka sen aika koittaa...

Mansikka-avokado-salaatti

Mansikoita salaatissa? Tällainen junttieinari oli ensin ihan ihmeissään, mutta kokeilin ja kappas vallan – aivan älyttömän hyvää! Suosittelen lämpimästi joko ihan sellaisenaan tai vaikkapa lisukkeena.

Mansikka-avokado-salaatti

Pinaattia

Salaatinlehtiä

Avokadoa

Kotimaisia mansikoita

Kurpitsansiemeniä

Balsamicosiirappia

Ruokaisampaan herkkuun sopii esimerkiksi pestopasta ja hunajalla maustetut kanafileet. Ohuet fileet paistoin 225 asteessa kypsäksi, meidän uunissamme niissä meni noin vartti.

Uunissa paistetut fileet ovat hyvin simppeli: paketista vuokaan, päälle reippaasti oliiviöljyä ja oman maun mukaan hunajaa, suolaa ja mustapippuria. Nams.

Olettekos te löytäneet yllättävän hyviä makuyhdistelmiä viime aikoina?

<3 Hannele

Äidin ristiäisasupohdintaa

Ristiäisiä juhlitaan meillä elokuun alussa ja vaatteet on vielä hankkimatta. Innoissani selailin kauppojen valikoimia, kunnes muistin että mullahan on kokonainen vaatekaapillinen "uusia" vaatteita, kun en ole päässyt niistä noin vuoteen nauttimaan ;).

Päätin siis suunnata katseen ensin jo olemassa olevaan valikoimaan, mikä kai pitäisi ottaa oikeasti muistisäännöksi aina... Tarvitaanko juhliin aina uudet vaatteet? Eko- ja Säästöhannele sanoo jyrkästi "ei", Vaatefriikkihanettaja huutaa "joooo!".

Hame: H&M

Paita: Asos

Kengät: Ellos

Laukku: Ted Baker

Muuten olen asuun ihan tyytyväinen, mutta tuo paita ei oikein sovi kroppaani tällä hetkellä – vyötärön kapein kohta jää nyt pussittavan paitaosan peittoon, mikä ei ole ehkä se imartelevin vaihtoehto.

Koruja on tietysti lisättävä myös, nythän niitä ei ole lainkaan – ehkä kultainen, pitkä kaulaketju tai jotain muuta suht simppeliä?

Onpas muuten hauskaa kopsutella koroissa taas pitkästä aikaa! Edellisestä kerrasta onkin aikaa, kun eloa on vietetty lähinnä rennoissa kesämekoissa ja lökäpöksyissä.

<3 Hannele

Eka kerta pitkän tauon jälkeen

Tiedättekö, mua jännittää! Olen odotellut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa jostain tammikuusta asti ja nyt kun h-hetki koittaa, on perhosia mahassa...  Pystynkö siihen, mites on kestävyyden laita ja tuleeko haavereita – sattuuko kamalasti, loppuuko happi ja mitäs jos mä en pystykään?

On se kunnon juoksulenkille lähteminen näköjään totinen paikka synnytyksen jälkeen.

Niin olenhan minä toki käynyt vaunulenkeillä kävellen, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Olen myös käynyt yksin reippaalla kävelylenkillä ja ensimmäinen kerta sai sillonkin herkistymään: kuuntelin luurien kautta Alicia Keysin Girl on Fire -biisiä ja taputtelin itseäni selkään – sinä teit sen, senkin nainen ja nyt se on ohi! Rock on emäntä!

Vaikka niin, eihän se silloinkaan ollut ohi, sillä palautumisessa tehtiin pieni harppaus taaksepäin, mutta nyt kaikki on ihan oikeasti hyvin ja olen parantunut vihdoin ja viimein. Huh.

Kävin myös kipeänä ollessani maailman säälittävimmällä pään tuuletus -lenkillä: laitoin lenkkikamat niskaan, musat korviin ja kiersin ehkä hieman päälle kilometrin lenkin n ä ä ä ä i n  n o p e a s t i. Muistaakseni säälimatkassa meni etanavauhdilla kuljettuna hieman yli puoli tuntia, sain aika paljon huvittuneita katseita kanssakuntoilijoilta – vitsit sä olet hyvässä kunnossa...

Kengät saatu blogin kautta, Adidaksen ja Continentalin yhteistyön merkeissä. 

Myös kuntosalille olisi tarkoitus suunnata pitkän tauon jälkeen nyt muutaman päivän sisään. Pohdin tässä pitäisikö ensin jutella esimerkiksi personal trainerin kanssa vai luottaa omiin tuntemuksiin... Miten te olette aloittaneet kuntoilun vauvakauden jälkeen?

Ja mää nyt vielä kerran sanon että HUIPPUA, tää fiilis on ihan mahtava! Ah! Ei enää suurta vauvavatsaa, kipeitä lonkkia, temppuilevaa turkua, ärtyneitä rintoja ja kömpelöä oloa. Kohta pääsee taas itku.

<3 Hannele

Belly Bandit -tukivyöstä kokemuksia

Belly Bandit -vyöstä on toivottu kokemuksia ja vaikka tulevan kuvasarjan julkaiseminen näin kaikkien kesken hirvittää, niin laitan ne nyt kuitenkin jakoon (saatan tosin katua tätä myöhemmin ;D).  

Palautumisesta kirjoittaminen on aina pohdinnan paikka – mitä sitä kirjoittaisi ja millä tavalla. Kroppa kun on aika erilainen raskauden ja synnytyksen jälkeen, ja ainakin itse koen olevani vielä haavoilla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä on varmasti kipeä paikka myös osalle teistä siellä ruudun takana, mikä tekee siitä entistäkin vaikeamman aiheen. 

Olen ollut jo ennen synnytystä aika kriittinen omaa itseäni ja ulkonäköäni kohtaan. Jollain tapaa se on helpottanut lapsen saannin jälkeen – tuskin olisin esimerkiksi julkaissut näitä kuvia ennen raskautta – mutta sitten toisaalta muuttunut keho tuntuu oudolta ja etenkin ikuinen vihasuosikkini vatsanseutu mietityttää. 

Osa poppoosta nyt varmaankin manaa turhamaisuuttani – eikö sillä ole muuta mietittävää, vasta vauvan saanut nainen.  Tukkis on tietysti ehdoton ykkönen elämässäni, rakastan sitä ötökkää maailman tappiin ja takaisin. Äitiys ei kuitenkaan tarkoita itsensä unohtamista ja minä kaipaan vanhaa kehoani, siksi toivon palautuvani mahdollisimman hyvin entiselleni. Iso kippis ja kulaus teille, jotka voitte iloita muuttuneesta kehostanne, mutta itse en koe oloani tällä hetkellä mukavaksi. 

En kuitenkaan istu täällä vain ja ainoastaan märehtimässä kroppaani, koska täällä tosiaan on vähän muutakin tekemistä, eli ei tarvitse huolestua siltä osin :D. 

Mutta pitemmittä puheitta, here we go:

21.5 – vauva syntyi 22.5. kello 05:32 <3

Tässä tilanne päivää ennen synnytystä, eli laskettuna päivänä. Raskauskiloja minulle tuli vaa'asta riippuen 10–12, eli aika normaalimäärä ja vatsa oli muistaakseni muhkeimmillaan 110 senttiä. 

Belly Banditin luvataan auttavan ihon ja lihaskalvon palautumisessa. Vatsalihasten välissä oleva linea alba -kalvo venyy ja paukkuu raskausaikana ja jos se ei palaudu kunnolla, saattaa vatsa jäädä pömpöttämään. Venynyttä kalvoa ei vatsalihasliikkeillä tai ruokavalioilla kurota umpeen, eli sen palautuminen on aika paljon tuurista kiinni. 

Monella kalvo kuitenkin palautuu ihan itsestään samaan tilaan kuin ennen synnytystä. Omalla kohdallani linea alba palautunut lähes kokonaan nyt 8 viikkoa synnytyksestä ja tässä kyllä uskoisin tukivyön olleen iso apu. Tietenkään en tiedä miten palautuminen olisi sujunut ilman vyötä (ja ilmeisesti meidän suvussa naisten vatsat palautuvat suht hyvin), mutta uskoisin tilanteen olevan parempi kuin ilman vyötä. 

27.5., synnytyksestä kulunut noin viisi päivää. 

28.5, synnytyksestä noin kuusi päivää. 

30.6. synnytyksestä on kulunut noin 8 päivää. 

4.6., synnytyksestä on kulunut noin kaksi viikkoa.

Tilanne sunnuntaina 6.7, kun synnytyksestä on 7,5 viikkoa. 

Laitoin vyön päälle päivä synnytyksen jälkeen ja sairaalassa vyö oli erityisen ihana. Se piti vatsaa paikallaan, kun se raukka oli kuin puolityhjä ilmapallo – ihan höllyvä löllö, joka tuntui aika ikävältä niiden kaikkien muiden vaivojen päälle.

Vyötä pitäisi käyttää vähintään kuusi viikkoa, mutta itselläni se oli sen verran suuri jo noin neljän viikon jälkeen, että en ole vähään aikaan enää käyttänyt sitä jatkuvasti, vaan oikeastaan lopetin käyttämisen neljän viikon korvilla.

Nyt vyötärö on lähes sama kuin ennen raskautta, vaikka vatsa pömpöttääkin vielä jonkin verran ja se on vielä hieman pehmeämpi kuin ennen raskautta. Osa siitä on kyllä ihan vain rehellistä läskiä, osa sitten varmaankin vielä palautuvaa kohtua taimitälieonkaan. Syvien vatsalihasten treenin (ja ajan kulumisen) uskoisin auttavan tähän, sillä nehän ovat raukat ihan mahdottoman huonossa kunnossa näin synnytyksen jälkeen – varsinaisista vatsalihaksista puhumattakaan.

Summa summarum: suosittelen vyön ostamista ihan jo vain raskaudenjälkeistä olotilaa helpottamaan. Se tyhjä ex-kumpu kun on aika inhottavan tuntuinen heti synnytyksen jälkeen ja siinä on aika paljon muutakin vaivaa riesana. Uskoisin sen myös nopeuttaneen palautumista omalla
kohdallani, olen tyytyväinen että linea alba on palautunut näin nopsaa synnytyksestä. Sitten kuitenkin tiedän paljon naisia, joilla vatsa on ihanan kiinteä ihan ilman vyötäkin – tuuripeliä siis ja en voi olla varma siitä miten paljon vyö on vaikuttanut omalla kohdallani. Terve varauksellisuus siis kokemuksiani kohtaan on aiheen, toim. huom. ;)

Nyt olisi sitten vielä se linea negra päihitettävänä – mites siitä pääsee eroon? :D Nyt mahan poikki kulkee vielä tumma raskausviiva ja pikavilkaisulla se on kuin miehinen karvanapa, yöks. :D

<3 Hannele

Pojan ristiäisvaatteet

Pojan ristiäisiä juhlitaan meillä elokuun alussa, mutta Tukkis on vielä ilman vaatteita!

Ristiäiskaapuna on meillä aikoinaan äitini tekemä asu, joka on ollut meidän perheen kaikilla neljällä lapsella päällä – ihana napittaa se myös Tukkapojan päälle. <3 Äitini aikoo vielä vanhan tavan mukaisesti kirjoa kaikkien asussa ristiäisiä viettäneiden lasten nimet ja syntymäajat pukuun – aika ihana, koko suvun yhteinen muisto.

Kuva ja asu täällä. 

Varsinaisen kasteen jälkeen olisi kuitenkin mukava vaihtaa poika hieman rennompaan asuun. Olen kierrellyt jonkin verran lastenvaateliikkeitä, mutta niiden valikoima ei oikein miellytä – harvat löytyneet vaatteet ovat olleet suhteessa liian kalliita (sori vain, en ihan periaatteesta maksa 50 euroa asusta, jota pidetään vain kerran) tai sitten puvun leikkaus on aivan väärä.

Kuvat ja asut täällä. 

Armas ystäväni Etsy taitaa tulla jälleen apuun, tai sitten pyydän mummun taitavia kätösiä kaveriksi. Rennoin ja ehkäpä monikäyttöisin juhla-asu on body, johon on kiinnitetty rusetti – puuttuu vain housut ja liivi?

Tämä taitaa olla hellepäivän (ja äidin) suosikki, joka sopii hyvin myös arkeen – mutta lieneekö liian arkinen? Ja alla oleva asuhan on helppo tehdä itsekin, jos siltä tuntuu.

Kuva ja body täältä. 

Mitäs te olette pukeneet pikkumiehille ristiäisiin?

<3 Hannele

Jälkitarkastus ohi – fitfiiu!

Jälkitarkastus on jännittänyt ihan armottomasti, eikä vähiten episiotomiahaavan vuoksi, mutta nyt se on ohi ja kaikki hyvin – huuh. Poikakin on kasvanut vaikka kuinka ja joudun kuulkaas viikkaamaan jo pienimmät vaatteet pois kaapista, sillä Tukkis on nyt 57 senttiä pitkä ja 5,2 kiloa painava.

Jälkitarkastuksessahan tutkitaan pojan lisäksi myös mama, ja sen perusteella kaikki on onneksi paremmin kuin hyvin. Sisätutkimus tehtiin toiveestani hyvin varovasti, eli jos se jännittää muita saman kokeneita, niin ei tarvitse pelätä – ei sattunut yhtään.

Sain myös luvan kunnon hikiliikuntaan, jee! Omaa vointia kuunnellen toki, eli maratonilla ei kannata aloittaa ;D. Juoksemaan, jumppaan ja salille on kuitenkin nyt lupa suunnata, sillä lantionpohja on kuntoutunut hyvin (kieltohan on olemassa mahdollisten kohdunlaskeutumien varalta, mutta lantiopohjalihasten treenaaminen on pop tässäkin asiassa).

Myös vatsalihasten väli oli kuroutunut lähes umpeen, mistä on kaiketi kiittäminen käyttämääni tukivyötä – synnytyksestä kun on kuitenkin vasta 8 viikkoa. Voisin kirjoitella tarkempaa raporttia tukivyö-kokemuksistani jos kantti kestää, sillä kuvailin mahan palautumista matkan varrella... Eivät ole varsinaisesti suosikkiotoksiani meikäläisen kehosta, mutta jotenkin tämä matka äidiksi on helpottanut aiemmin niin vahvaa itsekriittisyyttäni.

<3 Hannele