Olotila on toisaalta paljon parempi – olen muun muassa päässyt sinne hehkuttamalleni lenkille ja ikävät lantiokivut ovat tiessään, mutta sitten toisaalta koko ajan nipistää jostain ja keho selkeästi valmistautuu johonkin. Nälkä on vähintään kahden tunnin välein, vaikka syön ihan kunnon aterioita ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Samaten lepoa tarvitsee enemmän kuin aikaisemmin ja kuukautismaisia kipuja tuntuu oikeastaan päivittäin, mikä kaiketi kertoo lähestyvästä synnytyksestä...
Nukanakki halusi kokeilla myssyä ennen pesua... Kiloja on muuten tällä hetkellä saman verran koiralla ja mahassa odottavalla leikkikaverilla – kokonaiset kolme kappaletta <3. |
Myös mieli valmistautuu synnytykseen: kertaan mahdollisia tilanteita huomaamatta mielessäni ja näen enemmän synnytykseen ja tulokkaaseen liittyviä unia kuin aikaisemmin. En tietoisesti ajattele asiaa, mutta silti elämänmuutos on mielen päällä vielä enemmän kuin aikaisemmin.
Mummu teki ihanat tossut <3. |
Onko kenelläkään muuten kokemusta kokoarviosta? Mitä siellä tapahtuu? Aikaa on varattava kaksi tuntia, joten aivan lyhyestä tutkimuksesta ei liene kysymys...
<3 Hannele
Mä kävin kokoarvioissa 37+2 ja 38+6. Lääkäri teki sisätutkimuksen, kokeili jotenkin ikävältä tuntuvalta tavalta mun luita sisäkautta, ja mallas nyrkillään, et minkä kokonen sieltä mahdollisesti mahtus ("n. nelikilonen mahtus") :D ja lisäksi ultras. Pääsin noihin arvioihin kun sf huiteli +2 käyrällä. 37+2 oli arvio 4005g ja 38+6 oli arvio 3995g. Tyttö syntyi spontaanisti 40+4 ja oli 4990g... HIEMAN meni mönkään arviot! Tsemppiä viimeisille viikoille! /Laura
VastaaPoistaKiitos kokemuksesta! Tuo sisätutkimus ei kyllä todellakaan ollut miellyttävimmästä päästä, blääh... Itselläni kävi niin että tyyppi on pienikokoinen, mutta vettä on sitten senkin edestä, mikä selittää suuren vatsan :).
PoistaKiitos vielä tsempeistä, niitä tarvitaan :).
Me saatiin kanssa lahjaksi tuollaiset ylisöpöt töppöset! kuljetan niitä hoitolaukussa, että voin ne pukea tytölle jos nostan jossain julkisilla paikoilla pois vaunuista ettei pienet varpaat palele :)
VastaaPoista-Laapa-
laapalaura.blogspot.com
Nuo on kyllä niin syötäviä! JA NIIN PIENIÄ, äiti ei kestä <3. :D
Poista