Laskettuun aikaan on tänään enää kaksi päivää (iik) ja päätin käyttää viimeiset hetket hyväkseni ja suunnata kauppaan viimeistä kertaa pitkään aikaan niin, ettei joku halua roikkua tississä tai hoputa pitämään kiirettä.
Raskausuutisen jälkeen nimittäin yksi jos toinenkin nainen kommentoi "elämäni", eli yksin vietettyjen hetkien ja rauhan olevan auttamattomasti ohitse.
 |
| Tätä olisi ollut tarjolla... |
Muutamat kommentit sinällään jaksoivat hymyilyttää, mutta jossain vaiheessa tämä negatiivisten puolien jatkuva korostaminen alkoi ihmetyttää. Olo alkoi olla kuin ihanan aurinkomatkan ostaneella, jolle kaikki petaavat sitä miten hirveää kaikki tulee olemaan – oli niitä lapsia sitten tai ei.
Elämä on ihan kamalaa pienten lasten kanssa tuntuu olevan jokin yleismaailmallinen totuus, jota kaikki päät nyökytellen todistelevat toisilleen.
 |
| ...mutta taitavat kaikki olla vatsan kohdalta vähän tiukkoja? |
Tottahan elämänmuutos onkin – et elä vain enää itsellesi ja vain omia halujasi varten, mutta en usko että niistä joutuu luopumaan kokonaan.
Aivan varmasti elämä muuttuu, mutta loppuuko se? Eikö elämän parasta antia ole juuri ne rakkaat ihmiset ja se että mikään ei ole pysyvää? Lapsessa on toki haastetta, mutta jo nyt kun ajattelen pientä ihmettäni tiedän hänen tuovan elämääni enemmän kuin mikään muu koskaan aiemmin.
 |
| Onneksi löytyi sentään jotain shopattavaa, joka taatusti mahtuu ;). |
Olen vahvasti sitä mieltä että onnellinen ja itseäänkin ajatteleva äiti on paras mahdollinen äiti myös lapselleen ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn välttelemään turhaa syyllisyyttä viimeiseen asti – ei ole lapselta pois, jos äiti suuntaa salille, shoppailemaan tai vaikka tyttöjen kanssa juhlimaan silloin tällöin, päinvastoin.
En sano että kaikki äidit kaipaisivat yksinoloa, mutta minä kuulun vahvasti niihin naisiin, jotka välillä haluavat lukea lehteä rauhassa tai kierrellä kauppoja muutaman tunnin.
Onnekseni minulla on myös mies, joka mahdollistaa tämän kaiken – itse asiassa se taitaakin olla tärkein yksittäinen asia tulevaa ajatellen, sillä monessa perheessä äiti pyörittää yksin koko soppaa ja vetää itsensä samalla aika piippuun. Ei ole reilua mieheltä sysätä kaikkea vastuuta lasten hoidosta ja kotitöistä naisen harteille, sillä yhdessähän ne lapset on hankittu ja koti perustettu. Silti näen tätä yllättävän usein.
Mitä mieltä te olette äidin "omasta ajasta"? Onko teillä mahdollisuutta tehdä haluamianne asioita ja tarvitsetteko välillä pientä hengähdystaukoa, vai oletteko niitä äitejä, jotka mieluusti viettävät kaiken vapaa-aikansa perheen kesken?
<3 Hannele
Hei! Eksyin blogiisi linkin kautta ja tämä on, toistaiseksi, ainoa lukemani kirjoitus. Itselläni on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Lapsi muuttaa kaiken, ihan kaiken, eikä sitä voi etukäteen mitenkään edes kuvitella. Mutta, suurin osa muutoksista on hyviä ja ainakin itselleni oikein tervetulleita. Joo, omaa aikaa on vähemmän ja sen järjestelyyn kuluu aikaa ja vaatii ainakin vauva-aikana ties mitä taikatemppuja, mutta yleensä se on sen arvoista. Myös isä osaa hoitaa lasta ja on lapselle tärkeä, joten äidin on turha potea syyllisyyttä omasta hengähdystauosta, vaikka näitäkin vanhakantaisia ajatuksia hyvin usein kuulee.
VastaaPoistaMutta, saatatpa yllättyä sitäkin, ettei ensimmäisiin kuukausiin välttämättä edes tee mieli lähteä mihinkään. Ja jos omaa aikaa onkin tarjolla, nukkuminen saatta olla kevyesti houkuttelevin vaihtoehto ;) Onnea tulevaan!
Hei vain ja tervetuloa blogin pariin! :) Kiitos kun kerrot vähän niitä hyviäkin kokemuksia.
PoistaBebe varmasti muuttaa paljon ja siihen olen varautunut, mutta kiva kuulla että sinun kohdallasi elämä ei suinkaan ole muuttunut huonommaksi vaan paremmaksi. Toivon ja uskon lukeutuvani myös tähän onnekkaaseen joukkoon :D. Tosin useinhan sitä nostaa vain niitä negatiivisia juttuja keskusteluun ja vatvoo niitä, taitaa olla suomalaisten suosikkisynti.
Niin ja kiitos onnitteluista! :)
Itse tulisin ihan seinähulluksi, jos en voisi purkaa itseäni töihin, opiskeluihin, tai juoksuun/saliin.
VastaaPoistaMinulla on yksi kolmevuotias ja uusi tulossa noin kuukauden päästä. Vaikka välillä tuntuu haikealta olla lapsestaan erossa, niin omat hetket tuovat ainakin minun elämääni onnellisuutta. Parisuhde voi paremmin ja lapsen ja isän suhde kehittyy paljon paremmaksi. Itse menin töihin muutamaksi kuukaudeksi lapsen ollessa puolivuotias ja lapsen isä oli vanhempainvapaalla silloin. Teki hyvää, mutta nyt tekisin muutamat asiat toisin esim. imettämisen suhteen. Oman ajan etsimisessä ja käyttämisessä täytyy toki muistaa, että silloin pitää muutkin kotiasiat osata jättää isän harteille, vaikka siisteystaso ei ehkä omia toiveita täyttäisikään. Itsensä polttaa loppuun, jos vapaa-ajan lisäksi tekee kaikki rästihommat pois.
Myöskään se ei ollut viisasta omalla kohdalla, että halusi sekä omaa aikaa että lapsen kanssa aikaa. Täyspäivätyö(ilta/aamu) ja osa-aika päivähoito ei ole toimiva yhdistelmä. Helposti ajaa itsensä piippuun, vaikka lapsen kanssa olikin aivan ihanaa viettää kotipäiviä. Töitä tehtiin sitten yöllä. Nyt toisen kanssa en ehkä samoja virheitä tee. Eli olen kotona niin kauan kuin meinaan imettää ja jompi kumpi vanhemmista on kotona kunnes lapsi on valmis menemään hoitoon ja sitten kun olen töissä uudestaan olen valmis jättämään lapsen koko päiväksi hoitoon hoitajalle.
Hyvä kun olet pohtinut asioita tuostakin näkökulmasta jo. Se auttaa oikeiden raiteiden löytämisessä vauva arjessa.