Tänään tosin tein todellisen uroteon ja onnellisena hikikävelin viiden kilometrin lenkin melkeinpä kuin ennen vanhaan, kun vielä pääsin juoksemaan. Miten voi liikunta tehdä niin hyvää? Tunsin oloni melkeinpä samaksi kuin raskauden alkuvaiheessa – kunnon tsemppimusiikkia ja vauhti päälle, ehdottomasti parasta pään nollausta! Toivottavasti näin hyvä olotila ei ole aivan ohimenevä ja saan vielä nautiskella tästä onnesta enemmänkin.
Uusille lukijoille tiedoksi että olen siis ollut sohvan vankina useamman viikon putkeen, kun ikävät lonkassa jäytäneet hermokivut ja kivuliaat supistukset ovat pakottaneet ottamaan rauhallisesti. Nyt lonkkakipu on helpottanut ja vauvakin saa tulla heti kun haluaa, joten voin revitellä hieman enemmän.
Siellä ruudun toisella puolella varmaankin skumppa virtaa ja bilemeno on parhaimmillaan – ehkäpä mekin sitten ensi vuonna irrottelemme vähän enemmän, hehee :D.
Ihanaista vappua!
<3 Hannele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti