3 kuukautta mittarissa

Siihen sinä äidin höppänä nukahdat,

suu auki ja tilkka maitoa huulilla.

Kiitän siitä että ainakin pienen hetken olet ihan vain äidin,

ennen kuin maailma omii sinut kokonaan.

Kuva: DMK Photography 

Kaksi päivää ja Tukka-pojalla on mittarissa jo 3 kuukautta. Vastasyntyneestä toukasta on kasvanut kikatteleva pikkuherra, joka rakastaa yli kaiken ammeessa molskimista, juttelee pitkät pätkät ja kihertää äidin huonoillekin vitseille.

Jälleen kerran kiroan ajan kulumista, nyt tajuan miten moni sanoo vauvavuoden menevän hujauksessa! Vaatteet käyvät pieneksi, nyt viikkaan pian pois jo 62-senttiset, sillä meidän minimies on tavoittanut äidin viime mittauksen mukaan jo 63 sentin pituuden. Masuakin riittää ja kaksari heiluu – pikkumies on tomera ja potra poika tätä nykyä.

Kuva: DMK Photography

Meillä on ensi viikolla muutto edessä uuteen, oikeaan ja omaan kotiin. Ihanaa saada Tukka-pojan kasvava vaate- ja leluvuori kunnon vaatekaappiin, sänkykin siirtyy omaan huoneeseen (vaikka mitä todennäköisimmin poika pysyy vielä jonkin aikaa äidin vieressä). Tukkis herättää minut tällä hetkellä noin kerran yössä, mikä on aika ihanaa – äidin ei tarvitse enää hillua zombiena päivästä toiseen. Esimerkiksi viime yönä poju meni yhdeksän jälkeen nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran puoli viideltä!

Olemme ottaneet käyttöön iltarutiinit, jotka alkavat aina pojan väsymysasteesta riippuen 20.30–21.00 ja ne näyttävätkin tepsivän aika hyvin. Ensin kylpy, sitten kunnon tankkaus maitoa ja halailua äidin sylissä. Toisinaan Tukkis saattaa kärsiä pienestä iltavillistä, mutta viimeistään raskausajalta tuttujen laulujen hyräily ja keinuttelu vievät tyypin unten maille.

Onko teillä ollut käytössä iltarutiinien opettelua ja miten ne ovat toimineet? Pitäisikö jo nyt varautua tulevan kannalta johonkin, jota ei nyt hoksaa ajatella?