Kesän viime kukka...

Tuulen tuoksu on muuttunut – nyt se alkaa! Heräsin päiväuniltani veden ropinaan ja ukkosen jyrinään, eikä ilmassa ollut enää kesän tuntua vaan ripaus makeaa ja mehevää syksyä – tiedättehän mitä tarkoitan?

Kesä 2014 on opettanut minulle pienen ripauksen siitä, mitä on olla äiti ja se tulee säilymään mielessäni ikuisesti pieninä välähdyksinä yhteisistä hetkistä ja hymyistä.

Kesän paras hetki?
Ehdottomasti se kun Tukkis nostettiin ensimmäistä kertaa äidin mahan päälle ja hän käänsi kasvojaan äitiin päin ja hymyili. Joojoo – aina sanotaan etteivät vastasyntyneet hymyile, mutta minäpä en teitä uskokaan. ;)

Kesän paras ostos?
KOTI!

Kesän paras maku?
Mansikka-tiikerikakku ja se kun pienen totuttelun jälkeen muistin, miksi sushi on niin hyvää – ah! Raskausaikana sitä haaveili yhdestä jos toisestakin jutusta ja voi itku, kun se ykkössuosikki olikin ihan oikeasti vain raakaa kalaa. Onneksi tällaiset ärsytykset on nyt sivuutettu, huomenna perjantaina suuntaan kaiffarini Petran kanssa sushiöveritreffeille. <3

Kesän paras ilta?
Näitä on monta, mutta mm. mökkisaunan jälkeiset terassilla, kaikki ne yhteiset tuijotteluimetyshetket Tukkiksen kanssa ja tällä viikolla uroon kokkaama illallinen parvekkeella kynttilöiden kera.

Kesän paras vaate?
No hei ehdottomasti Seppälästä ostamani monikäyttökotilököilymekko – edelleen silkkaa rakkautta.

Kesän paras lenkkiseura
Heidi-sisko ja Linnea-kulta – yhteistä vauvavaunulenkkiä on odoteltu kauan...

Kesän paras laulu?
TREENIBIISIT, oi sitä onnea kun saan rauhassa jamitella tuolla pitkin maita ja mantuja – ei ole maha tai lonkkavaivat enää esteenä!

Kesän paras sana?
Äiti

Kesän paras yllätys?
No parhaasta en tiedä, mutta se miten paljon kakkendaalia voi mahtua vähän reilu kolmeen kiloon... JA MISTÄ KAIKKIALTA SITÄ KAKKENDAALIA VOI LÖYTÄÄ.

Kiitos kesä paras, nähdään taas ensi vuonna!