Huono omatunto

Voi että oli hauskaa eilen! Kun lähdin kotoa helteiseen yöhön tukka tällingissä ja naama ojennuksessa ei fiilis olisi voinut olla parempi.

Sitten kuitenkin jossain vaiheessa se iski – OMATUNTO.

Instagramin villi bilekuva, huomaa että se on otettu ennen lähtöä ja oikealla kuvassa vaipanvaihtopaikan seinä ;D. 

En onneksi lukeudu niihin äiteihin, jotka kokevat huonoa omaatuntoa kaikesta mahdollisesta ja jatkuvasti. Olisi hirveää antaa itselleen täydellisyyspisteitä äitiydestä ja vertailla itseään kriittisesti itse rakennetun arvoasteikon mukaisesti pienimmästäkin asiasta.

Minä olen mielestäni hyvä äiti ja äitiys on luontevasti osa minua. Olen ehdottomasti sitä mieltä että äiti on oikeutettu myös vaikkapa viini-illalliseen ystävän kanssa tai mitä kukin nyt sitten haluaakin tehdä niin kauan kun lapsen on hyvä olla.

MUTTA sitten kuitenkin huomasin omantunnon ja huolen ikävän piikin aina välillä – pärjätäänköhän siellä, miten pikkumiehellä menee, onko äitiä ikävä ja kohta pitää kyllä mennä jo kotiin...

Viimeistään taksin takapenkillä sairastin huono äiti -syndroomaa, kun taksikuski kyseli lapseni ikää ja  kertoi juttuja omasta jälkikasvustaan.

HOOH, onko teillä muilla ollut samoja tuntemuksia?