Otsikko hieman hämää – ei tässä fyysiesti enää olla matkalla, vaan ihan kotokamaralla. Henkisesti sitten taas taidamme olla kaikki vielä vähän menossa – Tukkis kiukuttelee enemmän kuin normaalisti, äiti voisi nukkua vaikka vuoden putkeen ja Nukanakki taas... Noh – Nukanakki tekee sitä mitä aina, nukkuu, riehuu ja syö.
Mutta kotona ollaan! Lähdimme sunnuntaina juhlien jälkimainingeissa ajelemaan mökille, jossa vietimme yhden yön ja siitä ajoimme sitten kotiin. Mies nappasi taas Maailman paras aviomies -pokaalin, kun oli siivonnut koko talon ja tehnyt meille matkalaisille vielä herkkuruokaakin.
Ihana tyyppi, niin paras <3.
 |
| Nukanakki rakastaa Pohjanmaalla sitä, ettei lenkille aina laiteta remmiä ollenkaan – lähimetsään kun on niin lyhyt matka. Voi sitä vauhtia! |
Isäni ja äitini laittoivat minulle lapsuudessa ostetun pianon peräkärryn kyytiin ja toivat sen meille (ja jee minäkin sain kyydin, ei tarvi mennä junalla!), joten meillä on alakerrassa nyt piano! Ihanaa :). Ehkä kirjoittelen siitä enemmänkin jossain vaiheessa.
Itsehän soitin pianoa lapsena vuosia ja mieheni on varsinainen musikantti, jolta sujuu pianon lisäksi muun muassa haitari ja rummut (ja laulu). Voipas hyvinkin olla että alunperin pukeutumishuoneeksi kaavailemani alakerran lisähuone onkin todellisuudessa musiikkihuone/työpiste. Ei huono suunnitelma ollenkaan.
 |
| Suvun 3-vuotiaan suuri rakkaus ja todennäköisesti Tukkiksenkin ihastus tulevina vuosina – pappan traktori. |
Havahduin yhtäkkiä siihen että jouluun on enää vähän aikaa ja meillä ei ole oikeastaan mitään joulujuttuja esillä, siivotakin pitäisi kunnolla. Taidan siis ryhtyä niihin hommiin, jotta vältyn typerältä joulustressiltä. Ikinä sitä riesaa ei mulla ole vielä ollut, mutta enpä halua sitä kokeakaan, joten nyt nostan hanurini pois tästä tietokoneen edestä ja lähden laittamaan kynttilöitä ikkunoihin.
Ihanaa viikon alkua sinne kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti