Mää en kestä. Mun pieni vauva on tänään jo 11 kuukautta – ei ihan niin älyttömän pieni enää. Suunnittelemme jo 1-vuotissynttäreitä, jotka vietetään näin ensimmäisellä kertaa ihan vain perhepiirissä. Juhlakalu ei vielä niin paljon ymmärrä synttäreiden päälle, mutta pitäähän sitä kuitenkin ensimmäisen vuoden täyttymistä vähän biletellä.
 |
| Tukkis ja mummun lapsena saama nalle – ikäeroa melkein 60 vuotta, pituuseroa ei ihan yhtä paljon. |
Vuoden päästä elämä on varmaan taas hieman helpompaa, jos uhma ei ole vielä yllättänyt tätä perhettä.
Vauvavuodenhan sanotaan olevan aika raskasta aikaa myös parisuhteelle, nostan siis maljaa kohta myös minun ja miehen tiimille. Muutamia yöllisiä äkäilyjä lukuun ottamatta olemme puhaltaneet samaan hiileen ja olleet ihan huippuja, näin niin kuin meikäläisen näkökulmasta :D.
Onko siellä millaisia kokemuksia vauvan muuttumisesta taaperoksi? Helpompaa vai vaikeampaa?
Siis kolmen lapsen äitinä ja siis nuorin on reilu 1v niin se vauva vuosi on ollut helpoin. Mutta mielestä 1-2 ikävuosi on kaikkeista pahin. Sillon ei ymmärretä kun vanhemmat yrittää komentaa ja opettaa rajoja. Sitten opitaan kävelemään ja juostaan karkuun ja ollaan oikein riiviöitä. 1-2 vuotiaat kokeilee niitä vanhempia että kuinka paljon saa asioita periksi ja tulee se uhmaikäkin. Vauvathan ei ekan vuoden aikana ihan hirveästi liiku paikasta toiseen ja 1-2 vuotiaan perässä ulkonakin on melkein käveltävä koko ajan perässä. Kyllä sä sen tuut huomaamaan tän kyseisen vuoden aikana että millaista se on.
VastaaPoistaNO KÄÄK! Mulle on mainostettu just vauvavuoden olevan se haastavin.. Tietty riippuu aika paljon tapauksesta :). Meillä poju on varsin eläväinen ja nyt jo huomaa että vinkeitä riittää...
PoistaHelpottaa kummasti. :)
VastaaPoistaNo hyvä että on myös tällaisia kokemuksia :D
PoistaSe voi varmaan vähän riippua siitäkin, meneekö pian vauvavuoden jälkeen töihin vai onko lapsen kanssa kotona, jolloin ehtii enemmän kaikenlaista. Minä kun menin töihin juuri silloin kun lapsi alkoi olla tosi seurallinen, se vähän harmitti joskin ihan oikea ratkaisu oli meidän perheelle palata jo töihin.
VastaaPoistaMutta nyt kun neiti on 2-vuotias, on siinä tottakai omat haasteensa uhman ja tytön temperamentin vuoksi. Lisäksi kun ei meillä nukuta vielä kunnolla. Mutta kyllä se tavallaan helpottaa, haasteet ehkä vain muuttuu erilaisiksi ja lapsi on kärsimättömämpi vaikkapa ravintolassa tai muissa julkisissa paikoissa. Mutta koska sen lapsen kanssa voi touhuilla paljon enemmän ja mielekkäämpiä asioita, tykkään ehkä enemmän tästä vaiheesta, kuin vauvavuodesta. Toki molemmissa on puolensa. Ja ainahan se lapsi on ihana, koko ajan vaan ihanampi <3
No voi että jos ette saa vieläkään nukkua, tsemppiä sinne! Huomaan jo tässä vaiheessa että jokainen vaihe on aika ihana, kun kuvittelin jotenkin haikailevani hulluna esim. sitä ihan vauvavauva-vaihetta.
PoistaTosin mulla on edelleen aika vahva tunne, että teini-ikä ei tuu olemaan ihan se paras vaihe :D. Ehkä siksi, koska olin itse hitusen hankala tapaus.
Vauvan muuttuminen taaperoksi on ihan parasta! :) Konttaamisen oppimisen jälkeen elämä vauvan kanssa on ollu ihanaa. :)
VastaaPoistaHehee. Mustakin on kyllä ihanaa, kun voi vähän kommunikoida ja ilman sanojakin tyyppi kertoo vaikka ja mitä!
Poista<3
Komppaan kanssa, että molemmissa puolensa. Meidän neidillä on nyt uhmaikä täysillä päällä, ikää 1v 9kk, joten päivisin neiti hokee joka asiaan "Ei sitä" ja vetää kauheita pultteja kun ei sitten saa/tehdä sit "sitä". Mikä on siis supernastaa kotiäidille, josta olisi kiva puuhailla juttuja yhdessä, nukkua päikkäreitä kimpassa ja joka on laittanut ruokaa meille kotitytöille. Mut "ei sitä" varmaan kauaa kestä. ;)
VastaaPoistaVoi apua :D. Tuota odotellessa...
PoistaJokainen lapsi on tietysti erilainen. Jos on ollut vaikkapa refluksivauva tai koliikkivauva, niin taatusti on taaperovuosi helpompi ja kivempi. Mutta sanoisin myös, että pääsääntöisesti mutsit tuntuvat puhuvan samaa kuin minä, että ensimmäinen taaperovuosi on kaikista raskain. Mutta lohdutuksena taas sitten perään voi sanoa, että se on eri tavalla raskasta kuin vauvavuosi. :)
VastaaPoistaTaaperon kanssa univaje on yleensä suurimmalta osin selätetty. Samoin mahdolliset ruokakriisit. (Ja nyt puhun siis keskivertovauvoista, erityistapaukset on erityistapauksia.) Mutta kuten joku yllä totesi, vauva on aika helppo vielä ottaa mukaan ravintolaan, kahvilaan, kylään... Yleensä ne pysyvät melko kiltisti vaunuissa tai sylissä. Taaperot karkailevat, saavat huutoraivarit, jos niitä yrittää lukita yhteen paikkaan ja niillä on usein myös järjesjuoksu vielä aika vähäistä. Sitä vähäistä järkeä usein kompensoidaan vauhdilla, joka kuten arvata saattaa, on raskas yhdistelmä. Kuvaavaa on, että vauvavuotena sain juotua kahvini useinmiten istualtaan. En aina lämpimänä eikä juttuja saanut aina lopetettua keskustelukumppanin kanssa, mutta usein kuitenkin kokonaisia lauseita pystyi tuottamaan. Tapperovuotena en ole juonut montaakaan kupillista istualtani. Lauseita pysty tuottamaan kokonaisina ilman keskeytyksiä harvakseltaan. Olen laihtunut entisestään, koska istumaan ei ehdi. Jatkuvasti taapero on jossain kielletyssä puuhassa. :)
Mutta, tämä ei ole pelottelua tai valitusta! Sillä kuten joku muu, jälleen kerran, tuolla yllä totesi; sen taaperon kanssa voi myös tehdä niin paljon enemmän asioita kuin vauvan kanssa. Sillä on huumorintajua ja parhaimmillaan jo juttuja. Se kommunikoi mun kanssani! Se on jotenkin niin coolia, liikuttavaa ja rakastettevaa <3 Mä rakastuin omaan lapseeni uudelleen, kun siitä tuli taapero.
Silti, kahden keskenään varsin erilaisen ipanan jälkeen, on todettava että joka kerta se ensimmäinen taaperovuosi on ollut raskain. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja toisella kertaa koetteli eniten myös parisuhdetta. Mutta siitäkin selvittiin! Ja sekin kuului asiaan. Ja mielettömiä muistoja. Enkä yhtäkään päivää vaihtaisi pois. En oikeasti. Monia yksittäisiä hetkiä ja tunteja sen sijaan kyllä. :D
Niinhän se on että lapset on niin erilaisia, koskaan ei voi tietää. Jotenkin musta tuntuu että se riittävä uni vaikuttaa kaikkeen ihan hulluna, tosin Tukkis ei kyllä pahemmin kiukuttele kuin väsyneenä/ nälissään – kohtapa sekin (kai) muuttuu ääks :D.
Poista