5+1: Makuuhuone, jossa nukut paremmin

Ikean tiedotteen mukaan 90-vuotiaana olemme nukkuneet 32 vuotta elämästämme – aika hurjaa, vai mitä? 

Itselleni makuuhuoneen sisustus ja mukavuus ovat kaiken a ja  o – kyllähän sinäkin tiedät, miten ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin petivaatteisiin rauhoittavassa valaistuksessa? Jep, ne on niitä elämän pieniä parhaushetkiä. Siksipä ajattelin jakaa muutaman vinkin, joiden avulla voit rauhoittaa omaa makuuhuonettasi ja tehdä nukkumisesta vielä piirun verran parempaa touhua.

Kuva: Zara Home

1. Rauhoita makuuhuone ylimääräisestä tavarasta

Nukahtaminen on usein hotellissa helpompaa, miksi? Koska tekemättömät tehtävät ja henkilökohtaiset tavararöykkiösi eivät ole näköpiirissäsi – eivätkä siis myöskään mielessäsi.

Pyri pitämään pinnat mahdollisimman tyhjinä tavaroista ja piilota ne esimerkiksi ovellisten kaappien
taakse.

2. Pese peitot ja tyynyt säännöllisesti

Unikulman teettämän tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista ei pese tyynyään ikinä koskaan – yööh. Ne keräävät paljon kosteutta ja mm. kuollutta ihosolukkoa sisäänsä ja voivat jopa homehtua – tyyny voi sisältää jopa kilon hikeä, rasvaa ja hometta, jolloin yllättävän sitkeä flunssa- tai korvatulehduskierre voi olla päänalusen syytä.

Nam.

Jos kuulut tähän kolmannekseen heitä tyynyt ja peitot pesuohjeen mukaisesti pesukoneeseen. Yleensä ne pestään 60 asteessa vähäisellä pesuainemäärällä ja tyynyt kuivataan tason päällä, esimerkiksi saunan lauteilla. Muista myös imuroida patja säännöllisesti, niin ei tarvitse aivastella.

Kuva: Zara Home

3. Älä tuo tietokonetta tai televisiota makuuhuoneeseen

Tietokoneen ja television "sininen valo" vaikuttaa unen laatuun ja nukahtamiseen. Siksi tutun säännön mukaan tulisi pysyä poissa ruutujen ääreltä noin puoli tuntia ennen unille menoa...

4. Tarkasta makuuhuoneen lämpötila

Useiden tutkimusten mukaan parhaat unet saa hieman viileässä makuuhuoneessa ja itsekin olen huomannut, että liian lämpimässä menee sekä hermot että unet. Motivan suositus on 18–20 astetta.

Kuva: Zara Home

5. Pornoile tekstiileillä

Paksut matot, muhkeat peitot ja ihanan raikkaat lakanat tekevät arjesta hitusen verran parempaa – ainakin minulle. Esimerkiksi puuvillasatiini lakanoissa on silkkaa rakkautta ja pehmeään tyynykasaan on ihana mennä loikoilemaan ennen nukahtamista.

Parisänkyyn kannattaa myös valita peitto ja tyynyt kummankin omien mieltymysten mukaan. Lisäksi moni nukkuu vanhalla, muhkuraisella tyynyllä yö toisensa jälkeen ja kärsii aivan turhista niskakivuista ja päänsärystä.

Arjen pieneen luksukseen kannattaa panostaa, sanon minä!

+ 1 Älä hanki lapsia, sillä a) ne herättävät monta kertaa yössä b) valtaavat koko sängyn, vaikka mittaa olisi vasta 63 senttimetriä ja mikä pahinta c) kakkaavat sun sänkyyn mokomat

Vuosi elämästäni

Ajelimme eilen vanhan kotikadun ohi ja tulin ajatelleeksi, miten älyttömästi elämäni on muuttunut viime vuodesta. Silloin Tukka-poika oli vasta toive, työ oli elämän keskiössä ja myyntiin laittamamme koti oli kahdelle ihmiselle mitoitettu. 

Enpä olisi arvannut että syyskuussa saisin tietää olevani raskaana ja vuoden päästä olisin 3 kuukauden ikäisen pikkumiehen äiti, joka on muuttammassa kuraeteisellä varustettuun paritaloon kauaksi keskustan houkutuksista. 

Nämä kuvat ovat vuoden 2013 elokuiselta aamulta, kun olin matkalla Ikean lehdistötilaisuuteen ja googlasin koko matkan raskauden ensioireita... 

Ihan oikeasti, mitä tekikään nainen ennen Google-ajanlaskumme alkua? Pysyi järkevänä ja odotteli kuukautisia tai niiden loppumista? Noihin aikoihin kyttäsin kehoani kuin viimeistä päivää ja googlasin joka_ikisen_oireen aina pääkipukohtauksista selän jomotukseen ja hiusten nopeaan kasvuun – hohhoijaa :D. Keskustelupalstojen juupas-eipäs-väittelythän ne ovatkin tunnetusti parasta tiedonhankintaa ikinä ;). 

Saappaat: H&M

Laukku: Michael Kors

Takki: H&M

Tunika: Rare

Koru: Accessorize

Paljon voi tapahtua vuodessa, näköjään tukkakin on kasvanut ihan eri mittaan :D.  

Onko teidän elämänne muuttunut viimeisen vuoden aikana?

3 kuukautta mittarissa

Siihen sinä äidin höppänä nukahdat,

suu auki ja tilkka maitoa huulilla.

Kiitän siitä että ainakin pienen hetken olet ihan vain äidin,

ennen kuin maailma omii sinut kokonaan.

Kuva: DMK Photography 

Kaksi päivää ja Tukka-pojalla on mittarissa jo 3 kuukautta. Vastasyntyneestä toukasta on kasvanut kikatteleva pikkuherra, joka rakastaa yli kaiken ammeessa molskimista, juttelee pitkät pätkät ja kihertää äidin huonoillekin vitseille.

Jälleen kerran kiroan ajan kulumista, nyt tajuan miten moni sanoo vauvavuoden menevän hujauksessa! Vaatteet käyvät pieneksi, nyt viikkaan pian pois jo 62-senttiset, sillä meidän minimies on tavoittanut äidin viime mittauksen mukaan jo 63 sentin pituuden. Masuakin riittää ja kaksari heiluu – pikkumies on tomera ja potra poika tätä nykyä.

Kuva: DMK Photography

Meillä on ensi viikolla muutto edessä uuteen, oikeaan ja omaan kotiin. Ihanaa saada Tukka-pojan kasvava vaate- ja leluvuori kunnon vaatekaappiin, sänkykin siirtyy omaan huoneeseen (vaikka mitä todennäköisimmin poika pysyy vielä jonkin aikaa äidin vieressä). Tukkis herättää minut tällä hetkellä noin kerran yössä, mikä on aika ihanaa – äidin ei tarvitse enää hillua zombiena päivästä toiseen. Esimerkiksi viime yönä poju meni yhdeksän jälkeen nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran puoli viideltä!

Olemme ottaneet käyttöön iltarutiinit, jotka alkavat aina pojan väsymysasteesta riippuen 20.30–21.00 ja ne näyttävätkin tepsivän aika hyvin. Ensin kylpy, sitten kunnon tankkaus maitoa ja halailua äidin sylissä. Toisinaan Tukkis saattaa kärsiä pienestä iltavillistä, mutta viimeistään raskausajalta tuttujen laulujen hyräily ja keinuttelu vievät tyypin unten maille.

Onko teillä ollut käytössä iltarutiinien opettelua ja miten ne ovat toimineet? Pitäisikö jo nyt varautua tulevan kannalta johonkin, jota ei nyt hoksaa ajatella?

Intohimoa etsimässä

Aikaisemmin kirjoittelin onnellisesta elämästä ja miten mielestäni yksi tärkeä osa sitä on oman intohimon toteuttaminen. Elämästä tuntuu uupuvan jotain vaikka kaikki olisikin ihan hyvin, jos ei ole intohimon voimaa opettamassa uusia asioita ja tuomassa nautintoa. 

Uuden oppiminen ja siitä nauttiminen ovat iso osa onnea. Siksipä ajattelin kirjoitella teille muutaman vinkin, joista toivottavasti on apua, kun pohditte sitä omaa juttuanne – mistä minä voisin saada lisänautintoa elämääni?

Eräs ystäväni on aina ollut sitä mieltä ettei hänellä ole omaa juttua – sitä mihin hän suhtautuu intohimolla ja ilolla, mitä tekisi vaikka kukaan ei maksa, ihan vain koska haluaa. Sitten kuitenkin hänellä on koti aina kauniisti laitettu ja esineet ovat selkeästi löytäneet paikkansa hyvällä maulla. Hän tykkää kotona puuhailusta ja tietää sen itsekin, mutta ei osaa ajatella sitä "omana juttunaan".

Äkkiseltään vaikkapa leipominen voi tuntua liian tavanomaiselta, jotta siitä voisi kehittää mitään sen erityisempää  – kaikkihan nyt leipovat, ei siitä voi tulla mitään erityistä tai pitäisi olla ihan superhyvä kondiittori. Katsohan kuitenkin vaikkapa Kinuskikissaa – hän aloitti leivontablogilla ja nyt hän elättää itsensä intohimonsa kohteella! Aika hienoa, vai mitä?

Minulle itselleni pieni intohimon kohde on blogin kirjoittaminen – nautin siitä kun saan kehitellä postausideoita mielessäni, kuvata ja kirjoittaa. Aivan taatusti suuri osa ideoistani jää kiireen jalkoihin ja  jos postaustahti on liian hidas, koen paineita siitä että pitäisi kirjoittaa. Kuitenkin etenkin näin kotona ollessa koen että blogiharrastus tuo minulle paljon uutta intoa ja energiaa elämään.

Jos sinustakin tuntuu siltä että et koe intohimoa mihinkään tekemiseen, elämä voi olla toisinaan yhtä pakkopullaa ja suorittamista.

Jos näin, niin kysyhän itseltäsi seuraavat asiat:

• Mitä tekisin, jos saisin tehdä mitä vain? Tähän moni äiti huutaa että NUKKUA, mutta entäs sen jälkeen? 
• Mitä teen mielelläni, vaikka kukaan ei maksa siitä?
• Missä olen hyvä, missä huono? Moni usein kehittää itsessään asioita, joissa on huono, eikä siinäkään mitään, mutta jos haluaa olla erinomainen jossain asiassa, kannattaa panostaa siihen missä on jo entuudestaan hyvä. 
• Millaisia lehtiä ja kirjoja luen, mitä googlaan ja mihin haluaisin käyttää rahaa, jos sitä olisi enemmän perheen kulujen, lomamatkojen ja muiden menojen jälkeen? 
• Jos valitsisin ammattia nyt ja voisin valita mitä tahansa, mitä haluaisit tehdä? Tässä kohtaa moni valitsee mahdollisimman rahakkaan ammatin, mutta kuvittele että kaikesta työstä maksetaan todella hyvää palkkaa. Raha voi tietysti olla intohimo, mutta siinä tapauksessa kannattaa varmaankin perehtyä sijoittamiseen ja rikastumisen taitoon, eikös ;). 

Ei muuta kuin pohdiskelemaan! Kannattaa ottaa ihan kynä ja paperia esiin ja kirjata ylös omia aatoksia. Jokin hyvinkin simppeli juttu voi olla juuri se sinun juttusi, et vain tule ajatelleeksi sitä. Tämän vuoksi kannattaa näyttää listaa myös vaikkapa hyvälle ystävälle, sillä muut usein näkevät meidät eri tavalla kuin me itse. 

Taivas siis on rajana, kunhan vain ensin otat itseltäsi ne elämääsi rajaavat Kuningas Ei -rillit pois päästä ja teet asioita, joista nautit. Kaikkien ei tarvitse muuttaa elämäänsä ja toteuttaa itseään, mutta pienetkin asiat arjen keskellä riittävät tekemään siitä pikkaisen paremman. 

Intohimoa päivään murut!

Ps. Kuvat by inspiroiva Domi DMK Photographysta. Hän on loistava esimerkki siitä, miten oman intohimon seuraaminen voi muuttaa koko elämän – nainen aloitti koruharrastajana, nyt tekeillä on toinen toistaan hienompia korusarjoja, minkä lisäksi daami tietysti valokuvaa. Mää nostan peukkua tällaiselle upeudelle!

Mitä imetys tekee iholle?

Koska muu poppoo nukkuu vaikeaa yötä pois, on mulla aikaa ja halua tarkastella tätä mun kertakaikkisen kauheaan kuntoon päässyttä ihoani tarkemmin (ja näyttää myös teille muutama meikitön, jäätävä otos tuosta kauhusta, jos vaikka joku osaisi jelppiä...)

Nythän on siis niin että loppuraskaudessa mun kasvoni olivat kuin vauvan peba, mutta nyt ihoni on yhtäkkiä sanonut sopimuksensa irti ja se on täynnä ihon väristä, punoittavaa ja kutisevaa näppyä. Nappasin antihistamiinia ongelmaan ja se helpotti, mutta edelleen posket ja otsa ovat täynnä tuota ärsytysnäppylää tai miliumeja – onkohan muilla ollut samaa ongelmaa imetysaikana vai voisikohan tämä johtua enemmänkin tästä pitkästä hellekaudesta?

Kuiva sekaiho ei ole se helpoin hoidettava ja ongelmat alkoivatkin kun kokeilin Fit me -meikkivoidetta, joka on öljypohjainen. Lily Lolo -mineraalimeikkeihin palaaminen on jonkin verran auttanut ja suoraan sanottuna olen nyt meikannut todella harvoin, koska en halua laittaa iholle yhtään mitään ylimääräistä. Tuntuu kuitenkin että olen aika hukassa hoitorutiinien suhteen nyt, kun ravintoaineita ei taida riittää vauvan ja äidin lisäksi myös äidin iholle asti.

Silmäpussit ja väsymyksen merkit lähtisivät pois kunnon yöunilla, valitettavasti se ei kuitenkaan taida nyt olla mahdollista... Meillä pikkumies on päättänyt nukahtaa yöunille noin puoli yhdeksän aikaan, mikä tarkoittaa että ensimmäinen syöttöhetki tulee noin kello kaksi yöllä ja seuraavan kerran herätään viiden aikaan ja sitten laitellaankin loppuyö tuttia suuhun ja pois... Tiedetään, tiedetään – olen onnekas että saan nukkua edes noin paljon, mutta nyt lähes kolmen kuukauden jatkuva yöheräily tekee tehtävänsä ainakin äidin ulkonäköön, vaikka olo onkin suht pirteä.

Olen menossa kosmetologille tai ihotautilääkärille kitisemään, mutta ajattelin keskustella aiheesta myös teidän kanssanne. Onko imetys vaikuttanut ihoonne ja jos, niin miten?

Niin kovin kauan sitten

Kuvitella, että minäkin olen ollut joskus pieni – niin kovin kauan sitten. Olen yrittänyt etsiä Tukka-pojan piirteistä omaa näköäni, mutta aika huonolla menestyksellä – ainoastaan kulmien kurtistus on äidiltä, kaikki muu ihan varpaita myöten on iskältä.

Tosin esimerkiksi tätä alla näkyvää kuvaa katsoessani näen silmissä jotain samaa ja kasvojen muodossa – ehkä peli ei olekaan vielä menetetty? :D

+ 

Ehkä noin kaksivuotiaana? Isän ja äidin mukaan minulla oli kauniit kiharat, mutta koska en antanut kammata hiuksiani, ne oli pakko leikata pois. Reilu kerho kokoontuu ja silleen...

Tarhakuvan harvahammas hyppyrinokka :D. 

Myös nenässä on jotain samaa – nähtäväksi jää nouseeko Tukkikselle samanlainen nykerö kuin äidille. Pienenä aina litistin nenäni sivulta matalammaksi ja mallailin toivenokkaani peilin edessä, kuvitelkaa miten pienestä asti voi ihminen ulkonäkökriisejään kehitellä? Myös hampaat ovat olleet aina ykkösinhokkini, vaikka nykyään ihan pidän niistä – kyllähän Madonnallakin on isot etuhampaat? ;) Vaikka ulkonäössäni on aina ollut asioita joista en pidä, en haluaisi niitä muuttaakaan – kunhan kitisen.

7. luokan kuvassa vielä kiltin näköinen – 8.luokan kuva onkin sitten jo eri juttu...

Lapsena olin hajamielinen ja aika höpsö, "unta ja pierua" kuten mummu sanoi. Lauloin koko ajan (mitä teen kyllä edelleen, sori vaan kaikki) enkä oikein kokenut kuuluvani joukkoon – olin vähän, hmmm.. erilainen nuori? :D Elin jatkuvasti omissa maailmoissani, vaikka kavereita onneksi riitti.

Yläasteella iskikin sitten kummallinen teinivaihe päälle järkyttävine pakkelivaiheineen ja angsteineen. Taisinpa olla hieman "kovis" – pehmosta täysraggariksi siis. Yläaste on kyllä sellaista aikaa, että silloin kaikki taitavat olla enemmän tai vähemmän hukassa oman itsensä kanssa. Voisinpa veikata että ne ovat kaikille hieman hankalia vuosia, syystä tai toisesta. Isosiskoni jaksaa aina muistella, miten hän jätti ihanan barbeilla leikkivän pikkusiskon Suomeen lähtiessään ensimmäistä kertaa Englantiin ja palasi kotiin ovia paiskovan, haistattelevan terminaattorin luo – ihana ihminen olin varmasti :D.

Clueless <3

Ekoja baarireissuja ihanan Helena-ystävän kanssa. Tästä kuvasta on herranen aika lähes 15 vuotta aikaa! Ääks...

Nähtäväksi jää minkä verran Tukkis on tullut äitiinsä, toivottavasti ihan kaikki jutut ei periydy ;D. Mitä sitten taas toivoisin siirtyvän minulta pojalle on peruspositiivinen ote elämään ja usko siihen, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Ja sisuakin minulla riittää, se on ihan hyvä ominaisuus eteenpäin siirrettäväksi.

Millaisia omia ominaisuuksianne ja piirteitänne te huomaatte lapsissanne? Tai oletteko kenties perineet omilta vanhemmiltanne selkeästi jotain?

5+1 vinkkiä syksyn neuleostoksille

Syksyn ihanat neuleet ovat saapuneet kauppoihin, mutta muistatko miten viime vuonna kävi? Kaikki ihanat neuleesi kulahtivat ja nyppyyntyivät järkyttävää vauhtia... Kokosin jälleen 5+1 vinkkiä, joiden avulla voit säästää rahaa ja hermoja...

Gwyneth Paltrow on suunnitellut eettisesti tuotetun neulemalliston Chinti and Parkerille. 

1. Akryyli – älä missään tapauksessa koskaan erehdy

Uusi neuleesi näyttää jo ensimmäisen pesun jälkeen kamalalta? Syynä on akryyli, jota on järkyttävän paljon tarjolla.

Esimerkiksi samaan firmaan kuuluvat merkit Vero Moda, Vila ja Only tarjoavat naisille lähestulkoon vain ja ainoastaan 100 prosenttista akryylia. Materiaali on tietysti kaupan unelma, sillä se pakottaa naiset ostamaan uuden neuleen muutaman käyttökerran jälkeen, kun edellinen on niin järkyttävässä kunnossa – kaupassahan uusi pusero tuntuu pehmeältä käteen ja hintakin on olematon, joten ostokynnys madaltuu.

Samaa ongelmaa ei ole miesten puolella, sillä Vero Modan ja Vilan miespuolinen vastine Jack&Jones tarjoaa valikoimissaan huomattavasti laadukkaampia materiaaleja – miksi? Lähetin kysymystä yritykselle, mutta muutaman viikon jälkeenkään he eivät ole vastanneet sähköpostiini. Uskoisin että miehet eivät ole yhtä innokkaita shoppaajia ja siirtyvät huonon laadun huomatessaan suosiolla seuraavaan kauppaan – me naiset taas unohdamme ja annamme anteeksi helpommin, vai?

Akryyli on siis ehdoton ykkössyyllinen siihen, miksi joudut jatkuvasti päivittämään neulevarastojasi. Älä missään nimessä koskaan ikinä sorru, vaikka sen välttäminen tekeekin neuleiden ostamisesta hankalampaa (joudut näkemään vaivaa akryylia välttääksesi).

Toki myös luonnonmateriaalit nyppyyntyvät, mutta ero on siinä, että ne vaativat hoitoa pysyäkseen kauniina – akryyli taas menee hirveään kuntoon, teit sille mitä tahansa.

Helpoin valinta oman kokemukseni mukaan on luonnonkuituja ja tekokuituja yhdistelevät neuleet, 100 prosenttinen puuvilla ja tietysti myös villa, vaikka se vaatiikin hoitoa.

2. Opettele kääntämään neule ympäri ja tsekkaa se pesulappu

Materiaalien lisäksi haluat jo tuotetta ostaessasi tietää, joudutko ärsyyntymään siitä, ettet taaskaan muistanut viedä suosikkipaitaasi pesulan kuivapesuun....

Opettele myös tsekkaamaan vaatteen saumat ja silmäile neuleen laatua jo kaupassa – roikkuvat langat ja epätasainen neule ovat ehdottomia nounou-juttuja.

3. Panosta laatuun, älä määrään

Jep, niitä akryylineuleita saa todella halvalla – muutama kymppi ja paita on sinun. Mutta kestääkö se? Jos ostat joka kuukausi 20 euron neuleen, tulet käyttäneeksi 240 euroa vuodessa käyttökelvottomaan rättikasaan – ääks! Osta siis ennemmin laatua ja huolla vaatteitasi, unohda ne helpot ratkaisut.

Tai tietysti vaihtoehtona on käyttää sitä nyppyyntynyttä kauhtanaa hampaat irvessä, minkä lisäksi saat vielä runsaasti pahaa mieltä kaupan päälle. Ei hyvä.

4. Valitse malli huolella

Koska haluat ostaa laatua, kannattaa malli valita huolella.

Missä vaatteessa näytät hyvältä, vaikka peilistä katsoo monsteri? Tiedät, että se paita on olemassa, sillä puet sen päällesi silloin kun kaikki muu näyttää hirveältä ylläsi. Minulle esimerkiksi sopii lyhyt, mutta löysä malli v- tai venekaula-aukolla.

Jos et tiedä missä tunnet olosi kotoisaksi, sovittele eri malleja. Et halua löytää itseäsi tilanteesta, jossa 200 euron unelmaneuleesi vaatii muutaman kilon laihiksen.

Kannattaa myös valita neule, joka on helppo yhdistellä asuun kuin asuun. Itselläni se on musta tai harmaa, lyhyt ja pitkähihainen neuletakki.

5. Suosi alennusmyyntejä

Alennusmyynneistä on helppo bongata laatua edullisesti. Vinkkasin jo aiemmin The Outnet -sivustosta, jossa on aina karkkipäivä meneillään, mutta sielläkin kannattaa olla tarkkana – korkea hinta ja merkki eivät ole aina laadun tae!

+1 Mitäpä jos tekisit itse? Siinäpä jännittävä ja sulattelua vaativa ajatus...

Oletko löytänyt hyviä ja laadukkaita neuleita kaappiisi? Suosittele suosikkimerkkiäsi kommenteissa, helpottuu tää kauppojen läpikäynti...