Vauvavuosi takana

Tukkis täyttää ensi perjantaina vuoden, juhlat vietämme lauantaina. Aivan uskomatonta että vauvavuosi on takana, kohta jaloissani pyörii pieni poika, ei mikään vauva enää.

Paitsi että on se nyt vähän äidin vauva sitten kuitenkin, vai mitä? Ja mielestäni päälle 1-vuotias on kyllä vielä vauva, vaikka virallisen määritelmän mukaan siirrytäänkin taapero-asteelle.

Viime vuonna MM-kisojen loppuotteluita seurasi tällainen sintti <3. 

Vuoden aikana kehitys on kyllä aivan uskomatonta – tällä hetkellä poika osaa syödä jo itse joitakin ruokia, mutta juodessa suu unohtuu välillä auki. Kävely ja ilman tukea seisominen antavat odottaa itseään, syynä taitaa olla pieni rohkeuden puute. Poju nimittäin seisoo ja jopa kävelee, jos ei itse huomaa sitä. Veikkaanpa että aika pian meillä on täällä vipeltäjä keskuudessamme.

Puhe on sen sijaan kehittynyt vauhdilla, sanoja on jo vaikka kuinka monta: "äiti", "isi", "mamma", "eiiiiiiiiii!", "ohhoh" ja nyt viimeisimpänä iltapalan yhteydessä kuultu "hyvvää". Ja huomatkaa siis "HYVVÄÄ", ei "hyvää" – taitaa äidin Pohjanmaan murre tarttua aika tehokkaasti ;D.

Pieni näppylänaama <3. 

Kehitys arvatenkin tästä vain kiihtyy, mitä pidemmälle edetään. Luotan siihen että poju saa aika paljon virikkeitä ihan tavallisesta arjesta ja leikeistä, ulkoiluista ja sensellaisista. Kuuntelemme paljon musiikkia ja tanssimme yhdessä (missä Tukkis onkin aika hyvä, erityisesti Suomen euroviisubiisi menee jalan alle ;D). Yhteistä lukuharrastusta odottelen kovasti, tällä hetkellä pikkumies lähinnä repii kirjoja – ei hyvä. Paksusivuisia kirjoja saamme sentään hieman katseltua, mutta tyyppi ei oikein jaksa rauhoittua niiden katseluun. Noh, ehkä sitten joskus.

Mites muuten muiden perheessä television katselu? Meillä poju katsoo aina aamuisin muutaman minuutin lastenohjelmia, että äitikin saa syötyä. Lisäksi se on välillä päällä iltaisin isää ja äitiä varten, kun poju leikkii omiaan, mutta pääosin katsomme telkkaria vasta pojan mentyä nukkumaan. Television vaaroista puhutaan paljon ja tämä onkin meillä pohdinnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa että noin pienistä hetkistä on haittaa, jos arki muuten on täynnä virikkeitä ja leikkiä (niin ja tietysti lepoakin, että jaksaa taas leikkiä). Luotan maalaisjärkeeni tässä asiassa – television jatkuva tuijottaminen ei taatusti tee hyvää, mutta muutaman minuutin vuoksi ei tarvitse pillastua.