Unelmat ja niiden tavoittelu ovat jotain, joka tuntuu jakavan ihmisiä – osa yrittää sinnikkäästi haluamaansa, osa tyytyy vain haaveilemaan ja yllättävän iso osa ei edes haaveile mistään (tai ei vain tunnusta, en millään jaksa uskoa unelmattomuuteen).
Ihmiset, jotka tavoittelevat unelmiaan määrätietoisesti yllättävän usein saavuttavatkin haluamansa tai jos nyt eivät aivan sitä suurinta hurjaa, niin ainakin he pääsevät elämään elämäänsä jollain tapaa unelmansa kohteen läheisyydessä.
Miksi? Koska he tietävät mitä haluavat ja ovat pohtineet, miten unelma saavutetaan. Suunnitelmallisuus on äärettömän tärkeää kaikessa muussakin, miksi ei siis myös tässä?
Tietysti onneakin tarvitaan, mutta uskoisin sen olevan prosentin verran kokonaispotista. Unelmansa saavuttaa, kun vain näkee tarpeeksi pettymyksiä, vaivaa, työtä ja toivoa – ja jaksaa uskoa, että suunnitelma kyllä kantaa jossain vaiheessa hedelmää. Tähän kohtaan sinulla on varmasti tuhansia mutta-lauseita, mutta kuinka moni niistä voidaan sivuuttaa ihan vain pohtimalla, kuinka pitkälle olet itse valmis menemään? Et saa työtä unelmiesi alalta, luo itse itsellesi työpaikka ja tarjoa työtäsi asiakkaille. Kirjaasi ei kustanneta, mitä jos julkaisisit e-kirjan?
Aina löytyy tapa tehdä, kun on vain tarpeeksi halua.
Unelmia ei myöskään saavuteta pelkällä toivomisella tai kadehtimisella, on tehtävä yksittäisiä pieniä tekoja. Usein tuntuu että ihmiset unohtavat suunnittelemisen tärkeyden – jos oikeasti haluat jotain, tee unelmasi ympärille suunnitelma.
Voit aloittaa tekemällä vaikkapa hetken päivässä tai viikossa jotain, mikä vie sinua lähemmäksi unelmaasi. Esimerkiksi näin:
"Haluan muotisuunnittelijaksi"
1. Opiskelen alaa vähintään 15 minuutin ajan joka ilta esimerkiksi kirjojen avulla – niitä voit lainata vaikkapa kirjastosta.
2. Suunnittelen omaa mallistoa ja tutustun samalla asioihin, jotka minun on otettava huomioon – materiaalit, kustannukset jne. Teen tätä vähintään puoli tuntia viikossa, mutta enemmän mahdollisuuksien mukaan.
3. Pyrin saamaan palautetta suunnittelemistani vaatteista, keneltä voisin saada ammattitaitoista palautetta? Jo pelkästään kangaskaupan myyjällä on varmasti jotain tietoa – aina löytyy joku, joka tietää sinua enemmän ja jolta voit kysyä apua.
4. Mikäli nautin tekemästäni, haen alan kouluun (vaikkapa työn ohessa, jos asuntolaina painaa).
5. En pääse kouluun, jatkan kohtien 1. 2. ja 3. tekemistä, kunnes opin paremmaksi ja paremmaksi. Tulevaisuudessa voi olla että olet todella hyvä, sillä kun avaat silmäsi ja ryhdyt tekemään, näet ympärilläsi enemmän mahdollisuuksia – esimerkiksi yksittäisiä kursseja, joille voit osallistua ym.
jne. jne.
Kirjoita suunnitelmasi ylös paperille ja palaa siihen aina silloin tällöin, jotta se ei unohdu. Laita se itsellesi esille vaikkapa paikkaan, josta näet sen pakostakin – näin et voi sivuuttaa suunnitelmaasi tai unohtaa sitä arjen hyörinässä.
Älä sano, ettet osaa – opettele. Äläkä sano ettei se onnistu, vaan tee pieniä yksittäisiä asioita, joiden avulla pääset lähemmäksi onnistumista.
Ensin on tietenkin tiedettävä, mikä on se suuri unelma, se kun ei välttämättä ole lainkaan sitä mitä luulet. Itse esimerkiksi nuorena halusin tanssijaksi, mutta todellisuudessa halusin sitä vain haluamisen vuoksi – se ei ollut oikeasti sitä, mikä minua inspiroi ja mistä saan energiaa. Itselleen valehteleminen voi tulla kalliiksi, siksi olen onnekas että elämä opetti ja antoi minulle luottamusta nähdä ne asiat, jotka todellisuudessa antavat minulle hyvää oloa. Se ei ole aivan itsestäänselvyys.
Kun tiedät mitä haluat, olet jo pitkällä. Jos et tiedä, anna unelmoinnille aikaa ja aloita vaikkapa pohtimalla ketä kadehdit – missä haluaisit nähdä itsesi? Tai mitä tekisit, vaikka kukaan ei maksaisi sinulle siitä? Tuollaiset asiat kertovat enemmän kuin järki koskaan.
Tee elämässäsi asioita, jotka inspiroivat sinua, niin et varmasti joudu katumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti