tiistai 24. joulukuuta 2013

24.12.2013

Jee, joulu! Se on täällä!

Meillä herätyskello soi kinkunvahtijoille jo aikaisin, enkä saanut enää unta, joten päätin aloittaa puuron keiton (ja maustoin sen muuten tänä vuonna mustapippurilla, hups – onneksi sain mausteet nosteltua lusikalla nopeasti pois puuron seasta).

Joulu sujuu tänä vuonna täällä kaupungissa, vasta myöhemmin suuntaamme Pohjanmaalle vanhempieni luokse juhlimaan. Ensimmäinen kunnon city-joulu, olisiko vinkkejä mitä kannattaa tehdä (paitsi tietysti syödä liikaa ja katsoa lahnana jouluelokuvia <3)? 


Koristelimme kuusen jo muutama päivä sitten. Tänä vuonna se on pääosin valkoinen (ja miehen toivomuksesta ei liikaa koristeita!), mutta sujautin mukaan myös vähän punaista rusettien avulla.



Tänään juhlimme siis ihan kahdestaan aattoa (ai paitsi että kolmestaanhan, sori Nukanakki). Vaavia ei vielä lasketa juhlakansaan ;). Huomenna miehen tytär tulee meille ja suuntaamme iskän puolen mummolaan, jonne onkin tulossa paljon iloista sakkia ja herkkuruokaa. 

Ihanaa ja herrrrkullista joulua teille, pus!

Hannele

Ps. Viime vuonna joulu sujui näin valkeissa tunnelmissa, typerä vesisade :P




sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tyttö vai poika?

Rauhallista sunnuntaita! Täällä on mussutettu jo pieniä namimunkkeja pahimpaan skonssihimoon ja herkullisia sämpylöitä Hesarin kera – kyllä sunnuntaiaamut ovat parhautta <3. Kiireetön aamupala kynttilöiden ja lumisateen kera, parasta orientoitumista tulevaan viikon joululomaan ja rauhaisaan joulun viettoon.

Kuten jo aiemmin kerroin, käväisimme ylimääräisessä ultrassa Femedan Bruno Cacciatorella viikolla 17. Kun kaikki oli hyvin, kysäisin tietysti myös, näkyykö sitä sukupuolta – ja näkyihän se!

Olen koko raskausajan ollut aivan satavarma, että tyttö sieltä tulee. Vaikka järjellä olen tiennyt että toinenkin vaihtoehto on olemassa, niin jotenkin se mieli on tehnyt tepposen ja sulkenut pienen pojan täysin touhun ulkopuolelle. Myös miehellä on ollut vahva tyttöfiilis, samoin lähipiirillä – yhtään ainoata poikaveikkausta en ole saanut (ai paitsi äidiltä, joka sanoi niin siksi, koska muut veikkailivat tyttöä – ja äiti lukee tätä niin, että terkkuja vaan sinne :D).

Mutta kuinkas sitten kävikään? Kuten arvata saattaa!


Aivan mahtavaa! :D Kyllä meillä tulevilla vanhemmilla suut loksahti auki, haha. Nyt olen viikon ajan ollut onnesta sykkyrällä pienestä pojastani ja katsellut kaikenlaista söpöä tulevalle rakkaalleni. <3

Tällaisia bodyja on pakko tuunata <3. Kuva: Etsy.com
 Itselleni poikien maailman on sattuneesta syystä aika vieras ja siihen sukeltaminen jännittää – ovatko pojat tosiaan villimpiä kuin tytöt? Onko elämä yhtä juoksemista ja eemelimäistä meininkiä? Lapsena poikien maailma näyttäytyi serkkupoikien kautta yhdeltä mekastamiselta, mutta sitä se ei taida todellisuudessa olla – vai mitä sanoo tähän pienten poikien äidit?

Itsestäni tuntuu tällä hetkellä siltä, että sukupuolen sijaan asiaan vaikuttavat eniten kasvatus ja se, mihin lapsen mielenkiintoa kohdentaa – katsotaan kahden vuoden päästä, olenko oikeassa :D. Siskollani on pieni poika, joka on kyllä aika kiltti tapaus, eli ainakin tähän mennessä tutkimustulokseni vaikuttavat pitävän paikkansa ;D.

Vaikka kuinka hieno auto! Äiti tahtoo tällaisen. Kuva ja auto: The White Company
 Onnea siis meille! En malta odottaa toukokuuta ja sitä, että äidin pieni aarre syntyy. Ja kuvitelkaas, ensi jouluna meidänkin sohvalla istuskelee hieman tämän näköinen tyyppi!


Mä olen niin onnellinen.

<3 Hannele

tiistai 10. joulukuuta 2013

Raskausviikko 17 ja elämäni muumina

Voi järkytys tätä ajan kulua, vastahan sitä pissasin tikkuun ja sain vessassa aikamoisen uutispläjäyksen, nyt jo näytän varsin hyvin syöneeltä pikku-hipolta. 

Eli täällä voidaan paksusti ja hyvin. Vauvauutiset täällä kerrottuani vannoin, ettei blogi muutu äitiys- ja vauvapainotteiseksi, mutta kappas vallan kun sitä elämästään asioita kertoo, niin tokihan se pieni ihminen on aika hyvin tarinoissa mukana – toivottavasti jaksatte näitä mun äitijuttujani. :D

Nappasin muutaman kuvan pikapikaa tietokoneen avustuksella, viikonloppuna toivottavasti on aikaa (ja valoa) ottaa hieman parempiakin kuvia. Ja ehkä myös vähän iloisempiakin, näissä kun kaikissa on aika surumielinen illme :D. 


Nyt siis kuljetaan kohti suurta ääretöntä. Käväisimme eilen ylimääräisessä ultrassa vatsakipujeni vuoksi, mutta kaikki oli hyvin. Femedan Bruno Cacciatore (jonka ajanvarauksen jälkeen huomasin sosiaalisen median perusteella olevan aika guru ja kuuluisuus gynekologiksi) otti meidät vastaan ja näytti kaikki ne pienet varpaat ja sormet – ihana miniannos onnellisuutta <3. Oikea rakenneultra on vasta joulun jälkeen. 


Vatsani on jo jotain ihan järjetöntä, katsokaa nyt! Tuota ei enää selitellä ylimääräisillä pizzasiivuilla :D. 


Mites siellä elämä sujuu?

Pus.

<3 Hannele

maanantai 2. joulukuuta 2013

Akneen helpotusta: Bio oil, sinä öljyjen Neitsyt Maria!

Ette usko kuinka ihanaa on koskea näpytöntä kasvojen ihoa nääääääääin pitkän aknekauden jälkeen. Miten ihanaa sitä on meikata, miten hyvältä se näyttää kaikkien asujen kanssa ja miten ihanaa, kun mikään paikka ei jomota tai kutita.

Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että olen kärsinyt jo pidemmän aikaa melkoisesta hormoniaknesta. Nyt se on kuitenkin tiessään muutamaa vihulaista lukuunottamatta.

Heidi-siskoni käväisi noin kuukausi sitten moikkaamassa meitä Englannista ja toi samalla omassa raskaudessaan luottotuotteeksi nousseen Bio oil -putilon. Kokeilin tuotetta ensin vatsaan, kuten vatsankasvattajan kuuluukin, mutta kotvan päästä innostuin laittamaan sitä myös kuivuneeseen nassuuni. Lopulta käytin sitä ohjeen mukaisesti aamuin illoin ja nyt hieman yli kuukauden jälkeen ihoni on sileä röpelöisen näppyihon jälkeen – oi onnea!



Kun ensimmäinen puteli loppui, levitin kasvoilleni yhden aamun ja yhden illan verran Nivean perusrasvaa ja kappas vallan – tähtitaivas palasi ennen kuin ehdin perkelettä huikata.

Akneihon lisäksi Bio oil lupaa poistaa myös arpia ja muun muassa silottaa ryppyjä, sekä tasoittaa ihon väriä. Rypyistä en osaa sanoa, mutta ihoni on tasaisempi ja kauniimman värinen kuin aikaisemmin. Eron huomaa paljaalla silmällä.

Pieni varoituksen sana tosin: kaikkien kasvoilla tämä(kään) tuote ei toimi samalla tavoin, sillä siskoni koitti tätä myös kasvoihin, mutta sai tulokseksi näppyläjoukkion... Omalla vastuulla siis ;).

Tuotetta saa apteekista ja hinta on huikeat 10 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu tämä kauneusvinkki.

<3 Hannele

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vinkkejä raskausajan pukeutumiseen

Pallomaha tässä terve - kyllä vain, yhdetkään housuistani eivät enää mene kiinni. Ja viikkoja vasta 15. Vaatekaappini on siis kutistunut kaiken kaikkiaan kolmeen mekkoon, koska äitiyshousuja en ole vielä ehtinyt hankkimaan (lue ehtinyt= en jaksa suunnata kauppaan niitä sovittelemaan).

Boozt.com lanseerasi bloggaajille tyylikilpailun, jonka voittaja saa itselleen mainetta ja mammonaa, eli 300 euron lahjakortin shoppailemaan. Me päätimme osallistua, mahani ja minä, koska ensinnäkin a) tarvitsen uusia vaatteita b) inspiraatioboardin tekeminen on järkevää ennen shoppailua (etenkin ennen ensimmäistä mammashoppailua), kun joutuu pohtimaan myös koko asukokonaisuutta, ei vain sitä yhtä vaatetta ja c) käsillä oli rasiallinen suklaata ja juuri sopiva joutilas hetki.

Kuten sanottua, olen tehnyt nämä itseäni ajatellen, mutta toivottavasti myös muut saavat kokoamistani asuista vinkkejä mammalookiin (ja miksei nyt muuhunkin pukeutumiseen). Runsaan housupulan ansiosta päätin inspiroitua kolmesta mekosta, jotka tuntuvat sopivan mahalle kuin mahalle. Mukana tietysti myös asuun sopiva kampaus ja meikki, jotta maman olo on täysin kaunis.



Juhliin: Kyllä, korkokengät raskaana olevalle (ainakin näin alkuraskaudessa). Olen lyhyt nainen ja sääret ovat kroppani toimivia puolia, joten en aio piilotella niitä raskaanakaan. Mustat sukkahousut ja mustat korot yhdessä pidentävät säären linjaa mukavasti, mikä tasapainottaa komeaa masua juuri hienosti.

Koska mekko on tämän asun katseenkerääjä ja vahva kuosi on jo itsessään voimakas, päätin pitää muun arsenaalin melko kevyenä. Lisäpiristettä menoon tuovat oma kestohittini punaiset juhlahuulet sekä virkeän värikäs clutch, joka poikkeaa mukavasti muusta asusta ja tuo mukaan hitusen yllätyksellisyyttä.

Toimistolle: Töissä olon on oltava mukava, mutta tyylikäs. Neuletakki lämmittää ihanasti ja mekko alla tuo ripauksen bisnestä mukaan, mutta on silti mukava päällä (materiaalin venyvyys ja pehmeys ovat nyt valttia). Värikkäät sukkahousut näkyvät hieman ylipolvensaappaiden yläpuolelta ja saappaat tietysti ovat tämän asun pieni juju.

Kaupungille: Tässäkin asussa mukavuus on tärkeä kriteeri, mutta toki on ihan mukavaa myös näyttää hyvältä

Jos joutuu kävelemään enemmän, kannattaa jalkaan valita mahdollisimman mukavat popot. Legginsit sopivat esimerkiksi shoppailureissulle paremmin kuin kokomekko, sillä pelkän paidan sovittaminen sukkahousut jalassa on vähän, noh, tiedät kyllä.... Pörröliivi suojaa shoppailijaa liikkeiden vaihdon välillä, kun päällystakkia ei jaksa jatkuvasti vetää päälle ja pois ja kahvilassa voikin hillua sitten vaikka pelkässä neulemekossa.


Mitäs tykkäsitte mammatyyleistä, olisitteko itse valinneet jotain toisin? Osallistun postauksella Boozt.comin kilpailuun, joten kaikki tuotteet löytyvät luonnollisesti sieltä.

Pus.
Hannele

Ps. Joudun muuten nykyään kirjoittamaan blogin tekstit html-koodina, koska jostain syystä pc-koneelta ei koneesta riippumatta voi enää syöttää tekstiä lainkaan... Onko kenelläkään muulla ollut samaa ongelmaa ja vielä tärkeämpää - miten tästä vihulaisesta pääsee eroon? Nyyh. Mac-koneella homma pelittää hyvin.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Joulu valkoinen...

The White Company on englantilainen yritys, joka kauppaa kaikenlaista ihanaa niin arkeen kuin juhlaankin.

Meillä joulukoti joutuu vielä hetkisen odottamaan tietyistä syistä, mutta joulukuun alussa pärähtää – ehkäpä inspiraatiota voisi hakea vaikka näistä ihanista kuvista?












Tänä vuonna onkin viimeinen vuosi, kun koristelussa huomioidaan ihan vain aikuiset ja isot lapset. Ensi vuonna meidänkin paketeista saattaapi kuoriutua näin ihanaisia hyljetossuja...



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viikonloppuna eräänä

Onnellista isänpäivää kaikille isille ja etenkin omalleni!

Täällä on vietetty ihanan levollista viikonloppua herkuttelun, kotitöiden ja loikoilun merkeissä, uh! Tulikin todella tarpeeseen viime viikon jälkeen, joka vei mehut emännästä varsin tehokkaasti.

Meillä julkisivuremontti on vihdoin saatu päätökseen ja ikkunasta näkee jälleen ulos, jeh! Tästä iloitsee eritoten Nukanakki, jonka päivät ovat nyt huomattavasti hurjempia, kun lintujen, ihmisten ja naapurin Sissi-koiran vahtiminen on vallannut jellonanosan pikkukoiran päivyristä.






Isänpäiväksi omalle isälleni lähti jännittävääkin jännittävämpi teos, "Klapikirja", omalle uroolle oli puolestaan vauva järjestänyt jo pienen yllätyksen, vaikka tietenkään se ei ole soveliasta näin ennen syntymää... Onneksi meidän vauva onkin vähän säännöistä piittaamaton cowboy(tar?).


Mieheni työskentelee siis pelastusalalla ja on tietysti siksi vauvasta heti paljon coolimpi ku kaikkien muitten faijat ;).

Näin netin syövereissä hieman samantapaisia paitoja, mutta en löytänyt sopivaa printtiä. Siispä suunnittelin tuon itse Photoshopissa ja lähetin valokuvausliikkeeseen painatettavaksi. Ensi kerralla tietääkin sitten valita paksumman kirjasimen ja yksinkertaisemman kuvan + laadukkaamman painon, sillä vaikka nuttu kuvassa näyttääkin ihan hyvältä, on jälki luonnossa ehkä hitusen liian haaleaa.

Onkos teillä juhlittu isänpäivää tänään? :)

Rakkauvella, Hanettaja

torstai 7. marraskuuta 2013

Sparkle!

Kaikki kimallus ja välke tuntuvat vetävän minua entistä enemmän puoleensa näin joulun alla.

Tästä se ajatus lähti – Martha Stewartin huikea halloween-kattaus on kerta kaikkiaan mieletön, miten se nainen (ja sen miljoona assaria) aina onnistuukin näin tyylikkäästi?


Halloween kuitenkin oli ja meni, ja minähän olen jokatapauksessa enemmän jouluihmisiä...

Siksipä tänä jouluna on ehdottomasti löydettävä aikaa muutaman kimallehahmon tekoon. Ilmeisesti tarvitaan kunnon liimaseos, riittävästi glitteriä ja hyvä hahmo (minkä löytäminen onkin ollut Suomessa aika haastavaa).

Peuraperhe olisi aivan ihana. Tämä kolmikko on myynnissä Orangeandpear.comissa. *klik*


Myös simppeli tähtiparvi olisi ihana lisä vaikkapa seinään kiinnitettynä? Näistä voisi asetella erilaisia tähtikuvioita tai vaikkapa pienen tähtisateen suihkuamaan yhdestä nurkasta.

Kuvan tähdet ovat White Companysta, eivätkä tosiaan ole hinnalla pilatut (8 puntaa). Nyt olisi kuitenkin kova itse tekemisen himo, ei itse ostamisen himo. Niille, joille kelpaavat myös ostoversiot löytyy linkki tästä. *klik*


Pinkki possu on nähty blogissani aiemminkin, mutta nyt se tuli uudestaan mieleen... Joo, ehkä hitusen härski, kun kinkut ja kaikki, mutta kuitenkin – syötävän ihana, ehhehehee... :D

Possu on myynnissä Etsyssä. *klik*


H&M Home -osastolle oli myös tullut yhtä jos toistakin kimaltavaa...


Nuo ylläolevat kynttilälyhdyt ovat kyllä aika upeita, vai mitäs tykkäätte?



Paljettityynyt <3. Meillä onkin niitä jo kahdessa eri värissä – voitte vain arvata, kuinka paljon uroo arvostaa ;).

Miltä teidän joulunne näyttää tänä vuonna?

<3 Hannele

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Takkijuttuja

Olen kipeästi uuden takin tarpeessa, nyt vain pitäisi saada pähkäiltyä, että millainen mun vatsakupuni onkaan seuraavien viiden kuukauden ajan: iso, isompi vain ihan hullu. Ja mitä tapahtuu muulle kropalle, kädet ja hartiat tuskin venyvät, mutta silti massaa voi vain tulla lisää (ja tuleekin).... Suunnitelmissa ei ole missään vaiheessa siirtyä käyttämään aviomiehen vaatekaappia, suoraan sanottuna pelkkä ajatuskin puistattaa, joten sotasuunnitelmani on oltava huolellinen.

Nyt olen päässyt pähkäilyssäni seuraavaan suunnitelmaan: a-linjainen malli, joka kuitenkin istuu ja on yläosastaan ryhdikäs, mutta kuitenkin sen verran tilaihme, että sinne mahtuu niin emäntä kuin sen bebekin.

Mitäs tykkäätte näistä malleista? Toiveissa oli alunperin harmaa tai tummansininen yksilö, mutta jotenkin ne värit jäivät uupumaan..









Ensimmäinen ja viimeinen takki ovat Zaran valikoimaa, keskimmäinen on Asosilta. Tuo ensimmäinen miellyttää tällä hetkellä silmää eniten, taidankin suunnata askeleeni Zaran myymälään...

Vain keskimmäinen takeista on äitiysmallistosta, eli olen katsellut myös muiden kuin mammaliikkeiden ikkunoita. Suunnitelmissa on ostaa yhtä kokoa suurempi takki kuin normaalisti ja toivoa parasta – en millään haluaisi ostaa takkia vain yhtä talvea varten.

<3 Hannele

maanantai 4. marraskuuta 2013

Jäähyväiset valolle

Olen aina ajatellut ettei valon väheneminen vaikuta minuun juurikaan, mutta tänä syksynä havahduin karuun totuuteen – aina maailman pimetessä ärsyttää vähän helpommin, eikä pinna kestä yhtä hyvin kuin normaalisti. 

Kaamos vetää helposti mielen matalaksi. Tänään töihin mennessä oli pimeää (ja satoi), kotiin tullessa oli pimeää (ja satoi). 

Kuvitelkaa, että vielä kuukausi sitten maailma näytti tältä!










Yritän pitää kiinni lenkistä kolme kertaa viikossa, sillä olo on niin eri kun jaksaa kuntoilla. Viime viikkoina vointi on raskausvaivojen vuoksi ollut sen verran heikko, että olen jättänyt liikkumisen hyvällä omallatunnolla vähemmälle ja ottanut levon kannalta, mutta nyt on aika suunnata jälleen lenkkipolulle. Aikomuksena on mennä myös Method putkisto -kursseille, niin kasvoklinikalle kuin kehonhuoltoonkin. Lisäksi luotan lehtivihreään, marjoihin ja hedelmiin – vihersmoothieen kannattaa koukuttua etenkin tähän vuodenaikaan. *klik*

Kokeiliin muuten viime vuonna kirkasvalokuulokkeita, jotka tepsivätkin hämmästyttävän tehokkaasti – tosin sain niistä migreenikohtauksia, olenhan valoherkkä, eli olivat ehkä liiankin tehokkaat :D. 

Miten te muut huolehditte jaksamisesta näin pimeällä, vai vaikuttaako kaamos teihin mitenkään? 

<3 Hannele