perjantai 31. heinäkuuta 2015

She Believed She Could So She Did

Tilasin jo työhuoneeseenkin yhden printin, ihan vain koska näin voimakkaita sanoja tarvitaan työhuoneisiin ja sopiva kuva sattui tulemaan eteen Etsy.comin valikoimia selatessa.

Minä uskon vakaasti siihen että jos unelmoi jostain, se voi tapahtua – kunhan itse laittaa unelman to-do-listalle ja pyrkii sitä kohti määrätietoisesti vaikkapa vain ihan pienien juttujen avulla.


Se mihin uskoo ja mitä ajattelee, tulee elämään jossain muodossa. Vaikka unelma ei toteutuisikaan, jo sen yrittäminen on aika hauskaa ja tuo elämään uutta sisältöä ja inspiraatiota. Jos et usko, niin kokeilehan – voit vaikka yllättyä ;).

Tai ehkäpä sama teksti työpaikan kahvimukiin? Tänkin voisin ottaa... Kuva ja muki Etsy.comista

Olen vähän täynnä noita tekstiprinttejä, niitä kun tuntuu löytyvän nykyään joka paikasta, mutta tuon sanoma oli sen verran hyvä että se oli pakko saada. Kun perhana ei aina niitä syitä miksi ei onnistu, vaan tehdään ja keksitään miksi onnistuu – eikös?

Uskotteko te unelmien toteuttamiseen, vai nautitteko ihan vain siitä unelmointiosuudesta? Olen kuullut myös ihmisistä, jotka eivät unelmoi, mutta sellaisiin tyyppeihin minä en halua uskoa sitten yhtään piste.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Tyttöjen juttuja – ja vähän poikienkin

Jaa mitäs sitä on tehty viime päivät? Syöty ja läyrytty ja sitten syöty vielä vähän lisää. Ja läyrytty. Aivan ihanaa siskosaikaa ja sain vielä siskonpojan ja -tytönkin tänne <3. Ihan tyhmää asua näin kaukana rakkaista ihmisistä, olkaa onnellisia te, jotka saatte asua lähekkäin.


Nyt olemme taas omalla sakilla kotona ja täällä on ihan outoa, kun on niin hiljaista! :D Kun asuin vielä vanhempieni luona Pohjanmaalla meillä oli aina ihan hirveä meteli, saapa nähdä muuttuuko tämäkin talo vielä joskus melutaloksi – mulla on siihen kuulkaas aika hyvät geenit, metelöimiseen siis.


Kävimme myös tutustumassa Tukkiksen uuteen päiväkotiin ja se oli oikein kiva (mikä helpotus!). Etenkin päiväkodin työntekijät vaikuttivat mukavilta ja ottivat huomioon toiveemme hyvin, mikä on äärimmäisen tärkeää. Vähän jännittää miten poika viihtyy, treenit alkavat ensi viikolla.


Ihanaa viikonlopun alkua sinnekin! Maanantaina mulla alkaakin työt ja sitten olen neljä päivää viikossa töissä, joten torstai on mun uus perjantai ;).

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Oikosulku

Jee, blogi on jälleen pystyssä! Täällähän oli teknisiä vaikeuksia niin sanotusti, nimipalvelin oli sanonut sopimuksensa irti koska huonomuistinen minä. Toivottavasti ette ole luovuttaneet lukemista ja olette vielä mukana messissä.

Meille tulee tänään vieraita! Siskoni Helena ja Heidi sekä Heidin kaksi pientä tiitiäistä – mä olen niin iloinen! Näemme etenkin Englannin vieraita tosi harvoin ymmärrettävistä syistä, joten tällaiset tapaamiset ovat aina ihan juhlaa.

Helena ja Hannele tasan kaksi vuotta sitten. 
Mutta siis sitä vain että oikosulku ohi, voidaan taas jatkaa juttelua huhuh. Nyt mun pitää siivota kotia ja laittaa vieraille ruokaa, palataan myöhemmin uuden postauksen osalta.

Kiitos kärsivällisyydestä murut <3


tiistai 21. heinäkuuta 2015

InstaLately

Instagramiin on kiva päivittää pieniä hetkiä ja siitä onkin tullut nopsasti yksi suosikkisomejani. Siellä näkee myös ajan kulumisen nopeammin, kun näin äitiysvapaalaisen maailmassa kaikki päivät tuntuvat kietoutuvan yhdeksi suureksi vapaapäiväpalloksi :D. 

Instagramin kuvatuotokset sopivat myös loistokkaasti kuulumispostauksen kuvitukseksi, eikös vaan? Jos haluatte seurata minua Instagramissa, niin kliketi klik tänne näin. Instagramissa näkyy enemmän henkilökohtaista elämääni ja menojani muutenkin. 


Kahden viikon päästä minullakin alkaa työelämä uudestaan ja pikkumies menee päiväkotiin ainakin yhden päivän per viikko. Se on pyörinyt aika paljon mielessä ja rutiineja on pitänyt opetella ihan uudella tavalla, saa nähdä miten elo lähtee käyntiin.

Olkkarin tuhoamista... Nukanakki on nykyään muuten ex-tuholainen, ehkä sekin on sitä mieltä että yks tuholainen per talous riittää vallan mainiosti ;). 
 Töiden aloittaminen jännittää kyllä aika valtavasti, saa nähdä miten se lähtee sujumaan. Poissaoloni aikana työkaverit ovat hieman vaihtuneet ja tietokoneohjelmakin on aivan uusi, jännä nähdä miten käy.

Harmittaa etten voi olla kotona pidempään, mutta onneksi tällainen osaviikkotyö onnistuu hyvin. Poju onneksi saa olla vielä paljon kotona, koska miehen työajat ovat niin sallivat.
Kesäpuuhia! Vielä on kaksi viikkoa lomaa jäljellä <3. 
Muttamutta! Vielä on lomaa jäljellä ja meille on tulossa vaikka kuinka paljon ihania vieraita. Erityisesti odotan kahden siskoni, pienen siskontytön ja -pojan saapumista, yli puolet poppoosta kun saapuu kaukaa Englannista ja nämä vierailut ovat harvinaista herkkua.

Millaisia lomasuunnitelmia teillä on? Ja oiskos vinkkejä noihin työpäiviin?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Printtitaidetta seinään

Tilasin jokin aika sitten Sam's Simple Decor -kaupasta Etsystä kaksi printtiteosta ja saimme ne vihdoin ja viimein eilen seinään. Olen tosi tyytyväinen kuviin, vaikka koko olikin olettamaani pienempi (kannattaa aina tilausta tehdessä kuvitella kuinka monta senttiä on monta senttiä – selvästi osuu hyvin yksiin todellisuuden kanssa ;) ).


Mittausvirheen vuoksi ostamani kehykset olivat liian suuret, mutta kappas vallan kun kimallehaukalla sattuikin olemaan kultaista paperia kuvien taustaksi – mitäs tykkäätte? Kuvasta ei kunnolla erotu, mutta paperissa on ihan reippaasti kimalletta. Ostin sen alunperin lahjapaperiksi, mutta sitä tarkoitusta varten se on liian liukasta – teippi ei oikein kunnolla tartu sen pintaan. Onneksi papru pääsi hyvään hyötykäyttöön ja ihastuttaa nyt meidän käytävää.


Olen tilannut Etsystä ennenkin ja saanut aina tilaukseni nopeasti ilman ongelmia. Muutaman kerran tilaus on juuttunut tulliin, josta sen on voinut käydä lunastamassa itselleen.

Tarkoituksena olisi hankkia vielä olohuoneeseen suurempi teos ja mikäli budjetti ei ole suuremmin kasvamaan päin, saatan hyvinkin tilata väliaikaisratkaisun Etsyn valikoimista. Olohuoneemme seinä kun tarvitsee vähintään 1,5 metriä leveän teoksen ja haaveissa on hankkia siihen tilausteos suoraan taiteilijalta, mutta sen aika taitaa olla sitten, kun käytettävissä on hieman enemmän rahaa (lue= ei hoitovapaan aikana ;D). Olen käynyt jo silmäilemässä Taidelainaamon mallistoja, sielläkin on useampi suosikki.


Eilen tapahtui myös jotain muuta kivaa – sain uuden puhelimen taputapu! Nyt Instagramiakin on huomattavasti hauskempaa päivittää, kun kuvien taso ei liiku jossain räkäpallon ja kikkelin välillä.


Millaisia taideratkaisuja te olette tehneet kotonanne? Onko joku uskaltautunut tekemään taidetta itse? Sekin olisi täällä yhtenä edullisen budjetin vaihtoehtona. 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Korkkarikriisi

Vielä kolme viikkoa mammavapaata jäljellä. Tai käytännössähän minä olen jo töissä, kesälomalalla nimittäin, eli vanhempainvapaat ovat virallisesti ohi.

Niin outoa – vastahan minä jäin pois töistä? Vauvavuosi on ollut kyllä ehdottomasti elämäni huikein vuosi, ei voi muuta sanoa. Siksi tuntuukin oudolta että kohta sitä taas talsii tuttuja käytäviä – tai siis kipittää. Minähän en nimittäin pahemmin töissä käytä talsittavia kenkiä, vaan korollisia, mutta voi olla että sekin asia muuttuu tässä tulevan vuoden aikana.

En nimittäin jaksanut kävellä enää korkokengillä viime sunnuntaina kummitytön rippijuhlissa. Minä! Ikuinen korkkarikävelijä! Minähän herranen aika juoksin ne jalassa ennen lasta.



Aloitin urani korollisena naisena jo ala-asteella ja muistan vieläkin sen hetken – oi se oli täydellinen. Sain kengät, joissa oli muutaman sentin korko ja kävellä kipsuttelin kylälle ostamaan karkkia hyvin, hyvin hienona. Koroilla on yhä edelleen mielialaani samanlainen vaikutus, jotenkin olen paljon ryhdikkäämpi, menevämpi, parempi työntekijä ja parempi nainen – iloisempikin olen, sehän on selvää, jos on kerran ryhdikkäämpi ja parempi ihminen enisvei.

Onko tämä kaikki nyt uhrattu äitiyden alttarille? Laitoin luottokorkkarini jalkaan ja mitä sanoivat koivet?

– Ei huvita, kitisi oikea jalka.
– Me halutaan kulkea nopeampaa, myönsi toinen.


Olen pulassa, tässä ei hyvä heilu kuulkaas. Jalat joutuvat kyllä nyt kunnon kouluun tai sitten vaihtoehtoisesti mieli, elokuussa selviää kumpi voittaa – ylä- vai alapää.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen korkkarikävelijöitä tai entisiä sellaisia?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kokemuksia suolasaippuasta ja Skin Renewal -paketista

Suolasaippua, mikä ihon pelastus hellekeleillä! Kuten Facebookissa kerroinkin, olen käyttänyt nyt tätä luonnontuotetta jonkin aikaa ja voi miten näppyläisyyteen taipuvainen ihoni onkaan siitä nauttinut!


Olen siis jo pidempään kärsinyt hormonaalisesta aknesta, joka osoitti jo paranemisen merkkejä keväällä. Kävin silloin Hydrafacial-hoidossa, jonka jälkeen sain testattavakseni Swiss Clinicin paljon mainetta niittäneen Skin Renewal -paketin (saatu blogin kauttta). Ihoni ei ole aikoihin voinut yhtä hyvin kuin keväällä, mutta heti kun lopetin Skin Renewal -paketissa olleen Swiss Rejuvenetor -ihogeelin käytön, alkoi iho sameutua ja pientä näppyä ilmestyi jälleen runsain mitoin poskiin ja otsaan (ärsytysmaksimus).

Hormoniaknen paras hoitohan on tietysti aivan jokin muu kuin pelkkä puhdistus ja hoito, mutta kyllä hyvillä hoitotuotteillakin on väliä ja paljon onkin!



En ole voinut käyttää paketissa ollutta ihorullaa hetkeen, sillä sitähän ei saa käyttää, jos iholla on paljon epäpuhtauksia (huoh). Harmittaa, sillä se selvästi tasoitti ihon väriä ja toi heleyttä kasvoille – toivottavasti pääsen taas pian rullailemaan. Tilasin kuitenkin uuden putelin Skin Renewal -voidetta (ihan omaan piikkiin), joka on kyllä ihan älyttömän loistava tuote! Ihoni on kuiva ja karhea, vesipesulle herkkä ja on reagoinut vähän siihen sun tähän viime aikoina. Nyt kun olen käyttänyt noin viikon verran tuota voidetta, niin eipä tarvitse enää kärsiä ihon kutinasta ja kiristelystä, eli omalle iholleni tämä voide on aika ehdoton.

Olen tosin lisännyt samalla reippaasti veden juontia, mikä tietysti omalta osaltaan vaikuttaa ihon kuntoon. Lisäksi vesipesua on tullut harrastettua myös vähemmän, mikä on myös osasyyllinen tähän onneen.

Enemmän Skin Renewal -paketista täällä.


Mutta se suolasaippua! Hankin omani ihan tavallisesta ekokaupasta joskus viime talvena, mutta tuote hautautui ensikokeilujen jälkeen kaapin perukoille. Nyt muistin sen, kun otsani oli todella kuorinnan tarpeessa ja ai että! Periaatteessahan tuota ei suositella suoraan iholle käytettäväksi, mutta tein nyt poikkeuksen sääntöön...

Kuorin tuolla siis ihoa hyvin, hyvin hellävaroen noin kerran kahdessa viikossa ja lisäksi pesen sillä kasvojani noin kerran päivässä. Hieron siis saippuaa käsiin ja sen jälkeen vasta kasvoille ja mielestäni tämä on tepsinyt hyvin pikkunäppyihin (olkoonkin, että niitä on vielä ärrimur). Välillä jätän suolan vaikuttamaan iholle niin kauan, että se kuivuu ja sen jälkeen huuhtelen kasvot vedellä. Vesipesuahan ei tässä yhteydessä voi välttää, mutta koen hyödyn silti olevan suurempi kuin vesipesun aiheuttaman haitan – suolasaippua sitoo kosteutta ihoon, mikä näkyy ihon kunnossa aika nopeasti. 

Onko teillä kokemuksia suolasaippuasta tai Skin Renewal -tuotteista? Minun pitäisi varata (jälleen kerran) aika kunnon ihopuhdistukseen, toivottavasti iho voi taas sen jälkeen hieman paremmin. 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Shit I Want

"Haluaminen on halpaa, saaminen kallista" – näin kuuluu äitimuorini sananlasku, joka kuului aina, kun lapsena kinusin jotain turhaa (eli jotain, mitä en tulisi saamaan).

Sinänsä viisaasti sanottu, mutta ai että tuo aina välillä ärsytti. Nyt se on kuitenkin hyvä pitää mielessä myös näin aikuisena, kun tekisi ihan hirveästi mieli ostaa joka paikasta kaikenlaista ja etenkin netistä ostaminen on liian helppoa – tylsänä hetkenä käyt vähän selailemassa valikoimaa ja PIM olet kehittänyt ainakin miljoona uutta tarvetta (ja laskua, yök).

The Outnet on loistosaitti siitä, että siellä on todella kaunista tarjottavaa, mutta sellaiseen hintaan että heräteostoksia ei tule tehtyä. Lisäksi jos jokin tarve oikeasti on, on tarjonta yleensä laadukasta ja alennukset hyviä. Kävin muka-shoppaamassa itselleni sieltä kaikenlaista tänään, kun sattui olemaan sopiva aivot narikassa -hetki.

Hän, joka sanoo että raha ei tuo onnea, ei shoppaa oikeassa paikassa – tämä on totuus. ;)

Neule // Neule // Laukku

Mekko // Kengät

Neule // Huivi // Housut
Noudatan pukeutumisessani yleensä vähemmän on enemmän -linjaa. Vaikka näyttävät ja värikkäät printit vetävät minua puoleensa todella tehokkaasti, yhdistän niihin hyvin simppeleitä värejä ja materiaaleja. En osaisi lainkaan yhdistellä villejä kuoseja toisiinsa, se kun vaatii todellista tyylisilmää. Tuo värikäs mekko on kyllä kertakaikkisen upea, mutta aika paljon pitää vettä virrata että laitan 750 euroa mekkoon, ja tuohan on vielä alennettu hinta... :D

Harrastatteko te muut muuten muka-shoppailua, eli käytte keräilemässä itsellenne kaikenlaista kivaa ostoskoriin, ihastelette niitä hetken ja sitten unohdatte koko jutun? Varsin terapeuttista ja hyvä vaihtoehto ikkunashoppailulle ;).

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Rakkaudella Hannele Lampela

Olen kirjoittanut blogiani anonyymisti jo useamman vuoden. Se on tuonut tietynlaista suojaa, koska osa jakamistani asioista ovat olleet suht henkilökohtaisia. Esimerkiksi synnytyskertomuksen julkaisua olisin varmasti miettinyt kahteen kertaan ilman suojanimen antamaa turvaa – olkoonkin, että bloggaajan nimi on yleensä hyvin helppoa selvittää ihan perus-googletuksella.



Nyt on kuitenkin tullut aika astua kaapista ulos ihan kokonimellä, sillä työrintamalla kuuluu sen verran upeita ja yllättäviä uutisia. Tämähän on justiinsa sitä ikävää vihjailua, josta keskustelupalstoilla purnataan, mutta valitettavasti en voi minusta riippumattomista syistä kertoa, miksi meikäläinen aina välillä räjähtää onnesta täällä ruudun toisella puolen. Paljastan ne uutiset lopullisesti syksyllä, kun on enemmän jotain näytettävää ja kerrottavaa – nyt on vielä tekemisen aika kyseisen projektin tiimoilta.

Mutta niin – Hannele on siis Hannele Lampela, toimittaja ja haihattelija, hauska tutustua ja päivää vaan kaikille. Blogia kirjoitan harrastusmielessä, toivottavasti se(kin) asia muuttuu joskus tulevaisuudessa.

Äitiysloma lähenee loppuaan, palaan töihin elokuun alussa ja voi herrajestas mikä kyyti tämä äitiysloma onkaan ollut! Olen oppinut miljoona ja kaksituhatta asiaa itsestäni, muista ja elämästä. Kävin tässä männäpäivänä toimituksessa keskustelemassa töiden aloittamisesta ja tuntui jotenkin niin oudolta istua siellä tutussa talossa pitkästä aikaa – miten siitä voi olla jo yli vuosi, kun lähdin?

Tämän postauksen jälkeen kerron myös Tukkiksen asioita täällä entistäkin vähemmän. Hänellä on oikeutensa anonymiteettiin ja nyt vauvavuoden loputtua en halua kertoa hänen henkilökohtaisia asioitaan tuhansille lukijoille (miten teitä onkaan niin paljon?).

Onko teille muuten se ja sama kirjoittaako bloggaaja blogiaan salanimellä vai ihka oikealla? Vaikuttaako se lukukokemukseen tai esimerkiksi tekstin uskottavuuteen ja jos, niin miten? Aika monihan nykyään jakaa kokonimensä blogin puolella. Ammatikseen bloggaavilla se on tietysti enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta meissä harrastelijoissakin on muutamia itsensäpaljastajia.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Mökkielämää

Jee täällä ollaan hiljalleen taas elossa! Kuten epäilinkin, väsymyksen syy oli hormonaalinen ja sen aiheuttajakin on nyt tipotiessään – ihanaa, kun olo on taas normaali.

Juhannuksena rauhoituimme näissä maisemissa
Arvatkaas missä me ollaan? Ensin ajelimme vanhempieni mökille Pihtiputaalle ja viivyimme siellä muutaman yön, mutta tällä rouvalla paloi käpy jo kolmen yön jälkeen – miten maailmassa voi olla niin paljon hyttysiä? Tai veikkaanpa että suurin osa niistä asuu Pihtiputaan metsissä, jossa niille on kehittynyt aivan oma tekoäly, nimittäin meno oli hurjempaa kuin Lapissa (ja se on jo paljon se). Muutaman yön jälkeen ne perhanan inisijät keksivät keinon päästä sisälle mökkiin ja siinä vaiheessa me päätimme luovuttaa.

Yleensä vanhempieni mökki on todellinen levon tyyssija ja maailman ihanin paikka, toivotaan että tämä kesä on jokin yksi yksittäinen kummallisuus kesien joukossa. Jäi hieman ikävä mökkisaunaa, en saanut saunoa tarpeeksi – onneksi on vielä kesää ja syksyä ja talvea ja elämää jäljellä.

Juhannusillallinen ennen herkkuja – kiitos vielä Suvi ja Mikko!
Mutta siis kun rouvalla palaa käpy, niin rouvalla palaa käpy – vuokrasin meille Kalajoen Hiekkasärkiltä lomakodin pariksi yöksi ihan yllättäin että naps vaan. Olen viettänyt täällä ihan älyttömästi aikaa lapsena ja nuorena, ihanaa päästä pitkästä aikaa näihin maisemiin. Tosin hiukan on paikat muuttuneet! Lomakylä on kasvanut niin paljon, ettei sitä meinaa samaksi tunnistaa.

Tukkis nukkuu tuolla päikkäreitä, mutta jahka poju herää niin sitten me lähdemme nauttimaan helteestä – TULIHAN SE KESÄ. Tälle päivälle on luvattu hellelukemia ja meikäläinen kirjottelee tätä kesämekossa, eli odotukset on korkealla ;). Bikineitäkin kävin ostamassa, vaikka se saattaakin olla paras taikakeino hyvien säiden karkotukseen.

Ihanaa hellepäivää sinne ruudun toiselle puolen! Blogikin tästä varmasti virkoaa, kun bloggaaja on taas hereillä :D.