maanantai 28. joulukuuta 2015

Uusi alku

Olen jo pidempään halunnut selkeyttää blogini linjaa ja aloittaa alusta. Kun postauksia kertyy usealta vuodelta, se näkyy muun muassa monipuolisuutensa ja kehityksenä, mutta toisaalta punaisen langan täsmentäminen on entistä hankalampaa.

Siksi olen päättänyt siirtää blogini uudelle alustalle ja siten myös rakkaudellahannele.fi ohjautuu paikkaan. Kirjoitan tästä eteenpäin myös muodista ja kauneudesta, mutta pääasiassa uran kehittämisestä ja elämänhallinnasta, koska uraunelmien jahtaaminen on yksinkertaisesti niin jännittävää puuhaa.

Jos siis näet tämän viestin, klikkaahan itsesi uudestaan osoitteeseen http:\\www.rakkaudellahannele.fi

lauantai 19. joulukuuta 2015

For the Love of Flying High

Kirjoitin jokin aika sitten rakkaudestani muistikirjoihin ja ajattelin avata teillekin syitä, miksi olen yhtäkkiä niihin niin hurahtanut. Siihen on nimittäin selkeä syy.

Muistikirjani ovat täynnä listoja, enkä puhu nyt vain to do -listoista, vaan esimerkiksi Asioita, joita haluaisin tehdä työkseni tai Asioita, joista nautin (ja joita pitää tehdä enemmän) -listoista.

Jos et itse tiedä mihin olet menossa, joku päättää puolestasi. Kaikki tekomme vievät meitä jotain kohti, siksi kannattaisi päättää mihin haluaa mennä niin ammatillisesti kuin muutenkin elämässä. Minulla on edelleen unelmia, joita kohti haluan elämässä kulkea ja tätä polkua selventääkseni kirjoitan muistiin esimerkiksi taitoja, joita haluan oppia – muistaisin ne varmasti ihan ilman listojakin, mutta ylös kirjoittaminen tekee asioista jotenkin konkreettisempia.


Jos sinulla on päämääriä tai unelmia, kokeilehan listojen voimaa: kirjoita ylös yksi asia, joka voi viedä sinua hieman eteenpäin – mitä pitää harjoitella, hankkia tai tehdä? Pohdi myös erilaisia tapoja, joiden avulla voit mennä sinne minne haluat: kuitenkin jokainen asia elämässämme on ollut seurausta jostain muusta, aika harvoin asiat vain yhtäkkiä tapahtuvat.


Meillä on tänään menty tiukasti listan avulla eteenpäin, nimittäin joulun tehtävälistan. Mies ryhtyi juuri tekemään laatikoita ja nyt eräät nousevat sohvalta kokkaamaan rosollia. Pidetään peukkuja että tänä vuonna pysymme tämän listan herroina!

Onko teillä jotain vastaavia tapoja tai keinoja, tai nautitteko unelmien tavoittelusta? Omasta mielestäni se on ihan älyttömän innostavaa ja voimia tuovaa hommaa.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Haaste: Tee jotain mitä rakastat vartin verran viikossa!

Jos tekee asioita, joista nauttii, on huomattavasti onnellisempi kuin jos tekee vain sitä ainaista pakkopullaa. Tämä on asia, jonka kaikki tietävät, mutta silti vain harva oikeasti tekee niin. En tiedä teistä, mutta itsestäni tuntuu että aika harva meistä lähinnä suorittaa arkeaan, olenko oikeassa?

Heräät, puet päälle, juot kahvin, menet töihin, tulet töistä, laitat ruokaa, laitat lapset nukkumaan ja simahdat itse sohvalle. Aika monelle meistä tuo on aikakysymys, sitä jotenkin vain hukkuu kaikkeen pakkoon mitä maailmassa on.

Ajattelin tehdä teille lukijoille pienen haasteen tähän liittyen.



Haastan teistä jokaisen tekemään jotain älyttömän kivaa vartin verran viikossa. Se voi olla mitä tahansa, kunhan se on oikeasti jotain tekemistä (eli ei esim. sohvalla makaamista) ja parasta on, jos se on jotain minkä tekemisestä nautit niin paljon että uppoudut siihen täysin. Jos sinusta tuntuu ettet tiedä yhtäkään sellaista asiaa, kokeile rohkeasti uusia juttuja tai muistele, mistä lapsena pidit.

Niin ja miksi vain vartti? Kivoja juttujahan pitää tehdä tuntikausia, eikä vartista ole mitään hyötyä – vai? Vartti on juuri sopivan lyhyt aika ettei tekemisestä tule paineita, mutta ainahan voit jatkaa kauemmin, jos siltä tuntuu ;).

Nyt sitten vain pohtimaan mitä haluat tehdä! Itsehän ajattelin uppoutua paremmin piirtämisen saloihin.

<3

Ps. Kuva: H&M Home

tiistai 15. joulukuuta 2015

Tuntemattomia ystäviä

Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta olo on kuitenkin ihan mahdottoman onneton ja nuutunut – tiedättekö sen tunteen? Minulla oli sellainen tässä muutama päivä sitten. Olin väsynyt, oli harmaata, oli sekaista ja jotenkin suretti, eikä huvittanut yhtään mikään. Päätin kuitenkin etten jää kotiin makaamaan, vaan nappasin pikkumiehen kärryihin ja lähdimme lähistöllä sijaitsevan hotellin uima-allasta testaamaan.

Alakuloonhan auttaa yleensä maisemanvaihdos, vai mitä?


Kävimme polskimassa ja ajattelin että pistäydymme vielä hetken verran leikkihuoneessa, ehkäpä voisi käydä ravintolassakin syömässä – mikä muka helpottaa pahaa mieltä paremmin kuin hyvä ruoka? Leikkihuoneessa tutustuimme tuntemattomaan äitiin ja hänen poikaansa, joka oli saman ikäinen kuin Tukkis ja lopulta päädyimme kaikki samaan ravintolapöytään. Ja voihan että miten paljon parempi mieli minulla oli tämän yllättävän illanvieton jälkeen.

Sitä minä vain että tehdään tuttuja ja uusia ystäviä näin hieman vanhempanakin, vai mitä? Itse ainakin vietän aikaani samojen ihmisten kanssa ja sekin on tietysti ihanaa, tuntea toinen monien vuosien kokemuksella, mutta uudet (ja eritoten tällaiset yllättävät) tutustumiset ovat aivan mahtava juttu.

Kivan tyypin kanssa juoruaminen on kaiketi kolmanneksi parasta, mitä suulla voi tehdä – laskinko oikein?

Olkaa rohkeita ja avatkaa suunne. Hyvä siitä tulee <3. 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Luksusta arkeen: Papershop!

Minusta on tullut viime vuosien aikana hirvittävän kranttu: jos on pakko, selviän en-niin-kauniin-tavaran kanssa, mutta jos on pientäkään mahdollisuutta valita, valitsen sen mikä silmääni eniten miellyttää.

Joku voisi pitää piirrettä pikkumaisena, eikö se nyt ole aivan sama millaiselle paperille kirjoittaa – ei ole! Minä haluan arkeni kauniina, kiitos. Esteetikkona saan esineen pienestä lumovoimasta hirveän paljon sisäistä tyydytystä – elämä on ihan riittävän tylsää taaperrusta ilman että siitä pitäisi tehdä vieläkin kurjempaa.

Kuva: Papershop.fi
Kahden siskoksen perustama verkkokauppa Papershop.fi kuulee selvästikin hätähuutoni – niin kauniita printtejä, kortteja, lahjatavaraa ja ennen kaikkea muistivihkoja. Onko joku muukin hurahtanut muistivihkoihin?

RAKASTAN. 

Kuva: Papershop.fi
 Ennen en pahemmin kirjoittanut asioita ylös, nyt en selviäisi ilman. Tuntuu kuin koko pääni sisäinen kaaos ja ympäröivä maailma olisi hallittavissa a) kauniilla muistivihkolla b) kauniilla kynällä c) kauniilla käsialalla (kohta c edelleen työn alla, terveisin minä ja mun koukerot, mutta yritän parhaani).

Kirjoitan ylös uniani, tekemättömiä tehtäviä, haaveita, suunnitelmia (etenkin tosi hulluja suunnitelmia), hyviä juoniviritelmiä ja kaikkea muutakin juonikasta.

Minulla on useampi muistikirja käytössä saman aikaisesti: yksi on tarkoitettu haaveille ja ihan erityisen hyville ideoille, toiseen taasen kirjaan ylös illalla päähäni välähtävät totaalielämänmuutokset ja muut hasardit aatteet (miksi ne iskevät aina kun pitäisi mennä nukkumaan?), kolmanteen kokoan muistiinpanoja ja muuta tärkeää ja neljäs on sitten ikään kuin suttupaperiin arvossa – sinne kirjoitan tehtävälistoja ja vaikkapa postausideoita, mitä milloinkin.

Onko muita jotka eivät hyväksy muoviastioita, rumia vihkoja tai mauttomia saippuaputeleita? Hyi olkoon niille hökötyksille. Jos suunnitellaan käyttöesineitä, voidaan samalla suunnitella nättejä käyttöesineitä samalla vaivalla. 

Ps. Kaikki kuvat ja niissä näkyvät tuotteet tietysti Papershop.fi, lämpimät suosittelut ja suuri kiitos näille kauneutta jakaville siskoksille!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Kylpyhuoneen kaapit järjestykseen

Lapsena sekasorto ei koskaan häirinnyt minua – oli niin paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin siivoaminen! Asia on kuitenkin muuttunut perinpohjaisesti, on se vain hassua miten sitä näin tylsänä aikuisena nauttii siitä, kun tavarat ovat paikoillaan.

Oma jälkikasvu ei selvästikään nauti järjestyksestä, tai ehkä hänellä on ihan oma järjestys, mene ja tiedä. Taaperon kanssa asuessa siivoaminen on muuten sitä että kun siirrät tavarat paikasta toiseen vain huomaat hetken päästä että taapero on järjestänyt kaiken sekunnin kuluttua taas ihan uuteen uskoon. Toisin sanoen meillä pitäisi siivota joka päivä (huoh).

Onneksi kaappien sisältöihin ei pikkumiehet pääse vielä käsiksi. Meillä päivittyi yläkerran kylpyhuoneen laatikosto ja säilytämme siellä nykyään kaikkea kosmetiikkaa. Ainoa ongelma oli että aina kun vetolaatikon avasi, kaikki tavarat lensivät mullin mallin. 



Suunnitelmissa on pitkään ollut ostaa Ikeasta laatikonjakajia myös kylpyhuoneeseen, vaatesäilytyksessähän olemme hyödyntäneet niitä jo pidempään. 

Ja viime viikolla se vihdoin tapahtui! 


Ah niin pornoa! Annan itselleni aina pienet aplodit, kun näen nämä kaikki pikkutilpehöörit kauniisti rivissä. Samalla tuli lopullisesti heitettyä pois suuri osa käyttämätöntä kosmetiikkaa, miten sitä vain kantautuukin aina jostain?


Kyseessähän ovat tietysti Ikean GodMorgon-sarjan kannelliset laatikot, jotka ovat kyllä aivan loistava apu etenkin pikkutavaran järjestämiseen. Inhoan sekaisia laatikoita, joista ei oikein tiedä mitä ne sisältävät – tiedättehän mitä tarkoitan? Kolikoita, hiuspompuloita, vanhoja huulipunia ja niin edelleen. Olen käynyt melkeinpä kaiken kodissamme läpi viime viikkojen aikana ja luopunut sellaisista tavaroista, jotka eivät tuota meille tippaakaan iloa.

Feels good.


Saatteko te sisäistä tyydytystä tällaisesta järjestyksestä, vai olenko ainoa?

perjantai 4. joulukuuta 2015

Mitä jos aamulla ei masentaisikaan?

 Unelmien saavuttaminen ja uran muokkaaminen mahdollisimman innostavaksi inspiroi minua todella paljon. Suomessa elää yllättävän sitkeänä ajatus ettei työn tekeminen voi olla hauskaa, tai voi, mutta silloin se ei ole työtä. Jos nauttii siitä mitä tekee, sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi – työ on aina jotain epämiellyttävää, maanantai on paska päivä.

Kuvittele miten ihanaa elämä olisi, jos voisit herätä aamuisin intoa puhkuen tulevasta päivästä? Okei, tietysti aina on aamuja, jolloin haluaisi vain kääriytyä syvemmälle peittoihin, mutta että elämästä uupuisi se eeeeen jaaaaaksaaaa meeeennääääää töööööiiiihiiiiin -fiilis.

Ennen raskautta minulla oli hyvin usein tuollainen fiilis, mutta silloin jo päässäni iti ajatus elämän muokkaamisesta paremmaksi juuri työelämää silmälläpitäen. Mehän kuitenkin olemme töissä ison osan elämästämme, jos vihaamme sitä mitä teemme, niin onhan se hirvittävän sääli. Äitiyslomalla havaitsin että suunnitelmien selkiyttäminen vaatii ihan oikeasti asioiden pohtimista (niin ääneen kuin omassa päässäkin) ja tämän lisäksi vapaata aikaa. Jos raahautuu joka ilta töistä kotiin väsyneenä, ei hirveästi tee mieli pohtia yhtään mitään muuta kuin sohvaa ja karkkipussia.

Kuva: The Saks, Jo Malone
Unelmahommien jahtaaminen inspiroi minua kuitenkin todella paljon ja siksi olen päättänyt kääntää myös Rakkaudella, Hannelen linjaa entistä urakeskeisempään suuntaan. Uskon vakaasti siihen että iso osa onnea on se että voi olla innoissaan siitä mitä tekee työkseen ja toivon että pystyn jakamaan vinkkejä aiheeseen liittyen myös teille muille.

Toki kirjoitan edelleen myös pukeutumisesta, kauneudesta, oman talouden hallinnasta ja vähän näistä kirjailijan hommistakin (muutakaan elämää unohtamatta), mutta punaisena lankana on unelmahommien tavoittelu.

Jos aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut jo muutaman postauksen unelmahommien tavoittelusta. Klikkaa alta siis lisää luettavaa:

Miten löydän uuden (unelmieni) työpaikan?

Miten unelmia saavutetaan?


Ps. Törmäsin eilen aivan törkeän hyvään ideaan: hoitovapaalla moni äiti kelpuuttaisi jotain lisätyötä ja mikäs sen parempaa kuin saada oman alan töitä keikkaluontoisena, vai mitä? Mamwork on äitien perustama yritys, joka välittää etätyötä hoitovapaalla oleville äideille. Jos kiinnostuit, lue lisää täältä. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Unelma saavutettavana?

Yksi asia, jonka tuleva esikoiskirjailijan tittelini on tehnyt minulle entistäkin varmemmaksi on unelmien tärkeys ja myös niiden saavuttamisen mahdollisuus. Viime viikolla joku viisas sanoi ettei ananastakaan voi syödä kokonaisena, vaan se pitää viipaloida ja nauttia pala palalta – sama pätee unelmiin.

Ajatus täydellisestä elämänmuutoksesta tuntuu mahdottomalta, koska se hyvin usein on sitä. Sen sijaan jos nappaa palasen kerrallaan, elämä muuttuu – niinhän kaikki on mennyt tähänkin asti. Teet pieniä valintoja ja yhtäkkiä huomaat niiden muodostaneen kaaren siihen, missä olet nyt.

Unelmahotelli Villa Honeg Sveitsissä on kuin tehty unelmointiin (ja unelman elämiseen)
Tämä on mielestäni tärkeää sisäistää: kaikki mitä teet vie sinua jonnekin, siksi sinun kannattaa itse määritellä minne olet menossa. Jos et päätä sitä, joku päättää puolestasi. On sulaa hulluutta pakottaa itsensä tekemään työtä, jota vihaa tai asumaan kodissa, jota ei voi sietää – vaikka tällä hetkellä ei olisikaan mahdollisuutta valita toisin, voi tehdä pieniä valintoja, jotka mahdollistavat muutoksen tulevaisuudessa.

Kuka olisi ikinä koskaan maailmassa arvannut että kirjoittamani tarina voisi ihan oikeasti päätyä kustannettavaksi? En minä ainakaan. Kirjoitin sen omaksi ilokseni ja lähetin eteenpäin, mutta tärkeintä oli että oikeasti tein mitä halusin, en vain ajatellut tai puhunut siitä.

Toinen unelmahotelli: The Ritz-Carlton Hong Kongissa
Uusi unelmani on että voisimme viettää muutaman kuukauden vuodesta jossain muualla kuin Suomessa – olisi ihanaa valita maa kerrallaan ja mennä sinne hetkeksi näkemään hieman erilaista elämää. Niin kauan kuin Tukkis ei ole koulussa tämä on ihan mahdollista, kesät kuitenkin vietän mielelläni kotona. Tosin mies pitäisi saada suunnitelman taakse myös, perheellinen ei voi eikä edes haluaisi lähteä yksin pitkäksi aikaa pois.

Santorini, Kakities Hotel – mää kuolen. 
Onko teillä unelmia, hullujakin? Ne hullut unelmat on just parhaita, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu! Nyt otat ja viipaloit sen unelmasi, teet jotain mikä vie edes vähän sitä kohti <3.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Lahjaidea sinulle: Hydrafacial on akneihon pelastus

Yhteistyössä Hydrafacial

Olen käynyt säännöllisesti Hydrafacial-kasvohoidossa noin puolen vuoden ajan ja tulokset puhuvat puolestaan. Voin kertoa etten enää koskaan mene perinteiseen ihonpuhdistukseen ja taatusti käyn hoidossa vielä seuraavatkin puoli vuotta, en nimittäin haluta palata entiseen kamppailuun akneni kanssa.

Viime kesänä ihoni punoitti, se oli täynnä hormonifinnejä ja posket alkoivat jo paksuuntua. Olin ihan hukassa – en ole koskaan kärsinyt iho-ongelmista nuorempana, eikä aknen puhkeaminen aikuisena ollut tullut mieleenkään.

Huh, enpä olisi arvannut että paljastan tällaisia kuvia, mutta here goes: täysin meikitön akneihoni yhden hoidon jälkeen. Silmissä on ripsiväriä, muuten kasvot ovat täysin luonnontilassa. Kuvasta näkyy myös miten heleys on saatu takaisin, sekä tietty ihonväri on tasoittunut huomattavasti, vaikka punoitusta onkin hieman hoidon jäljiltä. 

Jos ei ole koskaan kärsinyt iho-ongelmista, ei tiedä miten paljon ne vaikuttavat olotilaan. Vaikka se on "vain pintaa" kipeä ja järkyttävän näköinen iho vaikuttaa paljon itsetuntoon, eikä ole tietysti kiva kärsiä kivuistakaan jatkuvasti.

Kokeilin ensimmäisen kerran Hydraa noin vuosi sitten ja jo silloin tykästyin hoitoon kovin: yhden hoitokerran jälkeen lähes kaikki epäpuhtaudet olivat poissa, toki ne sitten palasivat hetken päästä. Nyt kun olen ollut sarjahoitopotilaana ja lisäksi käyttänyt Hydrafacialin kotihoitotuotteita, voin kertoa etten todellakaan siirry enää muiden sarjojen asiakkaaksi. Tämä on yhteistyöpostaus, mutta en kehuisi sarjaa näin estoitta, jos en oikeasti rakastunut hoitoon.



Kaiken kukkuraksi Hydrafacial on ainoa hoitomuoto, joka minulla on nyt käytössäni. En palannut hormoniehkäisyn käyttäjäksi (vaikka lääkäri suositteli sitä ihonhoitoon), vaan olen sinnitellyt ilman mitään lisäapuja ja se on kyllä kannattanut. Voi olla että kesällä akne palaa takaisin, mutta onneksi tiedän ettei siitä tarvitse kärsiä.

Nyt ihossani on muutama epäpuhtaus (koska tietty aika kuukaudesta), mutta pääasiassa se on sileä, pehmeä ja tuntuu terveeltä. Myös väri on heleämpi kuin ennen ja Hydrafacialiahan suositellaan paitsi epäpuhtauksien poistoon myös sen kaivatun nuoruuden hehkun palauttamiseen.

Jos vain peilistä katsoo ikävä nassu ja kaipaat kaunistusta, annan todella lämpimät suositteluni Hydrafacialille. Seurantapostausta ihosta vaihe vaiheelta on tulossa myöhemmin, mutta esimerkiksi täältä ja täältä näet lisää siitä mitä jo yksi hoitokerta voi saada aikaan. Hoitajani Jenna kertoi auttaneensa erästä läheistään Hydran avulla, kun nuoruusiän akneen eivät tepsineet lääkkeet tai muut hoitosarjat. En ole siis ainoa, joka on saanut sillä hyviä tuloksia.

Suosittelen valitsemaan hoidon yhdessä hoitajan kanssa, sillä niitä on kaksi: Deep Clean syvempää puhdistusta tarvitsevalle,

Kannattaa ostaa myös Hydrafacial-kotihoitotuotteita, vaikka niiden hinta hieman kirpaiseekin tavaratalokosmetiikkaa enemmän: erityisesti Antiox+-seerumi on ollut omalla kohdallani toimiva tuote, koska aika moni iho-ongelmani on johtunut paitsi hormoneista myös kuivuudesta.

Itse käyn Kampin Kitty Cat Beauty Centerissä Jennalla, mutta varmasti osaavia käsiä löytyy myös muualta :). Nyt on hyvä aika toivoa Joulupukilta ekstrahemmottelua, toivottavasti muutkin huonon ihon uhrit näkevät tämän.

Tulipas aikamoinen hehkutuspostaus, mutta ei voi mitään! Olen niin onnellinen ja toivon todella että tämä kasvotila on pysyvä :D