sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Miten näyttää ruskeammalta?

Kaivelitko sinäkin viime viikolla kesävaatteet esiin, sovitit ja huomasit selkeän eron viime elokuuhun – jalkasi ovat broileria! Täällä kirjoittelee ainakin yksi pikku kanankoipi. Oma ihoni on todella vaalea ja pitkä talvikausi tuo siihen vielä hehkeän punertavan vivahteen.

Tosi kaunista.

On kuitenkin yksi helppo niksi, jonka avulla ihosi näyttää ruskeammalta ja heleämmältä ilman, että otat yhtään aurinkoa tai läträät tippaakaan itseruskettavaa. Nimittäin neonvärit.


Karsastin itse neonvärejä aika pitkään, syy taitaa löytyä nuoruudestani – jos olet ollut mukana jo trendin ensimmäisellä kaudella, sen uusi tuleminen ei välttämättä ihan heti miellytä silmää. Olen huomannut että kaupoista löytyy nykyään niin Spice girl -kenkiä, Leviksen 501 -mallia ja niitä hirveitä tatuointikoruja, joilla yläasteella koristelin kaulani ja kuvittelin olevani cool. Voi herrajumala sentään.

Neonvärien aikaan olin ala-asteella, siksi niiden kauneuden ja imartelevuuden ymmärtämiseen meni pieni tovi. Mutta sorisori, nyt ymmärrän miksi ne ovat maailman parhaita värejä.


Parhaussyy piilee tietenkin niiden kaunistavassa vaikutuksessa etenkin näin kesäaikaan – iho yksinkertaisesti näyttää huomattavasti ruskeammalta ja hyvinvoivalta, olemus on värikkäämpi ja heleämpi.

Ja jos pelkäät että ne kaikessa värikkyydessään saavat sinut näyttämään auton hajustekuuselta, niin ällös pelkää – jo neonvärinen asustekin tekee temput olemuksellesi. Mää niin tykkään.

Yllättäen kauppojen hyllyillä on aika vähän neonvärejä (ainakin Suomessa, mehän pukeudumme tunnetusti tasan mustaan ja harmaaseen...), joten niitä joutuu hippasen verran metsästämään. Helpoiten räväkkäämpää värimaailmaa löytää korukaupoista, etenkin statement-koruissa on huomattavasti hurjempi valikoima.

Tykkäättekö te neonväreistä ja olitteko täällä jo silloin "ekalla kerralla"? Itse olen ihan hurahtanut, ainakin näin kesän kynnyksellä.

Värikästä kesäsunnuntaita ihmiset, se on KESÄ nyt ihan virallisestikin! <3

lauantai 30. toukokuuta 2015

Follow My Blog!

Blogilista lopettaa 1.6. ja koska tännekin aika suuri osa liikenteestä tulee Blogilistan kautta, ajattelin vinkkailla teille muita tahoja, joiden kautta voitte seurata jatkossa meikäläisen juttuja (ja toivottavasti teettekin niin, te lukijat olette tämän homman ehdoton suola ja kommentit parasta <3).
  • Blogipolku on itselleni ihan uusi tuttavuus ja rekisteröidyinkin sinne ihan vasta. Sieltä näkee mielestäni kätevästi laajalla skaalalla tuoreita postauksia ja löytää uutta luettavaa. Hyvä vaihtoehto Blogilistalle ja sinne voi mm. luoda itselleen oman seurattavien listan. Moni tykkää seurailla juttuja anonyymisti, tuolla se käsittääkseni onnistuu. 
  • Bloglovin on myös ehdottoman kätevä ja toimii ehkä helpoimpana vaihtoehtona Blogilistalle. Itse pidän siitä että sieltä löytyy myös muiden maiden blogeja, koska suuressa maailmassa valikoima on tietysti huomattavasti laajempi. 
  • Facebook on taatusti kaikille tuttu, Instagramista puhumattakaan. Instan puolella näkyy enemmän ihan perusarkea, mutta en päivittele sinne postauksia, joten blogipostausten seurantaan suosittelen muita seurantatapoja.




1 vuotta jo!

Tukkiksen synttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna. Vieraina oli vain omaa perhettä, ensi vuonna ehkä sitten on mukana jo kavereitakin.

Kakku! Se onnistui! KIITOS yläkerran väelle :D. 
 Tilasin Juhlacenter.fi-sivustolta ilmapalloja ja ilmapallonauhaa, jolla sai kätevästi ripustettua värikkäitä palloja juhlan kunniaksi. Tykästyin kovasti tuohon ilmapalloverhoon, voiskohan sellaista pitää aina? :D


Juhlapöydästä löytyi perinteisen mansikkakakun lisäksi tuulihattuja, kolmioleipiä, mummun tekemää marjapiirakkaa ja sensellaista. Nuo hauskat kissakoristeet ovat Tigerin valikoimaa, paperipillit sen sijaan myös Juhlacenteristä (eivät muuten toimineet käytössä ollenkaan, vaan menivät imiessä lyttyyn ja kastuivat?).

Kahvikupit ovat Stockmanin Casa-sarjaa*, johon olen kovin tykästynyt. Lisäksi pöydässä on varmasti kaikille tuttua Kastehelmi-sarjaa*.


Niin parasta juhlia pientä pojua, etenkin kun sain sillä verukkeella meille paljon sakkia yökylään :D.

Nyt mun lapseni on virallisesti taapero ja hän hoksaakin vaikka mitä uutta joka päivä – viimeisin tempaus on vessanraikastimen nakkaaminen pönttöön, joten nyt meillä on vessa tukossa ja jännittävä putkioperaatio edessä (missä hemmetin välissä se on senkin ehtinyt tehdä, kysyn vaan? Etenkin, kun vessaan ei varsinaisesti ole pikkumiehellä asiaa ja tyyppiä on muka valvottu koko ajan).

Aurinkoista lauantaita kaikille! Monessa sakissa on varmasti tänään pöytä koreana, nauttikaa juhlista <3.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Päivän ajatus: Miten unelmia saavutetaan?



Unelmat ja niiden tavoittelu ovat jotain, joka tuntuu jakavan ihmisiä – osa yrittää sinnikkäästi haluamaansa, osa tyytyy vain haaveilemaan ja yllättävän iso osa ei edes haaveile mistään (tai ei vain tunnusta, en millään jaksa uskoa unelmattomuuteen).

Ihmiset, jotka tavoittelevat unelmiaan määrätietoisesti yllättävän usein saavuttavatkin haluamansa tai jos nyt eivät aivan sitä suurinta hurjaa, niin ainakin he pääsevät elämään elämäänsä jollain tapaa unelmansa kohteen läheisyydessä.

Miksi? Koska he tietävät mitä haluavat ja ovat pohtineet, miten unelma saavutetaan. Suunnitelmallisuus on äärettömän tärkeää kaikessa muussakin, miksi ei siis myös tässä?

Tietysti onneakin tarvitaan, mutta uskoisin sen olevan prosentin verran kokonaispotista. Unelmansa saavuttaa, kun vain näkee tarpeeksi pettymyksiä, vaivaa, työtä ja toivoa – ja jaksaa uskoa, että suunnitelma kyllä kantaa jossain vaiheessa hedelmää. Tähän kohtaan sinulla on varmasti tuhansia mutta-lauseita, mutta kuinka moni niistä voidaan sivuuttaa ihan vain pohtimalla, kuinka pitkälle olet itse valmis menemään? Et saa työtä unelmiesi alalta, luo itse itsellesi työpaikka ja tarjoa työtäsi asiakkaille. Kirjaasi ei kustanneta, mitä jos julkaisisit e-kirjan?

Aina löytyy tapa tehdä, kun on vain tarpeeksi halua.

Unelmia ei myöskään saavuteta pelkällä toivomisella tai kadehtimisella, on tehtävä yksittäisiä pieniä tekoja. Usein tuntuu että ihmiset unohtavat suunnittelemisen tärkeyden – jos oikeasti haluat jotain, tee unelmasi ympärille suunnitelma.

Voit aloittaa tekemällä vaikkapa hetken päivässä tai viikossa jotain, mikä vie sinua lähemmäksi unelmaasi. Esimerkiksi näin:

"Haluan muotisuunnittelijaksi"

1. Opiskelen alaa vähintään 15 minuutin ajan joka ilta esimerkiksi kirjojen avulla – niitä voit lainata vaikkapa kirjastosta.
2. Suunnittelen omaa mallistoa ja tutustun samalla asioihin, jotka minun on otettava huomioon – materiaalit, kustannukset jne. Teen tätä vähintään puoli tuntia viikossa, mutta enemmän mahdollisuuksien mukaan.
3. Pyrin saamaan palautetta suunnittelemistani vaatteista, keneltä voisin saada ammattitaitoista palautetta? Jo pelkästään kangaskaupan myyjällä on varmasti jotain tietoa – aina löytyy joku, joka tietää sinua enemmän ja jolta voit kysyä apua.
4. Mikäli nautin tekemästäni, haen alan kouluun (vaikkapa työn ohessa, jos asuntolaina painaa).
5. En pääse kouluun, jatkan kohtien 1. 2. ja 3. tekemistä, kunnes opin paremmaksi ja paremmaksi. Tulevaisuudessa voi olla että olet todella hyvä, sillä kun avaat silmäsi ja ryhdyt tekemään, näet ympärilläsi enemmän mahdollisuuksia – esimerkiksi yksittäisiä kursseja, joille voit osallistua ym.

jne. jne.

Kirjoita suunnitelmasi ylös paperille ja palaa siihen aina silloin tällöin, jotta se ei unohdu. Laita se itsellesi esille vaikkapa paikkaan, josta näet sen pakostakin – näin et voi sivuuttaa suunnitelmaasi tai unohtaa sitä arjen hyörinässä.

Älä sano, ettet osaa – opettele. Äläkä sano ettei se onnistu, vaan tee pieniä yksittäisiä asioita, joiden avulla pääset lähemmäksi onnistumista.

Ensin on tietenkin tiedettävä, mikä on se suuri unelma, se kun ei välttämättä ole lainkaan sitä mitä luulet. Itse esimerkiksi nuorena halusin tanssijaksi, mutta todellisuudessa halusin sitä vain haluamisen vuoksi – se ei ollut oikeasti sitä, mikä minua inspiroi ja mistä saan energiaa. Itselleen valehteleminen voi tulla kalliiksi, siksi olen onnekas että elämä opetti ja antoi minulle luottamusta nähdä ne asiat, jotka todellisuudessa antavat minulle hyvää oloa. Se ei ole aivan itsestäänselvyys.

Kun tiedät mitä haluat, olet jo pitkällä. Jos et tiedä, anna unelmoinnille aikaa ja aloita vaikkapa pohtimalla ketä kadehdit – missä haluaisit nähdä itsesi? Tai mitä tekisit, vaikka kukaan ei maksaisi sinulle siitä? Tuollaiset asiat kertovat enemmän kuin järki koskaan.

Tee elämässäsi asioita, jotka inspiroivat sinua, niin et varmasti joudu katumaan.

torstai 28. toukokuuta 2015

Viikko toukokuun

Viikko on taas hurahtanut ihan älytöntä vauhtia! Olemme juhlineet Tukkiksen synttäreitä, joten meillä oli talo täynnä rakkaita (jee), minkä lisäksi olen kärsinyt ihan mahdottomasta hammaskivusta – en saanut edes suuta auki, auau. Viisaudenhampaat tekevät tuloaan ja lisäksi lähti vielä paikka hampaasta, ei kiva.

Kävin eilen hammaslääkärissä, joka neuvoi odottelemaan miten viisurit kasvavat. Kipu kun loppui ihan yhtäkkiä ja ainoastaan tuo irronnut paikka vaivasi. Fiksua muuten odottaa että kipu lakkaa – nyt jouduin maksamaan itseni kipeäksi yksityisestä hamppilääkäristä, kun kivuissani olisin päässyt päivystykseen huomattavasti halvemmalla. Tyhmästä päästä kärsii jos nyt ei kroppa, niin ainakin lompakko. Odottaminen ei tietenkään muutenkaan ole fiksua, mutta kun VIHAAN hammaslääkäriä, niin sitten jotenkin siirsin ja siirsin sitä menemistä aina vain...

Mutta mitäs kaikkea tällä viikolla onkaan tapahtunut? Kävin Instagramissa muistelemassa pieniä hetkiä, tässä niistä muutama..


1. Opettelin meikkaamaan kulmat kunnolla! Olen aina ollut niin mustakulmainen, ettei sille ole aiemmin ollut tarvetta (jopa ammattimeikkaajat ovat vain vähän kammanneet mun naamakarvojani), mutta nyt vanhetessa olen huomannut hapsujeni hiljalleen vaalenevan.

Hankin Dermosililta siskon suosituksesta ihan superhyvän paletin, joka ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Tykkään siitä tosi paljon, käytän myös ihan luomiväreinä näitä mattasävyjä.

2. MEIDÄN PIHALLE ON TULLUT KESÄ! Tai tietysti muuallekin Suomeen, hehe :D. Mies taistelee turhaa taistoa noita voikukkia vastaan, mun mielestä ne on oikeastaan aika kivoja, kuten  rikkaruohoiksi lajiteltavat kukat ylipäätään – onko ihanampaa näkyä kuin kunnon voikukkasato? Makes me happy.

3. Tukkiksen synttärit <3. Äiti oli ensin hiukan kiireäreä lauantaina, sitten onnellinen ja haikea. Laulaa luikutin pojalle yksin perjantaina, jolloin oli the päivä ihan virallisesti. Sen vietimme Helena-siskon kanssa shoppailemassa, eli ei ehkä ihan toivesynttärit 1-vuotiaalle? :D Poju nukkui vaunuissa suurimman osan ajasta, eli ehkä silläkin oli ihan hauskaa? (not)

Kutsuimme paikalle ihan lähimmän perheen ja suvun, ensi vuonna on varmasti mukana kavereitakin. Niin ja kakku onnistui tällä kertaa ihan loistavasti! Muistelin ristiäisten kakkukatastrofia ja tein suosiolla ihan perinteisen mansikkakakun. Siitä tuli hyvää. Niin hyvää että Kayla Itsines ei olisi musta tippaakaan ylpeä... Onneksi muutama kakkupala ei kaada koko juttua, koska tarkoituksena on omaksua elämäntapa, ei suinkaan kituuttaa ja laskea kaloreita.

4. Kuten sanottua, meille tuli talo täyteen ihania rakkaita, joista ensimmäisenä tänne saapui Helena. Menimme ensimmäiseksi Fazerin aamupalalle, josta alkoi mun monen päivän "syön vain yhden palan synttärikakkua" -valhe. Päädyin nimittäin syömään myös Tukkiksen osuuden kakusta, koska tyyppi vain nukkui ja ei kakkua saa tuhlata?

Miten teillä on viikko sujunut? Eikös vain ole parasta kun aurinko paistaa ja on kesä? Tänään olisi tarkoitus suunnata kesän ensimmäiselle piknikille.


Ps. Muistattehan että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.? Blogiani voit seurata helposti muun muassa Bloglovinissa ja Facebookissa!

torstai 21. toukokuuta 2015

5+1 vinkkiä: Miten kävellä korkokengillä?

Näin juhlakauden kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen kaikille teille, joiden mielestä koroilla käveleminen on suurinta hanuria ikinä. Sinulle, joka juhlapäivänä vedät irvistellen kopokengät jalkaasi ja istut koko päivän, tai ehkä jopa kävelet ja irvistät ikävästi joka askeleella (polvet koukussa, tietty).

Nounou. Tämä postaus on sulle, irvikävelijä.



1. Lättäpohjatkin voivat olla upeat!


Korkokengät vaikuttavat ainakin itselläni paljon fiilikseen, etenkin juhlafiilikseen. MUTTA jos vihaat ja inhoat korkoja, niin miksi ihmeessä vetää sellaiset jalkaan? Myös kauniit ballerinat ovat loistokengät juhliin ja niitähän saa kaikissa maailman väreissä – esimerkiksi kultaisina namnam.

Jos kuitenkin haluaisit käyttää korkoja, lue eteenpäin...

2. Valitse malli oikein


Korkokenkiä valitessa ulkonäkö on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lestin sopiminen juuri sinun jalallesi. Kun kokeilet useamman parin, tiedät mitä tarkoitan.

Tärkeää on siis sovittaa, sovittaa ja vielä kerran sovittaa. Erityisen hyvä merkki ainakin omaan jalkaani on Tamaris.

Lestin pitäisi tukea myös päkiän ja kantapään välistä aluetta, jalan kaarta. Tämä on tärkeää, sillä jos kaikki paino on päkiällä, niin ei ihmekään että jalkoihisi sattuu! En koe että koron korkeus on sinällään niin tärkeä tekijä kenkien mukavuudessa, vaan enemmänkin kyse on tästä tukevuudesta (tosin ei ehkä kannata aloittaa niistä 10 sentin koroista).

Vinkiksi että kiilakorot ovat astetta helpompi valinta, etenkin sellaiset jotka saa jalkaan mahdollisimman tiukasti (esimerkiksi erilaiset nauhakiinnikkeet toimivat just pop).

Niin ja ps. avokaskorkkarit pidentävät säärtä, sen sijaan nilkkaremmit lyhentävät. Tämä tiedoksi muille lyhytkoipisille.


3. Treenaa kävelemistä


Kaikki taidot vaativat opettelua – niin myös korkokengillä kävely. Itse opettelin jo ala-asteella, koska ihailin missejä ja malleja ja mitänäitänytoli, joten pitihän sitä pienen ihmisen osata myös kävellä catwalkilla ;). Jos sinulla on kuitenkin jäänyt lapsuuden roolileikit tällä saralla leikkimättä, niin muista ainakin nämä asiat:

1. Kävele jalat suorassa
2. Kanta osuu lattiaan ensin, ei päkiä
3. Kävele selkä suorassa (voit laittaa esimerkiksi kirjan pään päälle opetteluvaiheessa)
4. Ota ainakin aluksi suht lyhyitä askeleita
5. Älä jäykistele, vaan muista pitää kroppasi rentona. Etenkin lantion ja yläkropan rentouttaminen auttavat.

Vaikeaa? Noh, ehkä se voi näin kirjoitettuna vaikuttaa siltä, mutta opetteluun auttaa seuraava kohta.

4. Katso kävelyäsi peilistä


Kun katsot peilistä miltä kävelysi näyttää, pystyt parhaiten korjaamaan sitä. Uskoisin että kaikissa kehollisissa lajeissa omaa liikkumistyyliään voi muokata parhaiten, kun näkee lopputuloksen peilistä tai videolta.

Treenaa siis kävelyäsi peilin edessä, kuulosti se miten itserakkaalta hyvänsä. Treenilaji se on kuules tämäkin ;).

5. Hanki taitettavat ballerinat


Itse käytän usein töissä korkoja, vaihdan ne jalkaani kun pääsen perille. Samaa sääntöä kannattaa hyödyntää myös juhlissa, etenkin jos on hieman tottumattomampi korkojen käyttäjä.

Vaihtokengät ovat hyvä idea juhlissa kuin juhlissa. Etenkin valomerkin aikaan sitä osaa arvostaa kummasti. Taitettavat ballerinat mahtuvat hienosti juhlalaukkuun ja olet onnellinen, kun taksijonossa saat laittaa tossut jalkaasi.

Kannattaa ottaa mukaan myös esimerkiksi pieni, juhlalaukkuun mahtuva kangaskassi korkokengillesi. Muuten joudut kantamaan niitä kädessäsi.

+ Irvisteletkö vieläkin?


Jos vieläkin siellä ruudun toisella puolen on epäuskoinen naama, joka mutristelee suutaan puolelta toiselle, niin palaa kohtaan yksi.

Ballerinatkin voivat olla todella kauniit juhlakengät. Tennareita en suostu tässä mainitsemaan, vaikka osa porukasta niitä käyttääkin juhlissa – tennarit eivät ole juhlakengät, piste.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kayla Itsines – ensimmäinen viikko takana!

Aloitin uudelleen paljon hehkutetun Kayla Itsinesin treeniohjelman, tällä kertaa ihan tositarkoituksella. Ostin siis sekä ruoka- että liikuntaohjelman ja voi että olen tyytyväinen! Vaikka takana on vasta yksi viikko, edistystä näkyy jo nyt.

Kuva: Kayla Itsines
Ohjelman voi aloittaa myös pre-training-ohjelmalla, jota suositellaan esimerkiksi huonokuntoisille ja tuoreille äideille. Aloitin elämäni fitness-kissana suosiolla tuolla helpommalla versiolla, sillä vaikka synnytyksestäni on jo vuosi, kestää keholla kuitenkin palautua sellaisesta rääkistä ja Kaylan varsinaiset ohjelmat ovat todella rankkoja (myös tuo pre-training on tosin aikamoista rääkkiä, että ei sen puoleen :D).

Pre-training-ohjelman ensimmäisen treenin jaksoin tehdä vain puoleen väliin, sitten jalat tärisivät niin pahasti ja heikotti, että oli pakko jättää leikki kesken. Nyt viikon jälkeen tein saman ohjelman uudestaan ja se meni kevyesti! Toki hiki lensi, mutta lisäsin jo toistoja. Kehon muutoksia seuraan valokuvien, senttien ja vaa'an avulla. Ensimmäisellä viikolla paino on itse asiassa noussut kilon verran, mutta olen ymmärtänyt tämän olevan aika tyypillistä treeniohjelman aloitusvaiheessa.

Naiset ympäri maailman ovat hullaantuneet Kaylan ohjelmasta, nämä muutoskuvat kyllä toimivat motivaattoreina!
Treenit tehdään circuit-tyyppisesti: yhtä sarjaa tehdään 7 minuuttia, jonka jälkeen pidetään 30–90 sekunnin tauko ja jatketaan toisella 7 minuutin ohjelmalla. Sen jälkeen tehdään kumpikin ohjelma läpi uudestaan samalla aikataululla, joten yksi treeni kestää noin puoli tuntia. Nopeaa, mutta todella tehokasta!

Lisäksi ohjelmaan kuuluu viikosta riippuen myös muuta liikuntaa, kuten reippaita kävelylenkkejä ja venyttelyä. Pääpaino on kuitenkin noilla 30 minuutin tehotreeneillä, joita tehdään 2–3 viikossa.



Ostin myös ruokavalio-ohjelman, mutta en noudata sitä oikeastaan ollenkaan. En pidä siitä että joku muu sanelee syömiseni. Mikäli en saa tuloksia tällä tavalla, niin teen ohjelman uudestaan ja pilkuntarkasti, lupaan.

Päätin syödä perusterveellisesti ja kevyesti, tosin noudatan Kaylan ohjetta annoskoon ja syömisvälin suhteen. Olen toki ottanut paljon ideoita Kaylan ruokavaliosta, sillä joka päivä syödään eri ruokaa ja varsin makoisia sellaisia – esimerkiksi välipalaksi voi syödä omenapaloja maustamattomalla jogurtilla ja kanelilla, mikä on aivan älyttömän herkkua!

Herkkujen suhteen noudatan simppeliä kerta per viikko -kaavaa. Eli saan kerran viikossa yhdellä aterialla syödä mitä haluan. Tällä viikolla tarkoituksena on syödä lauantaina Tukkiksen synttärikakkua, mutta senkään kanssa en vedä överiksi.

Jännä nähdä mitä tapahtuu! Ohjelmaan kuuluu kerran kuukaudessa otettava valokuva, jota voi sitten verrata seuraaviin... Voin kertoa että mun "ennen"-kuvani on aika tehokas treenimotivaattori :D. Yksi Kaylan ohjelman suurimpia kannustimia onkin varmasti nämä asiakkaiden lähettämät muutoskuvat, joita löydät lisää täältä.

Kiinnostuneille tiedoksi että Kaylan sivuilta voi tilata yhden viikon treeniohjelman ilmaiseksi! Varaudu siihen että ohjelma on t o s i  r a s k a s, mutta kyllä sillä saa tuloksiakin aikaiseksi.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Vauvavuosi takana

Tukkis täyttää ensi perjantaina vuoden, juhlat vietämme lauantaina. Aivan uskomatonta että vauvavuosi on takana, kohta jaloissani pyörii pieni poika, ei mikään vauva enää.

Paitsi että on se nyt vähän äidin vauva sitten kuitenkin, vai mitä? Ja mielestäni päälle 1-vuotias on kyllä vielä vauva, vaikka virallisen määritelmän mukaan siirrytäänkin taapero-asteelle.

Viime vuonna MM-kisojen loppuotteluita seurasi tällainen sintti <3. 
Vuoden aikana kehitys on kyllä aivan uskomatonta – tällä hetkellä poika osaa syödä jo itse joitakin ruokia, mutta juodessa suu unohtuu välillä auki. Kävely ja ilman tukea seisominen antavat odottaa itseään, syynä taitaa olla pieni rohkeuden puute. Poju nimittäin seisoo ja jopa kävelee, jos ei itse huomaa sitä. Veikkaanpa että aika pian meillä on täällä vipeltäjä keskuudessamme.

Puhe on sen sijaan kehittynyt vauhdilla, sanoja on jo vaikka kuinka monta: "äiti", "isi", "mamma", "eiiiiiiiiii!", "ohhoh" ja nyt viimeisimpänä iltapalan yhteydessä kuultu "hyvvää". Ja huomatkaa siis "HYVVÄÄ", ei "hyvää" – taitaa äidin Pohjanmaan murre tarttua aika tehokkaasti ;D.

Pieni näppylänaama <3. 
Kehitys arvatenkin tästä vain kiihtyy, mitä pidemmälle edetään. Luotan siihen että poju saa aika paljon virikkeitä ihan tavallisesta arjesta ja leikeistä, ulkoiluista ja sensellaisista. Kuuntelemme paljon musiikkia ja tanssimme yhdessä (missä Tukkis onkin aika hyvä, erityisesti Suomen euroviisubiisi menee jalan alle ;D). Yhteistä lukuharrastusta odottelen kovasti, tällä hetkellä pikkumies lähinnä repii kirjoja – ei hyvä. Paksusivuisia kirjoja saamme sentään hieman katseltua, mutta tyyppi ei oikein jaksa rauhoittua niiden katseluun. Noh, ehkä sitten joskus.

Mites muuten muiden perheessä television katselu? Meillä poju katsoo aina aamuisin muutaman minuutin lastenohjelmia, että äitikin saa syötyä. Lisäksi se on välillä päällä iltaisin isää ja äitiä varten, kun poju leikkii omiaan, mutta pääosin katsomme telkkaria vasta pojan mentyä nukkumaan. Television vaaroista puhutaan paljon ja tämä onkin meillä pohdinnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa että noin pienistä hetkistä on haittaa, jos arki muuten on täynnä virikkeitä ja leikkiä (niin ja tietysti lepoakin, että jaksaa taas leikkiä). Luotan maalaisjärkeeni tässä asiassa – television jatkuva tuijottaminen ei taatusti tee hyvää, mutta muutaman minuutin vuoksi ei tarvitse pillastua.






lauantai 16. toukokuuta 2015

Eroon huulirasvakierteestä?

Oletko sinäkin koukussa huulirasvaan? Et ole yksin. Etenkin kaikkien kovasti hehkuttama Baby Lips on tehnyt huulistani todella kuivat, eikä jatkuva rasvaaminen auta – ei tietenkään, koska ongelman syy on juuri jatkuva rasvaus. Tai ainakin rasvaaminen väärillä tuotteilla.


Kosmetiikkateollisuuden huulivoiteissa käyttämät öljyt ovat joko mineraalipohjaisia tai kasvipohjaisia. Kasvipohjaiset öljyt pehmentävät ja hoitavat ihoa, mineraalipohjaiset taasen kosteuttavat vain sen aikaa, kun tuote on iholla aiheuttaen ikävän kierteen.

Kuulostaako tutulta?

Etsin itse hyvää huulirasvaa ja tilasinkin juuri Dermoshopista kasvipohjaisia öljyjä sisältävän tuotteen, mutta sitä odotellessani olen käyttänyt ihan tavallista silmänympärysvoidetta. Jostain kuulin sen toimivan loistavasti huulirasva-addiktiosta eroon pääsemiseksi, samaten esimerkiksi manteliöljy ja argan-öljy auttavat kuivuvia huuliani. Lisäksi käytän hyvin huulilla pysyvää ja huulia pehmentävää Lumenen huulipunaa (tuote saatu blogin kautta), väri on juuri sopivan kevyt ja luonnollinen, mutta piristää yleisilmettä huomattavasti.

Moni suosii apteekin tuhteja rasvoja, kuten bepanthenia, mutta itse koen ne hieman liian täyteläisinä. Välillä tosin esimerkiksi huulien kuorimisen yhteydessä (apuna vanha hammasharja ja ripaus sokeria) käytän apteekin voiteita tehokosteuttajina, mutta jatkuvassa käytössä ne eivät mielestäni toimi.

Millaisia tuotteita te suositte huulien kosteuttamisessa?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Instagramista päivää!

Instagramini päivittyy aika sekalaisesti, siinä taitaa meikäläisellä olla vähän petrattavaa. Välillä kuvia tulee enemmän kuin tarpeeksi, välillä menee monta päivää, etten kuvaile mitään. Käytössäni on tällä hetkellä iPhone4 ja ärsyttää, kun kuvat ovat niin heikkolaatuisia – se varmaankin vaikuttaa myös kuvailuintoon. 

Jotain sentään on tullut viime aikoina postattua, kuten tämä hävityksen kauhistus kauniin äitienpäiväkattauksen jäljiltä. 


Ensimmäinen äitienpäiväaamu oli ihana. Mietin omaa äitiäni, joka kertoi aina sängyssä odottelevansa ja kuuntelevansa, kun lapset töskäävät aamupalaa (ja rikkovat astioita). Itse makoilin peiton alla ja pohdin, että tätä on onni kuulkaas – kuunnella kun omat pojat kilistelevät keittiössä ja rakastavat niin paljon, että haluavat ilahduttaa. Että on olemassa omia ihmisiä, se ei ole ihan itsestäänselvää tässä elämässä.

Tosin Tukkikselta ei salainen töskääminen vielä oikein onnistu. Tyyppi konttasi kiljuen makuuhuoneen ovelle, paiskasi sen auki ja löysi iloisena äidin. Odottelimme siis onnittelulaulajaa lopulta kahdestaan peiton alla, ei mikään huono äitienpäiväaamu sekään <3.

Keski-ikäistyvä vappujuhlija? Tasan yksi (pieni) lasi kuoharia, eläinkuosi, trenssi ja ylioppilaslakki. Kauas on eletty bilevapuista :D. 
Instagramiin päivittyy helpommin myös kaikenlaista pikkujuttua, esimerkiksi Tukkiksen vaatepuolta, joka on muuten täydentynyt viime aikoina muun muassa ekoilla kumppareilla. Mää en kestä, ne on Bätmänit! :D Tai jos totta puhutaan, niin taitavat olla ihan vain sarjiskumpparit, mutta kyllähän nuo nyt ihan huutavat vanhojen Batman-sarjojen grafiikkaa eller hur?

Huiput. Äitiki tahtoo tuollaiset <3.
Tukkiksen ekat kumisaappaat – BÄTMÄNIT. 
Instagramista löytyy siis hieman suurempi palanen elämääni, joskin huonolla kakkapuhelimella kuvattuna. Ehkäpä saan jossain vaiheessa uuden iPhonen ja elämäni huippukuvaajana voi alkaa...

Minkä verran te käytätte Instagramia ja millaisia juttuja siellä seuraatte? Itse seuraan siellä ystävien ja bloggaajien lisäksi muita inspiroivia tahoja,  kuten huikeaa Ballerina projectia ja Kayla Itsinesiä (jonka treeni- ja ruokavaliokirjan vihdoin ja viimein muuten ostin eilen, nyt alko tositoimet!).

Aurinkoa kaikkien päivään! Huomenna saatte nukkua pitkään (jos ette ole lisääntyneet, äidit ja isiliinit heräävät pyhänäkin aikaisin ;D). <3

Instagramin lisäksi blogiani voi seurata muun muassa Bloglovinissa. Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Jäähyväiset naistenlehdille?

Luen paljon, oikeastaan joka ikinen ilta – ilman sitä en saa unta. Rakastan kirjoja, mutta näin vauvavuotena aikakauslehtien lyhyet jutut ja kevyet aiheet ovat juuri minulle sopivia (tosin syvällisempääkin löytyy, siitäkin iloitsen aina sopivalla hetkellä). Siksi tilaan yhtä ja tuhatta eri lehteä aina Suomen kuvalehdestä Trendiin ja Oliviaan.



Olen aina rakastanut naistenlehtiä. Jo lapsena keräsin äidin Naisen maailma -lehden välistä meikkivinkkejä, kauniita asuja ja reseptejä omaan kansioon, joka on minulla muuten vieläkin tallessa.  Nyt kuitenkin pahoin pelkään, että mun rakkauteni kohde on vaarassa – aikakauslehdet, erityisesti naistenlehdet, ovat pienessä pinteessä muuttuvan mediakäytön vuoksi. Ne eivät osaa monistaa itseään laadukkaasti nettiin ja blogit korvaavat yhä enenevässä määrin printtilehtiä.

Niin surullista. En minä halua kääriytyä peiton alle välkkyvän kuvaruudun kanssa! Sehän vie yöunetkin. En syytä tästä bloggaajia, sillä onhan mahtavaa että Suomesta löytyy ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat osata niin paljon, että tekevät sitä ilmaiseksi. Sen sijaan ammattilaisten tulisi uudistua ja nähdä eteenpäin.

Mitä printin pitäisi tehdä pelastautuakseen? Ainakin enemmän kuin nyt, sillä sekä lukijana että media-alan työläisenä huomaan toistuvia asioita, jotka ärsyttävät. Älkää ymmärtäkö väärin, on miljoona asiaa, joista annan kiitosta. Mutta koska blogit ovat nykyään niin laadukkaita (aplodeja!), pitäisi lehtien onnistua nousemaan seuraavalle tasolle – vaatia itseltään enemmän. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen lukevani kannesta otsikoita, jotka eivät yllä lupaustensa tasolle. Jälkikäteen selaan lehteä ja mietin, että missä tuo juttu muka oli? Ei hyvä.

Lisäksi saan samat meikkivinkit ja muotijutut joka lehdestä – julkimoista puhumattakaan. En minä halua lukea viittä juttua Jutta Gustafsbergistä, vaikka hän toki kiinnostava ja upea nainen onkin. En halua tietää nude-meikin saloja jokaisesta naistenlehdestä tai lukea jälleen kerran, miten 70-luku on muotia. Minä haluan yllättäviä näkökulmia, uusia aiheita ja henkilöjuttuja, jotka kertovat muistakin kuin heistä, jotka ovat tällä hetkellä erityisen tapetilla.

Kun jokainen lehti on toisensa kopio, voin yhden luettuani unohtaa kilpailijoiden versiot. Tämä on yhtä aikaa surullista ja ärsyttävää, en halua menettää rakkaita ystäviäni netin jalkoihin.

Miten te käytätte erityisesti naisille suunnattua mediaa? Ostatteko irtonumeroita, tilaatteko vai luetteko "vain" blogeja? Minä haluan jatkossakin nauttia aikakauslehdistä iltahämärässä, onko ruudun takana muita rakastajia?

Ja jos joku naistenlehtiä työkseen tekevä lukee tämän, niin lähetän sinulle miljoona ruusua näiden risujen lisäksi – minä olen viettänyt sinun työsi parissa mielettömän hyviä hetkiä. Nyt olen kuitenkin puhissut itsekseni näistä jutuista jo sen verran kauan, että on pakko avata sanaista arkkua hippasen verran. Minä haluan että te pysytte. <3


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

5+1 asiaa, jotka vain äiti voi tietää

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Me vietimme ensimmäistä äitienpäivääni jo eilen, koska siippa on tänään töissä, mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Ajattelin nimittäin näin ensimmäisen äitienpäivän kunniaksi kirjoittaa 5+1-postauksen asioista, jotka vain äiti voi tietää. Siis sen lisäksi, että äitiys mullistaa maailman, muuttaa koko elämäsi jne. jne.

Voi naista, se luulee saavansa lapsen, ei esim. siilitukkaa. 

1. Tykkäsitkö murhakirjoista ja silpomisleffoista? Etpä tykkää enää


Itse en ole koskaan ollut mikään varsinaisen väkivaltaviihteen ystävä, mutta esimerkiksi murhakirjat ovat olleet ihan parasta herkkuani. Äitiyden jälkeen tämä kuitenkin muuttuu.

Et voi nimittäin lukea mitään, missä vahingoitetaan toisia ihmisiä. Niin se on. Jos vahingossa erehdyt lukemaan jotain Pupu Tupunasta seuraavaa, sydämeen iskee ahdistus ja jälkikasvun hyvinvointi on pakko käydä itse toteamassa. Pakko vähän halata ja paijata, tarkistaa että eihän se nukkuessa vain tukehdu ja pohtia että ai kauhia, jos mun lapselleni jotain tapahtuisi tai joku sitä vahingoittaisi. Tai leffaa katsoessa mietit, että tuokin sarjamurhaaja on joskus ollut jonkun lapsi ja voi kamalaa, jos omasta lapsesta kasvaisi tuollainen sekopää (voi tosin olla että olen ainoa tällainen hermoheikko äiti, mutta jotenkin epäilen etten olekaan).

Sen jälkeen viet sen typerän kirjan pakkaseen tai vähintään kirjojen hautausmaalle ja unohdat lukuharrastuksen taas vähäksi aikaa.

2. Kehosi on idiootti


Naisen keho pystyy aivan käsittämättömiin, uskomattomiin asioihin, jotka ovat kuin suoraan scifi-leffasta – senhän me kaikki jo tiedämme. Mutta se, mitä ainakaan lapsettomat ihmiset eivät tiedä, on että tämän lisäksi keho keksii tehdä myös kaikenlaista muuta lapsenteon yhteydessä – kaikkea ihan typerää!

Esimerkiksi synnytyksen ja imetyksen jälkeen päälaesta puskee lisää hiusta niin maan perkuleesti – miksi hemmetissä? Mikä on luontoäidin tarkoitus tässä asiassa? Kuluttaa vähän ylimääräistä energiaa, kun lapsen perässä juoksemiseen ei vielä kulu riittävästi? Palkita nainen tuuheammalla tyvikasvulla, koska sen persus on revennyt kahtia lisäihmistä tuottaessa vai mikä? Ei ole syytä. On vain turhautunut nainen, pullo hiuslakkaa ja miljoona töyhtöä.

Saakeli.

3. Oma lapsi on kaunis, aina


Jos Claudia Schiffer märisee pari tuntia niin että räkä vuotaa nokasta ja silmät ovat hautautuneet jonnekin pöhöttyneen ihon alle, ei näky ole erityisen esteettinen. Ja kyse on kuitenkin yhdestä maailman kauneimmista ihmisistä.

Sen sijaan oma lapsi? Se on kaunis, vaikka se keksisi mitä.

Jos oma baby vetää mustikkapuuroa ohi vasemmalta ja oikealta, ja sen jälkeen pärisyttää naamaa keskellä lautasta, olet ihan että ooh, miten suloinen äidin kulta. Geenit huijaa, mutta ehkäpä niiden tarkoitus on auttaa jaksamaan? Kun yllätät jälkikasvun vetämästä kakkaviiruja vaipasta seinään, annat yhden hymyn vuoksi anteeksi ja jaksat siivoat sen sotkun kikatellen oman lapsesi hassuudelle. Tai jos nyt ei ihan heti naurata, niin ainakin puolen tunnin päästä. Saispas nähdä mitä tapahtuisi, jos vaikkapa siippa keksisi tehdä saman – eipä paljoa naurattaisi.

Biologia, syytän sinua. Mua kusetetaan ja se on vieläpä aika ihanaa.

4.  Äitiys laihduttaa


Kyllä – tiedän että moni kamppailee raskauskilojensa kanssa, mutta aivan yhtä moni laihtuu lapsen myötä todella pieneksi. Tämä on hyvin yllättävä asia, josta ei mielestäni puhuta missään ja tuli itsellenikin suurena yllätyksenä. Esimerkiksi omasta lähipiiristäni noin 90 prosenttia naisista on lapsen saannin jälkeen ihan järjettömän hoikassa kunnossa.

Imetys, lapsen perässä juokseminen ja omien tarpeiden unohtuminen näkyy vaakalukemassa todella monella. Itselläni on valitettavasti vielä(kin) mahaläskiä, mutta vähemmän kuin ennen raskautta, eivätkä mun koipeni ole olleet vuosikausiin näin minit. Lähipiirissä moni pohtii mitä sitä söisi, kun laihtuu niin että silmissä vilisee.

Että se raskauskilojen jumahtaminen ei ole mikään selviö, vaan voit päätyä myös aliravitsemuksen partaalle.

5. Äitiys on (ihan oikeasti) mielettömän upeaa

Ennen kuin sain omaa jälkikasvua, minä(kin) tuhahtelin tälle asialle, mutta....

Jos katsoo pienen lapsen kanssa elämistä ulkopuolisen silmin, se voi näyttäytyä aika raskaana. Kuitenkin siihen kuuluu niin paljon rakkautta, helliä hetkiä ja ihania juttuja, että ne peittoavat ne raskaat hetket äänin 100-0.

Olipa arki sitten kuinka raskasta, niin silti se on ainakin itselläni parempaa kuin ennen lapsia – ja samaa kuulen kaikilta äideiltä.

Totta, menetät osan vapaudestasi ja et pääse hetken mielijohteesta ulkomaille, baariin tai kampaajalle yksin (tosin nämäkin ovat sovittavissa olevia juttuja, jos tuntuu siltä että haluaa lähteä), mutta niitä ei ihan oikeasti kaipaa samalla tavalla kuin ennen lapsia. Toki on kivaa välillä käydä juhlimassa, mutta vaihtaisinko joka viikonloppuisen baaripöhön lapseni kanssa vietettyihin hetkiin? Tai että saisin aina katsoa rauhassa televisiota, nukkua pitkään ja lukea kirjaa rauhassa, mutta sen sijaan en koskaan olla poikani kanssa? Oma rauha on kiva juttu välillä, mutta ei mitään verrattuna nukkuvan lapsen tuoksuun, iloisiin hymyihin ja halauksiin.

Tämä ei ole mitään propagandaa, vaan oikeasti asia, jota ei voi ymmärtää ennen kuin se oma tyyppi tuhisee sun olkapäätä vasten. Itsekin taisin tuhahdella lapsettomana tälle väitteelle, mutta valitettavasti sitä ei voi testata etukäteen – väitteen todenperäisyys on vain itse testattava, jos siitä haluaa ottaa selvää :D.

Kuvittele vaikka että olet huonossa parisuhteessa, mutta rakastat silti puolisoasi yli kaiken? Kerro se rakkaus tuhannella ja pienennä niitä huonoja hetkiä – pysyisitkö mukana matkassa, vaikka välillä onkin raskasta?

+1 Porkkana on huippu juures


Sen parissa voi viihtyä vaikka kuinka kauan! Tai ainakin niin kauan että äiti juo kahvia ja kirjoittaa blogipostauksen.

Onnellista äitienpäivää kaikki äidit! Olette niin kakkunne ja kukkanne ansainneet <3.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Voihan nolo!

Olen kuullut että blogin välityksellä minusta saa jotenkin hirveän täydellisen mielikuvan, pitääkö paikkansa? Ajattelin tulla oikaisemaan tällaiset luulot, koska vaikka tahtoisin oi niin paljon olla sellainen eteerinen, pilvien päällä tyylikkäästi koikkelehtiva naisolento, niin oikeasti olen kaikkea muuta.

Ensinnäkin a) minulla on taito nolata itseni julkisesti niin usein kuin vain mahdollista ja b) koska tätä on tapahtunut niin paljon, olen tullut sille hieman immuuniksi – tai siis sille että se mokaaminen hävettää.

Ylitaipuvat nivelet, huomaatteko miten mun kädet menee? Avaruusolentokädet. ;) Kuva Tukkiksen ristiäisten jälkeen. 
Olen esimerkiksi kulkenut pitkin Helsinkiä hame pikkuhousuihin sullottuna, koska hemmetti soikoon en muistanut vessareissun jälkeen katsoa että näkyykö se takapuoli vai ei. Ja ps. jos näette tällaisia ihmisiä kaupungilla, niin voitteko vaikka sanoa jotain?

Olen myös istunut liikennevaloissa väärän ihmisen kyytiin, kun olin menossa sokkotreffeille monta vuotta sitten. Tyypin Mulla on tällainen auto -kuvailu ei ihan mennyt kaaliin (EN MINÄ TUNNISTA AUTOJA HERRAJUMALA). Se mies oli vain pysähtynyt liikennevaloihin, kun minä avasin etuoven, pomppasin kyytiin, sanoin käsipäivää ja ryhdyin selittämään puutaheinää. Siinä se istui vähän aikaa neuvottoman näköisenä, kunnes asia lähti selkenemään. Voin kertoa että vähän hävetti.



Lisäksi olen mennyt istumaan tuntemattomien autoon parkkipaikalla (sen piti olla mun kaverin auto, edelleen – ei minkäänlaisia lahjoja autojen tunnistamisessa), ottanut vahingossa toisen asiakkaan ruokakärrystä kaikki alennuslippuiset ostokset (luulin että se oli sellainen alelaari, asia selvisi kun tyyppi tuli kysymään että mitäs sää muikkeli duunaat) ja kävellyt päin liikennetolppia vähän siellä sun täällä. Nämä asiat vain muutamia mainitakseni. Tämä tällainen on aika arkipäivää mun elämässäni, eikä enää miljoonannen kerran jälkeen sinänsä nolota kuin ehkä mun aviomiestäni (voi sitä raukkaa). Tulevaisuudessa nolaan todennäköisesti myös Tukkiksen, ainakin teini-iässä.

Lisäksi minulla on ainakin miljoona huonoa luonteenpiirrettä, hiukseni ovat usein takussa, kasvoni ovat vanhentuneet tuhat vuotta äidiksi tulon myötä, en aina kuuntele muita, olen ihan järjettömän hajamielinen ja meillä on tälläkin hetkellä suht sekaista (pitäs siivota eikä kirjottaa blogia just nyt).

Bloggaaminen on siitä kiva harrastus, että esimerkiksi tällainen kauniiden asioiden ja esineiden rakastaja saa esitellä niitä suosikkijuttujaan, eikä tarvitse kiinnittää huomiota ikäviin puoliin. On kuitenkin hyvä muistaa että meissä kaikissa niin monta väriä, eikä kukaan ole täydellinen (ja täydellisyys on sitä paitsi aika tylsää, vai mitä?). Harva kuitenkaan haluaa julkisesti esitellä itsestään huonoja puolia, vaikka niitä meissä kaikissa onkin.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muita itsensänolaajia?




torstai 7. toukokuuta 2015

Pulled Pork Tomi Björkin mukaan

On se kuulkaas hyvä juttu, ettei mun mieheni saanut vaimokseen rikasta huippumallia, koska ketäs se sitten syöttäis?


Viime viikolla sain eteeni pulled porkia Tomi Björkin tapaan, reseptin mies bongasi alunperin Hookoon sivuilta. Yleensähän pulled porkin tekeminen on aika työlästä, mutta meillä sattui olemaan sitä valmis paketti jääkaapissa. Ja hyvää oli! Jopa niin hyvää että taisin lipsauttaa leipien olevan parempia kuin hampurilaisten, mikä on allekirjoittaneelta aika paljon sanottu.


Pita-leivät hän teki itse, kuten myös nuo ihanat mönjät, joita mustapippurimajoneesiksi ja tillikurkuiksikin kutsutaan. Aivan järjettömän hyvää! Minun tehtäväkseni jäi kehuminen ja suu mutrussa mussuttelu, missä olenkin kuulkaas aika hyvä.

Niin ja otinhan minä nämä kuvat? On kai sekin jotain?


Jos kaipaatte kivaa arkiherkkua, niin testatkaa ihmeessä! Pita-leipiäkin saa valmiina, mutta ne olivat kyllä aivan mielettömän ihania itsetehtyinä.  Resepti koko settiin löytyy täältä

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Perhevappu

Vappu oli minulle(kin) ennen aikamoinen biletysjuhla, johon kuului railakasta menoa ja kalkatusta pitkin kyliä. Ensimmäinen perhevappu on nyt takana ja pakko kyllä sanoa, että en kaipaa sitä menovappua sitten tippaakaan – tää rauhallinen versio oli paljon hauskempi!

Vietimme aattoa ihan vain omalla poppoolla, minä paistoin munkkeja ja siippa grillasi (ja kävi ostamassa myös sen grillin, meillähän ei oikeastaan ole mitään pihatamineita vielä). Pitkään kerrostalossa asuneena se omalla pihalla grillaaminen on kyllä ihan mahtavaa, etenkin näin ruokafanaatikon näkökulmasta.
Hanen munkkitehdas, josta on kaikki sotkut rajattu hienosti pois ja Tukkiksen eka vappupallo. 
Vappuruokana oli kesäruokaa: pihviä, makkaraa, uusia perunoita, silliä, juustoja ja ihan tavallista salaattia – just sitä, mitä on kesäisin syöty lapsesta asti. Välillä on mukavaa syödä niitä tuttuja ja tavallisia juttuja, eikä aina keksiä jotain kommervenkkejä.


Tein meille pikakattauksen, johon hyödynsin jokin aika sitten metsästä hakemiani mustikanvarpuja. Lautasliinat ovat Ikeasta ja kyllä – tiedän, että ne ovat kahviliinoja ja siten liian pieniä, mutta katsokaa nyt tuota lintukuviota? Voinko vastustaa? En.

Serpentiinin sijaan hyödynsin silkkinauhaa. En oikein tykkää serpentiinistä, se on vähän sellaista ruman väristä paperikrääsää. Pihaltakin olisi löytynyt jos jonkinmoista kukkaa jo pöytään asti, täällä Etelä-Suomessa kevät tulee niin ihanan aikaisin! Kun meillä on jo maa vihreänä, Pohjanmaalla voi hyvin olla vielä lunta.


Vappupäivänä sitten suuntasimme piknikille Kaivariin, joka on jonkinmoinen perinne ystäväpiirissäni – SIELLÄ OLI VÄHÄN MUITAKIN :D. Täytyy sanoa että vaunujen kanssa ihmispaljous oli välillä vähän liikaa, etenkään kun seuruettamme ei meinannut aluksi löytyä sitten millään, mutta onneksi lopulta oli hauskaa ja aurinkokin paistoi.

Kiitos Mikolle ja Suville järjestämisestä ja herkkujen loihtimisesta, olivat superhyviä! <3 Me veimme mukanamme ison kasan munkkeja (tietty). Vappu on mielestäni myös ystävien juhla, jota on mukava viettää porukalla ja oli kyllä ihan mahtavaa nähdä kavereita pitkästä aikaa.

Sarjassamme onnistuneet perhekuvat vol. 3256 – kaikki mun kuvani on nykyään tätä luokkaa, saisko sen lapsen vaikka joskus katsomaan kameraan? :D
Kuvittelin muuten tällä kertaa selviäväni vapusta ilman sen suurempia jälkivointeja, mutta vielä mitä – vappuyönä sekä minä että Tukkis ryhdyimme oksentamaan ja aiettä, kyllä oli hyvät bileet huhuh.

Toivottavasti teilläkin oli mukava vappu! Nyt saa sitten taas nautiskella arjen tohinoista <3. Tosin munkkeja paistetaan meillä tästä lähtien ihan arkenakin, on ne vaan niin hyviä. 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Shoppailuvinkki: Esprit.fi

Tilaan nykyään todella paljon verkosta tuotteita niin vaatekaappiin kuin kodin sisustukseenkin – tuntuu, että se on etenkin pienen lapsen kanssa niin paljon helpompaa. Vierailen kuitenkin yleensä samoissa verkkokaupoissa, liekö sitten tottumiskymys vai mikä. 

Tiesittekö, että Espritilläkin on oma verkkokauppansa? Kävin tutustumassa tulevan kesän mallistoon ja ihastuin erityisesti Lakeside-malliston vesivärimäiseen maailmaan. Ensisijaisestihan etsin ulos laitettavia tekstiilejä, mutta Lakeside-malliston valikoima sopisi todella hyvin meidän olohuoneeseen...

Kodin tuotteiden lisäksi myynnissä on tietysti myös vaatteita. Pahapaha tällaiselle shoppaajanaiselle :D. 


Kuva: Esprit.fi
En ole itse vielä koskaan Espritin verkkokaupasta tehnyt tilausta, eli siitä ei ole kokemuksia. Saattaa kuitenkin olla että nuo tyynyt ja tuo matto lähtevät jossain vaiheessa tänne meillepäin. Ihanan keväiset ja raikkaat värit!

Kuvat: Esprit.fi
 Minulla on meneillään värikäs kausi ihan selkeästi. Olen aina ollut paljon pastellien perään, mutta nyt tuntuu että sisustuksemme huutaa väriä!

Hakusessa on erityisesti olohuoneen seinälle sopiva mahdollisimman suuri taulu. Olen ihastunut usempaankin teokseen esim. Taidelainaamossa, mutmut  – hoitovapaalla ei ihan heti viitsisi ottaa minkäänmoisia lisäkuluja kuukauteen. Siispä joudun odottamaan, missä mä olenkin erittäin hyvä (köh).

Kuvat: Esprit.fi
Blogi on ollut muutaman päivän hiljaisena, koska meillä on ollut vieraanamme vitsaus nimeltä vatsatauti! Huh. Olemme olleet kumpikin Tukkiksen kanssa aika epämiellyttävässä kunnossa ja mikä parasta, miehelle osui työvuoro just pahimmalle tautipäivälle. Voin kertoa että on mahtavaa hoitaa oksentavaa vauvaa, kun itsekin on vessakamaa.

Nyt onneksi täällä voidaan jo paremmin, joten postauksiakin on taas luvassa normaaliin tahtiin. Vapusta ois ainakin kerrottavaa, vieläkö te jaksatte juhlahumua?

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappu!

Jee mää leivoin munkkeja! Ja niistä tuli vielä hienoja!

Viimeksi kun tein ihan itse vappumunkkeja, jokaisesta tuli eri eläintä muistuttava ihmemöntti. Sekin on saavutus sinänsä, mutta ei ehkä ihan toivottu lopputulos.

Tänä vuonna jokainen on ihan oikea munkki, joskin aika erikokoinen kuin kaverinsa. Mutta eipä sen niin väliä – yhtä makoisia ne on kaikki. Taitava minä! :D


Tällä kuvalla toivottelen myös teille lukijoille mahdottoman aurinkoista, iloista, ei-räntäistä ja onnellista vappua. Tästä se kesä alkaa! Tai jos nyt ei ihan kesä, niin vähintäänkin ihka oikea kevät.

Me suunnataan Kaivariin ystäväporukan kera, ukko toivoo saavansa auton parkkiin "jonnekin lähelle". Jepjep. Ehkäpä törmäämme siellä!