sunnuntai 31. elokuuta 2014

Päivän sana: rytmi!

Enhän minä saanut eilen mitään tehtyä, kun minidiktaattori ei suostunut leppymään sitten millään! Aluksi elämä vauvan kanssa oli yhtä unta ja pierua. Pääasiassa Tukkis vain nukkui, söi ja kakkasi – toista tää on nyt, huhhei.

Etenkin nyt muuton aikana olen havainnut päivärytmin olevan uskomattoman tärkeää 3 kuukauden ikäiselle pikkumiehelle – jos et saa vauvaa nukahtamaan uudelleen aamusyötön jälkeen, niin siinähän sitten taistelet kiljuvan miniporsaan kanssa koko päivän. Kaikki muut unet jäävät katkonaisiksi, syöttöhetkikin on oikea aika eriäville mielipiteille ja äidin pitää opetella kokkaamaan kalakeittoa yhdellä kädellä.

Rytmin uupuminen on opettanut äidille myös toisen asian: mun pojallani on tahtoa ja tunnetta vaikka muille jakaa. Miten vaativasti voikaan mini-ihminen karjua omia halujaan läpi vaikka harmaan kiven, huhhei.

Tänään tarkoituksena olisi touhuta koko päivä ja minidiktaattori onkin nyt unten mailla onnistuneesti... Pitäkäähän peukkuja ;).

Ja muuten lisäkuvia kodista ja elosta muutenkin on luvassa jahka löydän kameran tuolta muuttolaatikoiden keskeltä... Toivottavasti pian!




lauantai 30. elokuuta 2014

Onnellista huomenta uudesta kodista

Huomenta! Täällä sitä nyt ollaan ja ihastellaan omenapuita keittiön pöydän äärestä. Muutto sujui yllättävän leppoisasti, sillä muutimme huomattavasti suurempaan kotiin ja kaikki suurimmat huonekalut on hankittu – nyt olohuone, keittiö ja päämakuuhuone ovat täysin asuttavassa kunnossa, tämän aamun projektina on syöksyä Domestos-pullon kanssa kylpyhuonetiloihin (mä olen aina tosi tarkka muutossa keittiön ja kylpyhuoneiden puhtaudesta, t: bakteerinatsi)


Ihan hassua että meillä on oma piha, vielä hassumpaa että meillä on oma kakluuni! En edes tiennyt että niitä valmistetaan vielä. Ystävälliset ex-asukkaat olivat jättäneet meille hieman polttopuita, tänä iltana testataan tämän kaverin lämmitystehoja ja vetoisuutta...

(Toivottavasti esi-isää ei yskitä, pitää varmaan varoittaa etukäteen... Tämän tajuaa ne jotka tajuaa ;D). 


Kaunista ja aurinkoista huomenta siis sinnekin! Nyt mä lähden puunaamaan tositarkoituksella ;). 





Ps. Kiitos kaikille vinkeistä imetyksen suhteen! Täällä painitaan, kerron myöhemmin miten kävi. 

torstai 28. elokuuta 2014

Imetysongelmia

Nyt sinä siellä, joka et jaksa vauva- ja äitijuttuja tippaakaan – laita silmät kiinni! Luvassa on asiaa imettämisestä...

Imettäminen lähti meillä pienten alkukankeuksien jälkeen hyvin käyntiin – mun rintani kasvoivat super-öö-kuppiin ja olisivat tuottaneet maitoa vaikka kokonaiselle vauvajengille. Tukkis imi maitoa tyytyväisenä ja kasvoi kuin mikäkin pikkuvompatti.

Pitihän se arvata, ettei se nyt niin helppoa tule jatkuvasti olemaan.



Ongelmana on että Tukka-poika on jostain syystä ryhtynyt vieroksumaan toista rintaani. Saan pienen imemään harvakseltaan toisesta rinnasta esimerkiksi kesken unien tai aina välillä toisesta rinnasta syöttäen. Toista tissiä sen sijaan imetään hyvin tyytyväisenä, mutta illalla senkin kanssa tulee ongelmia – iltamaitoa on vaikeampi saada irtoamaan ja sekös kiukuttaa, kun väsyttää, jolloin syömisestä tulee imemisen ja rääkymisen vuorottelua.

Muutamana iltana olemme antaneet lisämaitoa, mikä näyttäisi keskustelupalstojen mukaan olevan Kaameimmat synnit -listalla heti murhasta seuraava toimenpide. Onneksi tähän on jouduttu turvautumaan vain muutaman kerran, mutta jatko mietityttää. En kuitenkaan halua huudattaa lasta, jos apukeinoa on tarjolla ja yritän korvikkeen annon jälkeen poistaa itse käsin maitoa rinnasta, jotta tissini pysyisivät menossa mukana. Harmi vaan että rinta ei heru pumpulle ja käsin lypsäen se onnistuu, mutta vaivalloisesti

Puuh.



Onko muilla ollut vastaavia ongelmia ja miten olette niistä selvinneet? Toiveena olisi täysimetyksen jatkaminen 6 kuukauteen asti, mutta vähän hankalaa tuntuu olevan. Miten te muut olette saaneet maidon riittämään iltaan asti? Syön ihan normaalisti enkä missään nimessä ole laihdutuskuurilla, samaten vettä pyrin juomaan mahdollisimman paljon. Lepo on ollut vähän kortilla nyt näin muuttaessa, siihen tietysti voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota.

Muuttokuulumisia sen verran että täällä sitä näpytellään postausta kaaoksen keskeltä.. Tänään saamme avaimet omaan kotiin, huomenna on tavaranroijausperjantai – niin ihanaa muuttaa!



Ps. Kuvat by Picasso

maanantai 25. elokuuta 2014

5+1: Makuuhuone, jossa nukut paremmin

Ikean tiedotteen mukaan 90-vuotiaana olemme nukkuneet 32 vuotta elämästämme – aika hurjaa, vai mitä? 

Itselleni makuuhuoneen sisustus ja mukavuus ovat kaiken a ja  o – kyllähän sinäkin tiedät, miten ihanaa on mennä nukkumaan puhtaisiin petivaatteisiin rauhoittavassa valaistuksessa? Jep, ne on niitä elämän pieniä parhaushetkiä. Siksipä ajattelin jakaa muutaman vinkin, joiden avulla voit rauhoittaa omaa makuuhuonettasi ja tehdä nukkumisesta vielä piirun verran parempaa touhua.

Kuva: Zara Home

1. Rauhoita makuuhuone ylimääräisestä tavarasta

Nukahtaminen on usein hotellissa helpompaa, miksi? Koska tekemättömät tehtävät ja henkilökohtaiset tavararöykkiösi eivät ole näköpiirissäsi – eivätkä siis myöskään mielessäsi.

Pyri pitämään pinnat mahdollisimman tyhjinä tavaroista ja piilota ne esimerkiksi ovellisten kaappien
taakse.

2. Pese peitot ja tyynyt säännöllisesti

Unikulman teettämän tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista ei pese tyynyään ikinä koskaan – yööh. Ne keräävät paljon kosteutta ja mm. kuollutta ihosolukkoa sisäänsä ja voivat jopa homehtua – tyyny voi sisältää jopa kilon hikeä, rasvaa ja hometta, jolloin yllättävän sitkeä flunssa- tai korvatulehduskierre voi olla päänalusen syytä.

Nam.

Jos kuulut tähän kolmannekseen heitä tyynyt ja peitot pesuohjeen mukaisesti pesukoneeseen. Yleensä ne pestään 60 asteessa vähäisellä pesuainemäärällä ja tyynyt kuivataan tason päällä, esimerkiksi saunan lauteilla. Muista myös imuroida patja säännöllisesti, niin ei tarvitse aivastella.

Kuva: Zara Home

3. Älä tuo tietokonetta tai televisiota makuuhuoneeseen

Tietokoneen ja television "sininen valo" vaikuttaa unen laatuun ja nukahtamiseen. Siksi tutun säännön mukaan tulisi pysyä poissa ruutujen ääreltä noin puoli tuntia ennen unille menoa...

4. Tarkasta makuuhuoneen lämpötila

Useiden tutkimusten mukaan parhaat unet saa hieman viileässä makuuhuoneessa ja itsekin olen huomannut, että liian lämpimässä menee sekä hermot että unet. Motivan suositus on 18–20 astetta.

Kuva: Zara Home

5. Pornoile tekstiileillä

Paksut matot, muhkeat peitot ja ihanan raikkaat lakanat tekevät arjesta hitusen verran parempaa – ainakin minulle. Esimerkiksi puuvillasatiini lakanoissa on silkkaa rakkautta ja pehmeään tyynykasaan on ihana mennä loikoilemaan ennen nukahtamista.

Parisänkyyn kannattaa myös valita peitto ja tyynyt kummankin omien mieltymysten mukaan. Lisäksi moni nukkuu vanhalla, muhkuraisella tyynyllä yö toisensa jälkeen ja kärsii aivan turhista niskakivuista ja päänsärystä.

Arjen pieneen luksukseen kannattaa panostaa, sanon minä!

+ 1 Älä hanki lapsia, sillä a) ne herättävät monta kertaa yössä b) valtaavat koko sängyn, vaikka mittaa olisi vasta 63 senttimetriä ja mikä pahinta c) kakkaavat sun sänkyyn mokomat







sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vuosi elämästäni

Ajelimme eilen vanhan kotikadun ohi ja tulin ajatelleeksi, miten älyttömästi elämäni on muuttunut viime vuodesta. Silloin Tukka-poika oli vasta toive, työ oli elämän keskiössä ja myyntiin laittamamme koti oli kahdelle ihmiselle mitoitettu. 

Enpä olisi arvannut että syyskuussa saisin tietää olevani raskaana ja vuoden päästä olisin 3 kuukauden ikäisen pikkumiehen äiti, joka on muuttammassa kuraeteisellä varustettuun paritaloon kauaksi keskustan houkutuksista. 


Nämä kuvat ovat vuoden 2013 elokuiselta aamulta, kun olin matkalla Ikean lehdistötilaisuuteen ja googlasin koko matkan raskauden ensioireita... 

Ihan oikeasti, mitä tekikään nainen ennen Google-ajanlaskumme alkua? Pysyi järkevänä ja odotteli kuukautisia tai niiden loppumista? Noihin aikoihin kyttäsin kehoani kuin viimeistä päivää ja googlasin joka_ikisen_oireen aina pääkipukohtauksista selän jomotukseen ja hiusten nopeaan kasvuun – hohhoijaa :D. Keskustelupalstojen juupas-eipäs-väittelythän ne ovatkin tunnetusti parasta tiedonhankintaa ikinä ;). 



Saappaat: H&M
Laukku: Michael Kors
Takki: H&M
Tunika: Rare
Koru: Accessorize

Paljon voi tapahtua vuodessa, näköjään tukkakin on kasvanut ihan eri mittaan :D.  

Onko teidän elämänne muuttunut viimeisen vuoden aikana?



keskiviikko 20. elokuuta 2014

3 kuukautta mittarissa

Siihen sinä äidin höppänä nukahdat,
suu auki ja tilkka maitoa huulilla.
Kiitän siitä että ainakin pienen hetken olet ihan vain äidin,
ennen kuin maailma omii sinut kokonaan.

Kuva: DMK Photography 
Kaksi päivää ja Tukka-pojalla on mittarissa jo 3 kuukautta. Vastasyntyneestä toukasta on kasvanut kikatteleva pikkuherra, joka rakastaa yli kaiken ammeessa molskimista, juttelee pitkät pätkät ja kihertää äidin huonoillekin vitseille.

Jälleen kerran kiroan ajan kulumista, nyt tajuan miten moni sanoo vauvavuoden menevän hujauksessa! Vaatteet käyvät pieneksi, nyt viikkaan pian pois jo 62-senttiset, sillä meidän minimies on tavoittanut äidin viime mittauksen mukaan jo 63 sentin pituuden. Masuakin riittää ja kaksari heiluu – pikkumies on tomera ja potra poika tätä nykyä.

Kuva: DMK Photography
Meillä on ensi viikolla muutto edessä uuteen, oikeaan ja omaan kotiin. Ihanaa saada Tukka-pojan kasvava vaate- ja leluvuori kunnon vaatekaappiin, sänkykin siirtyy omaan huoneeseen (vaikka mitä todennäköisimmin poika pysyy vielä jonkin aikaa äidin vieressä). Tukkis herättää minut tällä hetkellä noin kerran yössä, mikä on aika ihanaa – äidin ei tarvitse enää hillua zombiena päivästä toiseen. Esimerkiksi viime yönä poju meni yhdeksän jälkeen nukkumaan ja heräsi ensimmäisen kerran puoli viideltä!

Olemme ottaneet käyttöön iltarutiinit, jotka alkavat aina pojan väsymysasteesta riippuen 20.30–21.00 ja ne näyttävätkin tepsivän aika hyvin. Ensin kylpy, sitten kunnon tankkaus maitoa ja halailua äidin sylissä. Toisinaan Tukkis saattaa kärsiä pienestä iltavillistä, mutta viimeistään raskausajalta tuttujen laulujen hyräily ja keinuttelu vievät tyypin unten maille.

Onko teillä ollut käytössä iltarutiinien opettelua ja miten ne ovat toimineet? Pitäisikö jo nyt varautua tulevan kannalta johonkin, jota ei nyt hoksaa ajatella?





tiistai 19. elokuuta 2014

Intohimoa etsimässä

Aikaisemmin kirjoittelin onnellisesta elämästä ja miten mielestäni yksi tärkeä osa sitä on oman intohimon toteuttaminen. Elämästä tuntuu uupuvan jotain vaikka kaikki olisikin ihan hyvin, jos ei ole intohimon voimaa opettamassa uusia asioita ja tuomassa nautintoa. 

Uuden oppiminen ja siitä nauttiminen ovat iso osa onnea. Siksipä ajattelin kirjoitella teille muutaman vinkin, joista toivottavasti on apua, kun pohditte sitä omaa juttuanne – mistä minä voisin saada lisänautintoa elämääni?


Eräs ystäväni on aina ollut sitä mieltä ettei hänellä ole omaa juttua – sitä mihin hän suhtautuu intohimolla ja ilolla, mitä tekisi vaikka kukaan ei maksa, ihan vain koska haluaa. Sitten kuitenkin hänellä on koti aina kauniisti laitettu ja esineet ovat selkeästi löytäneet paikkansa hyvällä maulla. Hän tykkää kotona puuhailusta ja tietää sen itsekin, mutta ei osaa ajatella sitä "omana juttunaan".

Äkkiseltään vaikkapa leipominen voi tuntua liian tavanomaiselta, jotta siitä voisi kehittää mitään sen erityisempää  – kaikkihan nyt leipovat, ei siitä voi tulla mitään erityistä tai pitäisi olla ihan superhyvä kondiittori. Katsohan kuitenkin vaikkapa Kinuskikissaa – hän aloitti leivontablogilla ja nyt hän elättää itsensä intohimonsa kohteella! Aika hienoa, vai mitä?

Minulle itselleni pieni intohimon kohde on blogin kirjoittaminen – nautin siitä kun saan kehitellä postausideoita mielessäni, kuvata ja kirjoittaa. Aivan taatusti suuri osa ideoistani jää kiireen jalkoihin ja  jos postaustahti on liian hidas, koen paineita siitä että pitäisi kirjoittaa. Kuitenkin etenkin näin kotona ollessa koen että blogiharrastus tuo minulle paljon uutta intoa ja energiaa elämään.


Jos sinustakin tuntuu siltä että et koe intohimoa mihinkään tekemiseen, elämä voi olla toisinaan yhtä pakkopullaa ja suorittamista.

Jos näin, niin kysyhän itseltäsi seuraavat asiat:

  • Mitä tekisin, jos saisin tehdä mitä vain? Tähän moni äiti huutaa että NUKKUA, mutta entäs sen jälkeen? 
  • Mitä teen mielelläni, vaikka kukaan ei maksa siitä?
  • Missä olen hyvä, missä huono? Moni usein kehittää itsessään asioita, joissa on huono, eikä siinäkään mitään, mutta jos haluaa olla erinomainen jossain asiassa, kannattaa panostaa siihen missä on jo entuudestaan hyvä. 
  • Millaisia lehtiä ja kirjoja luen, mitä googlaan ja mihin haluaisin käyttää rahaa, jos sitä olisi enemmän perheen kulujen, lomamatkojen ja muiden menojen jälkeen? 
  • Jos valitsisin ammattia nyt ja voisin valita mitä tahansa, mitä haluaisit tehdä? Tässä kohtaa moni valitsee mahdollisimman rahakkaan ammatin, mutta kuvittele että kaikesta työstä maksetaan todella hyvää palkkaa. Raha voi tietysti olla intohimo, mutta siinä tapauksessa kannattaa varmaankin perehtyä sijoittamiseen ja rikastumisen taitoon, eikös ;). 
Ei muuta kuin pohdiskelemaan! Kannattaa ottaa ihan kynä ja paperia esiin ja kirjata ylös omia aatoksia. Jokin hyvinkin simppeli juttu voi olla juuri se sinun juttusi, et vain tule ajatelleeksi sitä. Tämän vuoksi kannattaa näyttää listaa myös vaikkapa hyvälle ystävälle, sillä muut usein näkevät meidät eri tavalla kuin me itse. 

Taivas siis on rajana, kunhan vain ensin otat itseltäsi ne elämääsi rajaavat Kuningas Ei -rillit pois päästä ja teet asioita, joista nautit. Kaikkien ei tarvitse muuttaa elämäänsä ja toteuttaa itseään, mutta pienetkin asiat arjen keskellä riittävät tekemään siitä pikkaisen paremman. 

Intohimoa päivään murut!





Ps. Kuvat by inspiroiva Domi DMK Photographysta. Hän on loistava esimerkki siitä, miten oman intohimon seuraaminen voi muuttaa koko elämän – nainen aloitti koruharrastajana, nyt tekeillä on toinen toistaan hienompia korusarjoja, minkä lisäksi daami tietysti valokuvaa. Mää nostan peukkua tällaiselle upeudelle!


maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä imetys tekee iholle?


Koska muu poppoo nukkuu vaikeaa yötä pois, on mulla aikaa ja halua tarkastella tätä mun kertakaikkisen kauheaan kuntoon päässyttä ihoani tarkemmin (ja näyttää myös teille muutama meikitön, jäätävä otos tuosta kauhusta, jos vaikka joku osaisi jelppiä...)


Nythän on siis niin että loppuraskaudessa mun kasvoni olivat kuin vauvan peba, mutta nyt ihoni on yhtäkkiä sanonut sopimuksensa irti ja se on täynnä ihon väristä, punoittavaa ja kutisevaa näppyä. Nappasin antihistamiinia ongelmaan ja se helpotti, mutta edelleen posket ja otsa ovat täynnä tuota ärsytysnäppylää tai miliumeja – onkohan muilla ollut samaa ongelmaa imetysaikana vai voisikohan tämä johtua enemmänkin tästä pitkästä hellekaudesta?

Kuiva sekaiho ei ole se helpoin hoidettava ja ongelmat alkoivatkin kun kokeilin Fit me -meikkivoidetta, joka on öljypohjainen. Lily Lolo -mineraalimeikkeihin palaaminen on jonkin verran auttanut ja suoraan sanottuna olen nyt meikannut todella harvoin, koska en halua laittaa iholle yhtään mitään ylimääräistä. Tuntuu kuitenkin että olen aika hukassa hoitorutiinien suhteen nyt, kun ravintoaineita ei taida riittää vauvan ja äidin lisäksi myös äidin iholle asti.

Silmäpussit ja väsymyksen merkit lähtisivät pois kunnon yöunilla, valitettavasti se ei kuitenkaan taida nyt olla mahdollista... Meillä pikkumies on päättänyt nukahtaa yöunille noin puoli yhdeksän aikaan, mikä tarkoittaa että ensimmäinen syöttöhetki tulee noin kello kaksi yöllä ja seuraavan kerran herätään viiden aikaan ja sitten laitellaankin loppuyö tuttia suuhun ja pois... Tiedetään, tiedetään – olen onnekas että saan nukkua edes noin paljon, mutta nyt lähes kolmen kuukauden jatkuva yöheräily tekee tehtävänsä ainakin äidin ulkonäköön, vaikka olo onkin suht pirteä.

Olen menossa kosmetologille tai ihotautilääkärille kitisemään, mutta ajattelin keskustella aiheesta myös teidän kanssanne. Onko imetys vaikuttanut ihoonne ja jos, niin miten?