sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Holiday Sparkle!

Kaunista ensimmäistä adventtia! Koska en voi nauttia kanssanne kynttilänvalosta, kokosin nettikauppojen valikoimista muutamia jouluisia juttuja. Erityisihastus tuolle Zara Homen numeron kolme kynttiläjalalle, ihana!

Onko olemassa juhlavampaa väriä kuin kulta? Itse olen hurahtanut nyt myös kupariin. Näin joulun alla kotiin on mukava lisätä pieniä yksityiskohtia, jotka luovat tunnelmaa ja tuovat ripauksen välkettä elämään...
1.Kynttilä, täällä 2. Saippua, täällä* 3. Kynttiläteline, täällä*  4. Päiväkirja täällä 5. Karuselli, täällä 6.   Tyynynpäällinen täällä* 7. Kynttilälyhty täällä* 8. Metsäkauriinpää täällä* 9. Valoköynnös, täällä* 10. Valokuvakehys, täällä 11. Leave a little Sparkle -printtiteos täällä

Raukeaa sunnuntaita kamut!


lauantai 29. marraskuuta 2014

Perillä ollaan!

Herrajee, mikä matka – huh. Nyt ollaan perillä ja sain juuri puuron ja matkan uuvuttaman Tukkiksen nukahtamaan mummulan pinnasänkyyn. Uskomattoman kiltisti jaksoi pikkumies olla, vaikka lähdimme noin 11 aikaan ajamaan ja olimme perillä vasta illalla kahdeksalta – muutaman pysähdyksen taktiikalla siis mentiin.

Rakas uroo vei meidät Tampereelle asti, josta äitini tuli hakemaan. Niin ihanaa, ettei tarvitse mennä koiran ja vauvan (ja vaunujen ja kaikkien kamojen) kanssa junalla – onneksi saa apua tähän matkantekoon.

Toisaalta matka kesti sen verran kauan ja oli melko uuvuttava, että ensi kerralla ehkä saattaisimme testata sitä junaa... Jaiks...

Matkakaverit. Pappa epäili että Tukkiksen tukka on föönattu, mutta kyllä se on kuulkaas ihan au naturel ;). 
Siispä – onko kenelläkään kokemusta vaunujen, vaavin ja koiran kovasta yhdistelmästä? Mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan. Eniten mietityttää, miten vauvan saa nukkumaan, koska Tukkis ei kerta kaikkiaan suostu nukkumaan esim. sylissä. Voiko vaunuja ottaa lähelle omaa paikkaa ja miten tämä hoituisi helpoimmin?

Sauna on kuumana, taidan suunnistaa sinne seuraavaksi. Mikään ei voita kunnon löylyjä pitkän päivän jälkeen (ja kunnon unia – kuvitelkaas, että mummulassa äiti(kin) saa nukkua – aah!).





Kimpsuja ja kampsuja

Tällä hetkellä minä, Tukkis, uroo ja Nukanakki kiidämme armotonta menoa kohti Pohjanmaata, mutta eilen illalla tuskailin ihan eri maisemissa – nimittäin pakkaushommissa.

Kaulakorut kultainen täällä ja hopeinen samanlainen täällä* // Hame täällä* // Korvakorut täällä // Neule täällä // Pinkki paita täällä* // Yöpaita täällä* // Laukku täällä
Olen maailman huonoin pakkaamaan, sillä yleensä otan kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin mukaan. Nyt kun mukana kulkee jälkikasvua, on pakko terästäytyä hitusen ja ottaa vain tarvittavia juttuja mukaan. Pyh. 

Suuntaan kotikonnuille paitsi ihan vain vanhempia moikkaamaan, myös juhlimaan, sillä meillä on itsenäisyyspäivänä vuonna 1982 syntyneiden luokkakokous – niin hauskaa nähdä vanhoja koulukavereita pitkästä aikaa! Siksi mukaan on otettava myös kemuvaatetta ja sehän vähintään tuplaa tarvittavien kamojen määrän. On nimittäin niin, että jos olo on pikkasen pläski tai muuten vain epämukava, on asuja koeteltava ja turvavaatteitakin tarvitaan. Tuo pinkki paita on muuten täydellinen silloin, kun olo on möhömahainen – suosittelen lämpimästi! 

Olen koettanut noudattaa nyt pienoista säästölinjaa juhlavaatteiden osalta ja siksi suunnitelmissa on vierailla pikkusiskon vaatekaapilla – itse otin muutaman "varulta" vaatteen, tiedätte varmaan mitä tarkoitan?


Kosmetiikkaosastolla eloa helpottaa todella paljon tämä Dermoshopin tyhjien purnukoiden kokoelma. Purkit ja purnukat ovat usein sen verran kookkaita, että ne vievät ihan turhaa tilaa, mutta ei niitä silti oikein kotiinkaan voi jättää.

Matkalukemiseksi otan mukaan Nainen ja rikastumisen taito (saatu blogin kautta) – joskopas vaikka tekisi terää tuolle lompakolle ;).


Olisiko teillä laittaa hyviä pakkausvinkkejä jakoon?

Kerran lapsena äiti antoi minun pakata mukaan ihan itse – arvatkaapas pakkasinko heti miljoona rinsessahametta, enkä yhtään mitään järkevää mukaan. Ehkä ihan hitusen verran olen parantunut niistä päivistä, mutta en kyllä paljoa...

Ihanaa viikonloppua sinne!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Pikavinkki: Jeane Blushin parkatakki -40 prosenttia!

Pakko vinkkailla vielä uutta talvitakkia edelleen etsiville, että Nelly.comissa on Jeane Blushin parkatakki* alennuksessa – nyt hintaa on vain hieman alle 60 euroa. Tämähän on ollut pienoinen hittituote, joten jos palelee niin sinne vain. Kokojakin on vielä riittämiin.

Suoraan alennukseen pääset tästä. *


Itsehän tilasin aikaisemmin suht samanlaisen talvitakin Ellokselta, mutta se oli vähintäänkin kummallisen näköinen päällä. Sen jälkeen sovitin pikkusiskon ostamaa yllä näkyvää takkia XS-koossa, mutta tyhmänä menin ja ostin itselleni S-koon takin, sillä ajattelin että sinne mahtuu villapaitaa sun muuta paremmin. Kun takki saapui, niin sekin pussitti oudosti, joten jouduin vaihtamaan kokoon XS. Tämähän oli onni onnettomuudessa, sillä nyt sain takin melkein puolet halvemmalla – itse ostin tuon tummansinisen version ja se odottelee minua para-aikaa Postissa.

Oletettavasti se on nyt vihdoin ja viimein hyvä, eikä tarvitse palella talven tulevilla vaunulenkeillä.

Nyt ryhdyn pakkaamaan – me lähdemme huomenna Pohjanmaalle! Yritän tällä kertaa ottaa tavaraa mahdollisimman vähän, katsotaan miten se onnistuu koiran ja vaavin kanssa ;).

Ihanaa perjantaita ja samalla Black Friday -alennusmyyntiä kaikille.



torstai 27. marraskuuta 2014

At Home with Lauren

Löysin Lauren Conradin kodista kuvia InStyle-lehden nettisivuilta ja herranen aika – niin ihana tyyli! Etenkin tuo ensimmäinen kuva mustavalkoisine tyynyineen sykähdyttää mun sydäntäin, vaikka osa neidin huoneista onkin ehkä hitusen liian dramaattisia meidän makuumme.











Erityissuosikiksi mainittakoon juuri tuo olohuone ja kierreportaat, tykkään. Haaveilin pitkään juuri tuollaisista kierreportaista ja nyt vasta hoksasin, että kaiteethan ovat hieman kuin meillä! Eli vaikka kierremallia en saanutkaan, niin sentään kaiteet ovat rautaiset – eivät puiset.

Ja noita tyynyjä on kyllä nyt saatava jostain, hmmm...



Oi ihana marraskuu!

Eilen oli hyvä päivä – pääsin nimittäin vihdoin ja viimein kampaajalle, oi onnea! Tukkis oli nukkunut edellisenä yönä kolme tuntia (pätkissä) ja minä tietysti saman verran, mutta pakko oli lähteä liikenteeseen, vaikka univelka aiheutti pahoinvointia ja päänsärkyä (mikähän siinä muuten on, että aina kun kirjoitan blogiin vauvaelon olevan suht helppoa, tapahtuu jotain tällaista? :D En taida kirjoittaa enää koskaan mitään positiivista aiheesta...)

Rouva oli siis yhtä harmaa ja ankea kuin päiväkin. Jotain uskomattoman kaunista tässä marraskuun pimeydessä kuitenkin on – oletteko samaa mieltä? Juuri sitä suomalaista melankolisuutta, mitä ulkomaalaisen voi olla vaikea tavoittaa tai ymmärtää.



Ennen Kampaamo Noirille menoa käväisin Marsaanan Showroomilla ihastelemassa tulevan kevään ja kesän vaatemuotia ja kosmetiikkauutuuksia. Marsaanan valikoimissa on muun muassa allekirjoittanutta paljon kiinnostavaa villiturkista ja ihanan kesäisiä värejä! Vaikka joulua odotellessa on ihana kääriytyä tummiin sävyihin ja pehmeisiin materiaaleihin, niin kyllä ne heleät värit ja kevyet kankaatkin aiheuttivat jonkinmoista sielunväristystä.

Ei, en ole välinpitämätön (kaunista) materiaa kohtaan tipan vertaa, ei kai sitä huomaa?


Olen ollut Kampaamo Noirin Niinan asiakas jo vuosia, koska hän yksinkertaisesti ymmärtää pitkien hiusten haasteet ja taitaa niksit, jolla tätä meikäläisen liukasta kuontaloa voi retusoida. Todella taitava nainen, täydet kympit sinne suuntaan. Lisäksi kampaamon tunnelma on aivan omaa luokkaansa, vai mitä olette mieltä tuosta alla näkyvästä kuvasta?

Kampaamon yhteydessä on pientä purtavaa ja muun muassa pienten viintilojen antimiin erikoistunut Vin Vin –viinibaari. Ei hullumpi idea ollenkaan, vai mitä? Noiriin voisi varata kauneusillan koko kaveriporukalle ja nauttia muiden laittoa odotellessa tapaksia ja lasin hyvää punkkua. Ihana ajatus.


Käyn kampaajalla suht harvoin, sillä hiuksissani on oma väri ja etenkin nyt vauva-arjen tiimellyksessä kertakaikkiaan en saa vain varattua aikaa sille – onko muita kohtalotovereita? Pitkät hiukseni olivat ehtineet kasvaa järjettömän paljon edellisestä kerrasta, mistä kiitän Tukkista – raskausaikana hiukseni jotenkin vain humahtivat, taitaa pienen tukkajumalan kasvattaminen vaikuttaa myös äidin hiuksiin ;).


Olin varautunut kuontalon harvenemiseen, mutta Niina kertoikin hiusteni puskevan uusia hiuksia? Ei haittaa ollenkaan, bring it on vaan. Myös pituutta oli tosiaan tullut todella paljon ja vaikka olen aina halunnut tooooodella pitkät hiukset, eivät ne loppujen lopuksi ole kovinkaan käytännölliset: hiukset ovat jatkuvasti takussa, menevät päätä myöten helposti ja niiden hoitaminen on aika haastavaa. Siksi kuontalo on useimmiten kiinni, minkä vuoksi tuntuu turhalta pitää erittäin pitkää tukkaa.

Nämä alla olevat kuvat ovat aivan järjettömän huonolaatuiset – tiedetään. Kamerani on mennyt RIKKI, mikä on hemmetin ärsyttävää varsinkin bloginäkökulmasta ja vähänkin haasteellisempi valomaailma on täyttä tuskaa. Lisäksi tarkennuksen kanssa on ongelmaa. Jo iltapäivän valossa kamera herjaa valon puutetta – arghs.

Voitteko kuvitella, että tuo oikealla oleva kuva oli paras jälkeen-kuva? Uskomatonta. Uusi kamera on hakusessa ja melkeinpä tilauksessakin, joten koettakaa kestää <3.


Ehkä tästä nyt kuitenkin saa jotain selvää... Yritän napsaista kuvaa paremmin luonnonvalossa myöhemmin.

Pituutta lähti useita senttejä, kuten kuvasta näkyy ja hiuksia kerrostettiin reippaasti, mikä tuo pirteyttä ja kuohkeutta nuutuneeseen äitiliinin kuontaloon. Tuo kameran antama sävy ei ole lähelläkään oikeaa, hiukseni ovat keskiruskeat, eivät tuollaiset ihmeoranssit :D. Värille ei siis tehty mitään. Keväämmällä saatan laittaa (Niinan suosituksesta) muutamia vaaleita raitoja, ihan vain jotta voidaan huijata hieman pienemmät silmäpussit tälle mammalle ;).