perjantai 21. marraskuuta 2014

Puolivuotias äiti

Tukkis täyttää huomenna puoli vuotta ja sehän tarkoittaa sitä, että minä olen ollut äiti jo puoli vuotta. Sinä aikana olen kuulkaas oppinut kaikenlaista, antakaas kun kerron.

1. Muista aina, AINA katsoa vauvan selkää ennen kuin laitat loikoilemaan uudelle, valkoiselle matolle. Niskakakka voi yllättää ja se ei_ole_kiva.

2. Vaavi ei välttämättä syö kumpaakin rintaa ja jos tällainen ikävä hylkääminen tapahtuu, saat toispuoleisen silaritissin, joka vaihtaa vieläpä kokoa jatkuvasti. Varsin vitsikästä ja myös melko hämmentävää, mutta onneksi maitotarjoilu pelaa ihan yhtä hyvin yhdelläkin rinnalla.

3. Ihminen voi pärjätä muutaman tunnin yöunilla yllättävän pitkään.

4. Saatat herätä aamulla siihen, että jonkun minisormi on sun nenässä.

Hetkeä ennen pamahdusta. Ja tuo vesirajamekko on oikeasti huomattavasti pidempi – oli vain sellainen kumpu, ettei se mahtunut MIHINKÄÄN vaatteeseen :D. 
5. Kannattaa jakaa hoitovastuuta heti alusta isän kanssa, niin saat itsekin hengittää. Kannattaa myös antaa vauvan tutustua maailmaan ihan yksin vaikkapa olohuoneen lattialla köllötellen (tai siis siten, että itse olet kuulo/näköyhteyden päässä) jo ihan miniministä. Tämän pienen toimenpiteen ansiosta saat juoda aamukahvit rauhassa, koska toukka viihtyy hyvin myös yksin omien leikkiensä parissa.

6. Et voi koskaan tietää mitä on vastassa, kun menet sovituskoppiin. Joka kerta ihan eri kroppa ja eri emäntä.

7. Myös ne tissit on joka kerta aivan erilaiset. Jännää.

Äiti ja Tukkis noin 1 kuukauden korkeassa iässä. Kuva: DMK Photography
8. Vaikka vannoit, että et sitten jatkuvasti postaa Facebookiin jotain vauvakuolapuklujuttuja niin.... OISHAN SE PITÄNYT ARVATA. Sori vaan Face-kamut.

9. Odotat päiväunihetkiä kuin kuuta nousevaa, mutta sitten kun bebe nukahtaa, olet pulassa koska ikävä. Ja kyllä – se ikävä voi olla, vaikka vaavi nukkuisi samassa huoneessa.

10. Oli se jälkikasvu sitten miten kakkanhajuinen, kuolassa, puklussa ja ihan vaikka siinä kakassakin, niin se on aina vain niin maailman ihanin ja suloisin. Tosin ihan hyvä pestä se kakkanhajuinen välillä, vaikka se ihana onkin ;D.

Ps. Ja vaikka vannoit että sinä et sitten muutu, niin ei tarvitsekaan. Voit pysyä ihan yhtä urpona ja hajamielisenä kuin ennenkin, koska ihminen on sellainen, millaiseksi hänet on luotu, eikä siihen tepsi edes äitiys.




6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :D Ens viikolla siitä lähteekin vähän (vihdoinkin) pois, ah!

      Poista
  2. Olen kaikesta muusta samaa mieltä paitsi tuosta muuttumisesta. Ehkä kaikki ei muutu, kun heistä tulee äitejä. Mutta uskallan väittää että suurin osa muuttuu. Minäkin päätin, etten muutu. Ja muutuin vaikka kuinka olisin päättänyt mitä. Se että tuottaa uutta elämää itsestään ja rakastuu johonkin tavalla joka järisyttää koko elämää (ja taivaan kiitos eri tavalla kuin se oma kulta jonka kanssa niitä lapsia tehtiin), ei voi olla muuttamatta ihmistä. Se nyrjäyttää sydämen uuteen asentoon. Se luo aivan uudet tuntosarvet päähän ja mahanpohjaan. Se saa aivot toiseen asentoon. Se muuttaa minua naisena. Ihmisenä. Aikuisena.

    Sen muutoksen ei tarvitse silti tarkoittaa sitä, että ihminen muuttuu perustavanlaatuisesti toiseksi. Ei kaikki muutu kokonaan. Muutoksen ei tarvitse tarkoittaa, että kaikesta pitää luopua. Jostakin luopuu ihan vapaaehtoisesti, kun tulee muuta tilalle. Jostain ei luovu millään. Ja jostain luopuu väliaikaisesti, tiettyjen juttujen pariin ehtii taas kun bebe on isompi. Ne asiat odottavat minua kyllä. Sitä muuttuu kyllä, mutta se ei ole huono asia. Jokainen muuttuu vähän eri lailla, vähän eri verran. Eikä se ole huono asia. Ihan niinkuin muutkin elämän isot muutokset muuttavat meitä, niin muuttaa tämäkin. Ja sen kuuluukin tehdä se! Jos olisin aivan entiselläni, en voisi ja osaisi elää tätä muuttunutta elämää.

    Yhtä kaikki, sitä muutosta on turha pelätä. Elämä muuttaa sinua naisena, ihmisenä ja aikuisena joka tapauksessa, tulipa lapsia tai ei. Eikä tämä muutos ole pahasta. Se on suloista. Kiitos myös suloisesta blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan tätä tuntosarvien ja rakkauden ja muunkin osalta. Tarkoitin tekstissäni ehkä sellaista perustavanlaatuista luonnemuutosta, sori jos kirjoitin epäselvästi :). Itse nimittäin pelkäsin etten raskauden jälkeen esim. osaa keskustela muusta kuin Ticketin haalareista ja imettämisestä, mutta tunnun olevani ihan sama emäntä kuin ennenkin. Tietysti kokemukset kasvattavat ja maailmaa katsoo uusin silmin, mutta silti koen olevani ihan sama ihminen kuin ennenkin. Taisi olla joku kumma pelko ennen lasten saantia, että elämä muuttuu jollain perustavanlaatuisella tavalla tylsemmäksi, mutta totuus on osoittanut että se on kaikkea muuta – elämä on aivan yhtä hyvää kuin ennenkin, nyt vielä miljoona tuhatta kertaa parempaa, kun saa katsoa pienen ihmeen kasvua ja tuntea tällaista rakkautta.

      Ja kiitos blogikehuista! :)

      Poista
  3. Olipas hauskasti kirjoitettu, kyllä nyt meni sun blogi kirjanmerkkeihin talteen, kun nyt ekan kerran tänne eksyin :) Jään innolla odottamaan lisää postauksia ja pitää mun varmaan vähän taaksepäinkin näitä juttuja lukasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna ja tervetuloa lukijaksi! Good to have you here babe :)

      Poista