maanantai 22. syyskuuta 2014

Maanantai on hyvä päivä

Ai väsyttää vai? Ja ketuttaaki vähä? Noh. Tiedän että suurin osa teistä armaista lukijoista on tällä hetkellä matkalla töihin, väsyneenä ja vaatteet ehkä vähän rypyssä, on kiire ja ärsyttää. Itsehän täällä ikävästi juon tuoretta kahvia ja vedän croissantia napaani, Tukkis nukahti hetki sitten uudestaan unille.

Piristäiskö tää? Saat ihan valita että kisut vai pojut.













Auttoko? Joo vähän jo hymyilyttää. Kato vielä tää video, nauroin sille jopa vielä yöllä kuules.




Suukko sun päivääs tyyppi, kyllä se siitä. <3



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Astialissut

Voi Arabia, minkä teit. Juuri kun olin päättänyt että meillä on (todellakin) aivan riittämiin kahvikuppeja, niin aiettä – aivan mielettömän ihania nämä uudet Iltalaulu-kupit. Tosin nämähän ovat kai teekuppeja, mutmut...

Ärh.

Kuva: Arabia
Meidän perheessä kaikki naiset ovat toden totta melkoisia astiafriikkejä – esimerkiksi isosiskoni Heidi kuljettaa kupit ja kipot asuinmaahansa Englantiin täältä Suomesta ja mies nurisee (ehkä ihan syystä?) sitä, että lautaset ja lasit on kuljetettava lentokoneessa, kun niitä saa Englannistakin. 

"They are PLATES, we have them in England you know?"

Kuva: Arabia
Omalla kohdallani friikkeily ulottuu myös vaatteisiin ja petitekstiileihin – aivan ihania juttuja molemmat. Voisin ostaa kumpiakin kaapit täyteen ja silti haluaisin lisää, harmi että on välillä pidettävä pää kylmänä.

Niin ja lyhdyt. MÄ PIDÄN lyhdyistä <3.

Onneksi alakerrassa on edelleen käyttöään odotteleva askarteluhuone, josta on tarkoitus tehdä jossain vaiheessa koko perheen pukeutumishuone, kodinhoitohuoneessa on hyvin tilaa uusille petivaatteille ja keittiökaapeissakin on vielä tilaa vaikka kuinka. Mehän ihan oikeasti tarvitsemme mm. uudet aterimet ja täydennystä kahvikalustoon (sokerikko ja kermakko esimerkiksi puuttuvat).

Ensin on tosin osteltava kaikkea tylsää, kuten ilmalämpöpumppu ja kottikärryt (buu).

Kuva: Arabia
Nyt mä lähden kuulkaas sunnuntai-aamun saunaan, oi ihanuutta. Nauttikaahan tekin aamustanne siellä ja tehkää tänään jotain kivaa.




torstai 18. syyskuuta 2014

Viikkokatsaus

Pikkiriikkistä viikkokatsausta jälleen – meillä on ollut hulinata, kuten blogihiljaisuudesta arvata saattaa....

Pääasiassahan täällä on rempattu ja tuunattu kotia, minkä vuoksi olemme olleet koko perhe aikasta väsynyttä sakkia. Kirjaimellisesti aamulla aloitettu ja illalla lopetettu, en käsitä mihin aika vain menee – edes syömään ei ehdi kunnolla, yleensä olemme tehneet lämpimän ruoan illalla Tukkiksen mentyä nukkumaan ja sitten väsyneinä raahautuneet petiin.

Mutta. On sitä vähän ehditty muutakin. Esim. ihana ja Pariisista palaillut maailmanmatkaaja Helena kävi meillä pikavisiitillä ja käväisimme shoppaamassa Tukkikselle jos jonkinmoista (ja äidillekin vähän_jotain_tärkeää_kuten_koruja) Sellossa. En ole aikaisemmin siellä pahemmin oleillut, mutta kauppakattaus vaikutti melkoisen monipuoliselta ja tokihan sinne suuntaamme uudemmankin kerran.

Nukanakkia selvästi nolotti tällaiset selfiet. 
 Nyt kun Tukkis on kasvanut hieman isommaksi, on vaatevalikoima laajentunut ja ai että mää en kestä miten söpöjä juttuja on tarjolla. Rentojen röllöttelyvaatteiden lisäksi ostin pojulle kunnon trendifarkut, farkkupaidan ja muun muassa nämä ihanat nallepeppupöksyt, jotka toki menevät siihen röllötelykategoriaan.


Kynttilät on mun ehdoton suosikkijuttu ja näin syysiltojen pimetessä niitä pääseekin polttelemaan oikein urakalla – ihanaa. K-Raudasta löytyi yllättävän paljon kauniita lyhtyjä ja lasisomisteita edullisesti, nämäkin kaunokaiset vain 13 euroa kappale? Mies osti tärkeitä tylsiä maalipurkkeja, Hanettaja shoppasi sitten nämä kaikki oleelliset jutut ;).


Tukka-pojallekin kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Kiinteät maistuu niin että naurattaa ja itku pääsee, jos lusikka ei tule suuhun toivottua tahtia – on tainnut poika tulla äitiinsä näissä syömähommissa. Nyt olemme jo makustelleet perunaa, porkkanaa, päärynää ja omenaa (josta tuli vatsaväänteitä) – makukavalkadi on siis kasvanut nopeammin kuin aluksi ajattelin, koska ruoka näyttää olevan varsinainen intohimo. Unille meno on helpottunut huomattavasti ja poika kujertaa onnellisena, kun masu on täynnä.

Äidin toukka otti päikkärit. 
Mites siellä ruudun toisella puolen on viikko sujunut? Toivottavasti hieman rauhallisemmin kuin täällä.

Puspus.



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Keho synnytyksen jälkeen

Synnytyksestä on nyt likimain neljä kuukautta aikaa ja terveyden puolesta olo on kuin ennenkin – nyt voin juosta, pomppia, kantaa ja kulkea miten haluan. Silti olo on kovin erilainen, lonkat ovat oudon jäykät, niskaa ja selkää vihloo ja nivelet on kuin liimattu yhteen – auts. 

Esimerkiksi ennen tietyt venytykset eivät tuntuneet venytyksiltä lainkaan, sillä lonkat olivat niin vapaat ja aukinaiset. Nyt en edes pääse koko asentoon, joudun hilaamaan itseäni pois ja takaisin venytykseen hiljalleen ja lonkassa tuntuu venyttävä polte – aika hurjaa, vai mitä? Tämä on tietysti ihan luonnollista, sillä olen viettänyt paljon aikaa istuen, kun raskaus ei ole enää antanut periksi liikkumiselle ja lisäksi synnytykseen valmistautuessa keho muuttuu myös lantion osalta, luut pehmenevät ja siirtyvät hieman eri asentoon, jotta lapsi mahtuu tulemaan ulos (niin villiä, huhhei).

Kehoni on siis kokenut paljon ja se tuntuu. Töitä on luvassa, sillä en pidä siitä miltä kroppani tuntuu nyt – se on kankea, ahdas ja jumissa. Kaiken tämän jälkeen se on ansainnut hemmottelua, huomiota ja hyvää oloa.


Minulla on taipumusta yliliikkuvuuteen, joten esimerkiksi takareisiä en saa venyttää ollenkaan. Jalat kaipaavat ennemminkin lihasta tuekseen, mutta toisaalta lonkat taas ovat todella kireässä kunnossa.

Onko siellä ruudun toisella puolen kiinnostusta kehonhuoltoaiheen perään?

Raikasta sunnuntaita, tuolla on ihana auringonpaiste ja taidankin suunnata ulkosalle <3.






torstai 11. syyskuuta 2014

Vauvan iltakiukulle jäähyväiset?

Tukkis saa aina iltaisin kunnon raivarit ja sehän johtuu vain ja ainoastaan siitä, että väsyneenä imeminen ei huvita, vaikka nälkä on. En halunnut turvautua korvikkeeseen, joten meillä aloitettiin eilen tällainen peli:

Ja tämä siis kesken valmistuksen, ruoka tarjottiin toki kunnolla soseutettuna ja äidinmaitoon sotkettuna...
Ja hallelujah! Ei kiukkua lainkaan, unillekin nukahdettiin niin helposti. Aiettä. Ensimmäinen herätys tuli vasta kello 04:00 aamusella – jos tää jatkuu näin, niin I'm in heaven <3. 

Aluksi tarjottiin vain muutama lusikallinen, tarkoituksena olisi makustella yhtä makua noin viikon verran ja sitten siirtyä seuraavaan. Porkkana sai ainakin ensimutristelujen jälkeen hymyn huulille, taitaa tulla äitiinsä näissä syömähommissa tuo poika – meikälle on aina tuo ruoka maistunut ihan erityisen hyvin. 

Tänään meillä on taas tarjolla maalaushommia ja sensellaista. Remontti- ja muuttohommat kulkevat ikävän hitaasti, kun toinen on koko ajan sidottu Tukkikseen. Poika ei viihdy kuin hetken yksin lattialla, koska liikkumaan on jo kova kaipuu – minimies tykkää kävellä kainaloista nostettuna, leikkiä lentsikkaa ja pomppia ja himo on kova jo ryömimään, touhuamaan, istumaan, riehumaan ja menemään... Mä sanon että tuo poika pistää vielä joskus vauhtia meikäläiseen ;). 

Miten teillä aloitettiin kiinteät ja onko antaa vinkkejä jakoon?

Iloa päivään!




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tänään minä...

 ...Olen nukkunut yöni tunnin pätkissä – kiitti vaan tiheän imun kausi.
... Olen saanut yön aikana silarit, jotka tosin vuotavat aika pirusti.
... Voin vihdoin heittäytyä saunan lauteille makaamaan, enää ei tarvitse varoa mitään – voin myös venytellä, pomppia, taivuttaa ja nostaa. Kiitos rakas keho, teit hyvin ja rakastan sinua.
... En voi enää lukea uutisia tai katsoa elokuvia ahdistumatta.


... Voisin aivan hyvin vilauttaa tissejäni vaikka Paaville, ei tunnu juu missään – toistaiseksi yritän kuitenkin hillitä itseäni.
... Saatan kuitenkin unohtaa tissin esille, sori vaan kaikki meillä vierailleet... Se kun ei tosiaan tunnu enää missään. 
... Koen vastustamatonta halua mennä nukkumaan ilman lakanoiden vaihtoa, vaikka siellä nyt olisikin vähän vauvankakkaa – puklut on tässä vaiheessa jo ihan sama.


... En ole harjannut hiuksiani viiteen päivään, koska muutossa hukkunut harja. Kaunista. Uuttahan ei voi tietenkään ostaa, sehän olisi liian kätevää ja hyvin muistettua ruokakaupassa. 
... Odotan jo kärsimättömästi mummun vierailua lokakuun alussa, kun isä ja äiti saavat nukkua_yön_normaalisti ja ehkäpä lähteä vähän hippaamaankin. Ja silti ikävöin tuota riiviötä jo nyt – miten joku voi olla niin rakas ja rasittava yhtä aikaa?


... Huomaan jälleen aivastavani normaalisti, pelkäämättä.
... Olen laulanut miljoona kertaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulua tuhansin eri äänenvoimakkuuksin kiljumisesta kuiskailuun.
...Olen vihdoin hyötynyt 18 vuoden tanssiopinnoista – Tukkiksesta äidin esitykset on parhaita, Uroosta en osaa sanoa.
...Olen onnellinen uudesta saunasta, jossa voi rauhoittua ja olla_ihan_yksin.
... Olen järjettömän kiitollinen ja onnellinen aviomiehestä, joka tajuaa, ymmärtää, auttaa, rakastaa, halaa ja hoksaa silloin kuin pitääkin. En ole yksin.


... Koen olevani enemmän sinut kehoni suhteen – jopa suosikki-inhokkini vatsa on jäänyt kriiseilypaitsioon.
...Olen nukkunut vähemmän kuin kertaakaan bileaikoina ja villeinä nuoruusvuosina, silti kykenen olemaan, ajattelemaan ja pitämään huolta.
...En voi luottaa siihen että hengittämään luotu olento varmasti hengittää – käyn aina välillä tarkastamassa.
... Olen jatkuvasti täynnä huolta, rakkautta, turhautumista, ärtymystä, iloa, onnea ja sinniä – jaksan vielä hetken, yritän vielä kerran – silti en kuitenkaan vaihtaisi tästä päivästä pois hetkeäkään...

...Koska tänään minä olen äiti.

Haluaisin kuulla myös mitä Korinnalle, Iinalle ja Xenialle kuuluu tänään uuden elämäntilanteen myötä – haaste on heitetty!