lauantai 28. maaliskuuta 2015

Vuosi mun mahastani

Blogiharrastuksessa on miljoona hauskuutta, joista yksi on se, että voit palata lukemaan vanhoja postauksia – millaisia juttuja päässä pyöri vaikkapa vuosi tai kaksi sitten, miltä elämäntilanne näytti ja voiko tuostakin jutusta olla jo noin kauan aikaa!

Etenkin raskauden tallentuminen blogipostauksiin on ihanaa, sen aikaisia ajatuksia kun ei muuten olisi välttämättä kirjoittanut ollenkaan ylös. Tukkis täyttää kahden kuukauden päästä vuoden ja viime vuonna tähän aikaan olin aika hippasen pyöreä nainen, joka jaksoi silti rehkiä muuttolaatikoiden kanssa (tai noh, rehkiä on ehkä vähän väärä sana – join kahvia, määräilin ja yritin järjestellä tavaroita sen minkä lonkkakivuiltani pystyin).


Moni äiti inhoaa raskausmahaansa, mutta minähän rakastin tuota palloa. Vatsa on aina ollut inhokkikohta kehossani, oli ihanaa kun siitä tuli hetkeksi kaiken rakkauden keskipiste. Ainoastaan ihan loppuraskaudessa kun tavaraa tuli lisää myös reisiin ja peppuun, enkä tunnistanut kehoani omakseni ollenkaan, oli olo aika epämukava.


Ja kuvitelkaa! Tuolla se Tukkis makoili, mun sisuksissani. Kyllä elämä on yhtä scifi-leffaa, sanokaa mitä sanotte.

Nyt mun poikani osaa sanoa "vauva", vetää johtoja, tanssii hyvään musiikkiin ja antaa suukon poskelle (tai kuolaa, kummin vain :D). Kohta se jo juoksee, kiipeää puuhun, sotkee housunsa ruohotahroihin ja syö jäätelöä. Aikaisemmin surin pojan kasvua ja ajan nopeaa kulumista, mutta nyt olen hoksannut että jokainen vaihe on niin ihana, kun saa seurata elämän opettelua ja taitojen karttumista.

Miten te suhtauduitte raskausvatsaanne – oliko se ihana vai ärsyttävä?

torstai 26. maaliskuuta 2015

Hyvä vaimo

Aina välillä olen tosi rasittava vaimo, uskotteko? Motkotan ja kiukuttelen ja niuhotan ja murjotan. Onneksi tajuan olla myös aika kiva vaimo välillä ja sitä kai olen pääasiallisesti – tai ainakin yritän.

Muutama päivä sitten olin oikein supervaimo ja yllätin aamulla töistä palaavan mieheni parhausaamiaisella. On ihanaa tulla kotiin, kun siellä tuoksuu lämmin ruoka tai uunituore leipä. Minulle ruoan valmistaminen on yksi suurimpia rakkaudenosoituksia ja sillä on ihana hemmotella rakkaimpiaan.


Kun Tukkis herättää superaikaisin, on aikaa vähän kokkailla ennen kuin koko perhe kokoontuu aamupalalle. Leivoin leipää, joka oli maailman vaivattomin tyyppi – resepti löytyy postauksen lopusta ja bongasin sen alunperin Kotikokki-sivustolta. Lisäksi pilkoin hieman hedelmiä jälkiruokakulhoihin ja lisäsin sinne maustamatonta jogurttia, hunajaa, chia-siemeniä ja pähkinöitä.

Herkullista, mutta silti simppeliä ja nopsaa.



Meidän perheessä ruoka ei ole aivan pienessä sivuroolissa. Usein suunnittelemme koko päivän tulevaa päivällistä ja etenkin mieheni tykkää kokata kauan. Esimerkiksi tänään meillä on ruoaksi saksanhirveä ja etanoita. Tietysti sitten välillä keitetään pottuja ja tehdään jauhelihakastiketta päälle – fiiliksen ja aikataulun mukaan mennään tässäkin perheessä. Yhteisinä vapaapäivinä meillä on kuitenkin tapana kokata kauan ja hartaasti.

Innostuksen ansiosta myös tietämys on kasvanut ja olemme huomanneet, että simppeleillä ja nopeilla jutuillakin voi tehdä todella herkullista ruokaa. Esimerkiksi tavallisesta salaatista saa täydellistä, kun tekee hyvän kastikkeen (vaikkapa pellavansiemenöljystä, pellavansiemenistä, limestä ja hunajasta).

Mieheni on tässä tosiaan aikamoinen konkari nykyään, ehkäpä siksi että hän yksinkertaisesti rakastaa valmistamaansa ruokaa niin paljon ja jaksaa intoilla hyvistä raaka-aineista.


Millaisessa roolissa ruoka on teidän perheessä? Pohditteko yhdessä ruokaa, vai teettekö vain vauhdikkaasti jotain?

Tapasimme muuten eilen Petteri Moilasen kanssa, jonka olen saanut elämäntapavalmentajakseni blogiyhteistyöjuttujen kautta. Hän kehotti syömään ruokaa, josta minulla on hyvä olo vielä tunnin jälkeen – ei ruokaa, josta minulla on hyvä olo juuri sillä hetkellä. Siinäpä mielestäni täydellinen ohjenuora siihen, mitä suuhun kannattaa laittaa.

Nopea leipä


2,5 dl kylmää vettä
2,5 dl kiehuvaa vettä
2 dl kaurahiutaleita
1–2 tl suolaa
noin 6 dl venhäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
Auringonkukansiemeniä, juustoraastetta, pähkinöitä tai muuta leivän päälle sopivaa oman valintasi mukaan 

Sekoita vedet keskenään ja lisää joukkoon kaurahiutaleet. Sekoita puuhaarukalla. 
Lisää suola ja sen jälkeen jauhot, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. 
Sekoita hyvin. 
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja anna taikinan kohota noin 10 minuuttia. 
Tee taikinasta kaksi pitkulaa, noin 2 sentin paksuista "kekoa". 
Lisää siemenet tmvs. leivän päälle ja paista noin 25 minuuttia. 

Sitten vain voita päälle ja nam. 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

5+1 Huijaa itsesi syömään kevyemmin

Sain paljon palautetta edellisestä 5+1-sarjan jutusta, jossa kerroin muutamia vinkkejä laiskoille liikkujille. Siksipä ajattelin jakaa ideoita myös ruokapuolelle, nimittäin huijaus on päivän sana myös siellä!

Salaatti ja täysjyvänäkkäri on mun yks suosikkilounaista <3. 

1. Muokkaa ruokavaliotasi uudella tavalla


Yleensähän sitä ihminen ryhtyy herkkulakkoon ja repsahtaa sekunnin päästä syömään isot kasat karkkia ja vaikka kuravettä, jos se vain on kiellettyjen listalla.

Aika harva meistä kuitenkaan vetää jatkuvasti herkkuja, vaan päivän aikana tulee syötyä myös paljon muuta – ruisleipää, kastiketta, pottua ja pihviä. Jos herkuttelun lopettaminen tekee tiukkaa, niin mitäpäs jo muuttaisit niitä tylsiä ruokiasi terveellisempään suuntaan?

Esimerkiksi lounaaksi kannattaa aina valita salaatti tai keitto (jos mieli tekee leipää, syö täysruista tai vaikkapa näkkäriä). Aamupalaksi ihana valinta on esimerkiksi pilkotut hedelmät, maustamaton jogurtti ja pari pähkinää (pähkinöitä ei kannata paljoa puputtaa, sillä vaikka ne ovat todella terveellisiä, ne ovat melkoisia kaloripommeja). Välipalaksi voi syödä vaikkapa porkkanan ja iltapalaksi munakkaan.

Niin että HAHHAA senkin ikävä ruokahimo, kylläpäs et arvannut tällaista konstia ollenkaan! Itsehän olen syönyt kuin mikäkin sika-apina viimeisimmät kolme viikkoa (vähintään). Silti vyötäröltä on lähtenyt muutama sentti. Koska huijaus. Buahahahaa.

Hedelmiä ja pähkinöitä maustamattomalla jogurtilla. Niin hyvää. 

2. Syö säännöllisesti ja suunnittele ruokailusi


Päätä ruoka-ajat ja pidä niistä kiinni. Syö ainakin aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Jokainen keho tuntee nälkää eri tavalla, mutta siihen kannattaa reagoida ennen kuin olet todella nälissäsi. Älä kuitenkaan puputa jatkuvasti välipaloja, vaikka ne olisivat kuinka terveellisiä.

Muista, että seuraavaan ruoka-aikaan saa olla korkeintaan neljä tuntia, minkä vuoksi muista kiinnittää huomiota kylläisyyden tunteeseesi – älä hae lisää vain tavan vuoksi (kuten eräät). Syö kuitenkin riittävästi.

3. Herkuttele, mutta älä ihan koko aikaa


Jos vedät jatkuvasti karkkia ja sipsiä, niin ei ihme että vaakalukema on kasvusuunnassa. Herkkulakko kostautuu helposti, joten älä edes aloita mitään herkkulakkoa. Päätä, että saat syödä, jos siltä tuntuu, mutta voit myös arvostaa kehoasi niin paljon että herkuttelet vähemmän.

Sushi! Terveellisintä herkkua ikinä. 

4. Valitse terveellisempiä herkkuja


Ei ole ihan sama vedätkö viinerin vai pullan. Kun herkuttelet, pyri valitsemaan hieman terveellisempiä herkkuja – esimerkiksi tuoreet marjat ja kermavaahto kaurakeksimuruilla on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin karkkipussi. Kannattaa myös kokeilla raakasuklaata, sillä se on oikeasti todella hyvää – kunhan vain löydät oikean merkin! Esimerkiksi Puhdistamon appelsiini-suklaa maistuu ihan Fazerinalta (en valehtele). Täydellisen pehmeää suklaata.

5. Juo enemmän vettä


Etenkin te, jotka juotte paljon mehua ja limsaa, saatte melkoisen terveysboostin vähentämällä niiden käyttöä. Juo enemmän vettä ja pyri juomaan mahdollisimman usein vettä janoosi. Itse juon suuren lasillisen vettä myös aamulla ja illalla – hyvä tapa, jota suosittelen muillekin.

Terveellinen herkku ei ole mahdottomuus. 

+1 Älä ajattele laihduttamista jatkuvasti


Kuvittele, miten paljon energiaa saisit muuhun tekemiseen, jos et jatkuvasti ajattelisi laihduttamista, ruokaa, kehoasi ja pudotettavia kiloja. Voi olla, että olet ajatellut niitä jo monta vuotta, eikä tilanne välttämättä ole muuttunut mihinkään.

Tee siis vaikkapa pienoinen laihislakko ja päätä sen sijaan että opettelet syömään hyvää ruokaa ja säännöllisesti, jotta sinulla on hyvä olo. Opettele rentous ja harrasta enemmän liikuntaa – ei siksi että se laihduttaa, vaan siksi että se tekee sinulle hyvää. Hae hyvää fiilistä ulkonäön sijaan – se on paljon palkitsevampaa kuin jatkuva vaa'alla hyppääminen.

Ajatuksia ja Google-hakuja voi suunnata sen sijaan johonkin aivan muuhun, vaikkapa sen oman unelman löytämiseen ja toteuttamiseen. Kun olet onnellinen ja haluat voida hyvin, ruokapuoli suttaantuu kyllä itsestään.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevätlookin päivitys

Hallelujah! Noin viiden minuutin kuluttua on aika laittaa kevättakki päälle (tällä hetkellä tuolla on muuten aika järkyttävän kylmä, vai mitä?).

Muistatteko, kun jokin aika sitten kirjoittelin ranskalaisen vaatekaapin periaatteesta blogissani? Sitä noudattaen kävin vaatekaappiani eilen läpi ja huomasin, että sieltä puuttuu yksi kevään tärkeimmistä käyttövaatteista – nimittäin tennarit. Ilokseni huomasin että Boozt.comin alennuslaarissa oli Converse Platformit hyvällä aleprosentilla, joten tilasin ne itselleni kevään käyttökengiksi.

Samalla sysäyksellä mukaan lähti myös nahkainen olkalaukku, jonka hinnasta oli otettu yli puolet pois – voiko tarjoushaukka vastustaa? No ei voi :D Tuollainen kädet vapaaksi jättävä malli on erityisen kätevä kiireisen äidin käyttöön, kun niitä käsiä saisi välillä olla miljoona...

Kevään ulkovaatteeni näyttävät siis kutakuinkin tältä...

1. Nahkahanskat täällä 2. Värikäs huivi täällä 3. Zaran trenssitakki, samanlaisia esim. täällä 4. Converse Platform Core täällä 5. Adax-nahkalaukku täällä

Zaran trenssitakin ostin muutama vuosi sitten häämatkalta, se pitänee käyttää pesulassa ja sen jälkeen takki on taas kuin uusi. Rakastan keväällä värikkäitä huiveja, koska värien himo lisääntyy auringon määrän mukaan. Myös nahkahanskat löytyvät ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä jo pidemmän aikaa. 

Kiva huomata miten harkitut ostokset kantavat pitkän matkaa, ranskalaisen vaatekaapin saloja yritän noudattaa jatkossakin. Toki nuo ostokset olivat hieman tyyriimpiä ja periaatteessa samalla rahalla saisi päivitettyä koko ilmeen. Mutta koska olen tehnyt viisaita ostoksia jo etukäteen, voin panostaa hieman enemmän laatuun – etenkin tuo nahkalaukku pysyy varmasti hyvänä monta vuotta. 

Joko teillä kevätjalka kutiaa ja oletteko kaivelleet kaapin perältä jo kevyempää vaatetusta?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Äänestä – lyhyet vai pitkät?

Nää on taas näitä maailman suurimpia keskustelunaiheita + ongelmia, mutta.... Olen pallotellut hiusteni leikkaamista nyt ainakin noin vuoden verran. Ja koska en osaa päättää, päätin että te saatte päättää. Ja tähän päätökseen mun on sitouduttava...

Äänestä kommenttiboksiin pitäisikö minun säilyttää hiukseni pitkinä, vaiko pätkäistä ne lyhyeksi – perustelut ovat plussaa!

Inspiraatiokuvia, joista jokaisessa hiukset on laitettu nätisti... Ei enää turvakampauksiani pikanutturoita, vaan väkertämistä joka_ikinen_aamu?
Minulla on ollut lähestulkoon aina pitkät hiukset, mutta muutama vuosi sitten pätkäisin ne polkaksi. Rakastin sitä ensimmäisen kuukauden, jonka jälkeen hiukset kasvoivat pois mallistaan ja vihasin, vihasin, vihasin päätäni sen jälkeen.

Nyt mieleni tekisi ihan hirveästi piristää yleisilmettä lyhyellä tukkamallilla. Olen aika täynnä tätä superpitkää mallia, koska hiukset ovat jatkuvasti takussa ja kyllästyttää. Mutta kadunko sitten taas hetken päästä? Pitkien hiusten etu on myös se, ettei kampaajalla tarvitse ravata jatkuvasti.

Pitkien hiusten plussa on näyttävyys ja helppous...

Lisäksi tykkään myös siitä, että voin tarvittaessa sipaista hiukseni nopeasti nutturalle tai ponihännälle – hiukseni ovat melkeinpä aina sillä tavalla. Jos polkkatukka haluaa laittaa nutturan tai ponihännän, se vaatii hiuslisäkkeitä tai jotain muuta yhtä rasittavaa. Selviänkö ilman turvakampauksiani tässä elämässä? Voi tehdä tiukkaa.

Ainoita minusta otettuja kuvia suunnittelemallani pituudella. Pahoittelen kakkamaista kuvalaatua, mutta saa siitä selvän sentään..

Polkan plussat ja miinukset:

+ Näytän pirteämmältä ja huolitellummalta
+ Vaihtelu virkistää
+ On se vaan niin kiva!
- Kampaajalla pitäisi rampata jatkuvasti, vähintään kerran kuussa. Hoitovapaalla raha on muutenkin tiukassa.
- Kitisenkö taas kohta pitkien hiusten perään?
- Hiukset pitää laittaa joka aamu, ei enää turvakampauksia...
- Jos leikkaan hiukseni nyt, pitkien hiusten kasvattamiseen menee noin kolme vuotta – kasvatanko niitä siis enää koskaan, vai ovatko pitkät kutrini iäksi mennyttä? Eli pitäisikö sinnitellä vielä muutama vuosi ja leikata vasta sitten?
- Polkkatukka on tällä hetkellä kaikilla...

Pitkien hiusten plussat ja miinukset:

+ Helppous, turvallisuus, näyttävyys, naisellisuus... Pitkät hiukset on mun tavaramerkki! :D Se tuttu ja turvallinen vaihtoehto, jota kaipaan sitten taas hetken päästä.
+ Pitkiin hiuksiin on ihana laittaa kiharat (toisaalta voihan sitä aina ostaa clip-onit, vaikka tekohiukset ovatkin vähän äh mielestäni...)
+ Turvakampaukset, jotka pelastavat paljon – mitä on elämä ilman pitkää ponihäntää, onko sitä? ;D
+ Tukkis tykkää niistä paljon.
- Kyllästyttää...
- Hiukset takkuuntuvat helposti, mikä on raivostuttavaa. Ei auta öljyt tai seerumit, hiuslaatuni vain sattuu olemaan sellainen...
- Vetävät kasvojani ehkä hieman alaspäin ja tekevät minusta väsyneemmän näköisen.

Eli kumpi vai kampi? Lyhyt vai pitkä? Mitä sanoo viisas ja mahtava lukijakuntani?

perjantai 20. maaliskuuta 2015

5+1 Huijaa itsesi teholiikkujaksi

Olen todellinen innostuja-lannistuja liikuntaharrastusten suhteen. Tarkoitan tietenkin sitä että käyn esimerkiksi juoksemassa vaikkapa kolme kertaa viikossa kuukauden verran, sen jälkeen makoilen soffalla seuraavan kuukauden.

Onko kohtalotovereita?

Tiedän, että liikkuminen ei aina hotsita. Siksi yritän välillä huijata itseäni ja ajattelin antaa teillekin muutaman vinkin, joilla voitte kivasti puijata omaa takamustanne.

Muistattehan muuten taas etten ole liikunnan ammattilainen, eli haasteet raastupaan ym. kannattaa unohtaa – oletan että teette näitä vain, jos tiedätte mitä olette tekemässä. Jos haluatte ammattiapua kesäkunnon havittelussa, niin kokeilkaahan vaikkapa Alku.fin nettivalmennusta.

Kuvat ja tuotteet Ellos

1. Sohvakuntoilu


Tää on laiskan kuntoilijan kuningaslaji kuulkaas, koska voit sekä syödä että säästää kakkusi. Homman salaisuutena ovat tietysti mainoskatkot, joiden aikana ehtii vaikka mitä! Jos haluat kunnon treenin, niin kannattaa tehdä sarjaa samalla, kun katselee ohjelmaa. Vähän niinku huomaamatta ;).

Jaan tässä muutaman liikkeen, joita itse teen silloin kun siltä tuntuu. Nämä ovat aika perusliikkeitä, joten toivottavasti avautuvat kaikille. Jos ette ymmärrä hölkäsen pöläystä neuvoistani, kokeilkaahan vaikkapa Fit-lehden keskikroppatreeniä. Voitte myös valita itsellenne tuttuja perusliikkeitä vaikkapa kolme tai neljä ja tehdä niitä peräkkäin. Hyviä ideoita saatte myös tästä postauksesta.

Ja se joka sanoo ettei kotitreeni ole tehokasta, niin pah sanon minä! Jos tavallinen suomalainen katsoo televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä (lähde: Finnpanel), niin siihen mahtuu jo aika monta mainoskatkoa...


Hiki päälle -sarja:

- Hyppy ylös, siitä punnerrusasentoon ja punnerra (15 kertaa)
- Haaraperus-hyppy (15 kertaa)
- Kyykky (15 kertaa)

Tee kiertona mainoskatkon ajan ja istu takaisin soffalle. Jos olet kova muikkeli, niin tee vielä muutaman kerran telkkaria katsellessasi. 

Korsetti timmiksi -sarja:

- Peruslankku (laske itse kuuteenkymmeneen tai laula Tuiki, tuiki tähtönen – kestävät about saman verran ;D)
- Sivulankku (Tuiki, tuiki tähtönen - laulun verran kummallekin puolelle)
- Selkälihakset: Päinmakuulle ja nostat ensin ylävartaloa 15 toistoa ylös, sen jälkeen jalkoja 15 toistoa ylös. 

Kiertona niin kauan kuin ehdit ja takaisin sohvalle. 

Peppu pystyyn -sarja:

- Korotettu kyykky, eli taivuta toinen jalka taakse ja nosta se sohvalle, toinen jalka pysyy maassa (varpaat huom. samaan suuntaan kuin polvi!) ja kyykkäät 10–15 kertaa oman jaksamisen mukaan. Toista toiselle puolelle. 
- Jänishyppy: Mene kyykkyyn ja pomppaa sieltä niin ylös kuin kykenet (huom. älä jätä jalkoja suoraksi vaan pomppaa niin että nostat ne pepun alle samalla). Toista 15 kertaa. 

Niin monta kertaa jälleen ympäri kuin mainoskatko antaa myöten. 

2. Juoksijaksi huomaamatta


Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani, että juokseminen on ihanaa. Minähän nimittäin VIHASIN sitä hommaa, mutta pienellä itseni huijaamisella jaksankin nykyään juosta kymmenen kilometriä kuolematta!

Jujun nimi on tietysti helppo startti ja huiput musat. On äärettömän tärkeää että laitat korviisi soimaan jotain, joka saa tanssijalkasi vipattamaan (itsehän esimerkiksi tein lähtemättömän vaikutuksen viime syksynä uuteen naapurustoon, kun vahingossa hoilasin juostessani DUU JUU WANNA TAACH MIII THEEER, OOOOOOOOUJEEEEE).

Jos inhoat juoksua, aloita vauhdikkaalla kävelyllä. Sen jälkeen voit aina kokeilla juoksua hetken verran, vaikkapa seuraavalle katuvalolle ja kun kestät sen, pidennät matkaa aina hiukan. Juoksukunto muuten kasvaa todella nopeasti, kunhan vain jaksaa aloittaa. Huomaat varmasti eron jo toisella tai kolmannella kerralla.

Kuvat ja tuotteet Ellos

3. Kokeile jotain uutta ja sano itsellesi sen olevan hemmottelua...


Kokeilin yin-joogaa ensimmäisen kerran viime viikolla ja se_oli_ihanaa. Etenkin tällaisille ex-notkeille ihmisille tekee todella gutaa venytellä paikkoja auki kunnolla. Yin-jooga ei ole rehkimistä, vaan rentouttaa ihanasti ja tunnin jälkeen olo oli todella hyvä.

Lämpimät suosittelut etenkin enemmän treenaaville.

Joten: valitse jokin kiinnostava uutuus (tai vanhuus) ja heittäydy huviksesi. Se voi kannattaa.

4. Leiki, että auto on rikki


Jos kuljet paljon autolla, kuvittele että se on rikki ja mene kävellen tai pyörällä kaikki lyhyet matkat. Lyhyen matkan saat määritellä itse, minulle se on noin kaksi kilometriä.

5. Sosiaalista liikuntasi


Jos sinulla on tapana tavata ystäviäsi leffassa, menkää uimaan ja saunaan. Tai tehkää puolisosi kanssa pieni iltalenkki ennen kuin rojahdatte telkkarin eteen. Vauva nukkuu hyvät päiväunet vaunulenkin aikana ja työjuttujakin voi puida vaikkapa firman kuntosalilla.

Jos keksitte kivaa tekemistä yhdessä, liikkuminen on sivutuote ja tapahtuu huomaamatta.

+1 Älä aloita huomenna

Älä aloita huomenna, vaan tee jo tänään jotain aivan järjettömän pientä. Jotain, mitä et edes huomaa (vaikkapa ihan pikkiriikkinen lankutus mainoskatkolla). Koska pienistä jutuista kertyy isoja juttuja.




torstai 19. maaliskuuta 2015

Palkinto

Olen ottanut tavakseni palkita itseäni aina silloin tällöin ihan vain siksi, että olen huippu emäntä. Muu maailma kyllä latistaa ihmistä aivan tarpeeksi, siksi sitä ei tarvitse tehdä itse – oletteko samaa mieltä?

Kaivokukassa oli "vitosen tiistai", joten nappasin mukaani heti useamman puketin kukkia. Mukaan tarttui muun muassa leinikkejä, vaikka yleensä en sen suuremmin henno niitä ostaa. Mun sisäinen säästäjäni katsoo sitä pientä kimppua ja päivittelee hintaa, joten päädyn yleensä ostamaan runsaamman kimpun.


Mutta nämä värit! Eipä menet hukkaan nämä rahat, sillä värikäs kukkakimppu on ehkä yksi tehokkaimpia piristysruiskeita ainakin allekirjoittaneen arkeen. Kukat on IHANIA ja se joka väittää vastaan on mätämuna X).

Tosin nyt on pakko antaa hippasen noottia Kaivokukkaan, sillä asematunnelin pimeässä en huomannut kukkien olevan jo parhaat päivänsä nähneitä. Vaikka kukat ovat olleet maljakossa vasta muutaman päivän, ovat ne jo nuupallaan. Buu.


Itsensä palkitseminen on älyttömän tärkeää ja sitä pitää tehdä, vaikka ei olisi erityistä syytäkään sanon minä. Jokainen meistä kestää ja jaksaa kaikenlaista joka päivä, me pienet urheat olennot, joten olemme taatusti ansainneet pientä hemmottelua.

Mikko Sjögren muuten vinkkasi käyttämään kymmenen prosenttia tuloista joka kuukausi omiin turhuuksiin, mikä on tosi hyvä vinkki. Jos elää jatkuvasti kituutellen eikä saa koskaan nauttia tienesteistään, ei ole ihmekään jos vähän ketuttaa. Toiset kymmenen prosenttia hän neuvoo laittamaan säästöön, ei huono idea sekään.


Palkitkaahan itsenne tällä viikolla jotenkin tyypit! Siitä tulee tosi hyvä mieli.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kevätsiivous täältä mä tuun!

Aurinko paistaa tähänkin pieneen risukasaan ja siksi mun mieleni on vallannut siivouskärpänen. Ikkunoiden pesu, kaakeleiden tehojynssäys ja kaappien perusteellinen järjestely ovat siis tällä hetkellä jos eivät nyt ihan tehtynä, niin ainakin To do -listalla.

Ihan uskomatonta miten paljon aurinko voi antaa energiaa! Tosin olen nyt saanut nukkuakin enemmän (kiitos Tukkiksen hieman vakiintuneen unirytmin), joten energiapiikkiä piisaa siltäkin suunnalta.

Kuvat: Riverdale
Tarkoituksena on käydä myös kaapit läpi muun muassa pieneksi jääneiden vaatteiden ja turhakkeiden osalta. Jos sinulla on sama suunnitteilla, kehotan lukemaan tämän vanhan postauksen, jossa ammattijärjestäjä Maria Laitinen jakaa vinkkejä perusteelliseen tavarantuhoamiseen.

Vaikka muutimme uuteen kotiin alle vuosi sitten, on kaapeissa jo nyt jotain kummaa tavaraa. Mistä se on oikein tullut? En minä ole ainakaan mitään ostanut... *köh*

Kuvat: Riverdale
Kevätauringon pilkottaessa ikkunasta vaihdan myös tekstiilejä raikkaisiin pastellinsävyihin ja kukkia huomaan ostavani jatkuvasti. Eiköhän se niin ole, että kyllä kevätfiilis lähtee ennen kaikkea kodista ja sisuskalujen hyvästä fiiliksestä :D.

Onko teitä jo puraissut siivouskärpänen, vai nukkuuko se ikiunta?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Hääpäivä

Aika moni siellä ruudun takana suunnittelee takuuvarmasti häitä, joten kerronpa muutaman sanasen meidän ihanasta päivästä, jota vietettiin 28.4.2012.

Huhtikuun loppu oli ihana aika viettää häitä! Alunperin olisimme halunneet juhlia toukokuussa, mutta Helsingissä juhlapaikat varataan todella aikaisin, joten jouduimme tyytymään huhtikuun loppuun. Onneksi ilma oli kuitenkin todella lämmin ja kaunis, eikä sisähäissä sillä nyt ole niin väliäkään :).

Kaikki kuvat: Tuukka Ervasti 

Hotellissa oli mukana kolme kaasoa ja tytärpuoli, joka oli silloin vielä ihan pikkutyttö – nyt hän on jo teini! Hänet piilotin yksityisyyssyistä, toivottavasti kestätte. 

Vihkiminen tapahtui Johanneksen kirkossa Helsingissä, bileitä vietettiin G18-salissa melko lähellä vihkimispaikkaa.

Jätimme muutamia juttuja juhlapäivälle, sillä pääsimme koristelemaan tilaa vasta aamulla (mikä oli kyllä aika ärsyttävää, koska aamu oli siten todella kiireinen hyvästä suunnittelusta huolimatta ja tästä onkin pakko antaa hieman noottia G18-väelle. Tilavuokra kun oli aika järkyttävä, kuten kaikissa Helsingin juhlapaikoissa ja kiireinen aamu vaikutti paljon juhlapäivän tunnelmaan – tämän olisi voinut järjestää talon puolesta jotenkin fiksummin). Juhlapaikalta suuntasin meikkiin ja Hotelli Katajannokkaan pukeutumaan ja rauhoittumaan.

Hotelli Katajannokalle annan puolestaan täydet kymmenen pistettä! Vietimme hääyön siellä ja meitä kohdeltiin kuin kuningasparia.


 G18-sali on todella kaunis, joten koristeluksi riitti vain muutama pieni juttu. Pöytiin väkersin hyvin simppelisti eleettömiä oksia, joihin tilasin Etsystä perhosia koristeeksi.

Voitte katsoa salin puolen kuvia täältä enemmän. 

Pöydissä koristeina oli pitkiä oksia, joihin kiinnitimme perhosia. 
Perhosia oli myös esimerkiksi kakkujen päällä, mikä oli mielestäni myös varsin onnistunut koristeluidea. Juustokakkubuffetista voisin tehdä vielä erikseen oman postauksensa, koska mielestäni se oli paitsi onnistunut, myös suht edullinen idea (eikä suinkaan vähiten siksi, että ihana äitini teki kaikki kakut <3). 

Esillä oli siis erilaisia juustokakkuja ja koristeina oli vain ja ainoastaan keväisiä freesioita maljakossa, perhosia ja nuo koivupölkyt, joiden päällä kakut olivat. Niitä haettiin ihan vain mökkikunnan naapurilta lainaan ja eivät maksaneet yhtikäs mitään. 

Kaiken kaikkiaan koristelut maksoivat siis vain noiden perhosten verran, plus sitten baariin tarkoitetut tavarat erikseen (sinne tilasin erilaisia baarijuttuja, kuten nimillämme varustettuja tulitikkuaskeja. Baaristakini voin tehdä vielä erillisen potauksen, jos hääaihe kiinnostaa?). Joka tapauksessa kekseliäisyydellä ja netin penkomisella pääsi todella pitkälle – muistaakseni koristelut kustansivat reippaasti alle 200 euroa. 


Ruoat tulivat Sweet Pepper -cateringista ja vaikka itse en maistanut oikein mitään koko juhlapäivänä (morsiamilta tuntuu katoavan ruokahalu & makuaisti aina jonnekin? :D), niin ruokakin sai paljon kehuja juhlaväeltä.



 


Häävieraiden joukossa oli myös muuten maailman suloisin siskonpoikani, joka oli tuolloin saman ikäinen kuin Tukkis on nyt. Pojat ovat syntyneet samana päivänä, mutta eri vuosina. Aika hyvin olen saanut isosiskon kanssa tähdättyä nämä esikoispoikien syntymät ;).


Häävieraiden joukossa oli tietysti myös rakkaat lapsuudenystäväni, jotka olivat muuten näköjään pukeutuneet aika sävysävyyn haha :D. G18-sali oli siitä ihana että siellä saattoi kuvata missä vain, ei kerta kaikkiaan löytynyt rumaa paikkaa :D. Tämä on otettu kolmannessa kerroksessa, jonne oli järjestetty bändin taukotila muun muassa.


Bändinähän meillä oli bilebändi Gepardi, joka oli kyllä ihan huikea! Kannat kattoon vaan ja sillee. Itselleni oli tärkeää ruoan ja puvun lisäksi juhlapaikka, miehelle sen sijaan musiikki oli kaikki kaikessa. Panostimme siis näihin, mutta laitoimme vähemmän rahaa sitten niihin ei-niin-tärkeisiin juttuihin – tein esimerkiksi itse kimppuni, mikä olikin todella hyvä idea ja säästi monta sataa euroa.

Valokuvaajana meillä oli Tuukka Ervasti, joka on napannut luonnollisesti kaikki kuvat tähän postaukseen. Tuukalle annan enemmän pisteitä kuin täyden kympin, sillä hän oli täydellinen! Vaikka luontokin oli vasta heräämässä kukkaan ja jännitin etukäteen hääkuvien onnistumista, sai hän tallennettua todella näyttäviä otoksia. Juhlissa hän taas kyseli meidän toiveitamme, mutta tallensi myös paljon sellaista, mitä emme olisi hoksanneet pyytää – hyviä hetkiä ja kauniita muistoja. 

Jos siis kuvaaja on edelleen hakusessa, suosittelen lämpimästi Tuukkaa. 

Voi kun olisi ihanaa järjestää häät uudestaan... Suostuiskohan tuo siippa uusimaan valat heti näin kolmannen hääpäivän kunniaksi? ;D


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Repsahtanut bloggaaja





Hei kaikki! Nimeni on Hannele ja olen repsahdusholisti, joka ei näytä treenattua takapuolta herkuille ja drinkeille, vaan nauttii niistä täysin siemauksin ja jättää sen takamuksenkin treenaamatta.

Joo siis tämä mun sokeritonvehnätön on tässä muutaman viikon verran ottanut hieman aivohyppelyä. NIMITTÄIN sehän alkoi viattomasti hieman ennen lomaa, jatkui läpi loman äidin pullaa syömällä ja nyt sille ei tunnu näkyvän loppua sitten millään.

Toissapäivänä olimme  Glo-hotellissa viettämässä bloggaajailtaa hemmottelevan yin-joogan, hyvän ruoan ja Kimmy Schmidt -sarjan parissa ja voin kertoa, että tulipas vedettyä herkkua ja karkkia. Ei siinä mitään, jos repsahdus olisi vain ajoittaista, mutta se on ollut melkeinpä jokapäiväistä :D.

ETTÄ TÄLLAISTA KESÄKUNTOKOHENNUSTA TÄÄLLÄ, hyvin sujuu ja sillee :D. Onneksi tästä voi aina parantaa ja jos olen jotain oppinut niin sen, miten paljon vehnä ja sokeri vaikuttavat olotilaani. Olen nimittäin entistäkin väsyneempi ja olo on aika pulla.

Niin ja lisäksi se mun vatsalihashaasteeni tyssäsi siihen, kun eräs ystäväni varoitteli liian kovasta vatsatreenistä synnytyksen jälkeen. Pitäisi kuulemma odottaa vuosi ja ehkä on parempi katsoa kuin katua, eli sekin on jäänyt nyt odotteluun (olen ajatellut vaihtaa sen lankkuhaasteeseen?).

Onko muita sarjarepsahtajia liikenteessä, vai oletteko te kaikki about Juttatimmejä jo?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Salainen puutarha

Muistaako kukaan teistä F.H.Burnettin kirjoittamaa Salainen puutarha -lastenkirjaa? Rakastin, rakastin ja vielä kerran rakastin sitä lapsena ja erityisesti sitä kohtaa, kun salainen puutarha herää hellän huolenpidon ansiosta henkiin.

Vaikka meidän puutarha elelee todellakin ilman minkäänmoista huolenpitoa, täälläkin tapahtuu ihmeitä.

Omenapuun juurella kasvaa lumikelloja. Niin hentoja, mutta niin täynnä voimaa.



Me kävimme Tukkiksen kanssa ihmettelemässä Luontoäidin upeaa taidonnäytettä, vaikka pikkumiesta taisi kiinnostaa enemmän nuo ympärillä rahisevat lehdet. Täytyy sanoa että en kaipaa tippaakaan kaupunkiasumista, en sitten yhtään – sen sijaan suunnittelen jo innolla kesäpuutarhaa ja selailen puutarhakuvastoja.

Hankintoja sille puolelle kyllä todella riittää aina ruohonleikkurista grilliin, puutarhakalusteisiin ja JUHLAVALOIHIN jotka on kyllä pakko saada (olen haaveillut puutarhajuhlavaloista about kymmenen vuotta, NYT on niiden aika ;D).


Blogiani vähemmän aikaa seuranneille tiedoksi että ostimme uuden kodin alkusyksystä ja sitä ennen olen koko aikuisikäni elellyt kerrostalossa. On siis sanomattakin selvää että olen ihan superinnoissani omasta tontista ja etenkin omena- ja kirsikkapuista, joita pihallamme kasvaa.

Toiveena on perustaa kasvimaakin johonkin päin tonttia. Meillä on onneksi tilaa 1 000 neliötä, mikä ei ole aivan selviö täällä Etelä-Suomessa, joten eiköhän se jonnekin mahdu. Pohjanmaalaisena naisena olen tottunut siihen että pihat ovat suuria ja "oma rauha" olikin yksi tärkeä kriteeri kotia etsiessämme. Tokihan meilläkin on naapurit, mutta silti meillä on suojaisaa aluetta riittämiin.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Merkkilaukku alennusmyynnistä

Merkkilaukku jos mikä kannattaa bongata alennusmyynnistä. Niiden hinnassa kun on taatusti ilmaa ja olenkin hankkinut suurimman osan omista merkkituotteistani nettisivujen alennusmyynneistä.

Siksipä ajattelin vinkata teillekin Shopbopin alennusmyynnistä, jossa on tarjolla on mm. Marc by Marc Jacobsin, Rebecca Minkoffin ja Diane von Furstenbergin veskoja hyvään hintaan.


Itse muuten tykästyin melkoisesti noihin Minkoffin crossbody-laukkuihin, olisivat juuri käteviä kokonsa puolesta ja malli miellyttää (puhumattakaan noista herkullisista karkkiväreistä näin kevään kynnyksellä, aiai).

Ja jos olisin nyt menossa naimisiin, niin voisinpa hyvinkin ostaa häälaukkuuni esimerkiksi Minkoffin Be Mine -minilaukun – vaikka kuinka söpö! Häävieraana voisin varustautua esimerkiksi Hey Cutie  tai Heartbreaker -tekstillä somisteltuun sydämeen. <3 Noitakin tekee hippasen mieli, mutta yritän pitää pääni järjessä kiinni ja muistutella, että kaapissa on jo nyt aika monta pikkulaukkua, joita en käytä...




tiistai 10. maaliskuuta 2015

5+1 tapaa tehostaa ajankäyttöä

Olen ollut viime aikoina ihan supertehokas ihminen kuulkaas! Saatte ehkä hieman myöhemmin kuulla tästä aiheesta lisää, nyt se on vielä salaisuus (joo tiedän, tällaiset vihjailut ovat ÄRSYTTÄVIÄ, mutta en kerta kaikkiaan voi paljastella mitään vielä).

Jotenkin kummassa olen onnistunut hoitamaan hommia vasemmalle ja oikealle ja kaiken vieläpä päiväuniaikaan, eikä kotikaan ole aivan täyspommi (kai). Tällaiselle laiskapyllylle moinen tehokkuus on todellinen saavutus ja siksipä ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen, koska kuitenkin kaipaatte enemmän aikaa ihan vain itsellenne ja television huikeille hömppäohjelmille.

Kuva: Kukkainfo.fi

1. Numeroi To do -listan asiat


Olen blogikuvioiden ansiosta saanut tavata elämäntapavalmentaja Petteri Moilasta, joka antoi minulle aivan järjettömän hyvän vinkin hommien hoitamiseksi. Olen aina kirjoitellut To do -listoja ja sen jälkeen jättänyt tekemättä 99 prosenttia listalla olevista asioista, koska olen jatkuvasti haksahtanut muille teille. Esimerkiksi blogipostausta kirjoittaessa tarkastan sähköposteja, siivotessa katsellut vanhoja valokuvia jne. jne.

Petteri kehotti minua numeroimaan To do -listalla olevat asiat tärkeimmästä vähiten tärkeään. Hyvin simppeli kikka, mutta toimii! Nyt olen saanut joka ikinen päivä kaikki listalla olevat asiat hoidettua, mikä on järkyttävän tehokasta allekirjoittaneelle.

2. Aseta itsellesi aikaraja


Tämä tepsii etenkin siivoamiseen. Päätä että hoidat tietyn homman tietyssä ajassa, etkä sen jälkeen vilkuile takavasemmalle ennen kuin homma on hoidettu.

Jotkut hommat ovat ikäviä, mutta ne on vain hoidettava (kuten esimerkiksi imurointi, voi herramunjee miten paljon minä vihaan imurointia). Tehtävän hoitamista on helppo siirtää, mikä tekee siitä vielä ärsyttävämmän. Ikävä homma on mielessä koko ajan ja muistuttelee olemassaolostaan pitkin päivää – loistava tapa lisätä pahaa mieltä ja stressiä elämään!

Siispä: ota itseäsi niskasta kiinni, aseta aikaraja ja hoida homma mahdollisimman nopeasti. Paineen alla työskentely sopii myös muihin projekteihin kuin siivoamiseen, sillä kun on pakko keksiä jotain, turhat tekosyyt unohtuvat ja sitä vain painaa pää punaisena hommia (tämän tietää jokainen, joka on joskus palauttanut koulutehtävän myöhässä).

3. Innostu 


Innostuminen on tärkeää! Joo, tietysti on niitä kakkavääkyläjuttuja, kuten nyt vaikkapa se imurointi, mutta elämän eliksiiri muodostuu To do -listojen omista projekteista.

Jos olet päättänyt aloittaa uuden harrastuksen ja siksi opiskella uuden kielen, muuttuu harrastus nopeasti pakkopullaksi, jos kieltenopiskelu ei ole ehdoton suosikkijuttusi.  Olet valinnut väärän projektin.

Tee jotain mikä on ihan älyttömän hauskaa ja kehitä itseäsi sitä kautta – yleensä se hauskin juttu on jotain, missä olet jo hyvä valmiiksi. Useinhan muuten sanotaan että pitäisi opetella niitä juttuja, joissa ei ole erityisen hyvä, mutta minä sanon että höpöhöpö: jos haluaa olla mestari jossain, kannattaa valita asia joka kiinnostaa ja johon on lahjoja jo ennestään.

Intohimo on paras opettaja ja kirittäjä.

4. Delegoi


Tärkeä taito. Jos sinulla on miljoona juttua tehtävänä ja miehellä ei oikeastaan mitään, lapsista puhumattakaan, niin voisitko delegoida osan tehtävistä muille perheenjäsenille? Muista kuitenkin varautua siihen, että he hoitavat homman omalla tavallaan ja anna heidän tehdä niin – mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jatkuva neuvominen.

Jos et halua että hommat hoituvat eri tavalla kuin sinä ne teet, voi olla aika pieneen itsetutkiskeluun – onko se nyt niin kamalaa, jos tiskit tiskataan eri järjestyksessä tai kauppareissulla koriin päätyy vähän erilaista tavaraa? Aika usein äiti hoitaa kaiken siksi että muiden ratkaisut eivät kelpaa, mikä vaikuttaa perhedynamiikkaan aika ikävällä tavalla – äitiä väsyttää ja ärsyttää kun kukaan muu ei tee mitään, muut ajattelevat että äiti haluaa itse hoitaa hommat, koska muut eivät osaa.

Ja tästäpä pääsenkin vielä viimeiseen kohtaan:

5. Muista pääasiat!


Jos sinulla on kiire, tee helppoa ruokaa ja anna anteeksi pieni sotkuisuus. Tärkeintähän on, että kaikilla on maha täynnä ja hyvä mieli – sohvan takaa ehtii kyllä imuroimaan sitten kun sille on aikaa. Tärkeintä on että arki rullaa joten kuten, ei se että se on täydellistä. Täydellisyys on hirvittävän tylsää ja vaatii paljon aikaa, ole mieluummin iloinen nainen, joka huolehtii myös omasta jaksamisestaan.


+1 Luovuttaminen on hyvä juttu

Sinnikkyys on hyve, sanotaan, mutta minä sanon että välillä pitää luovuttaa. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa näitä minun valtiotieteenopintojani: koska sydän ei ollut hommassa mukana ja tein mieluummin muita asioita, päätin yliviivata koko homman To do -listaltani.

Luovuta niissä jutuissa, jotka eivät kiinnosta ja joita teet vaikkapa paremman ansioluettelon vuoksi, mutta älä vain ikinä anna periksi niissä jutuissa, joista unelmoit – unelmat ovat sinnikkyyden arvoisia.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mummulassa

Me ollaan mummulassa! Täällä aika aina jotenkin pysähtyy ja päivät kuluvat oikeastaan syöden, ulkoillen ja nukkuen. Ja sitäpä me ollaan tehty plus näytetty superhienoilta mummulavetimissä.

Bringing sexy back ja sillee...
 Niin siitä nukkumisesta – meikähän on täällä vedellyt monen tunnin päiväunia. Tosin näytän edelleen riihen seinästä reväistyltä yöherätysten vuoksi, mutta sellaista se elämä välillä on ja kävimmehän me vähän juhlimassakin vanhassa kotikaupungissa, sekin vie oman veronsa.

Pikkukaupungissa on muuten aivan ihanaa yhteisöllisyyttä. Jos vaikkapa näkee vanhoja yläastekavereita, jotka on tavannut viimeksi silloin 15 vuotta sitten, niin juttu luistaa mainiosti ja yhteishenki on edelleen tallella. Tietysti tuo "kaikki tuntee kaikki" voi olla myös rasite, mutta silloin tällöin vanhoilla kulmilla käyvänä on aivan mahtavaa törmätä tuttuihin.

Eilen syötiin bulled porkia ja oltiin ähkyssä. Naminom. Mun sokerivehnätön on muuten ollut aikamoisella tauolla, tai siis repsahduksia (etenkin tarkoituksellisia sellaisia) on ollut moooonta. Niistä lisää myöhemmin ehkäpä.
Mummulaan on muuten aika pitkä matka (noin kahdeksan tuntia autossa ruokataukoineen sun muineen) ja pikkumiehelle se on kyllä aika raskas taival. Voi olla että tulevaisuudessa matkaamme lentokoneella enemmän kuin autolla tai sitten on siirryttävä yöautoiluun.

Hei muuuumit! Meillä koko perhe tykkää muumeista ja olen vähän etsinyt Tukkikselle tuollaista sinistä muumipeikkoa, mutta isona versiona. Veljelläni oli sellainen pienenä ja se on aika cool – niitä ei varmaan valmisteta enää?
Toivottavasti teilläkin on ollut rauhaista eloa ja hyvää ruokaa tarjolla riittämiin, etenkin näin naistenpäivän kunniaksi ;).

Ihanaa naistenpäivää ja rauhallista sunnuntaita kaikille!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Täydellisen vaatekaapin metsästys part. 3526

Haen pukeutumiseeni paljon inspiraatiota Pinterestistä ja siellä seuraan etenkin Olivia Palermon vaatekaappia – se on täydellinen! Vaikka moni Olivian asuista ei sovi sellaisenaan minun päälleni (ovathan vartalomme aika erilaiset), voin silti soveltaa niiden ideaa ja etsiä kaupasta vaatteita, jotka sopivat paremmin minun vartalolleni. 


Esimerkiksi tuo valkoinen paita ja värikäs hame -yhdistelmä (yllä vasemmalla) ei näyttäisi hyvältä päälläni, koska keskivartalosta pussittavat vaatteet tekevät minusta helposti paljon lihavamman kuin mitä todellisuudessa olen (tämä koska tissit ja takapuoli). Valitsemalla erilaisen leikkauksen, mutta pitämällä idean samana voin kuitenkin helposti pölliä saman asukokonaisuuden omaan vaatekaappiini.

Päivän sana on siis soveltaminen. Niin ja sen lisäksi tyylin suunnitteleminen. Ennen aika usein vain suuntasin kauppaan ja ostin mitä ostin, enkä todellakaan ajatellut vaatteen yhdistelemistä missään vaiheessa (tai ajattelin siinä vaiheessa, kun se oli liian myöhäistä – aamulla kiireessä). Siksi inspiraation hakeminen (ja ehkäpä jopa vaatteiden listaaminen ostoslistaksi) ovat hyödyllisiä juttuja.


Moni meistä muuten jumahtaa helposti samaan tyyliin, jonka on valinnut vaikkapa teini-iässä.

Vaatteiden ja ennen kaikkea tyylin pitäisi kuitenkin palvella nykyistä sinua ja nykyisiä vaatimuksiasi ja siksikin tyyli-inspiraation hakeminen on tärkeää. Jos 30-vuotiaana pukeutuu samalla tavalla kuin 15-vuotiaana, niin sehän on sama kuin käyttäytyisi samalla tavalla kuin silloin? Ihminen kun muuttuu elämänsä aikana aika paljon, siksi tyylinkin pitäisi päivittyä aika ajoin.

Itse pukeuduin aika pitkään melko samalla tavalla kuin aina ennenkin (lue= ehkä hippasen liian nuorekkaasti), mutta parin vuoden sisään olen päivittänyt tyyliäni vähän aikuisemmaksi. Ei suinkaan konservatiiviseksi tai tylsäksi, vaan ehkä enemmänkin klassisemmaksi. Sinällänsä tyylini punainen lanka ei välttämättä ole muuttunut niin paljon, muttta toteutan sitä hieman eri tavalla. Lisäksi kiinnitän enemmän huomiota asusteisiin kuin ennen.

Onko teidän tyylinne muuttunut vuosien saatossa ja miten? Mistä haette inspiraatiota pukeutumiseen, vai heitättekö päällenne sen ensimmäisen vaatteen, joka sattuu olemaan puhtaana ja saatavilla?

torstai 5. maaliskuuta 2015

5+1: Parhaat palvelukset lompakollesi

Tuntemalla hyvin oman taloutensa ja opiskelemalla talousasioita voi vaikuttaa omaan elämäänsä todella paljon. Ihmettelen, miksi rahasta puhutaan niin vähän esimerkiksi koulussa – säästämisestä, sijoittamisesta ja järkevästä rahankäytöstä pitäisi ehdottomasti tehdä oma oppiaineensa.

Olin sunnuntaina kuuntelemassa Varapuun Mikko Sjögrenin luentoa, kuten aikaisemmin mainitsinkin ja sain sieltä mooooonta näääääin hyvää vinkkiä. Osa seuraavista jutuista on luettavissa mistä tahansa järkevän rahankäytön oppaasta ja olen käyttänyt niitä jo kauan, mutta huomaan Mikon jättäneen alitajuntaani paljon vaikutteita, jotka varmasti näkyvät tässä tekstissä.

1. Miksi käytät rahaa, kuten käytät?


Ennen kuin ryhdyt muokkaamaan rahankäyttöäsi, kannattaa pohtia mistä rahankäyttötapasi ovat peräisin.

Omat vanhempani ovat esimerkiksi olleet aina järkeviä ja suht tiukkojakin rahankäyttäjiä ja kun itse pääsin tienesteihin kiinni, halusin "nauttia rahoistani" ja tuhlata kaiken taivaan tuuliin. Ei puhettakaan että jotain olisi jäänyt säästöön ja sain todella paljon iloa ihan vain silkasta ostamisesta – en niinkään enää siitä omistamisesta. Tämän asian tiedostaminen sai minut muutamia vuosia sitten muuttamaan rahankäyttöäni ja lopulta huomasin, että siitä säästämisestä tulee ihan yhtä hyvä fiilis kuin ostamisestakin.

Tärkeää on myös muuttaa käsitystä itsestään rahankäyttäjänä: jos olet aina ajatellut olevasi huithapeli, niin varmasti sitä oletkin etkä tule muuksi muuttumaan. Jos päätät olevasi hyvä raha-asioissa, sinusta tulee sellainen. Ei ole täysin merkityksetöntä miten itsemme näemme ja millaisen käytöksen sallimme itsellemme, vai mitä?

Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu ja elät elämääsi kuten ennenkin. Pienikin muutos näkyy taatusti jossain ja pienistä linjoista kannattaakin lähteä liikkeelle.

2. Luvut selville!


Tiedätkö, minkä verran sinulla on velkaa tai minkä verran käytät rahaa kuukaudessa ruokaan? Onko sinulle selvää paljonko talouteesi tulee rahaa, minkä verran maksat laskuja ja minkä verran käyttämästäsi rahasta kuluu vaikkapa luottokorttimaksuihin?

On äärettömän tärkeää että teet itsellesi kunnollisen budjetin, itselläni on sellainen jopa tulevan vuoden tarpeisiin. Ensimmäisen kerran budjettia tehdessäni se oli järjettömän ahdistavaa, koska inhottavia ja huonoa omaatuntoa tuovia rahareikiä oli sen verran (kuten nyt vaikkapa niitä nettishoppailulaskuja, auts). Nyt kun olen pitänyt tuloistani ja menoistani kirjaa jo useamman vuoden, rahatilanteen täydellinen tietäminen tuo turvaa, vakautta ja helpottaa elämää.

Siispä vaikka kyseinen tehtävä voi olla yksi kakkavääkylä, niin jos nyt kuitenkin laittaisit laskut pinoon, selvittäisit tulolähteesi kunnolla ja tekisit jonkinlaisen taloudellisen suunnitelman. Pientä osviittaa esimerkiksi turhien luottojen maksamiseen saat esimerkiksi täältä, vaikka perheenlisäys ei olisikaan suunnitteilla.

3. Aloita puskurirahaston säästäminen


Joka ikinen talousalan ammattilainen neuvoo säästämään 2–6 kuukauden palkkaa vastaavan summan sukanvarteen (tai pankkitilille ;) ). Tämä siitä syystä, että sinulla on turvaa talouden heilahteluja vastaan. Jos vaikkapa pesukone menee rikki tai postilaatikkoon tulee yllättävän suuri sähkölasku, et joudu heti elämään mittari punaisena.

Säästäminen kannattaa tehdä heti palkkapäivänä, koska aika moni meistä laittaa muuten kaiken rahan taivaan tuuliin. Tiesitkö että 80 prosentilla suomalaisista on alle 200 euroa rahaa palkkapäivän koittaessa ja tähän ei vaikuta se, onko rahaa tullut enemmän vai vähemmän – käytämme sen, minkä saamme. Jos heti palkkapäivänä nappaat vaikkapa 100 euroa pois tililtäsi, se ei vaikuta paljoakaan tulevan kuukauden rahankäyttöön, mutta kerryttää talouskassaa vuodessa jo 1 200 eurolla.

Ja jos hymähdät itseksesi ettei sinulla ole laittaa sataa euroa sivuun, niin sitten sinun kannattaa nostaa tulotasoasi jollain tapaa vaikka vain hetkellisesti: myy tarpeettomia tavaroitasi, kehitä lisäbisnestä jne. jne. Keksit aivan varmasti tavan tienata, jos vain pohdit asiaa tarpeeksi. Älä hyväksy itseltäsi vastausta ettei sille ole aikaa, en osaa tai en pysty. Kyllä pystyt ja ehdit, jos vain keksit tarpeeksi hyvän idean.

Vinkiksi voisin heittää että yleensä se jokin on hyvin yksinkertainen juttu, jota et edes tule ajatelleeksi – suurimmat taitosi ovat sellaisia, jotka tulevat luonnostaan ja ovat itsestäänselvyyksiä. Mikko Sjögren esimerkiksi kertoi 76-vuotiaasta joensuulaismummosta, joka päätti sivubisneksenään myydä leivonnaisia lähiympäristön kiireisille perheenäideille ja tienasi sillä 500–1 500 euroa kuukaudessa lisää.

4. Laita raha poikimaan


Yhtä tärkeää kuin rahan säästäminen on rahatietouden kartuttaminen: lue oma talous -oppaita, opiskele sijoittamista ja ideoi vaikkapa ensialkuun tapoja tienata enemmän kuukaudessa. Keinoja on miljoonittain aina mainosmallina työskentelystä vaikkapa uimavalvojaan tai muuhun lisätyöhön.


5. Näe pitkälle


Mitä tapahtuu, kun tulosi loppuvat mutta menosi eivät?

Kaikkien tulot lakkaavat joskus, oli syynä sitten työttömyys tai eläköityminen. Säästämisen aloittaminen, taloussuunnittelu ja omien raha-asioiden opiskelu on varmasti ärsyttävää ja puuduttavaa touhua, mutta maksaa vaivan. Muutaman kympin säästötilillä ei vielä hullutella, mutta 5–10 vuoden päästä sinulla on siellä taatusti parempi tilanne ja voit hengittää vapaasti. Samasta syystä talouden suunnitteleminen kannattaa, sillä oman taloustilanteen paraneminen on pitkäaikainen projekti, johon on myös suhtauduttava sillä tavalla.

Et voi paljoakaan vaikuttaa siihen, millainen rahatilanteesi on huomenna, mutta voit taatusti vaikuttaa siihen millainen se on kymmenen vuoden päästä ja tietämättömyys (hetkessä elämisestä puhumattakaan) on pahin virhe, minkä voit tehdä.

+ 1 Ärsytinkö?

Jos tämä teksti on saanut sinut puremaan huulta ja mottaamaan minua henkisellä kapulalla suoraan pimperoon, niin taidat kuulua juuri tämän tekstin kohderyhmään.

Ärtymys on usein merkki siitä, että jokin on osunut ja pahasti. Jos siis esimerkiksi puhiset siellä hermona ettei tuo eukko nyt kyllä tajua, ettei minulla ole varaa säästää enää mistään ja elämä on paskaa ja ei ole mahdollisuutta lisätienesteihin, niin rauhoitu ja ryhdy ideoimaan. Ratkaisu voi olla nenäsi edessä, sinun täytyy vain keksiä se ;).

Usein se paras idea on ensinnäkin a) asia, jota teet muutenkin paljon (vaikkapa nyt tuo joensuulaismummun leipomistouhu) b) tykkäämiesi juttujen yhdistelmä ja/ tai c) varsin simppeli asia, joka muuten pälkähtää päähäsi jahka vain käytät sen ideointiin tarpeeksi aikaa. Kirjoita vaikkapa joka päivä kymmenen ideaa, joista saat lisää rahaa ja vaikka ensin tulee täyttä kuraa, niin jossain vaiheessa se triljoonan euron bisnesidea on taatusti sinun ;).

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Tyyliä alennusmyynneistä

Yhteistyössä Ellos.fi*

Kuten aina jaksan jankuttaa, alennusmyynneistäkin voi tehdä paljon löytöjä. Tein just itse ison tilauksen Ellokselle ja kaikki tuotteet alennusmyynnistä! Mielestäni näistä ei huomaa, että ovat alelaarin tuotteita, vaan ne voisivat hyvin tuoreen sesongin uutuustuotteita.

Esimerkiksi tuo villatakki (alla) on merinovillaa ja siksi ainakin materiaalin puolesta laadukas (kotonahan kannattaa vielä tarkistaa esim. saumat kunnolla). Olen nyt viime aikoina ostanut aika paljon netistä ja nimenomaan alennusmyynneistä, mutta sitten kuitenkin yli puolet tuotteista on lähtenyt syystä tai toisesta palautukseen. Ehkä tällä tavalla varsinaisia heräteostoksia tulee tehtyä aika vähän, kun ostopäätöstä pohtii useaan otteeseen?







Ainoa juttu mikä nettishoppailussa rasittaa, on se pakettien kantaminen (eritoten takaisin Postiin :D).

Ostatteko te netistä paljon ja mistä erityisesti?

maanantai 2. maaliskuuta 2015

5+1: Miksi kateus on hyvä tunne?

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten sitten hyvä juttu kateudesta ja jäin pohtimaan miten paljon olen itse saanut voimaa kateudesta. Kaikki kateus kun ei nimittäin ole pahasta, vaan myös hyvästä – itse asiassa se voi olla avain omaan unelmaelämään ja kerronpa teillekin miksi.



1. Kadehditko vain tavan vuoksi?


Facebook-kaverisi julkaisi kirjan ja lähti viettämään sapattivuotta Thaimaahan – aika kadehdittava juttu, vai mitä? Huonommuudentunteen sijaan kannattaa kuitenkin pohtia haluatko todella samoja asioita vai kaihertaako mieltäsi enemmänkin muutoksenkaipuu?

Sapattivuoden viettäminen Thaimaassa ei ole kaikkien juttu, vaikka se kivalta kuulostaakin. Samaten kirjan kirjoittaminen on unelma vain osalle, sinun suurimmat unelmasi voivat olla aivan erilaisia.

2.  Kateellinen on onneton


Toisen kadehtiminen paljastaa viiltävästi omasta elämästämme sellaisia aukkoja, joiden olemassaolon tiedämme, mutta joita emme halua tunnustaa – todennäköisesti olet tyytymätön omaan elämääsi jollain tapaa. Mutta sen sijaan että ottaisit tunteen negatiivisena, kannattaa pohtia mistä se johtuu – haluaisitko itsekin kiinnostavamman työn, kadehditko onnelista parisuhdetta tai hyvää ulkonäköä?

Jos huomaat kadehtivasi jotain, kannattaa pohtia miten itse voisit saavuttaa saman (jos se on todella sitä mitä haluat). Keinot löytyvät aivan varmasti, kunhan vain haluat muutosta tarpeeksi.

3. Panosta omaan elämänlaatuusi


Tiesitkö, että onneton voi olla, vaikka kaikki olisi näennäisesti "ihan hyvin" – katto pään päällä, ihana perhe ja kiinnostava työ.

Onnellisuus kun ei ole vain perustarpeiden tyydyttämistä, vaan itsensä kehittäminen ja unelmien toteuttaminen on avainasemassa. Sen jälkeen kun sinun ei tarvitse huolehtia siitä että on kylmä tai nälkä, haluat tavoittaa jotain lisää.

Nyt tietenkin hymähdät itseksesi, ettei sinulla ole tässä just nyt aikaa tai rahaa toteuttaa unelmiasi, mutta muutokset voivat olla hyvin pieniäkin: jos esimerkiksi unelmoit nälänhädän poistamisesta, niin mitäs jos aloittaisi vaikkapa oman paikkakuntasi leipäjonoissa avustamisesta? Tai jos haluat olla kuuluisa laulaja, mene laulutunneille. Pienikin askel oikeaan suuntaan tekee hyvää elämänlaadullesi ja voi lopulta viedä sinut hyvinkin pitkälle.

Kun olet tyytyväinen siihen mitä teet, sinun ei tarvitse kadehtia muita. Ja siitäpä pääsemmekin siihen vaikeinpaan juttuun, nimittäin:

4. Löydä oma juttusi


Niin, tämä taitaa olla se kaikkein vaikein juttu. Jos voisit tehdä ihan mitä vain, mitä tekisit? Jos kaikesta tekemisestä saisi saman verran rahaa, mikä olisi sinun ammatinvalintasi?

Jos vastaat että en tekisi mitään, niin uskonpa että se on totta vain noin kuukauden verran – harva jaksaa sylkeä kotona kattoon ja katsoa telkkaria sen pidempään.

Kannattaa aloittaa listaamalla kaikki sellaiset asiat, jotka tuovat sinulle aidosti mielihyvää. Asioita, joita teet omasta halustasi ja ilman että kukaan maksaa siitä sinulle. Omalla listallani on muuten muun muassa kirjoittaminen ja shoppailu ja uskokaa tai älkää, olen onnistunut jollain tapaa yhdistämään nämä kaksi asiaa – luethan blogiani para-aikaa ;).

Kun olet kirjoittanut ensimmäisen listan, voit kirjoittaa joka päivä vaikkapa kymmenen ideaa niiden ympärille – mitä sinä haluaisit eniten tehdä tässä maailmassa? Ekana päivänä ei välttämättä tärppää ja ideat voivat olla järjettömän huonoja, mutta jossain vaiheessa se kuningasidea pälkähtää päähäsi, usko tai älä.


5. Kateellinen näkee vain tuloksen, ei tehtyä työtä


Kuten Hesarin jutussakin sanotaan, kateellinen ei näe saavutusten eteen tehtyä työtä, vain sen tuloksen. Siksi itselle voi tulla fiilis, että tuokin aina saa kaiken helpolla ja tukkakin sillä on aina niin nätisti, perkele.

Jos pohdit mitä tahansa saavutustasi tässä elämässä, huomaat että olet kulkenut niitä kohti pienin askelin ja todennäköisesti nähnyt myös niiden eteen hieman vaivaa, vai mitä? Asiat aika harvoin vain tapahtuvat, vaan taustalla on määrätietoista tekemistä ja lukuisia työtunteja, joiden hedelmistä saa nauttia menestyksen myötä.

Siksi menestyminen on meidän jokaisen saatavilla, emme vain näe niitä päivittäisiltä rutiineiltamme. Teemme joka päivä samat jutut samalla tavalla ja sitten ihmettelemme, miksi mikään ei koskaan muutu tai unelmamme eivät toteudu.

Olin eilen kuuntelemassa Varapuun Mikko Sjögrenin luentoa vaurastumisesta (suosittelen muuten todella paljon kaikille!) ja hän sanoi osuvasti että jos haluaa omenamehua, ei kannata puristaa appelsiinia – sieltä nimittäin tulee vain appelsiinimehua.

+1 Mitä tahansa teetkin, älä pura kateuttasi ilkeilynä tai eripurana


Ilkeilystä tulee vain paha mieli sinulle, kateuden kohteelle ja kaikille, jotka tämän eripuran kanssa joutuvat elämään. Ei siis mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin.

Ps. Hoksasinpa muuten etten ole itse ollut aikoihin enää kateellinen kenellekään (paitsi okei meidän Helenalle, joka lähtee kahden viikon päästä Thaikkulaan, that bastard! ;D) ja jos olenkin, se on ollut nimenomaan hyvällä tavalla. Pahansuopaa kateutta – sitä että haluaa riistää toiselta sen hyvän, jonka hän on saanut – en muista tunteneeni koskaan, vaikka aivan varmasti sellainenkin tunne on joskus tullut koettua.