torstai 25. kesäkuuta 2015

Voiko aamuihmiseksi muuttua?

Minä, jos kuka, vihaan aamuherätyksiä – olen inhonnut niitä aina. Ehdottomasti yksi kulttuurimme kikkelimäisimpiä piirteitä on pakottaa kaikki aamuherätysten orjiksi, viimeinen työpaikalla on mätämuna (tai ainakin muiden silmissä vähän laiska ja saamaton, vaikka hän paiskisi töitä hiki hatussa huomattavasti myöhempään kuin muut).

Aamusauna merenrannalla? Ei huono idea..
 Pitkät aamuni ovat pian historiaa, kun palaan elokuun alussa töihin. Vaikka toisaalta on aivan järjettömän mukavaa päästä jälleen kiinni ihan tavalliseen arkeen, pelkään jo etukäteen niitä loskaisia ja tuskaisia aamuja, kun tuntuu että ihoani revitään irti ja silti vedän kurahaalaria jälkikasvun niskaan – en suinkaan peittoa oman naamani eteen.


Olen pohtinut paljon seuraavaa kysymystä: voiko aamuihmiseksi muuttua? Vastaus on: kyllä voi, mutta se vaatii heräämisen omassa rytmissä – aamuhan voi olla vaikka kahdeltatoista päivällä, jos oma rytmi niin sanoo.

Huoh.


Aikatauluja on helppo muuttaa ja hälventää: valitset vaatteet valmiiksi, teet aamupalaa jääkaappiin odottamaan ja lataat kahvinkeittimen täyteen jne. jne. Mutta miten voisi herätä pirteänä silloin, kun keho huutaa nukkumaan?


Mikä on teidän kikkanne täydellisiin aamuihin? Tai lähinnä sen väsymyksen poistamiseen? Pian olen jälleen torkkunapin orja, voiko asianlaitaa muuttaa? Älkääkä sanoko, että mene aikaisemmin nukkumaan – on testattu sata kertaa, ei toimi kertaa sata.

Käväisin muuten tänään lääkärissä juttelemassa tästä voimattomuudestani. Hemoglobiini oli erinomainen, eli siitä ei ainakaan kiikasta. Olen edelleen sitä mieltä, että kyse on hormoneista, mutta käyn nyt kilpirauhaskokeissa ja katson miten niiden kanssa käy. Toisaalta olen myös vauvavuodesta aika uupunut, sillä olen saattanut loppuun muutamia itselleni erittäin tärkeitä projekteja, jotka ovat tuoneet paitsi iloa, myös vieneet energiaa. Lisäksi olen juossut vauvan perässä pää kolmantena jalkana – ei mikään helppo juttu sekään.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesän koukuttavimmat sarjat

Täällä kirjoittelee yksi pahuksen väsynyt ihminen. Jokin voima vetää mua alaspäin (epäilen sen vahvasti olevan hormonaalinen ja syyllinen imetyksen lopettamisessa), en jaksa ajatella, saati olla pahemmin koneella ja siksi blogi on elänyt hiljaiseloa muutaman päivän. Unohdan kesken lauseen mitä olen sanomassa, enkä muista käytinkö koiran lenkillä vai en. Voisin vain nukkua, mutta sitten en kuitenkaan saa unta.

Huomenna olen menossa lääkäriin, toivottavasti selviää jotain. Näin väsypetiläisenä olen kulutanut illat telkkarin ääressä lobotomian ja sarjojen katsomisen välimaastossa. Koska kesä on jälleen perinteisen sateinen, ajattelin suositella teillekin muutamia suosikkeja.

Ensitreffit alttarilla USA


En pahemmin seurannut Suomen tai Ruotsin Ensitreffit alttarilla -sarjoja, koska missasin ensimmäiset jaksot ja sen jälkeen vain seurasin muiden hypetystä – sarjat ovat siis katselulistallani. Tähän Jenkkien versioon pääsin mukaan kuitenkin heti kättelyssä ja ai että miten jännittävää! Suosittelen lämpimästi etenkin romantiikannälkäisille pusipusi.

Sarjan vanhemmat jaksot löytyvät Katsomosta, mutta kesätorstaisin saa aina uutta katseltavaa AVAlla.

The Blacklist



Yksi maailman etsityimpiä rikollisia antautuu FBI:lle, mutta suostuu puhumaan vain nuorelle naisagentille – ja tietenkin heidän välillään on salaperäinen yhteys, jota selvitellään samalla kun katkotaan pahisten päitä kymmenen jakson verran. Just niin ihanan koukuttava ja jännittäviä juonenkäänteitä täynnä oleva sarja, että tämä oli pakko katsoa putkeen. Juuri saimme päätökseen ensimmäisen tuotantokauden, joka löytyy Netflixistä – seuraavaa odotellessa.

Orange is the new black



Tämä sarjahan ei pahemmin esittelyjä kaipaa, mutta jos et ihminen ole vielä katsonut yhtäkään jaksoa, niin ole hyvä ja KATSO. On hyvä. Sama pätee Moderniin perheeseen, mutta sen lisääminen tähän listaan voisi olla jo vähän liikaa.

Onko teillä sarjoja, joihin olette koukussa?




torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuksen suosikkikakku – marjainen tiikeri GRAUM!

Viime vuonna leivoin juhannuksen kunniaksi Glorian Ruoka ja viini -lehdessä ollut mansikkatiikerikakkua (resepti linkin takana). Koska kaikki mansikat oli syöty, laitoin päälle hillaa ja voi että sekin oli niin hyvää!

Pakko siis vinkata tästä herkusta teille, jos kaipaatte nopeasti valmistettavaa ja todella herkullista kesäkakkua juhannuksen juhlahumuun. Tuoreet mansikat ovat huomattavasti toimivampi marja tuossa päällä, mutta ei muissakaan mitään valittamista ole.


Me lähdemme viettämään juhannusta alkuperäissuunnitelmista poiketen Turun ja meren lähelle. Sadetta on luvattu, mutta ei se mitään! Villasukat ja tumputkin on pakattu kuulkaas mukaan, se on tää Suomen kesä ;).

Kaunista ja ennen kaikkea aurinkoista juhannusta kaikille! Toivotaan että se pallura jossain vaiheessa hieman pilkistää jostakin pilvenraosta :D.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Imetyksen lopettaminen ja väsymysmyrsky

Olen ollut jo monta päivää aivan äärettömän kovan väsymyksen uhrina – tuntuu kuin kaikkia jäseniä vedettäisiin alaspäin, olen äkäinen ja tiuskin pikkuasioista. Voisin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Tukkiksen kiukuttelu vaikuttaa huomattavasti aiempaa enemmän, mieskin jo kommentoi ja vähän huolestuikin.

Lopetin imettämisen noin kuukausi sitten ja tänään kampaajani (tuli muuten ihana tukka, esimakua Facebookissa) vinkkasi että imetyksen lopettamisella ja tällä olollani voisi olla jokin yhteys? Että se olisi yleisempikin tapahtuma?

Äidin pieni taateli kesällä kerran...
Millaisia kokemuksia teillä on imettämisen lopettamisesta ja erityisesti jälkimainingeista? Käynnistyvä hormonitoiminta varmaankin vaikuttaa ja useinhan se vaikuttaa juuri näin, hassua etten ole osannut yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa. 

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kayla Itsines – missä mennään?

Kuten Facebook-sivujani seuraavat tietävätkin, aloitin Kayla Itsinesin pre-training-ohjelman uudestaan.

 Jaa että miksikö? No yksinkertaisesti siitä syystä, että olin niin huonossa hapessa jokaisen treenikerran jälkeen, ettei se enää ollut motivoivaa – pahoinvointi ja heikotus jatkuivat huonolla tuurilla muutaman tunnin. Tämä vaikutti tietysti treeni-intoon sen verran, että pidin taukoa noin 1,5 viikkoa ja jäin jälkeen ohjelmasta. Tosi ärsyttävää, mutta onneksi nyt tsemppasin ja nyt mennään uudella innolla taas eteenpäin.

Huom. tässä postauksessa kerron enemmän Kaylan treeniohjelmasta ja sen tuomista tuloksista, mikäli joukossa on lukijoita, joille Kayla on vähemmän tuttu.


Olen siis tehnyt nyt yhtä treeniä vaille neljä viikkoa pre-training-ohjelmaa ja oli aika siirtyä täysohjelman pariin, mutta päätin aloittaa pre-trainingin alusta ja se kyllä kannatti!

Kun viimeksi olin lähellä kuolemaa ensimmäisen treenin jälkeen, nyt se sujui hymyssä suin loppuun asti ja tein jopa lisätoistoja. Tämähän tapahtui viimeksi jo seuraavalla treeniviikolla (Kaylan ohjelma pysyy suht samanlaisena muutaman viikon ajan), mutta tällä kertaa ero oli vieläkin huomattavampi.



Ainoa mitä mietin on että saanko tuloksia yhtä hyvin aikaiseksi, jos en treenaa veren maku suussa ja tuloksena on toki kunnon hiki, mutta en joudu puskemaan kunnolla? Toisaalta mikäs tässä liikunnan harrastamisessa nyt olikaan tärkeintä, hyvä fiilis vai piukea peppu? Okei – onhan se tietysti kiva timmiytyä, mutta jos jokainen treenikerta ahdistaa, niin onko se sen arvoista? Mieluummin hitaampi muutos ja kiva treeni, vai oletteko samaa mieltä?

Mites muut Kaylan aloittaneet, millaiset on fiilikset? Täällä mennä porskutetaan taas suurella innolla ja nyt kun kunto on kohonnut, on treenaaminen ihan superkivaa. 


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

5+1: Miten löydän uuden (unelmieni) työpaikan?

Liityin Mothers in Business -verkostoon vastikään ja pääsin heti kuuntelemaan äärettömän hyödyllistä luentoa. HRM Partnersin Sebastian Lindqvist ja Fred Kosk tarjosivat kiinnostavan tunteroisen, jonka aikana sain paljon vinkkejä työmaailmaan palaamiseen, mutta myös uuden työpaikan hankkimiseen.

Luvan kanssa jaan näitä vinkkejä myös teille, toivottavasti saatte niistä intoa ja löydätte itsellenne työn, jota ette lopettaisi, vaikka lottovoitto osuisi kohdalle.

Unelmatyön etsimen lomassa voi vanhaa työpistettä sisustaa mieleiseksi. Kehotan aloittamaan Etsystä, josta löytyy esimerkiksi tämä kaunis The Woolberry Pressin printti

1. Aloita itseanalyysillä – ja tee se hyvin!


Tärkeintä on tietenkin tietää ensin mitä haluaa tehdä. Tämä on se vaikein vaihe, sillä harva meistä tietää sitä vielä kiikkustuolissakaan ja unelmat muuttuvat sitä mukaa kun saavuttaa elämässä uusia asioita. Mutta jotta joskus pääset vaiheeseen "unelmien työpaikka", on sinun kuitenkin vaadittava itseltäsi mahdollisiman hyvä syväanalyysi aiheeseen liittyen. Pohjatyöllä kun luodaan tässäkin tapauksessa se tärkein perusta.

Vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin: Mitä osaan? Millainen työntekijä olen? Mikä minua motivoi? Millaiset ovat tulevaisuuden odotukseni ja elämäni realiteetit? Näitä pohtimalla olet jo pitkällä.

2. Kirjoita osaamisesi paperille


Tee osaamisestasi ja urasi eri vaiheista miellekartta, eli mindmap. Näin joudut konkreettisesti listaamaan asioita paperille, jolloin ne iskostuvat mieleesi entistä tehokkaammin ja sinun on helppoa palauttaa pointit mieleesi esimerkiksi työhaastattelussa.


Sebastian Lindqvist kehottaa myös muistelemaan omia onnistumisia – palauta mieleesi tilanteita, jotka ovat olleet niitä urasi hyviä hetkiä ja analysoi millaiset asiat vaikuttivat onnistumiseesi: olitko ehkä rohkea, hyvä soveltamaan tietoa tai neuvokas. Näitä tarinoita kannattaa kertoa myös mahdollisissa työhaastatteluissa, sillä ne kertovat osaamisestasi enemmän kuin kuluneet "tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa".  Lisäksi tarinat jäävät mieleen, toisin kuin vanhat fraasit.

3. Ole (ihan oikeasti) aktiivinen


Lindqvistin mukaan työnhakijat kertovat usein olleensa aktiivisia, mutta todellisuudessa aktiivisuus tarkoittaa lähinnä työpaikkojen googlaamista ja hakemusten lähettelyä. Tämä on tietenkin yksi tapa löytää työpaikka, mutta todellisuudessa vain noin 40 prosenttia hakijoista saa töitä ilmoituksiin vastaamalla.

HRM Partnersin tekemän tilaston mukaan 60 prosenttia työpaikoista jaetaan niin sanottujen piilotyöpaikkojen kautta, eli paikkojen, jotka eivät koskaan tule yleiseen hakuun. Useimmiten uusi työ löytyi omien henkilöverkostojen tai suorien kyselyiden kautta. Siksi on äärimmäisen tärkeää tutustua uusiin ihmisiin ja "laittaa sana kiertämään" työnhaustasi.

Lindqvist vinkkaa myös ottamaan yhteyttä suoraan haluamasi paikan esimieheen – hänhän rekrytoinnin joka tapauksessa suorittaa. Turha nolostelu kannattaa jättää sikseen, sillä yritykset varmasti arvostavat kiinnostusta ja vaikka heillä ei olisikaan töitä tarjolla juuri sillä hetkellä, saattaa hakemuksesi tulla mieleen sopivalla hetkellä.

3. Päivitä CV ja LinkedIn säännöllisesti


Ansioluettelon päivittäminen on rasittavaa, tiedetään, mutta silti se kannattaa tehdä säännöllisesti. Näin pysyy kartalla omasta osaamisestaan. Myös LinkedIn-profiiliin kannattaa panostaa, sillä etenkin toimistotöissä niiden kautta rekrytoidaan paljon ihmisiä.

Kannattaa myös näyttää ansioluetteloa muille ja pyytää palautetta. Jos lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat palkanneet työntekijöitä, aina parempi.

4. Perusta oma verkosto


Uratoiveista ja -mahdollisuuksista on hyvä jauhaa välillä pidempäänkin. Siksi esimerkiksi oman verkoston perustaminen ei ole huono idea ollenkaan – se voi olla niinkin pieni asia kuin eri aloilla työskentelevien ihmisten yhteinen kahvihetki tai Facebook-sivu, joka on omistettu tietynlaisesta tekemisestä kiinnostuneille ihmisille.

5. Ota yhteyttä uracoachiin


Tämä kohta on omani, sillä koen sen olevan erityisen tärkeä uuden elämänsuunnan löytämisestä. Elämäntapavalmentajia löytyy nykyään jos jonkin verran ja oma suhtautumiseni heihin oli aluksi vähintäänkin epäluuloinen – mitä tuo osaa minulle kertoa omasta elämästäni, jos en kerran itsekään tiedä vastausta.

Vastaus? Aika paljon. Jos kokisin olevani täysin hakoteillä uravalintojen suhteen, harkitsisin vakaasti asian puimista työ- tai elämäntapavalmentajan kanssa. Elämässä kun kuitenkin viettää suuren osan ajasta työpaikalla, siksi työn tekemisen pitäisi olla edes jollain tasolla mielekästä. Lisäksi ollakseen onnellinen on tehtävä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja onnelliseksi tekevien asioiden pohtiminen on kuulkaas yllättävän haastava tehtävä.

+1 Ole tavoitteellinen!


Muista että ilman päämäärää on vaikea tietää, minne on menossa. Tai ainakin on todella vaikeaa päästä perille.

Kuvittele unelmiesi elämä vaikka viiden tai kymmenen vuoden päähän ja lähde tekemään pieniä asioita, jotka vievät sinua hiljalleen sitä elämää kohti. Lisävinkkejä saat täältä. 



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Härskiä mainontaa: Helenan vlogi

Meidän ihana Helena (eli armas pikkusiskoni mun) on perustanut viikkovlogin, jossa seurataan neidon elämää kerran viikossa. Suosittelen lämpimästi, mun mielestä se on ainakin ihan huippu.

Itseänikin kutkuttaisi kovasti tämä vlogimaailma, mietin vain että onkos tässä aikaa paneutua myös siihen maailmaan... Paitsi että tässä kolme sekuntia asiaa mietittyäni päätän että JOO TEEN, eli stay tuned.



Mehän tehtiin Helen kanssa myös yhdessä siskovideo, jonka löydätte täältä.

Aurinkoista lauantaita! Me lähdetään nyt ajelemaan Forssaan miehen siskolle ja hänen miehelleen, ihanaa säätä luvattu koko päiväksi :).

perjantai 12. kesäkuuta 2015

5+1 vinkkiä alennusmyynteihin

Alennusmyynnit ovat täällä! Itse harkitsen vakaasti kaupoista pois pysyttelyä, sillä tällä hetkellä kotimme muutokset nielevät kaikki ylimääräiset rahat. Vaatekaapistani puuttuu muutamia juttuja, joita tosin saatan käydä selailemassa.

Ajattelin kirjoittaa teille muillekin muutaman vinkin alennusmyynteihin, sillä on täysin mahdollista pysytellä oman kukkaronsa herrana ja samalla tehdä hyviä ostoksia.

1. Tiedä mitä olet hakemassa


Tärkeintä on tietenkin tehdä lista siitä, mitä tarvitsee, eikä lähteä suinpäin kauppoihin pläräämään läpi kaikkea mahdollista. Näin tulet vain ostaneeksi puolet kaupasta ja löydät itsesi ihmettelemästä, miten tässä nyt taas kävi näin.

Siksi tärkeintä on hoitaa listalta pois kohta 2.

marmorikuvioitu paita // laukku // bleiseri

2. Vaatekaapin läpikäynti


Aivan ensiksi avaa vaatekaappisi ovet ja järjestä se uuteen uskoon. Laita syrjään ne vaatteet, joita et ole käyttänyt vuoteen ja tee oma pino suosikkivaatteillesi – niille, joita käytät aina ja aina uudestaan. Suosikkivaatteita voi usein sanoa myös perusvaatteiksi, koska mitä todennäköisimmin ne ovat päätyneet suosikkilistallesi kahdesta syystä:

a) Ne näyttävät aina hyvältä ylläsi
b) Ne käyvät yhteen lähes kaiken kanssa

Perusvaatteiksi luetaan useinesimerkiksi farkut, valkoinen kauluspaita ja neuletakki, mutta perusvaate voi vaikka tuulipuku, jos käytät sitä jatkuvasti. Ranskalaisen vaatekaapin oppien mukaisesti vaatekaapin perusvaatevalikoimasta huolehditaan kunnolla ja sen jälkeen siirrytään hankkimaan vain 4–5 vaatetta tai asustetta per sesonki, mikäli tarpeellista. Näillä sesonkituotteilla tyyliä saa kivasti päivitettyä aina välillä ilman, että tulee käyttäneeksi liikaa rahaa.

Luku voi tietysti tuntua suurelta määrältä vaatteita joistain, mutta me himoshoppaajat tiedämme, että luku on aika pieni (alusvaatteita ym. ei muuten lasketa).

Olen tehnyt aikoinaan postauksen ranskalaisesta vaatekaapista ja se löytyy täältä.

bleiseri // mekko // laukku // hattu

3. Määrittele budjettisi


Tämä on itsestäänselvyys, mutta silti se menee monella ihan metsään. Selvitä paljonko voit ihan oikeasti käyttää rahaa, äläkä tuhlaa enempää. Piste. Tuplapiste.

Ihan tuhottoman hankala kohta, tiedetään! Mutta kiität itseäsi vähintään kuukauden päästä, kun talous on reilassa.

4.  Tee itsellesi ostoslista


Tee ostoslista vaatteista, joita tarvitset ja ota se mukaasi kauppaan. Näin pidät etsimäsi asiat kirkkaana mielessäsi, etkä palaa kotiin miljoonannen bikiniparin ja epäkäytännöllisten kesäkenkien kanssa.


laukku // koru // hame // housut

5. Saako ostoksesi palauttaa?


Tiedän – alennusmyyntien ideaan kuuluukin tehdä löytöjä ja ihastua juttuihin, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Jos päädyt tekemään ns. heräteostoksia, kysy kaupanteon yhteydessä saako tuotteen palauttaa.

Yleensä itse ostan ne asiat, joita en saa mielestäni – tämä on osoittautunut mahdottoman hyväksi niksiksi. Koska alennusmyynneissä tähän ei ole mahdollisuutta (sillä muuten joku tuhannen roisto tulee ja ostaa löytösi HETI), kannattaa ostoksen kuitti säilyttää ja pohtia ainakin sen yhden päivän ajan, onko tämä jotain mitä oikeasti haluan ja tarvitsen. Kannattaa myös sovittaa vaatteita heti kun pääset kotiin, sillä kaikkihan me tiedämme mikä kummallinen mutaatio ihmiseen iskee heti kotiovella – vaate ei enää näytäkään häikäisevältä, kun sitä katsoo kotipeilistä. Siksi meillä on niitä käyttämättömiä vaatteita kaapit täynnä.


+1 Järjestäkää omat alet

Kohdassa kaksi hylkäät kaikki käyttämättä jääneet vaatteet, mutta toisen roska on toisen aarre, vai mitä? Sen sijaan että kiikutat kaikki ylijäämät kirpputorille, pyydä kaverit kylään ja käykää toistenne vanhat valikoimat läpi. Saat uusia vaatteista, etkä tule käyttäneeksi senttiäkään. Nerokas muija.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Vauvanhoitopyyhkeillä eroon näpyistä?

Ihoni on alkanut elää jälleen omaa elämäänsä. Alkukeväästä kävin Hydrafacial-hoidossa, jonka jälkeen sain testiin Swiss Cliniciltä Skin Renewal -paketin. Tämän käsittelyn jälkeen kasvoni olivat huippukunnossa entiseen verrattuna, mutta heti Skin Renewal -paketissa olleen voiteen loputtua ongelmat alkoivat uudelleen (ja kyllä, olen tilannut jo uuden putelin samaa ainetta – saa nähdä auttaako sama juttu tällä kertaa).


Vielä noin viikko sitten ihoni voi todella huonosti, poskeni olivat aivan rutikuivat, kipeät ja rosoiset. Etenkin treenin jälkeen iho kutisi pahasti juuri poskista ja siksi ajattelin ongelman johtuvan alkavasta allergiakaudesta, johon nappailin allergialääkettä. 

Ongelmaa googlatessani löysin kuitenkin yllättävän ehdotuksen – vauvojen kosteuspyyhkeet. Jollakulla netin ihmeellisessä maailmassa oli sama ongelma (akne ja ärtynyt iho) ja häntä oli vanha kosmetologitäti neuvonut välttämään vesipesua ja pyyhkimään iltaisin ihon ihan vain vauvanhoitopyyhkeillä. Lisäksi rouva oli käskenyt käyttämään mahdollisimman yksinkertaista ihovoidetta, eli lyhyen inci-listan omaavaa kosteuttajaa. Itse olen käyttänyt nyt manteliöljyä. 



Tarkoituksena on myös välttää meikkiä ja iho pyyhitään kosteuspyyhkeellä vain iltaisin – ei mitään turhia aamupesuja ja pusuja, vaan mahdollisimman kevyttä hoitoa (lähes täydellinen hoitamattomuus olisi kai se paras vaihtoehto). 

Suihkun ja saunan jälkeen kasvot pyyhitään myös pyllypyyhkeellä, koska se vaikuttaa ihon ph-tasapainoon. 


Ja mitä tapahtui? Viikossa poskeni ovat "parantuneet", iho ei kutise ja näppylöitäkin on vähemmän. Pitkän kirkkaan ihokauden jälkeen kasvoilleni on nimittäin tullut jälleen tukkeumia, mutta nyt elämä niiden kanssa näyttäisi helpottavan (koputan puuta, vaikka tuota meidän omppupuuta kopkop).

Onkohan tämä nyt ihan vain sattumaa, vai voisiko tässä veden välttelyssä ja vähässä hoitamisessa olla perää? Toisaalta miehillähän on todella harvoin kunnon iho-ongelmia (tai siltä ainakin tuntuu).

Onko teillä muilla ollut samanlaisia kokemuksia vauvanhoitopyyhkeistä?

Ps. Huomaatteko muuten, kotimme entisiltä asukkailta on jäänyt omenapuihin loistavia kiipeilyremmejä...  En ole vielä testannut, pitäiskö mennä heti? ;)
Pps. Swiss Clinicin setistä on tulossa postausta lähiaikoina, muistaakseni se kiinnosti monia?

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kylpyhuoneremontti N-Y-T NYT!

Tässä männäpäivänä rakas jälkikasvuni sai jollain ihmeen ilveellä vessahajusteen pönttöön ja koko pönttö meni tukkoon. Tämä, vaikka vessa on kiellettyä aluetta ja olemme mielestämme vahtineet poikaa koko ajan, mutta näköjään sitten emme. Vessahajuste oli jumittunut pöntön mutkaan sen verran tehokkaasti, että jouduimme kutsumaan paikalle putkimiehen ja irrottamaan koko pöntön.

Jes.

Mutta on tässä kuulkaas hyväkin puoli! Ja sehän on se, että kaavailemamme yläkerran pieni pintaremontti sai heti kerrasta potkun pyllyynsä, sillä pönttö piti vaihtaa ja voisiko olla parempaa hetkeä kuin tämä? Pöntön lisäksi tarkoituksena on uusia muutkin kalusteet ja laittaa lattia uusiksi mikrosementillä, johon mies on kehittänyt pienimuotoisen salasuhteen – se varmaan päällystäisi sillä koko talon, jos en olisi vahtimassa.


Kotimme on noin kymmenen vuotta vanha ja elämisen jäljet näkyvät hieman siellä sun täällä. Suurempaan remonttiin ei ole tarvetta, mutta on paljon kaikkea pientä tekemistä – esimerkiksi listojen maalaamista olemme vain siirtäneet ja siirtäneet. Lisäksi alakerrassa oleva "työhuoneemme" on tällä hetkellä yksi romukasa ja yksi kesän projekteista onkin saada se kuntoon.


Olemme ravanneet rautakaupan ja elämän väliä, ihmetelleet Pinterestin kuvapaljoutta ja pohtineet värikarttoja. Ylläri, ylläri – melko vaaleaa yleisilmettä on luvassa tähänkin kotiin. Marmori olisi houkutellut todella paljon, mutta se on tällä hetkellä niin pinnalla että voi olla että muutaman vuoden päästä se ei miellyt enää silmää yhtä paljon.

Täällä siis remontoidaan seuraavat pari päivää, en tiedä minkä verran olen koneella. Vinkkejä kauniista kylpyhuonekalusteista ja muista ideoista ym. otetaan ilolla vastaan – pitäkäähän meille peukkuja!

Ihanaa viikon alkua sinne ruudun toiselle puolen, jokos sitä ollaan kesälaitumilla?

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kayla Itsines BBG – neljäs viikko käyntiin!

Aloitin eilen Kayla Itsines BBG -ohjelman neljännen pre-training-viikon. Muutama päivä on mennyt lörtsäillessä (jonka aikana söin muuten paketillisen keksejä *hupsista*), mutta nyt olen taas ruodussa.

Tuloksia on syntynyt lörtsäilystä huolimatta omasta mielestäni erittäin hyvin, joten ajattelin kertoilla vähän fiiliksiä ja muutoksia. Varsinaisia muutoskuvia ei ole tulossa, sori vaan tyttäret, koska a) en halua jakaa itsestäni alastonkuvia täällä blogin puolella ja b) en etenkään sellaisia, jotka sopivat paremmin luontodokkariin kuin julkiseen levitykseen jos ymmärrätte yskän köhköh

Kaylan Instagram-tili on älyttömän suosittu eikä syyttä – muutoskuvat ja treeni-ideat ovat todella inspiroivia! Kuva: Kayla Itsines Instagram
Muutoksista voitte lukua enemmän tuolta postauksen lopusta, aloitetaan kuitenkin nyt ensin sillä tarvittavalla työllä: treenit ovat edelleen päivästä riippuen todella raskaita. Eilen melkein oksensin, koska onnistuin kehittämään jonkinlaisen apinanraivon ja vedin ihan hurjalla tsempillä treenin loppuun :D. Tietystihän olisi voinut jättää suuremman tauon ruokailun ja treenin väliin, sekä kuunnella kroppaansa ja ottaa vähän iisimmin, mutta nyt meni näin.

Välillä treenit ovat siis todella raskaita, välillä taas suht helppoja, vaikka hiki kyllä lentää aina niin että korvisssa soi. Fiilis riippuu siis aika paljon myös päivästä, ehkä jopa enemmän kuin treenin vaikeutumisesta.

Kuva: Kayla Itsines
Ruokavalio on arjessa pysynyt hyvin, tosin käytän ihan omaa versiotani, joka tosin on suht samanlainen kuin Kaylan kirjassa. Jos haluaisin noudattaa tiukasti Kaylan vinkkejä, saisi ruokakauppaan laittaa varmaankin kolminkertaisen summan nykyiseen verrattuna, koska eri päivinä syödään aivan eri asioita. Itse saatan hyvin vetää vaikkapa puuroa viikon verran aamupalaksi, sen jälkeen siirtyä johonkin toiseen juttuun. Ruokavaliokirjasta saa kuitenkin aivan loistavia vinkkejä ja ideoita ruokapöytään – on kiva nähdä että Kaylakin syö välillä vaikkapa juustoa ja jauhelihapihviä. Terveellinen kun ei tosiaankaan tarkoita pelkkää vihersalaattia ja hedelmiä, koska keho tarvitsee rakennuspalikoita monipuolisesti. Pääpaino tietysti on hevi-osaston tarjonnalla, minkä lisäksi on tärkeää syödä pieniä aterioita monta kertaa päivässä. Itse syön aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan – just niin kuin koulussa on opetettu joskus sata vuotta sitten. 

Ja niin niitä muutoksia? Vaikka olenkin repsahtanut muutaman kerran ja herkutellut ainakin sen kerran viikossa, on makkaran kohdalta lähtenyt kolmessa viikossa hurjat viisi senttiä sitä itseään! Vyötäröstä, joka minulla on aika reippaasti navan yläpuolella, on lähtenyt 2,5 senttiä. Eilen sain vedettyä sovituskopissa yhtä kokoa pienemmät housut jalkaan, minkä lisäksi vaatteet sujahtavat päälle huomattavasti helpommin kuin kolme viikkoa sitten. Lisäksi peppu on hieman pystympi (ihmettelen edelleen mihin se hävisi raskauden aikana) ja olemus vähän kiinteämpi. 

Painoa lähti aluksi kilo, mutta nyt vaakalukema on noussut takaisin siihen missä se on ollutkin. Sentit ovat kuitenkin ehdottomasti tärkeämpiä kuin yksikään vaakalukema, sillä ne kertovat kehon muutoksista ja koostumuksesta – tarkoituksenani on timmiytyä, ei niinkään pudottaa painoa, vaikka minulla onkin muutama ylimääräinen kilo kertynyt nuoruusvuosien jälkeen.  

Muutoksia näkyy myös peilissä. Kaylan hokeman mukaan neljän viikon treenin jälkeen huomaat itse muutoksen, kahdeksan viikon jälkeen se näkyy myös muille – enpä malta odottaa, missä ollaan kuukauden päästä! Ehkä jopa siinä kuuluisassa rantakunnossa?

Kaylan ilmaisen treeniviikon saat ladattua hänen sivuiltaan. Kehotan tekemään tuon ilmaisviikon ainakin kahdesti peräkkäin, niin saat hieman tuntumaa hommaan. Varsinaiset ohjelmat ovat e-kirjoja, jotka voi ostaa Kayla Itsinesin nettisivuilta.

Kaylan ohjelmasta kerron enemmän tässä postauksessa, jos aihe kiinnostaa :). 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

California Dreaming

Kun näin kotimme ensimmäisen kerran, tiesin heti että se on meille tarkoitettu – sanoin jopa miehelle että vaikka voittaisin lotossa, en välttämättä haluaisi muuttaa tästä mihinkään, olkoonkin että naapurit ovat aika lähellä (ehkä voisin maksaa naapurit kauemmas sillä lottovoitollani? ;D).

Silti käyn aina välillä selailemassa kauniita koteja ja ihastelemassa upeita sisustuksia. Unelmoin siitä millaista tuollakin olisi asua, millaista elämää viettäisin – tulisin kotiin, selaisin postin, tuohon kohti laittaisin avaimet, laittaisin kylvyn ja keittäisin kahvia keittiössä, kokkaisin suuren illallisen ja kutsuisin kaikki mun tyypit syömään <3. 

Esimerkiksi tähän House Beautiful -lehden sivuilla esiteltyyn kalifornialaiskotiin voisin muuttaa vaikkapa aina talveksi, sitten kun olen vanha ja superrrrrrikas (mikä tietysti tapahtuu about 100 prossan todennäköisyydellä, joten parempi ryhtyä jo suunnittelemaan mihin mää laitan mun kaikki miljuunat). 









Aivan mielettömän ihana. Sisustuksesta voi tietysti ottaa vinkkejä, mutta mites kopioit nuo pylväät keskelle makkaria? Tai laajennat vähän huoneita? Onneksi mulla on hyvä mielikuvitus ;). 

Vietin muuten eilen virallista ja ihan itse keksimääni päivää nimeltä "FuckThatShiT" – en tehnyt mitään! Tai tein, mutta en mitään mitä piti, eli en siivonnut tai vienyt lasta puistoon, vaan ihan vain otin ja söin ihan hulluna keksejä (terkkuja Kaylalle) ja katsoin Netflixin uutta Grace and Frankie -sarjaa. Teki hyvää. 

Tosin nyt mun oloni on edelleen aika huono siitä hullusta keksimäärästä, ihan kuin krapulasta kärsisisi! :D

Aurinkoista tiistaita kaikille!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Sinä loukkasit minua -kampanja

Olen selvinnyt jostain syystä hyvin vähällä kiusanteolla blogimaailmassa, mutta muiden blogeja lueskellessa törmään usein aivan järkyttävään kommentointiin. Osa ihmisistä kuvittelee voivansa sanoa mitä tahansa netissä ja etenkin bloggaajat ovat vapaata riistaa.



Ilkeilijät perustelevat kommentointiaan yleensä sanavapaudella ja blogin pitämisen vapaaehtoisuudella, "Miksi perustaa blogi, jos ei kestä kriittistä palautetta". Kriittinen palaute on kuitenkin aivan eri asia kuin esimerkiksi bloggaajan tai tämän lähipiirin henkilökohtaisten ominaisuuksien mollaaminen – esimerkiksi ulkonäön arvostelu ei valitettavasti kuulu sananvapauden piiriin, vaikka anonyymit nettivihaajat kuinka niin haluaisivat. 

Onnekseni blogini lukijat ovat aivan älyttömän fiksuja ja ihania! Jos nyt kuitenkin sattuu että kampanjateksti osuu myös ilkeilijöiden silmiin, toivoisin teidän miettivän mitä ilkeillä kommenteillanne saavutatte – vaikka bloggaajan mielen pahoittaminen toisi sinulle hetkeksi hyvää mieltä, tulet pilanneeksi sillä oman elämäsi. Haluatko olla ihminen, joka roikkuu päivät pitkät netissä haukkuen toisia, vai pitäisikö kuitenkin keskittyä siihen oman onnellisuuden lisäämiseen? Negatiivisuus kun luo ympärilleen vain negatiivisuutta, eikä ilkeily loppupeleissä taida saada sinua yhtään onnellisemmaksi?

Nettivihaajia kohtaan tunnen itse lähinnä sääliä, sillä onnellinen ja itseensä tyytyväinen ihminen ei todellakaan harrasta tuollaista vapaaehtoisesti. 

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  -  Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  -  Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää