torstai 7. elokuuta 2014

DMK Photography äiti & lapsi -kuvaus

Saimme tänään loputkin DMK Photographyn nappaamista kuvista noin kuukauden takaa. Tukka-poika näyttää niin pieneltä nykyiseen pikkupoikaan verrattuna, vaikka ikää hänellä on vasta noin 2 kuukautta – miksi on pakko kasvaa niin nopeasti? :D

Eilen meillä hoksattiin lopullisesti jo kääntymisen jalo taito ja sitä onkin harjoiteltu sitten koko ilta, koko yö ja jopa kylvyssä niin että suuhun meni vettä ja äiti panikoi. Oi niitä tulevia kävelyharjoituksia – juoksuharjoituksista puhumattakaan.. Ehkä se kummallinen harjoittelukypärä lapsen päähän ei olekaan ihan aivoton keksintö? ;D





Meillä juhlitaan ristiäisiä lauantaina, joten en välttämättä ehdi blogin puolella liiemmin vierailla – toivottavasti ymmärrätte. Katsokaas, mun pitää ryhtyä leipomaan – apua... Pitäkää lyylit peukkuja, mua jännittää niiden kaakkujen puolesta ;). 

Tukkiksen vaatepolitiikkakin on vielä vähän auki. Hänelle löytyi puku päälle, mutta näillä helteillä olisi hyvä laittaa juhliin jotain hitusen kevyempää. Tänään siis suuntana kaupunki, mun ostoslistani on nääääääääin pitkä – toivottavasti muistan kaiken!

Aurinkoa päivään murut, sitä riittää taatusti... ;)



tiistai 5. elokuuta 2014

Mutta mitä tapahtui motivaatiolle?

Paarmat, nuo luonnon omat pikku personaltrainerit. Mökkilomalla ei ollut motivaatiosta puutetta, etenkään kun juoksulenkillä takaisin tullessa törmäsin vielä käärmeeseen. Tosin toista kertaa en enää lähtenytkään, koska luonto oli niin kovin motivoiva.

Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin salille ja juoksemaan.

Kuinkas sitten kävikään?


Salikertoja tasan nolla, kotitreenejä tosin useampi ja hikilenkkejä... Hmmm... Ehkä kolme kertaa?

Joojoo, synnytyksestä on vasta noin 2,5 kuukautta – on oltava itselleen armollinen ja sitä rataa. Kuitenkin tämä mitääntekemättömyys hitusen kolkutteli eilen, kun suuntasin puntareista hirveimmälle – sovituskoppiin.

Yhyhyy. Mun reisissäni on selluliittia, mitä ei kyllä tasan tarkkaan ennen ollut, maha on vielä pömpöllään ja se on kai pöllinyt muotonsa persauksista, sillä siellä niitä kumpuja ei olekaan – mihin mun perseeni on hävinnyt? Luulisi motivaatiotason nousevan tällä, mutta ehei – täällä sitä taas istutaan, koska ulkona on niin kuuma että herrajee sinne menen kukaan vielä lisää hikoilemaan.

Niinniin, tekosyitä. Vois mennä salille, ilmastointi kun helpottaa treeniä aika helkutisti. Ja muutama kuukausi sitten synnyttänyt voi tehdä kevyttä lihastreeniä aivan varmasti. Päässäni kuitenkin jokin viekoitteleva ääni sanoo että vauva-arki ja yöherätys ja on kuuma ja en jaksa ja jätski on hyvää ja huomenna sitten tai sitten vaikka ensi kuussa tai ehkä kun on hiihtokelit. Ihan sama vaikka vauva nukkuu, mies on kotona, en ole erityisen väsynyt ja salilla tosiaan on se ilmastointi.

Anyone feelin' me? Miksi jäätelön syönti kasvattaa vatsaa, ei perselihaksia?






maanantai 4. elokuuta 2014

"Ei suomalaiset osta poikien vaatteita"

Kävin tänään jälleen kerran kiertelemässä lastenvaateliikkeitä ja voi taivas sitä valikoiman määrää – eihän sitä ole! Liike toisensa jälkeen tarjoaa tytöille jos jonkinmoista vaatetta ja pojille tasan tarkkaan vihreää, sinistä ja harmaata auto- tai mörköpaitaa.

Tarkoituksena oli löytää vihdoin ja viimein ristiäisvaatteet Tukka-pojalle, mutta kuinkas kävikään – ainakaan yhtään ainutta kauluspaitaa tai rusettia ei tullut vastaan (ai eipäs kun löysin Stockmannilta rusetin, mutta sekin oli vaaleanpunainen...)


Stockmanin myyjältä kyselin syytä huonolle valikoimalle, mutta hän vain kierteli ja kaarteli. Accessorize-liikkeen myyjä puolestaan tokaisi, etteivät suomalaiset osta poikien vaatteita ja siksi he ovat päättäneet luopua poikien vaatevalikoimista kokonaan.

Mitä ihmettä? Miksi suomalaiset eivät muka ostaisi poikien vaatteita – mitä ne pojat sitten oikein pukevat? Ja äidithän niitä vaatteita ostavat, eikös me olla muka aika hyviä shoppaamaan?



En pahemmin välitä retrokuoseista, joita on uskomattoman paljon liikkeellä, enkä myöskään mielelläni ostele niitä vihreitä autopaitoja tai sinisiä monsterihousuja. Ne ovat ihan okei, mutta mielelläni ostaisin rahoillani sellaisia vaatteita, joita haluan ostaa.

Pojallahan ei vielä tässä 2 kuukauden iässä ole kovin vaativa maku, mutta äidillä saattaa olla.

Yllä esimerkkikuvia aivan mahottoman komeista tyylikolleista, joiden kaltaisia vaatteita äitikin ostaisi mielellään. Ovat toki aika perusvaatteita, mutta niitäkin tuntuu olevan kovin hankalasti tarjolla.

Paljastakaa oi tyylilyylit, mistä te ostatte poikalastenne vaatteet? Ja eikö pojille muka tarvita yhtä paljon vaatteita kuin tytöillekin? (Perustan kohta oman nettikaupan, jupinaajupinaa)






sunnuntai 3. elokuuta 2014

Äiti mää meen nyt!

Siis mihin sen nyt laitoin, ihan vastahan se oli tässä... Ai tuolla!

Joo, näin on päässyt käymään. Loma on ohi – meillä liikutaan. Vauhti ei todellakaan päätä huimaa ja liikkuminen tapahtuu vasta selällään, mutta jonkinmoinen liikutusmekanismi on käynnissä.

Se on menoa nyt.

Siinä se menee...
Myös kääntyminen on kovasti työn alla ja voi sitä sinnikkyyttä. Sylissä on kiva pomppia kannateltuna ja juttua riittää enemmän kuin karjalaisella perämoottorilla.

Yhtäkkisellä eloonheräämisellä on myös kääntöpuolensa – rinnalle ei jaksaisi rauhoittua sitten millään, kun syödessäkin on pakko kertoa hyviä juttuja ja nauraa kikatella. Vähintään jalat ja kädet vispaa jos jonkinmoista jumppaa ja sekös taas naurattaa.


Äidin loma on loppu, slut. Ei enää jatkuvaa päiväunta rauhallisia syöntihetkiä lukuun ottamatta. Vähäkö huippua.





lauantai 2. elokuuta 2014

Ideoita syksyn työpukeutumiseen

Minähän en työelämään tosiaan lähde tänä syksynä ollenkaan, mutta silti kotigarderobia tekisi mieli päivittää jos jonkinmoisella toimistokelpoisella kaverilla. Meillä on töissä suht rento pukukoodi, smart casual taitaa olla lähin määritelmä.

Eli siis fiksua, mutta suht rentoa.

Kävin katsastamassa vielä Boozt.comin loppualea ja ajattelin vinkkailla teillekin muutamia himotuksia, jos siellä ollaan marssimassa pian takaisin työpaikalle.

 1. Huivi – Pieces 2. Paita – Soaked in Luxury 3. Farkut – Diesel 4. Kengät – Friis & Company 5. Kengät – Friis&Company
 1. Ipad-suojus – By Malene Birger 2. Paita – EDC by Esprit 3. Bleiseri – Selected Femme 4. Hame – Soaked in Luxury
1. Mekko – Vila 2. Mekko – Sonia Rykiel 3. Laukku – Rebecca Minkoff 4. Kengät – Sofie Schnoor

Nyt ryhdymmekin viettämään rauhaisaa lauantaita lämppäreiden ja leffan merkeissä.

Ihanaa viikonloppua sinnekin!




Postaus sisältää mainoslinkkejä. 

Huono omatunto

Voi että oli hauskaa eilen! Kun lähdin kotoa helteiseen yöhön tukka tällingissä ja naama ojennuksessa ei fiilis olisi voinut olla parempi.

Sitten kuitenkin jossain vaiheessa se iski – OMATUNTO.

Instagramin villi bilekuva, huomaa että se on otettu ennen lähtöä ja oikealla kuvassa vaipanvaihtopaikan seinä ;D. 
En onneksi lukeudu niihin äiteihin, jotka kokevat huonoa omaatuntoa kaikesta mahdollisesta ja jatkuvasti. Olisi hirveää antaa itselleen täydellisyyspisteitä äitiydestä ja vertailla itseään kriittisesti itse rakennetun arvoasteikon mukaisesti pienimmästäkin asiasta.

Minä olen mielestäni hyvä äiti ja äitiys on luontevasti osa minua. Olen ehdottomasti sitä mieltä että äiti on oikeutettu myös vaikkapa viini-illalliseen ystävän kanssa tai mitä kukin nyt sitten haluaakin tehdä niin kauan kun lapsen on hyvä olla.

MUTTA sitten kuitenkin huomasin omantunnon ja huolen ikävän piikin aina välillä – pärjätäänköhän siellä, miten pikkumiehellä menee, onko äitiä ikävä ja kohta pitää kyllä mennä jo kotiin...

Viimeistään taksin takapenkillä sairastin huono äiti -syndroomaa, kun taksikuski kyseli lapseni ikää ja  kertoi juttuja omasta jälkikasvustaan.

HOOH, onko teillä muilla ollut samoja tuntemuksia?






perjantai 1. elokuuta 2014

Tyttärien treffit

Mama on lähdössä ulos, kuvitelkaa! Niin kummallista... Ei vauvaa muutamaan tuntiin, vaan ihanan ystävän seuraa, muutama lasi viiniä ja herranen aika keskeytyksetöntä seurustelua – liekö enää muistankaan mitä se on? :D En ole ymmärrettävistä syistä pahemmin liikkunut yöelämässä vähään aikaan, mutta kai sitä nyt kerran kesässä pitää moikata Helsingin yöelämää...

Saapas nähdä kuinka pian tulee kotiin ikävä, vaikka vauva jää isän kanssa ja pärjää varmasti. Maitoa on pumpattu pulloon riittävästi, minkä lisäksi on vielä korviketta. 


Koru: Stone Necklace/ Nelly

Jännittävää! Moikataan jos nähdään (ja jos nyt jaksan hillua niin pitkään kaupungilla, että sinne tulee joku muukin kuin minä ;D).




*affiliate-linkki