Kuuden kerroksen suklaa-vadelmakakku a la Glorian Ruoka ja Viini

Täällä mökillä on tullut mussutettua jatkuvasti jos jonkinmoista herkkua – imetys kuluttaa ja kaikki ne muut tekosyyt joita tähän kohtaan keksin, höpöhöpö – silkkaa ihanaista sokerikoukkua kaikki tyynni.

Ja onpas se ollut kivaa. 

Kaiken herkuttelun kunniaksi halusin julkaista uudelleen tämän juhannuksena 2013 leipomani kuuden kerroksen suklaa-vadelmakakun ohjeen, joka on todellista pornoa parhaimmillaan.

Täytettä piti maistaa... *köh*

Meillä on ollut tapana juhlia juhannusta rakkaiden lapsuudenystävieni kesken, vaikka viime juhannus jäikin välistä – ehkäpä ensi vuonna sitten vaikka meillä, vai mitä kamut? JA TODELLAKIN TEEN TAAS TUOTA KAKKUA, oikeastaan voisin tehdä sitä vaikka jo huomenna ;). 

Resepti on Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä, joka on ehdoton suosikkini mitä ruokajulkaisuihin tulee. Ihan mielettömiä ruokaohjeita ja herkullisia kuvia

Kuuden kerroksen suklaa-vadelmakakku a la Glorian Ruoka ja Viini

Pohja:

400 g tummaa suklaata (yli 60 prosenttista)

400 g voita

8 munaa

2 dl sokeria (tai 3 dl, jos ei muscovadoa)

1 dl muscovadosokeria (tai korvaa tavallisella)

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vadelmapyree:

600 grammaa / 1 1/4 vadelmia

2 dl tomusokeria

lisäksi täytteeseen:

8 dl vispikermaa

3 dl rahkaa

1 1/2 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria 

(joukkoon kannattaa laittaa myös hieman liivatetta)

Kostutukseen:

1/2 dl tummaa rommia (me laitoimme vain maitoa) 

1-1,5 dl vettä

n 1 rkl muscovadoa tai sokeria

Suklaaganache:

250 grammaa tummaa suklaata

1 1/4 kermaa (meillä vaati vähän enemmän, jotta suklaasta saatiin notkeaa)

2 rkl voita

Päälle:

Tuoreita marjoja ja vaahtokarkkeja

1. Voitele ja jauhota 2 irtopohjavuokaa, jonka halkaisija noin 22 cm tai paista kakkupohjat kahdessa erässä. Laita uuni lämpiämään 175 asteesen.

2. Tee kakkupohja: Paloittele suklaa ja voi kulhoon tai kattilaan ja sulata mikrossa tai liedellä Sekoita suklaa ja voi sileäksi ja anna jäähtyä.

3. Vaahdota munat ja sokerit isossa kulhossa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja kääntele seos hellävaroin muna-sokerivaahtoon. Sekoita lopuksi jäähtynyt suklaaseos taikinaan.

4. Jaa taikina vuokiin. Paista kakkuja uunin alatasossa 50–60 minuuttia. Ota kakut uunista ja anna jäähtyä vuoissa sen aikaa, että voit tarttua käsin vuokaan. Kumoa kakut lautasen avulla ritilälle jäähtymään.

5. Tee täyte kakun kypsyessä. Valmista ensin pyree soeuttamalla vadelmat ja tomusokeri sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi kulhoon lusikan avulla.

6. Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Lisää rahka ja sokerit. Sekoita pyree vaahtoon ja nosta täyte jääkaappiin odottamaan. 

7. Sekoita rommi ja vesi kulhossa. Lisää muscovadosokeria maun mukaan.

8. Kokoa kakku. Leikkaa jäähtyneiden kakkujen päälipinnat suoriksi sahalaitaisella veitsellä. Leikkaa kakkupohjat 3 kerrokseen. Nosta alin kakkulevy tarjoiluvadillle, kostuta ja levitä vadelmavaahtoa reilun 1,5 cm paksuiseksi kerokseksi levyn päälle. Jätä reunoille 1 cm tilaa, kakun paino työntää täytteen reunoille. Nosta seuraava kakkulevy ja paina kevyesti jne. 

9. Laita loppuun vadelmavaahtoon vähän liivatetta ja levitä se kakun reunoille (me laitoimme vadelmavaahtoa myös hieman kakun päälle reunoille, jotta ei vahingossakaan jää kaljuja kohtia) ja laita kakku jäähtymään siksi aikaa, kun valmistat ganachen.

10. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja nosta liedeltä. Paloittele suklaa joukkoon. Hämmennä, kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu. 

11. Valuta ganache kakun päälle keskeltä kohti reunoja. Levitä niin, että  sevaluu joistakin kohdista kakun reunojen yli. 

12. Anna kakun tekeytyä kylmässä vähintään 5 tuntia ennen tarjoamista. Jos annat kakun maustua seuraavaan päivään, kuorruta kakun pinta vadelmavaahdolla ja ganchella vasta tarjoilupäivänä.

Ja sitten vain miauuu!

Ps. Hienoista kuvista kiitos rakkaalle Sigille, jonka Zigi's Style -blogin löydätte täältä.

Työhuoneen ja pukeutumishuoneen sekoitus

Tiedättekös, aina välillä mä ihmettelen tätä sairasta vitsiä naisen ja miehen välisestä vetovoimasta. Esimerkiksi tässä jokin aika sitten kun suunnittelin uuteen kotiimme mahtavaa koko perheen pukeutumishuonetta, halusi uroo laittaa sinne työpöydän.

Siellähän on jo vaatekaapit makuuhuoneessa. 

Mitä helekkaria.

Noh, koska se on senkin koti, on kai myönnyttävä ehdotukseen. Ja hetken aikaa Pinterestin inspiraatiokuvia selattuani tulin itsekin siihen tulokseen, että sehän voisikin olla ihan hyvä idea...

Alunperin suunnittelin väreiksi heleitä pastellisävyjä ja valkoista, mutta taitaa uroon pallit tippua jo ovella tuollaisella värikoodistolla, joten hitusen sukupuolineutraalimpi ote voisi olla tarpeen... ;)

Kyseessä on kodinhoitohuoneen ja pesutilojen vieressä oleva huone, joten pyykkihuoltokin pelaa loistavasti, kun ei tarvitse pyykkihuollon yhteydessä kuljetella vaatteita ympäri huushollia. Riittää että kävelee seuraavaan huoneeseen.

Huone on sen verran suuri, että sinne saa loistavasti toiselle seinälle työpisteen ja toiselle seinälle vaatesäilytystä – aluksi ylimääräiseltä tuntunut askarteluhuone pääsee siis kunnolla hyötykäyttöön.

Meillä minä yleensä säilytän vaatteita mielelläni henkareissa – niin arki- kuin juhlasellaisiakin, mies on tottuneempi käyttämään hyllyjä ja laatikoita. Itse inhoan vaatehyllyjä, sillä ne tuhannen kaatuvat paitakasat sun muut ärsytykset iskevät päälle aina silloin kun on a) vaatekriisi b) kiire. Henkareista vaatteet on helppo plärätä läpi ja säilytyskin on siistin näköinen.

Säilytysjärjestelmiä selailin mistäs muualtakaan kuin vanhasta kunnon Ikeasta – heillä on tämä homma kunnolla mietittynä pienen ihmisen puolesta. Täydellisessä maailmassa tietysti vaatteiden väritkin sointuisivat täydellisesti toisiinsa ja vaatteet pysyvät aina täydellisesti järjestyksessä, mutta koska elämä ei ole täydellistä niin avohyllyt kieltämättä mietityttävät siisteysnäkökulmasta katsottuna.

Tämähän ei olisi ongelma, jos tavaraa ei olisi liikaa ja kirjoitin muuten aikanaan aiheesta postauksen – jos sinä siellä ruudun toisella puolen painit myös sekaisten kaappien kanssa, katsohan ammattijärjestäjä Maria Laitisen vinkkejä täydellisesti organisoituun kotiin. *klik*

Ikean inspiraatiosivuilta löytyy muun muassa tällaisia säilytyskokonaisuuksia:

Toimistotilaan meillä on jo Ikean Bestå-hyllysarjaa kiiltävävalkoisena useassa eri koossa, joten sinne saa kätevästi mappi ööt sun muut piiloon. Tasoilla sen sijaan voi säilyttää esimerkiksi koruja ja kenkiä – loistohankinta toimistovaatehuoneeseen siis ;).

Tästä se uuden kodin suunnitelu lähtee! Meidän on tarkoitus toteuttaa asioita pikkuhiljaa, joten säilytysjärjestelmien sun muiden suunnitteluun on kunnolla aikaa – hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös se niin mennyt?

Ostotarjous hyväksytty!

Oi onnea <3. Blogimuuton lisäksi on myös muita muuttosuunnitelmia – ostotarjouksemme on nimittäin hyväksytty ja pääsemme uuteen kotiin jo elokuun lopussa! Ihanaa. Aivan mieletöntä.

En taida uskaltaa julkaista tuoreesta kodista kuvia vielä, sillä sehän ei virallisesti ole vielä meidän. Sen verran on kuitenkin pakko paljastaa, että pääsemme lähelle kaupunkia ja silti luonnon keskelle, kolmen makuuhuoneen + askarteluhuoneen varustamaan kotoon ja keittiön ikkunasta saa ihailla kauniita, vanhoja omenapuita – puutarhajuhlat här kommer jag!

Mä olen niin iloinen. Ja näissä maisemissa se ilo on vielä kaksinkertainen.

Tänään on ollut aivan ihana hellepäivä ja mehän ollaan uroon kanssa nautittu siitä ihan kympillä. Hallelujah itkuhälytin, sillä pikkumiehen päikkäriajan voi viettää vaikkapa saalistamalla perheelle apetta keskellä järveä.  Pikkumieskin kävi pyörähtämässä nopeasti rannalla, vaikka onkin tapansa mukaan pysytellyt pehkuissa ja vedellyt sikeitä koko päivän.

Nyt muuten blogin puolella onkin luvassa kotoilua ja sisustusta huomattavasti enemmän kuin aiemmin, sillä uusi koti vaatii hieman sisustussuunnittelua, omenapiirakan leivontaa, pihalla pyörimistä ja kaikkea sen sellaista.

Asuntonäytöissä paljon pyörineenä on muuten pakko sanoa, että kyllä vain se perstuntuma kertoo ehdottomasti enemmän kuin tuhat sanaa tai kuvaa. Itselleni tuli juuri sellainen fiilis, kun astuin ensimmäistä kertaa tulevan kodin pihamaalle – täällä meidän kuuluu asua. Onneksi kävi lykky pyttyyn ja saimme kotimme omaksi.

Ps. Huomasitteko muuten uuden, hienon bannerin? Se on taitavan lukijani Annan käsialaa! Iso kiitos Annalle :). Kuvahan oli DMK Photographyn nappaama.

Tervetuloa kaiffarit!

Nonni, se on tehty – Rakkaudella, Hannele on muuttanut uuteen osoitteeseen! Toivottavasti sinä vanha lukija löydät perille ja haluat seurailla juttujani edelleen – tervetuloa myös sinä mahdollinen uusi lukija! :)

Huom. Bloggerin lukijaraadin liittymispainike löytyy blogin oikeasta palkista alhaalta, Blogilistan seuraajat päivittyvät automaattisesti muutaman päivän kuluessa ja luonnollisesti myös Facebookin ja Instagramin seuraajien ei tarvitse tehdä yhtikäs mitään. Blogilistan seuraajien kannattaa huomioida, että teidän on vielä klikattava pientä ruksia blogikuvakkeen vieressä, jotta blogi siirtyy seurattavalle listalle. 

Ihanaa saada blogi uuteen osoitteeseen selkeämmällä visuaalisella ilmeellä ja uudella, simppelillä domainilla! Mitäs tykkäätte? 

Blogimuuton lisäksi mulla on kuulkaas muitakin hyviä uutisia – jokos arvaatte mitä ne ovat? 

Kaksi kuukautta mittarissa

Tukka-poika täytti viime viikolla kaksi kuukautta ja sen kyllä huomaa – juttua tulee kuin viimeistä päivää ja poika hymyilee, kikattelee, kiukuttelee sekä jaksaa hillua päivällä pidempään pystyssä kuin aiemmin.

Äiti on ihmeissään. Ja onnellinen että pojuun saa vihdoinkin enemmän kontaktia – meillä on jo aika hyvät jutut yhdessä kuulkaas ;).

Kuva: DMK Photography

Sitten kuitenkin jälleen kerran kauhistelen ajan kulumista. Ihan vasta tyyppi oli toukka vain, nyt jo ihan oikea ihminen. Ensi kesänä me jo mennään mökillä saunaan, uimaan ja leivotaan yhdessä mansikkakkua – niin kummaa!

Nyt täällä mökillä ollessa vauva hereillä ollessaan lähinnä pötköttelee viltillä ja on jo selkeästi hoksannut, miten eteenpäin olisi mahdollista päästä – jalat tekevät oikeaa liikettä ja kädet vetävät vähän eteenpäin. Jollain ihmeen ilveellä poju myös liikkuukin aina välillä – esimerkiksi yhtenä yönä nukahdin ja poika oli minusta noin puolen metrin matkan päässä. Kun avasin silmät seuraavan kerran, tyyppi olikin kasvot kasvojani vasten – kukkuu vaan äitiliini!

Kuva: DMK Photography

Muutama yö takaperin vietimme myös varsin onnellista perhetapahtumaa: tyyppi meni kymmeneltä nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran vasta puoli kuudelta aamulla! Tämä kruunattiin tosin vetämällä jäätävät niskakakat syöttöhetkellä ja meikäläinen pääsi lakananvaihtohommiin keskellä yötä. Äitiys on näköjään aika paska juttu ;D.

Mites siellä elo sujuu? Meillä täällä mökillä lämpöä riittää, paarmat kiusaa ja makkaraa on grillattu moneen otteeseen. Jännäämme myös edelleen mahdollista ostotarjouksen läpimenoa uudesta kodista – KRÄÄH, miten jänskää :D.

Puspus.

<3 Hannele

Ps. Kuvat ovat DMK Photographyn Domin ottamia- Hän kävi kuvaamassa minua jo raskausaikana ja ystävällisesti tuli toistamiseen nyt, kun Tukkis on maailmassa. Nämä ovat vasta Sneak a peak -materiaalia, mutta eivätkö olekin aivan mahtavia? En malta odottaa, että saamme kaikki kuvat :).

Tee itse -ideoita kotiin

Meillä on nyt vahvasti kiikarissa eräs koti ja olen ihan innoissani. En ole pahemmin ehtinyt koneella istua viikonloppuna, koska olimme viettämässä Ole-pappan synttäreitä ja Hanna-serkun rippijuhlia, mutta automatkat olen innoissani selaillut Pinterestin kuvavalikoimia ja etsinyt sisustus- ja diy-ideoita mahdollisesti tulevan kodin kaunistukseksi.

Pinterest on kyllä tulvillaan aivan ihania diy-ideoita! Unelmoin jo uudessa kodissa vietetyistä päivistä ja haavekuvissani omppuhillot valmistetaan itse, pöydällä on aina tuoreita leipomuksia ja tekeillä on jos jonkinmoista pikku projektia... Saapas nähdä mitä se todellisuus sitten on ;D.

Toivottavasti tarjouksemme menee läpi ja pääsemme muuttamaan pian omaan, uuteen kotiin. Pidetään sormet ja varpaatkin ristissä. <3

<3 Hannele

Mökkiterveisiä!

No se on Nukanakki tässä terve. Pöllin koneen, koska mökillä on tylsää eikä mitään tekemistä, joten ajattelin vaikka päivittää teille välillä vähän juttua munkin elämästä. Ei oo meinaa vähään aikaan mainittu eräitä söpöjä ja temppuja osaavia koiria täällä, kun joku muu on vienyt kaiken huomion.

Tässä mä oon, terve vaan. 

Nää kuvat on vähän hämäriä, mun tassut ei ylety valokatkaisimelle.

Joo, eli mökillä ollaan. Pirun tylsää. Nuo tyypit haluais että menisin ulos kirmaamaan, ei paljon kirmailut kiinnosta – menkööt ite jonnekin pusikkoon seisomaan, siellä on hyttysiä. En ymmärrä miksi ei voidan pysyä Helsingissä ja mennä vaikka lihakauppaan lomalle.

Mikä on mun paras puoli? Tuo vasen profiili aikaa jees, edestäki oon aika beauty. 

Mä haluaisin palata vielä tähän Tukkis-poika-aiheeseen ja kertoa vähän mun kantaa tähän hommaan. Tavallaan en tykkää kyllä tippaakaan – mut on ajettu pois sängystä nukkumasta, ennen sain nukkua lämpimästi näiden kahden läskin välissä, nyt nukun joko lattialla yksin tai toisessa huoneessa isännän kanssa, jos sillä on töitä seuraavana päivänä. Ja se sänky on pieni, ymmärrättekö?

Ja herrajumala sitä metakkaa mikä siitä pennusta lähtee – jos olisin tajunnut sen vatsakummun sisältävän noin äänekkään yllätyksen, olisin saattanut ovelasti liittoutua vaikkapa Hannelen äidin kanssa ennen Tukkiksen syntymää – sen verran enemmän saan rapsutusta ja huomiota siellä.

No nyt tää yks tuli tähän höyleilemään, varmaan huomas että mulla on kamera päällä – huomiohou. 

Jep. Eli tätä mun elämä on. Sairaan kivaa, kuten kuvasta näkyy.

Jos näätte mut jossain kaupungilla niin antakaa nakkeja.

<3 Nukanakki