Vihdoinkin nukkumaan!

Voi taivas! Miten nukkuminen voikaan olla niin ihanaa? Vietimme siippani kanssa viikonloppuna yhden yön hotelli Aleksanterin lakanoissa, kun mummu matkasi Pohjanmaalta ammaamaan pikkumiestä. Olin niin väsynyt hotelliin mentäessä että kävelin päin ovia ja hotellissa siemailemani puolikkaan viinilasillisen jälkeen hyvä kun pystyin puhumaan, kun Nukkumatti yritti vetää rouvaa pedin puolelle.

Aluksi suunnittelimme vain tilaavamme ruokaa huoneeseen, mutta eihän sitä nyt herranen aika voi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä, joten suuntasimme läheiseen Tony's Deli -ravintolaan. Hinta-laatu-suhde oli muuten erittäin kohdallaan: erityiskiitoksen annan käsittämättömän asiakaspalveluhenkiselle ja mukavalle henkilökunnalle, loistavasti kokatuille etanoille ja miehen puolesta rakkauskiitokset 20 tuntia haudutetulle lihalle, jota hän söi silmät kiinni. Meidän poppoo tykkää sapuskasta ja saimme ehdottomasti rahoillemme vastinetta.

 Dinnerin jälkeen hitusen veri veti vielä baarin puolelle, mutta onneksi pysyimme lujina ja suuntasimme hotellihuoneeseen lueskelemaan. Puoli kymmeneltä tämä villi pariskunta oli jo unten mailla, mutta puolustukseksi voin kertoa että olen valvonut neljä yötä putkeen...

Aamulla muuten heräsin kello 06 aamulla ja luulin nukkuneeni ainakin 11.00 asti aamulla – huomaa ettei vähään aikaan ole tullut nautittua kovin montaa tuntia unta, ennen olisin ollut noin lyhkäisistä unista vähintäänkin pahalla tuulella.

Hotelliaamupalaa odottelin myös hyvin innokkaasti, koska meikkishän on tunnetusti suuri aamupalabrunssiasioiden ystävä. Aleksanterin kattaus ei pettänyt, vaikka rouva oli edelleen vähän silmät ristissä ja otin vielä päiväunet yöunien päälle (haha tuo kuva, miten väsyneeltä voi ihminen näyttää? :D).

Voi että oli kivaa ja ihanaa. Usein kun lataan odotuksia yhteen hetkeen, se menee jotenkin reisille, mutta tällä kertaa kaikki meni nappiin niin ruoan, sängyn mukavuuden kuin yöunienkin osalta... Onneksi tiedossa on jo uusi reissu marraskuun alussa, kun täytän vuosia ja ihana mummu tulee taas viettämään aikaa pikkumiehen kanssa pelastamaan muutaman väsyneen ihmisen totaalikuolemalta.

Toivottavasti teilläkin oli rentouttava viikonloppu! Nyt sängystä kuuluu kitinää, äiti lähtee laittamaan tuttia suuhun...

Kuinka nujerretaan maailman suurin finni?

Tiedättekös mikä on nöpönenäisen ihmisen huikein hetki? No tietty se, kun muutut yhdessä yössä Petteri Punakuonoksi.

NOT.

Naapurin miestäkin taisi vähän naurattaa, kun kävin hakemassa postin.

Kasvot ilman meikin hiventäkään. 

Mutta. Mulla on salainen ase, jonka tosin tuntee varmasti jokainen mineraalimeikkeihin hurahtanut. Ajattelin esitellä teillekin Lily Lolon supertehoa, koska tuo jorma oikein huutaa esimerkkitapausta ja taatusti sieltä vielä löytyy joku, joka ei ole kyseisen merkin peittävyystehosta kuullut.

Minulla on ollut lapsesta asti hyvä iho, mutta noin kolmekymppisenä asiantilaan tuli muutos – suurin piirtein samaan aikaan, kun jätin hormonaalisen ehkäisyn pois. Tällä hetkellä posket ovat täynnä pientä röpelönäppyä, johon kosmetologin mukaan auttaa vain aika.

Nyt iholleni on tullut enemmän myös kipeitä finnejä, koska olen siirtynyt puhdistamaan kasvoni suolasaippualla ja ihon ihmesienellä (niistä tulossa postausta myöhemmin, jahka koeaika on ollut hieman pidempi).

Lily Lolo on mineraalimeikkisarja, jota ei tietääkseni myydä tällä hetkellä Suomessa lainkaan. Itse tilaan omani netistä suoraan valmistajan nettisivuilta ja tilatut tuotteet tulevat kotiin muutamassa päivässä.

Sävyvalikoima on hyvin laaja, mutta Sen Oikean valintaa on helpotettu pienillä näytepakkauksilla, jotka maksavat noin 1,5 puntaa kappale. Valikoit siis ensin muutaman eri sävyn ja tilaat ne testattavaksi kotiin, jotta voit olla varma oikeasta sävystä. Sen jälkeen tilaat suuremman putelin, joka kestää meikäläisen käyttöinnokkuudella noin vuoden verran. Oma sävyni on Barely Buff näin syksymmällä, kun kasvoilla ei enää ole lainkaan päivetystä.

Ja sitten niihin tuloksiin. Jostain hemmetin syystä en saanut hajoamispisteessä olevalla kamerallani kuin muutaman kuvan, joista kumpikaan ei ole suoraa edestä päin, mutta eiköhän näistäkin näe tuotteen peittävyyden tehon.

Erityisesti pidän siitä miten luonnollisesti Lily Lolo peittää ihon virheet. Yleensä tuollaiset jäätävät punakuononäpyt huomaa, vaikka peitevoiteita olisi kuinka – punaisen finnin kohdalla on ikävä pakkelikasa. Tällä kertaa seuralaiseni joutui ihan etsimällä etsimään jättifinniä kasvoiltani, aikamoista!

Myös pienet röpelöfinnit saa mineraalimeikkipohjalla hyvin piiloon, vaikka tietysti tietyssä valaistuksessa ihon epätasaisuus näkyykin.

Suosittelen lämpimästi hieman ja vähän enemmänkin huonon ihon omaaville. Omalla kohdallani tämä oli totaalinen pelastus, huono iho kun voi vaikuttaa yllättävän paljon itsetuntoon ja mielialaan.

Kaunista päivää mussukat! Me muuten lähdetään tänään Uroon kanssa hotelliin nukkumaan aah... Suunnitelmat ovat tällä hetkellä auki, mutta ainakin haluan lukea illalla täysin keskeytyksettä ihanan hömpähtäviä naistenlehtiä ja syödä sukulaatia, sekä nauttia hotelliaamupalan aivan keskeytyksettä.

AH.

5 + 1: Miten vauva nukkuu paremmin ja muut niksit odottavalle

Ensimmäistä odottaessa ei oikein tiedä mitä odottaa, saati että tietäisi etukäteen mikä on tarpeellista, mikä tarpeetonta, mikä tulee auttamaan vauva-arjen keskellä ja mikä on silkkaa hössötystä.

Siksipä ajattelin jakaa näin yhden lapsen hurjalla vauvatuntemuksellani muutaman vinkin teille muille aloittelijoille, jotka ovat meidän perheessämme olleet korvaamattomia juttuja. Kymmenen äidin lapsi taatusti osaisi kertoa enemmän, mutta noh – kyllä sitä yksikin mukelo jo jotain opettaa. 

 Raskausaikana lauloin mahalleni paljon (tosin hoilaan kyllä muutenkin oikeastaan koko_ajan, rasittava tapani tiedän lähipiiri pus). Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -virsi on aina ollut yksi suosikeistani ja sitä tuli lallateltua paljonkin.

Sikiö kuulee äidin ja ympäristön äänet kohtuun ja oppii esimerkiksi lauluja, vaikka onkin raasu niin kovin pieni. Tukka-poika rauhoittuu melkeinpä heti kun kuulee minun laulavan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -kappaletta, voin vannoa että siitä on ollut apua tuhat ja miljoona kertaa.

Ennen uroo sanoi jatkuvasti että nyt nainen lopeta se laulaminen. Nykyään saattaa kuulua "voitko äiti tulla laulamaan". HA! Voitin :D

 Pieni vauva rakastaa ahtaita tiloja, onhan kohdussakin kovin ahdasta. Me elimme muutaman päivän ilman kapalointia ja kun ensimmäisen kerran kokeilimme sitä, oli kuin taivaat olisivat räjähtäneet mute-näppäin pohjassa – HILJAISUUS, huuh! Tukkis rakasti kapaloa ja nukkui siinä aivan äärettömän hyvin, toisinaan jopa kuuden tunnin yöunia. Tosin nythän poju ei enää kapalossa viihdy ja yöt ovat tällä hetkellä yhtä hulinaa, kun poju haluaa liikkeelle.

Kapalointiin voit käyttää ihan vaikka vauvan lakanaa tai oikeastaan mitä tahansa sopivan kokoista vilttiä tai kangasta. Tarjolla on myös varsinaisia kapalolakanoita, mutta en näe sellaisen hankkimiseen erityistä syytä.

Tietenkään tapa ei välttämättä toimi kaikilla, mutta tämä onkin meikäläisen niksipirkanmaa-osastoa, että...

No joo – olenhan tuota itsekin hitusen hikoillut tuon jälkikasvuni kanssa, mutta olen huomannut rennon asenteen auttavan aika monessa asiassa. Älä lähde niiden äitien joukkoon, jotka vaativat itseltään (ja muilta) enemmän kuin laki sallii ja sekoavat (ja aiheuttavat myös muiden ihmisten sekoamisen). 

Ei ole niin vaarallista jos lapsi on vaikkapa puettu yöpukuun päivällä (tai vaikka rippijuhlissa, koska eräs äiti unohti ottaa vaihtovaatteet mukaan...) tai ehtii vähän kitistä ennen kuin kukaan ehtii paikalle. Äitiys ei ole haudanvakava homma, pääasia että lapsi voi hyvin, ei palele ja saa tarpeeksi ruokaa + unta. 

On tosin asioita, joiden kanssa kannattaa omasta mielestäni olla tarkkana, kuten esimerkiksi rinnalle nukuttaminen tai vauvan jatkuva viihdyttäminen – et halua löytää itseäsi tilanteesta, jossa nukutat lapsen joka ikinen ilta koska tissi, tai et voi hetkeäkään tehdä mitään muuta kuin leikittää vauvaa. 

Muista pussata äläkä unohda että isäkin osaa hoitaa vauvaa ihan yhtä hyvin kuin sinä. Ja jos ei, niin anna hänen opetella rauhassa. Etenkin tätä edellistä olen itsekin joutunut muistuttamaan itselleni, mutta on ehdottomasti tärkeää pysyä myös miehenä ja naisena vauva-arjen keskellä ja jakaa vastuuta puoliksi. 

Usko pois, tulet saamaan miljoona plus kaksituhatta vinkkiä siihen, miten vauvaa pitää hoitaa. Jopa Kätilöopistolta on neuvottu asioita, jotka ei toden totta sovi meidän perheeseen, kuten vaikkapa vauvan herättäminen syömään neljän tunnin välein vaikka paino nousisi ihan normaalisti (kuka HULLU herättää nukkuvan vauvan? Sehän vain oppii heräämään neljän tunnin välein?) tai että tuttia ei saa antaa muutamaan viikkoon, jonka jälkeen vauva ei muuta tuttia huolikaan kuin äidin tissin (ja sitä pitää sitten koko ajan lutkuttaa). Nämäkin tietysti toimivat joissain perheissä, mutta jokainen äiti, isä ja vauva ovat yksilöitä, ja mikä aiheuttaa ongelmia toiselle on helpotus toiselle.

Tee siis kuten oma järki, oma äiti tai oma mummu sanoo. Sieltä ne parhaat vinkit yleensä tulevat ja jätä serkunkumminkaimantarhatädinjonkubloggaajan löpinät omaan arvoonsa.

Siinä vaiheessa kun kaikki menee päin persettä, mikään niksi ei toimi ja vauva on herättänyt tunnin välein jo kolmatta yötä putkeen, niin punainen huulipuna on pelastajasi. Jopa neuvolatäti erehtyi luulemaan että olen virkeä, kun naamassa helotti yksi kirkas väri ja se kompensoi kivasti näiden mustien silmänalusten kanssa.

Edit: Erityisen hyvin toimii myös runsaasti väriä antava huulipuna, kuten Baby Lips, mikäli pelkäät liian voimakasta väriä. 

Maanantai on hyvä päivä

Ai väsyttää vai? Ja ketuttaaki vähä? Noh. Tiedän että suurin osa teistä armaista lukijoista on tällä hetkellä matkalla töihin, väsyneenä ja vaatteet ehkä vähän rypyssä, on kiire ja ärsyttää. Itsehän täällä ikävästi juon tuoretta kahvia ja vedän croissantia napaani, Tukkis nukahti hetki sitten uudestaan unille.

Piristäiskö tää? Saat ihan valita että kisut vai pojut.

Auttoko? Joo vähän jo hymyilyttää. Kato vielä tää video, nauroin sille jopa vielä yöllä kuules.

Suukko sun päivääs tyyppi, kyllä se siitä. <3