perjantai 3. lokakuuta 2014

5 + 1: Miten vauva nukkuu paremmin ja muut niksit odottavalle

Ensimmäistä odottaessa ei oikein tiedä mitä odottaa, saati että tietäisi etukäteen mikä on tarpeellista, mikä tarpeetonta, mikä tulee auttamaan vauva-arjen keskellä ja mikä on silkkaa hössötystä.

Siksipä ajattelin jakaa näin yhden lapsen hurjalla vauvatuntemuksellani muutaman vinkin teille muille aloittelijoille, jotka ovat meidän perheessämme olleet korvaamattomia juttuja. Kymmenen äidin lapsi taatusti osaisi kertoa enemmän, mutta noh – kyllä sitä yksikin mukelo jo jotain opettaa. 

 Raskausaikana lauloin mahalleni paljon (tosin hoilaan kyllä muutenkin oikeastaan koko_ajan, rasittava tapani tiedän lähipiiri pus). Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -virsi on aina ollut yksi suosikeistani ja sitä tuli lallateltua paljonkin.

Sikiö kuulee äidin ja ympäristön äänet kohtuun ja oppii esimerkiksi lauluja, vaikka onkin raasu niin kovin pieni. Tukka-poika rauhoittuu melkeinpä heti kun kuulee minun laulavan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -kappaletta, voin vannoa että siitä on ollut apua tuhat ja miljoona kertaa.

Ennen uroo sanoi jatkuvasti että nyt nainen lopeta se laulaminen. Nykyään saattaa kuulua "voitko äiti tulla laulamaan". HA! Voitin :D
 Pieni vauva rakastaa ahtaita tiloja, onhan kohdussakin kovin ahdasta. Me elimme muutaman päivän ilman kapalointia ja kun ensimmäisen kerran kokeilimme sitä, oli kuin taivaat olisivat räjähtäneet mute-näppäin pohjassa – HILJAISUUS, huuh! Tukkis rakasti kapaloa ja nukkui siinä aivan äärettömän hyvin, toisinaan jopa kuuden tunnin yöunia. Tosin nythän poju ei enää kapalossa viihdy ja yöt ovat tällä hetkellä yhtä hulinaa, kun poju haluaa liikkeelle.

Kapalointiin voit käyttää ihan vaikka vauvan lakanaa tai oikeastaan mitä tahansa sopivan kokoista vilttiä tai kangasta. Tarjolla on myös varsinaisia kapalolakanoita, mutta en näe sellaisen hankkimiseen erityistä syytä.

Tietenkään tapa ei välttämättä toimi kaikilla, mutta tämä onkin meikäläisen niksipirkanmaa-osastoa, että...



No joo – olenhan tuota itsekin hitusen hikoillut tuon jälkikasvuni kanssa, mutta olen huomannut rennon asenteen auttavan aika monessa asiassa. Älä lähde niiden äitien joukkoon, jotka vaativat itseltään (ja muilta) enemmän kuin laki sallii ja sekoavat (ja aiheuttavat myös muiden ihmisten sekoamisen). 

Ei ole niin vaarallista jos lapsi on vaikkapa puettu yöpukuun päivällä (tai vaikka rippijuhlissa, koska eräs äiti unohti ottaa vaihtovaatteet mukaan...) tai ehtii vähän kitistä ennen kuin kukaan ehtii paikalle. Äitiys ei ole haudanvakava homma, pääasia että lapsi voi hyvin, ei palele ja saa tarpeeksi ruokaa + unta. 

On tosin asioita, joiden kanssa kannattaa omasta mielestäni olla tarkkana, kuten esimerkiksi rinnalle nukuttaminen tai vauvan jatkuva viihdyttäminen – et halua löytää itseäsi tilanteesta, jossa nukutat lapsen joka ikinen ilta koska tissi, tai et voi hetkeäkään tehdä mitään muuta kuin leikittää vauvaa. 
Muista pussata äläkä unohda että isäkin osaa hoitaa vauvaa ihan yhtä hyvin kuin sinä. Ja jos ei, niin anna hänen opetella rauhassa. Etenkin tätä edellistä olen itsekin joutunut muistuttamaan itselleni, mutta on ehdottomasti tärkeää pysyä myös miehenä ja naisena vauva-arjen keskellä ja jakaa vastuuta puoliksi. 

Usko pois, tulet saamaan miljoona plus kaksituhatta vinkkiä siihen, miten vauvaa pitää hoitaa. Jopa Kätilöopistolta on neuvottu asioita, jotka ei toden totta sovi meidän perheeseen, kuten vaikkapa vauvan herättäminen syömään neljän tunnin välein vaikka paino nousisi ihan normaalisti (kuka HULLU herättää nukkuvan vauvan? Sehän vain oppii heräämään neljän tunnin välein?) tai että tuttia ei saa antaa muutamaan viikkoon, jonka jälkeen vauva ei muuta tuttia huolikaan kuin äidin tissin (ja sitä pitää sitten koko ajan lutkuttaa). Nämäkin tietysti toimivat joissain perheissä, mutta jokainen äiti, isä ja vauva ovat yksilöitä, ja mikä aiheuttaa ongelmia toiselle on helpotus toiselle.

Tee siis kuten oma järki, oma äiti tai oma mummu sanoo. Sieltä ne parhaat vinkit yleensä tulevat ja jätä serkunkumminkaimantarhatädinjonkubloggaajan löpinät omaan arvoonsa.

Siinä vaiheessa kun kaikki menee päin persettä, mikään niksi ei toimi ja vauva on herättänyt tunnin välein jo kolmatta yötä putkeen, niin punainen huulipuna on pelastajasi. Jopa neuvolatäti erehtyi luulemaan että olen virkeä, kun naamassa helotti yksi kirkas väri ja se kompensoi kivasti näiden mustien silmänalusten kanssa.

Edit: Erityisen hyvin toimii myös runsaasti väriä antava huulipuna, kuten Baby Lips, mikäli pelkäät liian voimakasta väriä. 



8 kommenttia:

  1. Niinpä! Meidän poika ei tuttia huoli, kun Kättärin ja neuvolan oppien mukaan välttelin tuttia ensimmäiset viikot. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buu :(. On täyttä perseilyä, kun luottaa ammattilaisiin ja sitten saa huonoja vinkkejä. Olen havainnut vanhan kansan tietävän usein parhaiten, tosin ihan konjakkia en lähtisi pojun suuhun laittamaan, kuten vanhukset neuvovat :D.

      Poista
  2. Hyviä neuvoja! Onneksi olen lukenut mammablogien vinkkejä näin ennen jälkikasvun hankkimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Sä oletkin sitten jo ihan pro, jos omia pikkuisia tulee maailmaan :D.

      Poista
  3. Heippa, täällä ilmoittautuu uusi lukija! :)

    Ja vinkki myös sinne päin ;) http://aliceihmemaassa.blogspot.fi/2014/09/testissa-tummy-tucker-arvonta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Ja kiitos vinkistä, mulla olikin synnytyksen jälkeen Belly bandit käytössä.

      Poista
  4. Kiitos huulipuna vinkistä! Oon saanut jo parit kehut ja kyllä piristi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni! Joskus se on ihan pienestä kiinni :).

      Poista