lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Selailin vanhoja kuvia ja jäin tuijottelemaan Tukka-pojan ensihetkistä napattuja otoksia – poika on kasvanut ihan hurjasti vain muutamassa viikossa! 

Nyt kuuden viikon iässä maailma alkaa avautua, tyyppi hymyilee ja näkee paremmin ympärilleen, tunnistaa tutut kasvot, pysyttelee hereillä entistä pidempään ja osaa jo jopa kiukutella (sitä onkin saatu maistella entistä enemmän nyt viime aikoina...)


Äitiä hitusen ahdistaa – älä kasva niin hurjaa vauhtia! Vuoden päästä meillä kävelee jo yksivuotias pikkumies, miten tästä vauvavuodesta ehtisi nauttia kunnolla? Nyt taidan ymmärtää niitä äitejä, jotka haaveilevat kymmenestä lapsesta ;D.



Valokuvaaminen ei ollut alkuviikkoina ykkösenä to do -listalla, mikä on myös aika harmi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut monta tärkeää juttua, joista olisi pitänyt ottaa muistoja talteen niin valokuvin kuin videoinkin.

Valokuvista puheen ollen kamerani vetelee viimeisiään, mikä kaiketi näkyy myös blogikuvien laadussa. Oi mestarikuvaajat, suositelkaa minulle uutta peliä?

<3 Hannele




3 kommenttia:

  1. Mulla niin samoja aatoksia. Satuin vielä kirjoittamaan aiheesta äsken blogiini.

    Vaikka edellisen raskauden kohdalla ajattelin, että ei enää ikinä, niin nyt jo reilu viikkoa myöhemmin olen jo miettimässä toisella tavalla. Tosin mietteiksi jääkin. :)

    Jään seuraamaan kameravinkkejä, koska omakin kamera on ollut jo pitkään hyllyllä toimintaongelmien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Näinpä. Saapas nähdä mitkä on mietteet vuoden päästä täällä suunnalla, oh no... ;D

      Poista
  2. Sanohan muuta. Tänään ollaan jo Tukkiksen kanssa paljon juteltu ja vaihdettu hymyjä – yhyy, äitin vauva. <3 Toisaalta niin ihanaa että hänen kanssaan voi jo kommunikoida, mutta voi kun se oli vielä ihan vasta sellainen pikkuinen nyytti. <3

    VastaaPoista