Tervetuloa oma huone!

Tänä aamuna herätessäni nenä oli tukossa. Mutta eipäs se ollutkaan flunssa, vaan Tukkiksen sormi, joka oli tungettu äidin nenään.

On tämä elämä vaan täynnä yllätyksiä. 

Olemme hiljalleen siirtämässä Tukkista omaan huoneeseen nukkumaan. Tähän asti hänen sänkynsä on ollut meidän sänkymme vieressä ja hän on nukkunut joko minun vieressäni tai omassa sängyssään. Uroo on nukkunut pääosin eri huoneessa, jotta hän jaksaa herätä aamulla töihin ja/ tai ottaa vaavin aamulla, jotta minä saan nukkua. Siksipä minä ja Tukkis olemmekin nukkuneet tämän melkein puoli vuotta kahden. 

Täältä muutetaan...

Tukkiksen sänkynä on vielä kehto, joka vaihtuu ihan kotvan päästä pinnasänkyyn. Kehto on ollut kyllä todella hyvä ihan pienelle – aivan pienet vauvat nauttivat ahtaista oloista, ne tuovat turvaa. Siksi suuri pinnasänky tulee käyttöön vasta nyt puolen vuoden iässä.

Pojan huone on vielä vähän vaiheessa. Haluaisin vaihtaa nuo verhot värikkäämpiin, minkä lisäksi seinät kaipaavat tauluja – väriä pitäisi saada enemmän. Onneksi asukas itse kiinnostuu tällä hetkellä lähinnä ilmapalloista, hienoista pusseista ja suurista käsistä – ei siis pelkoa ettei huone kelpaa ;D.

Tänne!

 Inhoan vaatekaappeja, varsinkin huonosti toimivia sellaisia. Siksipä päädyimme laittamaan Tukkiksen huoneeseen hieman tilaa henkarivaatteille, mutta pääasiassa bodyt sun muut saivat säilytystilaa Ikean lipastosta. Sisältä löytyy runsaasti pieniä laatikoita, joten pieniä housuja ja paitoja ei tarvitse viikata ja silti kaikki on järjestyksessä.

Suosittelen lämpimästi.

Pikkumiehille on tarjolla heti miljoonittain ylisöpöjä vaatteita – äiti ei kestä. Omia suosikkejani ovat muun muassa nuo tädiltä saadut porotossut ja siskon Espanjasta tuoma pelipaita.

Isäni toi alkuviikosta meille Pohjanmaalta keinun. Muutto on osin odottanut myös sitä, jotta voin öisin imettää helposti. Keinu on mummuni vanhasta kodista ja siihen liittyy paljon muistoja.

Hoitopöytä on jäänyt meillä aika päivää sitten pois käytöstä. Koen, että se on vähän turhake, vaikka aivan pienen vauvan vaipat onkin kätevää vaihtaa siinä. Nykyään vaipanvaihto käy kätevästi ihan vain sängyllä pyyhkeen päällä, poika kun heiluu niin ettei häntä todellakaan voi pitää enää korkealla pöydällä :D.

Tosin onhan siinä ihan kätevää säilyttää kaikkia mahdollisia romuja hoitotavaroita...

Nyt kun miehellä on mittaa melkein puoli vuotta, ei yösyöttäminen ole enää fysiologinen pakko, vaan enemmänkin tapa. Täällä nyt pallotellaan pehmeää tassuttelu-unikoulua, yösyöttöjen jatkamista ja asioiden omalla painollaan menon väliä... 

Yksi tärkeimmistä vauvavaiheista on loppumassa ja vaikka kaipaan unta, kaipaan enemmän yösyöttöjen jatkumista – vaikka olen itsekin ihan unenpöpperössä, on vain niin ihanaa nostaa pieni toukka rinnalle tuhisemaan. Tukkiksella on tapana rapsuttaa kädellä samalla kun hän syö, yleensä kohteeksi joutuu äidin kaula tai lakanan reuna. Ihan hölmöä, mutta en näistä pienistä jutuista vain malttaisi luopua (ja enää en voi edes syyttää hormoneja tästä hölmöilystä, taidan olla vähän rakastunut...).

Ja sitten toisaalta – varmasti yöherätyksiä on jäljellä ainakin nääääääääin paljon. Että ihan turhaa täällä marisen. 

Taitavat nämä muuttohommat riipaista enemmän äidin sydäntä, kuin Tukkista. Se pikku possu kun nukkuu missä vaan. <3

Nyyh. 

Viikkoni mun

Voi miten viikko onkaan taas mennyt vauhdilla, huh! Jotenkin sitä elää ajattomassa tilassa näin mammalomalla, päivä toisensa jälkeen vain hujahtaa ohi. 

Tuunasin hiukset pitkästä aikaa, eikö oo hienot? Kiharat kestää superhyvin lumisadetta, eiku... höh...

Olin viime torstaina viettämässä tiimipäivää armaiden työkavereiden kanssa. Päivän aikana kävimme mm. Stockmanilla pukeutumisneuvojan oppeja kuuntelemassa ja suuntasimme Bonnierille keskustelemaan lifestyle-kirjallisuudesta ja sen tulevaisuudesta – todella mielenkiintoista! Tästä mahdollisesti myöhemmin lisää täällä bloginkin puolella, ainakin ne pukeutumisneuvojan vinkit kiinnostaisivat varmasti monia, vai mitä?

Ilta loppui tietysti syöpöttelyyn, tällä kertaa Mille Mozzarellessa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – seura sitä vastoin oli vieläkin parempaa, ikävä mun naisia. 

Isänpäivää vietettiin meillä jo lauantaina, koska uroon työvuorot. Perjantaina suuntasimme armaan tytärpuoleni kanssa ostamaan lahjoja ja leipasimme kaakunkina – meikkis leipoi ja koristeluvastuu oli jälkikasvulla. Eikö tullut hieno? Syötiin muuten suihimme KOKO KAKKU about kahdessa päivässä, ei ole tuohesta tämän sakin suu ;).

Lahjaksi annoimme iiiiiiison työkalupakin (josta uroo oli hyvin onnellinen, tässä taas näitä miesten ja naisten pikkupikkueroja – kyllä itse heittäisin tuolla vesilintua, rusetin voisin säilyttää), sekä vähän kosmetiikkaa ja ihan vain isiä varten tuunatun kuvamukin Ifolorilta. Papalle lähetin melkein samanlaisen mukin – siitä on hyvä juoda aamukaffet.

Meillä on myös hiljalleen käännetty kelkka talvea kohti, kuten näistä sisustusvaloista voi päätellä. Uskomatonta miten paljon mielentilaan voi vaikuttaa oikea valaistus, vaikuttaako se teihinkin samalla tavoin?

Kotiakin pitäisi esitellä hieman enemmän, täällä on jo tapahtunut vaikka sun mitä! Postauksia aiheesta tulossa kyllä, mutta näköjään hitaammalla tahdilla kuin aluksi ajattelin. 

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana viikko!

5+1: Äidin hemmottelua

Joojoo, isänpäivä on kulman takana ja muissa blogeissa on jaettu lahjaideoita isille, mutta koska minä olen itsekäs paska (buahahaha) niin jaankin ideoita meidän äitien hemmotteluun.

Opettele pukeutumaan tavalla, jota ihailet – opit samalla pitämään itsestäsi enemmän.

Kesken kiireen on inhottava katsahtaa peiliin ja nähdä möhömaha, jonka yläpuolella roikkuu muutama kappale rusahtanutta tissiä – ei hyvä. Tilanteen ei kuitenkaan tarvitse olla noin ikävä, sillä pukeutumalla oikein kropasta kuin kropasta saa kauniin – usko tai älä.

Tiesitkö että esimerkiksi Stockmann ja Sokos tarjoavat ilmaiseksi pukeutumisneuvojan palveluita? No en minäkään. Mutta nyt tiedän.

Jos siis kaipaat vinkkejä pukeutumiseen, niin ei muuta kuin mars sinne vaan. Ajan esimerkiksi Stockalle voit varata täältä.

(Ps. Ja tämähän on ihan kiva idea myös isukille, eikö? Ainakin meillä on jostain kumman syystä siirrytty sellaiseen vaiheeseen, ettei uroota kiinnosta tippaakaan mitä päällä on ja minä käyn aina välillä ostamassa hänelle vaatteita ison kasan tai sitten pakotan hänet kauppaan. Ei hajuakaan miten tähän on tultu. )

Äitiydessä on miljoona asiaa, joita en vaihtaisi mihinkään, mutta ainakin yhden jutun voisin ottaa ajalta ennen lapsia – nimittäin naistenlehtien lukemisen sängyssä. Parasta kaikessa.

Kehittele siis oma juttu tai lainaa multa:

Panosta ensin makuuhuoneeseen ja tässä kohtaa en nyt tarkoita seksiä, vaan sitä lakanapornoa – osta uudet petivaatteet mielellään tiheäänkudottua puuvillasatiinia (tai vaihda ne vain puhtaisiin, jos pätäkän tarve on akuutti), varaa kasa naistenlehtiä, vähän sukulaatia ja vietä koko ilta ihan vain lötkötellen.

Ai ei mahdollista? Eikös isänpäivän pitänyt olla nimenomaan laatuaikaa isän ja lasten kesken? AIVAN.

Tai sitten voit harrastaa samaa kuin meikkis, eli toteuta itseäsi jahka jälkikasvu on mennyt nukkumaan. Jos sekään ei ole mahdollista ja käyt sängyssä vain käväisemässä, niin pääsisiköhän vaikkapa mummu tai joku muu ihana hoitamaan lapsia yhdeksi yöksi, jotta sinä voit mennä hotelliin koisimaan? Been there, done that ja se oli ihanaa.

Sovi nyt heti kavereiden kanssa juoruilupäivä ja pidä siitä kiinni. Joka ikinen äiti tietää miten hankalaa treffien sopiminen on. Tee se nyt.

Kaipaatko päivitystä meikkipussiin tai katsooko peilistä yllättävän vanha eukko? Muun muassa Make Up Storen ja MACin liikkeisiin voi varata meikkausajan, jonka hinta esimerkiksi Make Up Storen myymälässä on 60 euroa. Meikin lisäksi saat ostaa itsellesi 60 euron edestä tuotteita, eli win-win mikäli on aika ostaa uutta kosmetiikkaa muutenkin.

Tai miksipäs ette samantien sopisi ystäviesi kanssa treffejä sinne? Teimme saman ystävieni kanssa 27-vuotissynttäreilläni, oli kivaa ja oltiin nääääääin nättejä.

 Tiesitkö että esimerkiksi Ikaalisten kylpylässä on Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitoapua tarjolla? Lapsiparkin lisäksi voit palkata lapsillesi hoitajan 13 eurolla per tunti ja suunnata vaikkapa siipan kanssa syömään kerrankin ilman, että pitää pyyhkiä suuta tai juosta minityypin perässä.

Tämähän on ihan mahtavaa, sillä voitte viettää aikaa sekä perheenä että ihan vain äidin ja isän kesken (tai sitten äiti voi mennä vaikkapa kasvohoitoon, ei mikään inhottava asia sekään).

Hoitoapua Ikaalisiin saat täältä.

Ps. Mannerheimin lastensuojeluliitolta voi saada myös muuten hoitoapua 13 euron edulliseen tuntihintaan.

Syö nyt edes suklaata. Tiiät kyllä miksi.

Töihin vai hoitovapaalle...

Käväisimme eilen Tukkiksen kanssa työpaikallani ja voi että oli ihanaa puhua vähän työjuttuja välillä! Äitiyslomani loppuu helmikuussa ja sen jälkeen on pohdittava mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Vaihtoehtoja on harkittu aina hoitovapaalle jatkamisesta osa-aikaistyöhön ja sensellaiseen. En halua laittaa Tukkista vielä alle vuoden ikäisenä päivähoitoon, se ei tule kysymykseenkään. Toiveena on siis mahdollisesti jakaa hoitovastuuta minun, uroon ja ehkäpä esimerkiksi sukulaisapujen voimin.

Kummalta mun aamuni näyttää puolen vuoden päästä? Kuppi kuumaa kahvia kotona vai töissä?

Miten teillä on hoidettu hommat äitiysloman jälkeen? Elättääkö toinen vanhemmista perheen lähes täysin, vai tekeekö joku kotoa käsin töitä? Ja mikäli olette pysytelleet kotona, kompensoitteko tulojanne jotenkin ja miten?

Chalk – pieni, pysäyttävä tarina

Kun syntyy äidiksi sitä saa aivan uuden sydämen. Eikä se sydän kestä tällaisia tarinoita, varsinkaan kun nuo pienet kädet tuovat mieleen oman unisen sydämeni tuolla sängyn pohjalla.

Yksikin pieni ilman rakastavaa aikuista on liikaa.

32 on hyvä luku

Täytän huomenna 32 vuotta, jee synttärisankari! Marrasnaisena olen aina osannut arvostaa tätä vuodenaikaa, kun saa käpertyä omaan kotikoloon, sytytellä kynttilöitä ja nauttia takkatulen lämmöstä pimeyden melskatessa ulkona.

Ostin jo itselleni lahjankin! Hehehee. Näin vanhanana sitä on oikeutettu rikkomaan sääntöjä ja ostelemaan lahjoja myös itselleen, koska itselleenhän on helpointa ostaa, vai mitä? Olisin keksinyt vielä vaikka ja mitä, mutta ehkäpä tyydyn tähän yhteen kaunottareen (tai sitten ryhdyn omalle itselleni joulupukiksi, oi mikä suloinen ajatus <3).

Eikö oo hieno! Me likes <3. Olen pitkään tarvinnut hieman pienempää olkalaukkua, jonne kuitenkin mahtuu kamera ja sensellaiset tarpeelliset.

Sanonpas vielä kerran että kyllä vaan on mukavaa ostaa itselleen paketteja, kehhehhee.

Ohjelmassa on tänään ystävien Halloween-kemut (joihin minulla ei muuten ole asua, pahus vieköön). Mummu on lentänyt Pohjanmaalta tänne Tukkiksen ja muun perheen iloksi, joten mamma ja pappa voivat viettää iltaa kaksin.

Hassua miten ikäkriisi ei paina yhtään (tai no okei, ehkä nuo rypyt kasvoilla voisin vaihtaa silkoposkiin), tällä hetkellä tuntuu siltä että vasta vuosikymmenten päästä alkaa ikä painaa. Hieman vanhemmatkin naiset kun tekevät nykyään oikeastaan mitä haluavat, elävät oman näköistään elämää, eivätkä luojan kiitos leikkaa edes sitä mummutukkaa, vaan näyttävät pirun kuumilta muikkeleilta ;D.

Pus ja kram, hirvittävän hauskaa halloweenia kaikille muruille!