Bloggaajan eettiset säännöt

Anonyymi lukija muistutteli minua kuvien tekijänoikeuksista, koska olin lainannut ulkomaiselta saitilta kuvaa ilman lähdettä (ja sinänsä lähteen mainintakaan ei tee asiasta ookoota). Hän teki aivan oikein (ja puolustukseksi on pakko mainita, että lähteen puuttuminen johtui siitä, että en löytänyt netin syövereistä kuvan alkuperäislähdettä).

Tosin pelkkä lähteen mainitseminen ei riitä, vaan kuvan käyttöön tulisi aina olla kuvan ottaneen lupa – myös Internetissä. 

Itse olen pyrkinyt siihen, että lainailen kuvia tahoilta, joita se ei haittaa, kuten mainostajien lehdistöpankeista tai lähteen kera esimerkiksi ulkomaisesta sisustuslehdestä. Liian helposti tämä kuitenkin unohtuu, enkä suoraan sanottuna muista aina ajatella asiaa. Toiselta bloggaajalta tai yksittäiseltä valokuvaajalta en ilman lupaa lainaa kuvia, sillä se ei ole oikein – oli lähde merkittynä tahi ei. Ulkomailla tämän asian suhteen ei olla yhtä tarkkoja, mutta suomalaisia kuvalähteitä käytettäessä on edelleen käytössä Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö. 

Mitä mieltä te olette kuvien tekijänoikeuksista netissä ja bloggaajien innosta lainailla kuvia ilman lupaa? Millaisia sääntöjä te noudatatte omien blogienne suhteen – tai noudatatteko lainkaan?

Toinen paljon puhuttava asia on tuotteiden mainostaminen blogissa. Itsekin saan jonkin verran mainostajilta ilmaiseksi tuotteita, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että automaattisesti kirjoittaisin niistä – jos kirjoitan yksittäisestä tuotteesta, on sen oltava todella hyvä, todella huono tai mielenkiintoinen uutuus (ja silloinkin mainitsen, että tuote on saatu lahjaksi). 

Mielestäni on erikoista, että tietyt tahot kuvittelevat mainostajan pienen lahjuksen olevan bloggaajalle niin arvokas, että hän on valmis vaarantamaan luottamussuuhteensa lukijaan (ja myymään omatuntonsa eteenpäin). Oletteko te hulluja?

Esimerkiksi Indiedaysilla on käytössään oma eettinen koodistonsa bloggaajille, mutta Indiedayskin on kaupallinen sivusto ja mielestäni yhteisiä pelisääntöjä tulisi luoda sellaisten tekijöiden kanssa, joilla ei ole omaa mansikkia ojassa. Lisäksi muutamat eettistä ohjeistusta kunnioittavat blogit tuntuvat muuttuneen, sillä monet pitkään seuraamistani blogeista eivät ole entisiään – bloggaajan oma ääni on kadonnut jonnekin. Lukijana en esimerkiksi koe bloggaajan olevan aina täysin rehellinen postauksissaan silloin, kun lahjukset ovat ilmaisista ripsareista muuttuneet ulkomaanmatkoihin ja laajempiin yhteistyökuvioihin ja suurin osa postauksista on mainostajien kanssa yhteistyössä tuotettuja. 

Mitä te olette mieltä bloggaajien eettisistä säännöistä ja kuinka hyvin ne mielestänne toteutuvat tällä hetkellä?

<3 Hannele

Edit 11.5. 11:18: Arvatkaapas mitä? Tuo Pinterestin linkin kautta ulkomaisesta lähteestä hakemani kuva oli todellisuudessa Mungolifen Annan kuva. Että näin. En lue säännöllisesti Annan blogia ja kuvassa pää oli leikkaantunut pois, joten en osannut arvatakaan kuvan alkuperäistä lähdettä. 

Hyvä näpäytys meikäläiselle, että tästä lähtien kannattaa todella käyttää vain ja ainoastaan kuvia, joiden lähteet ovat ehdottoman selvillä (eli juurikin niitä omia ja mainostajien pressikuvia). 

Ps. Postauksen alussa mainitsemani anonyymi kommentti tuli täysin aiheesta, mutta blogiini on viime aikona tullut enenevässä määrin ikäviä, henkilökohtaisuuksiinkin meneviä anonyymiheittoja. Kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta mielestäni sen on oltava kuitenkin asiallista ja aiheellista. Siksi olen päättänyt ottaa anonyymin kommentointimahdollisuuden hetkeksi pois, sillä toivoisin rakentavaa palautetta jollain tapaa tunnistettavilta henkilöiltä. Anonyymiteetti kun antaa mahdollisuuden olla vain ja ainoastaan tahallaan ilkeä, enkä aio sulattaa sellaista käytöstä. Onneksi lukijoistani 99,99 prosenttia on ihan helekkarin pätäkkää sakkia <3. 

Luottovaate alennusmyynnistä!

Outlet-liikkeet ja nettikaupat ovat siitä(kin) loistavia asioita, että niistä voi tehdä aina loistolöytöjä – oli sitten alennusmyyntien aika tahi ei. Ja kun luottovaate tulee vastaan reippaalla alennuksella, ei sitä kertakaikkiaan voi olla ostamatta.

Minulla on ollut mustan bleiserin kokoinen aukko vaatekaapissani viime syksystä lähtien, kun Zarasta hankkimani kakkapökälelaatu teki tenän. Musta bleiseri on siitä uskomaton kapistus, että laittoi sen minkä tahansa vaatteen kanssa, mihin tahansa tilanteeseen ja millaisessa mielenlaadussa tahansa, niin aina näyttää hyvältä.

Bongasin eilen Boozt.comin alennusmyynistä Day Birger et Mikkelsenin mustan bleiserin, jonka alkuhinta huiteli jossain 350 euron hujakoilla. Nyt hinta oli noin 140 euroa!

Kuvat: Boozt.com verkkokauppa

Takki on 92 % villaa ja loput elastaania. Lisäksi malli on niin klassinen, että hyvässä lykyssä käytän tuota vielä kymmenen vuoden päästä – vai onkohan tämä silkkaa toiveajattelua? Noh, oli miten oli, musta bleiseri on ehdoton kulmakivi vaatekaapissani, jonka laatuun panostan mielelläni.

Uskoisin, että tämä kaunotar pysyy käytössä nyt (käsi sydämellä sanottuna) ainakin sen viisi vuotta, vai mitä?

Mitkä vaatteet ovat teidän kaappinne luottotyyppejä? Jos vaatekaappiaan suunnittelee järkevästi, tulisi panostaa juurikin näihin luottokamuihin – ehkäpä tämä rouva on jo järkevällä suunnalla? Härregud. 

<3 Hannele

H&M Showroom

Käväisin eilen H&M:n Showroomissa bongailemassa tulevien viikkojen parhauksia. Mallistot vaikuttivat yllättävän tummanpuhuvilta ja linjat olivat aika selkeitä, ilmeisesti kesäistä hörhelöä ja väriä saadaan odotella vielä.
Eipä silti, simppeli linja pukee pitkin vuotta ja toimii myös alkukesästä varsin loistokkaasti.

Kuva ei tee todellakaan tälle mekolle oikeutta, mutta mittansa ja mallinsa puolesta sopisi allekirjoittaneelle varsin loistokkaasti. Tällaiset mekot pysyvät pitkään vaatekaapissa, siitä ajaton malli ja muunneltavuus pitävät huolen (ja huomatkaa, vihdoinkin hieman polven yläpuolelle ulottuva mekko, joka ei ala vyötäröltä! Näitä on kaivattu).

Perusjakkupaita reippaasti ja trendikkäästi raitaa, kuinkas muutenkaan.

Nämä housut näyttävät kamalalta tässä kuvassa, sillä henkari ja valo eivät todellakaan tee oikeutta, mutta materiaali oli todella pehmeää ja jotenkin näen itseni ja housut samassa lomakuvassa - can you see it? ;)

Tämä hame taitaa olla jo syysmalistoa ja ihastuin siihen ikihyväksi. Yhdistettynä valkoiseen peruspaitaan ja mustiin saappaisiin folklore-hamonen on mitä paras inkkariasu töihin.

Homen tuotteet ovat hämmentävän huonosti edustettuna näyttelytilassa, mutta jotain pientä sentään bongasin - nuo lasilyhdyt ovat kerrassaan mahtiksia! Vielä kun saisi sen kivan takapihan oleskelualueineen, jonne noita voisi sytytellä. Ehkä ensi vuonna?



Miten siellä on sujunut päivä tänään? MIELETÖN KELI!

<3 Hannele

Edit: 11.5. – yksi kuvista poistettu, sillä se paljastui Mungolifen Annan kuvaksi, vaikka bongasin kuvan alunperin ulkomaiselta saitilta, eikä merkkiäkään siitä mikä kuvan alkuperäinen lähde on. Hyvä osoitus siitä, miten tehokkaasti kuvat leviävät verkossa. :/

Penelope Cruz for Lindex

Anteeksi, mutta onko Penelope Cruz kuumin muikkeli ikinä koskaan vai eikö ole?

Katsokaa nyt tätä todistusaineistoa:

Jos olisin heteromies, räjähtäisin atomeiksi. Ja näin heteronaisena räjähdän atomeiksi tuon mekon osalta.

<3 Hanettaja

Blogiarvonta!

ARVONTA ON SUORITETTU, VOITTAJALLE ILMOITETAAN HENKILÖKOHTAISESTI. 

Arvatkaapas mitä? Olen onnistunut hamstraamaan itselleni aiemmin hehkuttamiani They're Real -ripsivärejä kokonaiset kolme kappaletta, joten tehän tiedätte mitä se tarkoittaa...

On pitkästä aikaa just hyvä hetki arvonnalle. Lisätietoa ja kokemuksia palkinnosta voitte lukea täältä *klik*

Terkuin,

H

Nahkatakkihimotuksia

Nahkatakin ostaminen netistä on osoittautunut ongelmalliseksi.

Muistatteko esimerkiksi, kun vouhkasin tästä kaunottaresta?

Kauan odottamani kaunotar osoittautui jäätäväksi hirviöksi, sillä nahka oli ikävän paksua, takki tönkkö ja malliltaan täysin väärä. 

Ja nyt minä onneton iskin silmäni V's Dresscode -blogissakin vilahtaneeseen Josephin nahkikseen, jolla on hintaa aivan kertakaikkisen liikaa: 1 000 euroa. En maksa. 

The Outnetissa takki näyttää olleen jokin aika sitten reippaalla alennuksella, hieman yli 400 euron hintaan, mutta nyt se on jo loppuunmyyty. Toivoa sopii, että löydän takin uudestaan alelaareista, sillä 1 000 euroa vaatekappaleesta on jo liikaa....

Mikä summa teille muille on sellainen, jonka yli ette mene luottovaatteenkaan kohdalla? Onko 300 euroa laukusta liikaa tai 500 euron takki jätettävä kauppaan, vaikka sillä olisi vuosikausien tulevaisuus kanssanne?

Itse omistan muutamia oikeasti melko tyyriitä vaatekappaleita ja niistäkin suurin osa on hankittu alennusmyynnistä. Vaikka moni kauhistelee kalliita vaatteita, ovat kaikki hankintani osoittautuneet todellisiksi aarteiksi, jotka ovat kulkeneet mukana (ja säilyneet hyvässä kunnossa) jo monta vuotta. 

Silti. Tonni. Takista. Kamoon. 

<3 Hannele

Terkkuja sairaspedistä!

Miten sujuu elämä? Meikäläinen on jälleen sängynpohjalla, nimittäin vatsatauti iski mahdottoman hauskan Pohjanmaa-viikonlopun jälkeen (ja ei naiset, ei sellainen vatsatauti). Ja täällä sitä onkin peiton alla ehtinyt mietiskellä jos jonkinmoista.

Onko se muumien Nyyti vai kenties maailman paras sairastuskamu, pieni ja värjyvä Nukanakki? 

Olimme siis viikonloppuna Pohjanmaalla jo lapsuudessani muotoutuneen ystäväporukan kanssa (oli niin parasta, kiitos tytöt – ootte te vaan joka ikinen niin rakkaita <3) ja juhlistimme iltaa tietysti myös tutussa ja hitusen vähemmän villimmässä pikkukaupungissamme.

Rakkaiden ystävien lisäksi Pohjanmaan yössä tuli törmättyä moneen vanhaan tuttuun ja on se vain uskomatonta, miten erilaisiksi vanhojen luokkatovereiden elämät ovat voineet muotoutua. Suurin osa on elämässään pääosin onnellinen ja on löytänyt sen oman juttunsa, mutta kuinka surullista on nähdä joukossa niitä muutamia, joilla kaikki on mennyt päin sitä itseään.

On uskomatonta, miten pienten sattumien kautta asiat muotoutuvat väärin ja miten pienistä hetkistä se onni on loppujen lopuksi kiinni. Esimerkiksi koulun suosituimpiin poikiin lukeutunut, harvinaisen lahjakas miehenalku on nykyään täysi rapajuoppo, joka ei pysy keskustelussa mukana saati että voisi kuvitella käyttävänsä yhtäkään niistä lahjoista, jotka hänelle on annettu.

On epäreilua, että elämänsä voi pilata jo nuorena ja jatkaa sitä huonoa kierrettä aina vain eteenpäin. Teininä ihminen on niin kertakaikkisen tyhmä ja silti ne ajat voivat määrittää koko elämän. Voi saakeli, kun riittäisi niitä niskastakiinniottajia tähän maailmaan ja osattaisiin sanoa totuuksia päin kasvoja kaikissa ikävaiheissa oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.

Vanhaan kotikaupunkiin palatessa huomaa myös, että ne omat vanhat roolit vaikuttavat siihen miten muut sinut näkevät – niin hyvässä kuin pahassakin. Ei ihme, että aika moni pikkukaupungissa kasvanut haluaa muuttaa muualle ja aloittaa alusta uudella ilmeellä jossain kaukana. Harva kun on kokonainen kasvaessaan ja tekee virheitä, joita saattaa katua myöhemmin.

Näin positiivista tällä kertaa, mutta tänään tuntuu tältä. Ja nyt muuten lähden oksentamaan, saakutan vatsapöpö. ;D

<3 H

Ps. Mies pakottaa mut katsomaan jääkiekkoa VAIKKA mulla on paha olo. Onko maailmassa mitään oikeudenmukaisuutta?