Kaivelitko sinäkin viime viikolla kesävaatteet esiin, sovitit ja huomasit selkeän eron viime elokuuhun – jalkasi ovat broileria! Täällä kirjoittelee ainakin yksi pikku kanankoipi. Oma ihoni on todella vaalea ja pitkä talvikausi tuo siihen vielä hehkeän punertavan vivahteen.
Tosi kaunista.
On kuitenkin yksi helppo niksi, jonka avulla ihosi näyttää ruskeammalta ja heleämmältä ilman, että otat yhtään aurinkoa tai läträät tippaakaan itseruskettavaa. Nimittäin neonvärit.
Karsastin itse neonvärejä aika pitkään, syy taitaa löytyä nuoruudestani – jos olet ollut mukana jo trendin ensimmäisellä kaudella, sen uusi tuleminen ei välttämättä ihan heti miellytä silmää. Olen huomannut että kaupoista löytyy nykyään niin Spice girl -kenkiä, Leviksen 501 -mallia ja niitä hirveitä tatuointikoruja, joilla yläasteella koristelin kaulani ja kuvittelin olevani cool. Voi herrajumala sentään.
Neonvärien aikaan olin ala-asteella, siksi niiden kauneuden ja imartelevuuden ymmärtämiseen meni pieni tovi. Mutta sorisori, nyt ymmärrän miksi ne ovat maailman parhaita värejä.
Parhaussyy piilee tietenkin niiden kaunistavassa vaikutuksessa etenkin näin kesäaikaan – iho yksinkertaisesti näyttää huomattavasti ruskeammalta ja hyvinvoivalta, olemus on värikkäämpi ja heleämpi.
Ja jos pelkäät että ne kaikessa värikkyydessään saavat sinut näyttämään auton hajustekuuselta, niin ällös pelkää – jo neonvärinen asustekin tekee temput olemuksellesi. Mää niin tykkään.
Yllättäen kauppojen hyllyillä on aika vähän neonvärejä (ainakin Suomessa, mehän pukeudumme tunnetusti tasan mustaan ja harmaaseen...), joten niitä joutuu hippasen verran metsästämään. Helpoiten räväkkäämpää värimaailmaa löytää korukaupoista, etenkin statement-koruissa on huomattavasti hurjempi valikoima.
Tykkäättekö te neonväreistä ja olitteko täällä jo silloin "ekalla kerralla"? Itse olen ihan hurahtanut, ainakin näin kesän kynnyksellä.
Värikästä kesäsunnuntaita ihmiset, se on KESÄ nyt ihan virallisestikin! <3
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
lauantai 30. toukokuuta 2015
Follow My Blog!
Blogilista lopettaa 1.6. ja koska tännekin aika suuri osa liikenteestä tulee Blogilistan kautta, ajattelin vinkkailla teille muita tahoja, joiden kautta voitte seurata jatkossa meikäläisen juttuja (ja toivottavasti teettekin niin, te lukijat olette tämän homman ehdoton suola ja kommentit parasta <3).

- Blogipolku on itselleni ihan uusi tuttavuus ja rekisteröidyinkin sinne ihan vasta. Sieltä näkee mielestäni kätevästi laajalla skaalalla tuoreita postauksia ja löytää uutta luettavaa. Hyvä vaihtoehto Blogilistalle ja sinne voi mm. luoda itselleen oman seurattavien listan. Moni tykkää seurailla juttuja anonyymisti, tuolla se käsittääkseni onnistuu.
- Bloglovin on myös ehdottoman kätevä ja toimii ehkä helpoimpana vaihtoehtona Blogilistalle. Itse pidän siitä että sieltä löytyy myös muiden maiden blogeja, koska suuressa maailmassa valikoima on tietysti huomattavasti laajempi.
- Facebook on taatusti kaikille tuttu, Instagramista puhumattakaan. Instan puolella näkyy enemmän ihan perusarkea, mutta en päivittele sinne postauksia, joten blogipostausten seurantaan suosittelen muita seurantatapoja.

1 vuotta jo!
Tukkiksen synttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna. Vieraina oli vain omaa perhettä, ensi vuonna ehkä sitten on mukana jo kavereitakin.
Tilasin Juhlacenter.fi-sivustolta ilmapalloja ja ilmapallonauhaa, jolla sai kätevästi ripustettua värikkäitä palloja juhlan kunniaksi. Tykästyin kovasti tuohon ilmapalloverhoon, voiskohan sellaista pitää aina? :D
Juhlapöydästä löytyi perinteisen mansikkakakun lisäksi tuulihattuja, kolmioleipiä, mummun tekemää marjapiirakkaa ja sensellaista. Nuo hauskat kissakoristeet ovat Tigerin valikoimaa, paperipillit sen sijaan myös Juhlacenteristä (eivät muuten toimineet käytössä ollenkaan, vaan menivät imiessä lyttyyn ja kastuivat?).
Kahvikupit ovat Stockmanin Casa-sarjaa*, johon olen kovin tykästynyt. Lisäksi pöydässä on varmasti kaikille tuttua Kastehelmi-sarjaa*.
Niin parasta juhlia pientä pojua, etenkin kun sain sillä verukkeella meille paljon sakkia yökylään :D.
Nyt mun lapseni on virallisesti taapero ja hän hoksaakin vaikka mitä uutta joka päivä – viimeisin tempaus on vessanraikastimen nakkaaminen pönttöön, joten nyt meillä on vessa tukossa ja jännittävä putkioperaatio edessä (missä hemmetin välissä se on senkin ehtinyt tehdä, kysyn vaan? Etenkin, kun vessaan ei varsinaisesti ole pikkumiehellä asiaa ja tyyppiä on muka valvottu koko ajan).
Aurinkoista lauantaita kaikille! Monessa sakissa on varmasti tänään pöytä koreana, nauttikaa juhlista <3.
| Kakku! Se onnistui! KIITOS yläkerran väelle :D. |
![]() |
Kahvikupit ovat Stockmanin Casa-sarjaa*, johon olen kovin tykästynyt. Lisäksi pöydässä on varmasti kaikille tuttua Kastehelmi-sarjaa*.
Niin parasta juhlia pientä pojua, etenkin kun sain sillä verukkeella meille paljon sakkia yökylään :D.
Nyt mun lapseni on virallisesti taapero ja hän hoksaakin vaikka mitä uutta joka päivä – viimeisin tempaus on vessanraikastimen nakkaaminen pönttöön, joten nyt meillä on vessa tukossa ja jännittävä putkioperaatio edessä (missä hemmetin välissä se on senkin ehtinyt tehdä, kysyn vaan? Etenkin, kun vessaan ei varsinaisesti ole pikkumiehellä asiaa ja tyyppiä on muka valvottu koko ajan).
Aurinkoista lauantaita kaikille! Monessa sakissa on varmasti tänään pöytä koreana, nauttikaa juhlista <3.
perjantai 29. toukokuuta 2015
Päivän ajatus: Miten unelmia saavutetaan?
Unelmat ja niiden tavoittelu ovat jotain, joka tuntuu jakavan ihmisiä – osa yrittää sinnikkäästi haluamaansa, osa tyytyy vain haaveilemaan ja yllättävän iso osa ei edes haaveile mistään (tai ei vain tunnusta, en millään jaksa uskoa unelmattomuuteen).
Ihmiset, jotka tavoittelevat unelmiaan määrätietoisesti yllättävän usein saavuttavatkin haluamansa tai jos nyt eivät aivan sitä suurinta hurjaa, niin ainakin he pääsevät elämään elämäänsä jollain tapaa unelmansa kohteen läheisyydessä.
Miksi? Koska he tietävät mitä haluavat ja ovat pohtineet, miten unelma saavutetaan. Suunnitelmallisuus on äärettömän tärkeää kaikessa muussakin, miksi ei siis myös tässä?
Tietysti onneakin tarvitaan, mutta uskoisin sen olevan prosentin verran kokonaispotista. Unelmansa saavuttaa, kun vain näkee tarpeeksi pettymyksiä, vaivaa, työtä ja toivoa – ja jaksaa uskoa, että suunnitelma kyllä kantaa jossain vaiheessa hedelmää. Tähän kohtaan sinulla on varmasti tuhansia mutta-lauseita, mutta kuinka moni niistä voidaan sivuuttaa ihan vain pohtimalla, kuinka pitkälle olet itse valmis menemään? Et saa työtä unelmiesi alalta, luo itse itsellesi työpaikka ja tarjoa työtäsi asiakkaille. Kirjaasi ei kustanneta, mitä jos julkaisisit e-kirjan?
Aina löytyy tapa tehdä, kun on vain tarpeeksi halua.
Unelmia ei myöskään saavuteta pelkällä toivomisella tai kadehtimisella, on tehtävä yksittäisiä pieniä tekoja. Usein tuntuu että ihmiset unohtavat suunnittelemisen tärkeyden – jos oikeasti haluat jotain, tee unelmasi ympärille suunnitelma.
Voit aloittaa tekemällä vaikkapa hetken päivässä tai viikossa jotain, mikä vie sinua lähemmäksi unelmaasi. Esimerkiksi näin:
"Haluan muotisuunnittelijaksi"
1. Opiskelen alaa vähintään 15 minuutin ajan joka ilta esimerkiksi kirjojen avulla – niitä voit lainata vaikkapa kirjastosta.
2. Suunnittelen omaa mallistoa ja tutustun samalla asioihin, jotka minun on otettava huomioon – materiaalit, kustannukset jne. Teen tätä vähintään puoli tuntia viikossa, mutta enemmän mahdollisuuksien mukaan.
3. Pyrin saamaan palautetta suunnittelemistani vaatteista, keneltä voisin saada ammattitaitoista palautetta? Jo pelkästään kangaskaupan myyjällä on varmasti jotain tietoa – aina löytyy joku, joka tietää sinua enemmän ja jolta voit kysyä apua.
4. Mikäli nautin tekemästäni, haen alan kouluun (vaikkapa työn ohessa, jos asuntolaina painaa).
5. En pääse kouluun, jatkan kohtien 1. 2. ja 3. tekemistä, kunnes opin paremmaksi ja paremmaksi. Tulevaisuudessa voi olla että olet todella hyvä, sillä kun avaat silmäsi ja ryhdyt tekemään, näet ympärilläsi enemmän mahdollisuuksia – esimerkiksi yksittäisiä kursseja, joille voit osallistua ym.
jne. jne.
Kirjoita suunnitelmasi ylös paperille ja palaa siihen aina silloin tällöin, jotta se ei unohdu. Laita se itsellesi esille vaikkapa paikkaan, josta näet sen pakostakin – näin et voi sivuuttaa suunnitelmaasi tai unohtaa sitä arjen hyörinässä.
Älä sano, ettet osaa – opettele. Äläkä sano ettei se onnistu, vaan tee pieniä yksittäisiä asioita, joiden avulla pääset lähemmäksi onnistumista.
Ensin on tietenkin tiedettävä, mikä on se suuri unelma, se kun ei välttämättä ole lainkaan sitä mitä luulet. Itse esimerkiksi nuorena halusin tanssijaksi, mutta todellisuudessa halusin sitä vain haluamisen vuoksi – se ei ollut oikeasti sitä, mikä minua inspiroi ja mistä saan energiaa. Itselleen valehteleminen voi tulla kalliiksi, siksi olen onnekas että elämä opetti ja antoi minulle luottamusta nähdä ne asiat, jotka todellisuudessa antavat minulle hyvää oloa. Se ei ole aivan itsestäänselvyys.
Kun tiedät mitä haluat, olet jo pitkällä. Jos et tiedä, anna unelmoinnille aikaa ja aloita vaikkapa pohtimalla ketä kadehdit – missä haluaisit nähdä itsesi? Tai mitä tekisit, vaikka kukaan ei maksaisi sinulle siitä? Tuollaiset asiat kertovat enemmän kuin järki koskaan.
Tee elämässäsi asioita, jotka inspiroivat sinua, niin et varmasti joudu katumaan.
torstai 28. toukokuuta 2015
Viikko toukokuun
Viikko on taas hurahtanut ihan älytöntä vauhtia! Olemme juhlineet Tukkiksen synttäreitä, joten meillä oli talo täynnä rakkaita (jee), minkä lisäksi olen kärsinyt ihan mahdottomasta hammaskivusta – en saanut edes suuta auki, auau. Viisaudenhampaat tekevät tuloaan ja lisäksi lähti vielä paikka hampaasta, ei kiva.
Kävin eilen hammaslääkärissä, joka neuvoi odottelemaan miten viisurit kasvavat. Kipu kun loppui ihan yhtäkkiä ja ainoastaan tuo irronnut paikka vaivasi. Fiksua muuten odottaa että kipu lakkaa – nyt jouduin maksamaan itseni kipeäksi yksityisestä hamppilääkäristä, kun kivuissani olisin päässyt päivystykseen huomattavasti halvemmalla. Tyhmästä päästä kärsii jos nyt ei kroppa, niin ainakin lompakko. Odottaminen ei tietenkään muutenkaan ole fiksua, mutta kun VIHAAN hammaslääkäriä, niin sitten jotenkin siirsin ja siirsin sitä menemistä aina vain...
Mutta mitäs kaikkea tällä viikolla onkaan tapahtunut? Kävin Instagramissa muistelemassa pieniä hetkiä, tässä niistä muutama..
1. Opettelin meikkaamaan kulmat kunnolla! Olen aina ollut niin mustakulmainen, ettei sille ole aiemmin ollut tarvetta (jopa ammattimeikkaajat ovat vain vähän kammanneet mun naamakarvojani), mutta nyt vanhetessa olen huomannut hapsujeni hiljalleen vaalenevan.
Hankin Dermosililta siskon suosituksesta ihan superhyvän paletin, joka ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Tykkään siitä tosi paljon, käytän myös ihan luomiväreinä näitä mattasävyjä.
2. MEIDÄN PIHALLE ON TULLUT KESÄ! Tai tietysti muuallekin Suomeen, hehe :D. Mies taistelee turhaa taistoa noita voikukkia vastaan, mun mielestä ne on oikeastaan aika kivoja, kuten rikkaruohoiksi lajiteltavat kukat ylipäätään – onko ihanampaa näkyä kuin kunnon voikukkasato? Makes me happy.
3. Tukkiksen synttärit <3. Äiti oli ensin hiukan kiireäreä lauantaina, sitten onnellinen ja haikea. Laulaa luikutin pojalle yksin perjantaina, jolloin oli the päivä ihan virallisesti. Sen vietimme Helena-siskon kanssa shoppailemassa, eli ei ehkä ihan toivesynttärit 1-vuotiaalle? :D Poju nukkui vaunuissa suurimman osan ajasta, eli ehkä silläkin oli ihan hauskaa? (not)
Kutsuimme paikalle ihan lähimmän perheen ja suvun, ensi vuonna on varmasti mukana kavereitakin. Niin ja kakku onnistui tällä kertaa ihan loistavasti! Muistelin ristiäisten kakkukatastrofia ja tein suosiolla ihan perinteisen mansikkakakun. Siitä tuli hyvää. Niin hyvää että Kayla Itsines ei olisi musta tippaakaan ylpeä... Onneksi muutama kakkupala ei kaada koko juttua, koska tarkoituksena on omaksua elämäntapa, ei suinkaan kituuttaa ja laskea kaloreita.
4. Kuten sanottua, meille tuli talo täyteen ihania rakkaita, joista ensimmäisenä tänne saapui Helena. Menimme ensimmäiseksi Fazerin aamupalalle, josta alkoi mun monen päivän "syön vain yhden palan synttärikakkua" -valhe. Päädyin nimittäin syömään myös Tukkiksen osuuden kakusta, koska tyyppi vain nukkui ja ei kakkua saa tuhlata?
Miten teillä on viikko sujunut? Eikös vain ole parasta kun aurinko paistaa ja on kesä? Tänään olisi tarkoitus suunnata kesän ensimmäiselle piknikille.
Ps. Muistattehan että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.? Blogiani voit seurata helposti muun muassa Bloglovinissa ja Facebookissa!
Kävin eilen hammaslääkärissä, joka neuvoi odottelemaan miten viisurit kasvavat. Kipu kun loppui ihan yhtäkkiä ja ainoastaan tuo irronnut paikka vaivasi. Fiksua muuten odottaa että kipu lakkaa – nyt jouduin maksamaan itseni kipeäksi yksityisestä hamppilääkäristä, kun kivuissani olisin päässyt päivystykseen huomattavasti halvemmalla. Tyhmästä päästä kärsii jos nyt ei kroppa, niin ainakin lompakko. Odottaminen ei tietenkään muutenkaan ole fiksua, mutta kun VIHAAN hammaslääkäriä, niin sitten jotenkin siirsin ja siirsin sitä menemistä aina vain...
Mutta mitäs kaikkea tällä viikolla onkaan tapahtunut? Kävin Instagramissa muistelemassa pieniä hetkiä, tässä niistä muutama..
1. Opettelin meikkaamaan kulmat kunnolla! Olen aina ollut niin mustakulmainen, ettei sille ole aiemmin ollut tarvetta (jopa ammattimeikkaajat ovat vain vähän kammanneet mun naamakarvojani), mutta nyt vanhetessa olen huomannut hapsujeni hiljalleen vaalenevan.
Hankin Dermosililta siskon suosituksesta ihan superhyvän paletin, joka ei tosiaan ole hinnalla pilattu. Tykkään siitä tosi paljon, käytän myös ihan luomiväreinä näitä mattasävyjä.
2. MEIDÄN PIHALLE ON TULLUT KESÄ! Tai tietysti muuallekin Suomeen, hehe :D. Mies taistelee turhaa taistoa noita voikukkia vastaan, mun mielestä ne on oikeastaan aika kivoja, kuten rikkaruohoiksi lajiteltavat kukat ylipäätään – onko ihanampaa näkyä kuin kunnon voikukkasato? Makes me happy.
3. Tukkiksen synttärit <3. Äiti oli ensin hiukan kiireäreä lauantaina, sitten onnellinen ja haikea. Laulaa luikutin pojalle yksin perjantaina, jolloin oli the päivä ihan virallisesti. Sen vietimme Helena-siskon kanssa shoppailemassa, eli ei ehkä ihan toivesynttärit 1-vuotiaalle? :D Poju nukkui vaunuissa suurimman osan ajasta, eli ehkä silläkin oli ihan hauskaa? (not)
Kutsuimme paikalle ihan lähimmän perheen ja suvun, ensi vuonna on varmasti mukana kavereitakin. Niin ja kakku onnistui tällä kertaa ihan loistavasti! Muistelin ristiäisten kakkukatastrofia ja tein suosiolla ihan perinteisen mansikkakakun. Siitä tuli hyvää. Niin hyvää että Kayla Itsines ei olisi musta tippaakaan ylpeä... Onneksi muutama kakkupala ei kaada koko juttua, koska tarkoituksena on omaksua elämäntapa, ei suinkaan kituuttaa ja laskea kaloreita.
4. Kuten sanottua, meille tuli talo täyteen ihania rakkaita, joista ensimmäisenä tänne saapui Helena. Menimme ensimmäiseksi Fazerin aamupalalle, josta alkoi mun monen päivän "syön vain yhden palan synttärikakkua" -valhe. Päädyin nimittäin syömään myös Tukkiksen osuuden kakusta, koska tyyppi vain nukkui ja ei kakkua saa tuhlata?
Miten teillä on viikko sujunut? Eikös vain ole parasta kun aurinko paistaa ja on kesä? Tänään olisi tarkoitus suunnata kesän ensimmäiselle piknikille.
Ps. Muistattehan että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.? Blogiani voit seurata helposti muun muassa Bloglovinissa ja Facebookissa!
torstai 21. toukokuuta 2015
5+1 vinkkiä: Miten kävellä korkokengillä?
Näin juhlakauden kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen kaikille teille, joiden mielestä koroilla käveleminen on suurinta hanuria ikinä. Sinulle, joka juhlapäivänä vedät irvistellen kopokengät jalkaasi ja istut koko päivän, tai ehkä jopa kävelet ja irvistät ikävästi joka askeleella (polvet koukussa, tietty).
Nounou. Tämä postaus on sulle, irvikävelijä.
Korkokengät vaikuttavat ainakin itselläni paljon fiilikseen, etenkin juhlafiilikseen. MUTTA jos vihaat ja inhoat korkoja, niin miksi ihmeessä vetää sellaiset jalkaan? Myös kauniit ballerinat ovat loistokengät juhliin ja niitähän saa kaikissa maailman väreissä – esimerkiksi kultaisina namnam.
Jos kuitenkin haluaisit käyttää korkoja, lue eteenpäin...
Korkokenkiä valitessa ulkonäkö on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lestin sopiminen juuri sinun jalallesi. Kun kokeilet useamman parin, tiedät mitä tarkoitan.
Tärkeää on siis sovittaa, sovittaa ja vielä kerran sovittaa. Erityisen hyvä merkki ainakin omaan jalkaani on Tamaris.
Lestin pitäisi tukea myös päkiän ja kantapään välistä aluetta, jalan kaarta. Tämä on tärkeää, sillä jos kaikki paino on päkiällä, niin ei ihmekään että jalkoihisi sattuu! En koe että koron korkeus on sinällään niin tärkeä tekijä kenkien mukavuudessa, vaan enemmänkin kyse on tästä tukevuudesta (tosin ei ehkä kannata aloittaa niistä 10 sentin koroista).
Vinkiksi että kiilakorot ovat astetta helpompi valinta, etenkin sellaiset jotka saa jalkaan mahdollisimman tiukasti (esimerkiksi erilaiset nauhakiinnikkeet toimivat just pop).
Niin ja ps. avokaskorkkarit pidentävät säärtä, sen sijaan nilkkaremmit lyhentävät. Tämä tiedoksi muille lyhytkoipisille.

Kaikki taidot vaativat opettelua – niin myös korkokengillä kävely. Itse opettelin jo ala-asteella, koska ihailin missejä ja malleja ja mitänäitänytoli, joten pitihän sitä pienen ihmisen osata myös kävellä catwalkilla ;). Jos sinulla on kuitenkin jäänyt lapsuuden roolileikit tällä saralla leikkimättä, niin muista ainakin nämä asiat:
1. Kävele jalat suorassa
2. Kanta osuu lattiaan ensin, ei päkiä
3. Kävele selkä suorassa (voit laittaa esimerkiksi kirjan pään päälle opetteluvaiheessa)
4. Ota ainakin aluksi suht lyhyitä askeleita
5. Älä jäykistele, vaan muista pitää kroppasi rentona. Etenkin lantion ja yläkropan rentouttaminen auttavat.
Vaikeaa? Noh, ehkä se voi näin kirjoitettuna vaikuttaa siltä, mutta opetteluun auttaa seuraava kohta.
Kun katsot peilistä miltä kävelysi näyttää, pystyt parhaiten korjaamaan sitä. Uskoisin että kaikissa kehollisissa lajeissa omaa liikkumistyyliään voi muokata parhaiten, kun näkee lopputuloksen peilistä tai videolta.
Treenaa siis kävelyäsi peilin edessä, kuulosti se miten itserakkaalta hyvänsä. Treenilaji se on kuules tämäkin ;).
Itse käytän usein töissä korkoja, vaihdan ne jalkaani kun pääsen perille. Samaa sääntöä kannattaa hyödyntää myös juhlissa, etenkin jos on hieman tottumattomampi korkojen käyttäjä.
Vaihtokengät ovat hyvä idea juhlissa kuin juhlissa. Etenkin valomerkin aikaan sitä osaa arvostaa kummasti. Taitettavat ballerinat mahtuvat hienosti juhlalaukkuun ja olet onnellinen, kun taksijonossa saat laittaa tossut jalkaasi.
Kannattaa ottaa mukaan myös esimerkiksi pieni, juhlalaukkuun mahtuva kangaskassi korkokengillesi. Muuten joudut kantamaan niitä kädessäsi.
Jos vieläkin siellä ruudun toisella puolen on epäuskoinen naama, joka mutristelee suutaan puolelta toiselle, niin palaa kohtaan yksi.
Ballerinatkin voivat olla todella kauniit juhlakengät. Tennareita en suostu tässä mainitsemaan, vaikka osa porukasta niitä käyttääkin juhlissa – tennarit eivät ole juhlakengät, piste.
Nounou. Tämä postaus on sulle, irvikävelijä.
1. Lättäpohjatkin voivat olla upeat!
Korkokengät vaikuttavat ainakin itselläni paljon fiilikseen, etenkin juhlafiilikseen. MUTTA jos vihaat ja inhoat korkoja, niin miksi ihmeessä vetää sellaiset jalkaan? Myös kauniit ballerinat ovat loistokengät juhliin ja niitähän saa kaikissa maailman väreissä – esimerkiksi kultaisina namnam.
Jos kuitenkin haluaisit käyttää korkoja, lue eteenpäin...
2. Valitse malli oikein
Korkokenkiä valitessa ulkonäkö on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lestin sopiminen juuri sinun jalallesi. Kun kokeilet useamman parin, tiedät mitä tarkoitan.
Tärkeää on siis sovittaa, sovittaa ja vielä kerran sovittaa. Erityisen hyvä merkki ainakin omaan jalkaani on Tamaris.
Lestin pitäisi tukea myös päkiän ja kantapään välistä aluetta, jalan kaarta. Tämä on tärkeää, sillä jos kaikki paino on päkiällä, niin ei ihmekään että jalkoihisi sattuu! En koe että koron korkeus on sinällään niin tärkeä tekijä kenkien mukavuudessa, vaan enemmänkin kyse on tästä tukevuudesta (tosin ei ehkä kannata aloittaa niistä 10 sentin koroista).
Vinkiksi että kiilakorot ovat astetta helpompi valinta, etenkin sellaiset jotka saa jalkaan mahdollisimman tiukasti (esimerkiksi erilaiset nauhakiinnikkeet toimivat just pop).
Niin ja ps. avokaskorkkarit pidentävät säärtä, sen sijaan nilkkaremmit lyhentävät. Tämä tiedoksi muille lyhytkoipisille.

3. Treenaa kävelemistä
Kaikki taidot vaativat opettelua – niin myös korkokengillä kävely. Itse opettelin jo ala-asteella, koska ihailin missejä ja malleja ja mitänäitänytoli, joten pitihän sitä pienen ihmisen osata myös kävellä catwalkilla ;). Jos sinulla on kuitenkin jäänyt lapsuuden roolileikit tällä saralla leikkimättä, niin muista ainakin nämä asiat:
1. Kävele jalat suorassa
2. Kanta osuu lattiaan ensin, ei päkiä
3. Kävele selkä suorassa (voit laittaa esimerkiksi kirjan pään päälle opetteluvaiheessa)
4. Ota ainakin aluksi suht lyhyitä askeleita
5. Älä jäykistele, vaan muista pitää kroppasi rentona. Etenkin lantion ja yläkropan rentouttaminen auttavat.
Vaikeaa? Noh, ehkä se voi näin kirjoitettuna vaikuttaa siltä, mutta opetteluun auttaa seuraava kohta.
4. Katso kävelyäsi peilistä
Kun katsot peilistä miltä kävelysi näyttää, pystyt parhaiten korjaamaan sitä. Uskoisin että kaikissa kehollisissa lajeissa omaa liikkumistyyliään voi muokata parhaiten, kun näkee lopputuloksen peilistä tai videolta.
Treenaa siis kävelyäsi peilin edessä, kuulosti se miten itserakkaalta hyvänsä. Treenilaji se on kuules tämäkin ;).
5. Hanki taitettavat ballerinat
Itse käytän usein töissä korkoja, vaihdan ne jalkaani kun pääsen perille. Samaa sääntöä kannattaa hyödyntää myös juhlissa, etenkin jos on hieman tottumattomampi korkojen käyttäjä.
Vaihtokengät ovat hyvä idea juhlissa kuin juhlissa. Etenkin valomerkin aikaan sitä osaa arvostaa kummasti. Taitettavat ballerinat mahtuvat hienosti juhlalaukkuun ja olet onnellinen, kun taksijonossa saat laittaa tossut jalkaasi.
Kannattaa ottaa mukaan myös esimerkiksi pieni, juhlalaukkuun mahtuva kangaskassi korkokengillesi. Muuten joudut kantamaan niitä kädessäsi.
+ Irvisteletkö vieläkin?
Jos vieläkin siellä ruudun toisella puolen on epäuskoinen naama, joka mutristelee suutaan puolelta toiselle, niin palaa kohtaan yksi.
Ballerinatkin voivat olla todella kauniit juhlakengät. Tennareita en suostu tässä mainitsemaan, vaikka osa porukasta niitä käyttääkin juhlissa – tennarit eivät ole juhlakengät, piste.
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Kayla Itsines – ensimmäinen viikko takana!
Aloitin uudelleen paljon hehkutetun Kayla Itsinesin treeniohjelman, tällä kertaa ihan tositarkoituksella. Ostin siis sekä ruoka- että liikuntaohjelman ja voi että olen tyytyväinen! Vaikka takana on vasta yksi viikko, edistystä näkyy jo nyt.
Ohjelman voi aloittaa myös pre-training-ohjelmalla, jota suositellaan esimerkiksi huonokuntoisille ja tuoreille äideille. Aloitin elämäni fitness-kissana suosiolla tuolla helpommalla versiolla, sillä vaikka synnytyksestäni on jo vuosi, kestää keholla kuitenkin palautua sellaisesta rääkistä ja Kaylan varsinaiset ohjelmat ovat todella rankkoja (myös tuo pre-training on tosin aikamoista rääkkiä, että ei sen puoleen :D).
Pre-training-ohjelman ensimmäisen treenin jaksoin tehdä vain puoleen väliin, sitten jalat tärisivät niin pahasti ja heikotti, että oli pakko jättää leikki kesken. Nyt viikon jälkeen tein saman ohjelman uudestaan ja se meni kevyesti! Toki hiki lensi, mutta lisäsin jo toistoja. Kehon muutoksia seuraan valokuvien, senttien ja vaa'an avulla. Ensimmäisellä viikolla paino on itse asiassa noussut kilon verran, mutta olen ymmärtänyt tämän olevan aika tyypillistä treeniohjelman aloitusvaiheessa.
Treenit tehdään circuit-tyyppisesti: yhtä sarjaa tehdään 7 minuuttia, jonka jälkeen pidetään 30–90 sekunnin tauko ja jatketaan toisella 7 minuutin ohjelmalla. Sen jälkeen tehdään kumpikin ohjelma läpi uudestaan samalla aikataululla, joten yksi treeni kestää noin puoli tuntia. Nopeaa, mutta todella tehokasta!
Lisäksi ohjelmaan kuuluu viikosta riippuen myös muuta liikuntaa, kuten reippaita kävelylenkkejä ja venyttelyä. Pääpaino on kuitenkin noilla 30 minuutin tehotreeneillä, joita tehdään 2–3 viikossa.
Ostin myös ruokavalio-ohjelman, mutta en noudata sitä oikeastaan ollenkaan. En pidä siitä että joku muu sanelee syömiseni. Mikäli en saa tuloksia tällä tavalla, niin teen ohjelman uudestaan ja pilkuntarkasti, lupaan.
Päätin syödä perusterveellisesti ja kevyesti, tosin noudatan Kaylan ohjetta annoskoon ja syömisvälin suhteen. Olen toki ottanut paljon ideoita Kaylan ruokavaliosta, sillä joka päivä syödään eri ruokaa ja varsin makoisia sellaisia – esimerkiksi välipalaksi voi syödä omenapaloja maustamattomalla jogurtilla ja kanelilla, mikä on aivan älyttömän herkkua!
Herkkujen suhteen noudatan simppeliä kerta per viikko -kaavaa. Eli saan kerran viikossa yhdellä aterialla syödä mitä haluan. Tällä viikolla tarkoituksena on syödä lauantaina Tukkiksen synttärikakkua, mutta senkään kanssa en vedä överiksi.
Jännä nähdä mitä tapahtuu! Ohjelmaan kuuluu kerran kuukaudessa otettava valokuva, jota voi sitten verrata seuraaviin... Voin kertoa että mun "ennen"-kuvani on aika tehokas treenimotivaattori :D. Yksi Kaylan ohjelman suurimpia kannustimia onkin varmasti nämä asiakkaiden lähettämät muutoskuvat, joita löydät lisää täältä.
Kiinnostuneille tiedoksi että Kaylan sivuilta voi tilata yhden viikon treeniohjelman ilmaiseksi! Varaudu siihen että ohjelma on t o s i r a s k a s, mutta kyllä sillä saa tuloksiakin aikaiseksi.
![]() |
| Kuva: Kayla Itsines |
Pre-training-ohjelman ensimmäisen treenin jaksoin tehdä vain puoleen väliin, sitten jalat tärisivät niin pahasti ja heikotti, että oli pakko jättää leikki kesken. Nyt viikon jälkeen tein saman ohjelman uudestaan ja se meni kevyesti! Toki hiki lensi, mutta lisäsin jo toistoja. Kehon muutoksia seuraan valokuvien, senttien ja vaa'an avulla. Ensimmäisellä viikolla paino on itse asiassa noussut kilon verran, mutta olen ymmärtänyt tämän olevan aika tyypillistä treeniohjelman aloitusvaiheessa.
![]() |
| Naiset ympäri maailman ovat hullaantuneet Kaylan ohjelmasta, nämä muutoskuvat kyllä toimivat motivaattoreina! |
Lisäksi ohjelmaan kuuluu viikosta riippuen myös muuta liikuntaa, kuten reippaita kävelylenkkejä ja venyttelyä. Pääpaino on kuitenkin noilla 30 minuutin tehotreeneillä, joita tehdään 2–3 viikossa.
Ostin myös ruokavalio-ohjelman, mutta en noudata sitä oikeastaan ollenkaan. En pidä siitä että joku muu sanelee syömiseni. Mikäli en saa tuloksia tällä tavalla, niin teen ohjelman uudestaan ja pilkuntarkasti, lupaan.
Päätin syödä perusterveellisesti ja kevyesti, tosin noudatan Kaylan ohjetta annoskoon ja syömisvälin suhteen. Olen toki ottanut paljon ideoita Kaylan ruokavaliosta, sillä joka päivä syödään eri ruokaa ja varsin makoisia sellaisia – esimerkiksi välipalaksi voi syödä omenapaloja maustamattomalla jogurtilla ja kanelilla, mikä on aivan älyttömän herkkua!
Herkkujen suhteen noudatan simppeliä kerta per viikko -kaavaa. Eli saan kerran viikossa yhdellä aterialla syödä mitä haluan. Tällä viikolla tarkoituksena on syödä lauantaina Tukkiksen synttärikakkua, mutta senkään kanssa en vedä överiksi.
Jännä nähdä mitä tapahtuu! Ohjelmaan kuuluu kerran kuukaudessa otettava valokuva, jota voi sitten verrata seuraaviin... Voin kertoa että mun "ennen"-kuvani on aika tehokas treenimotivaattori :D. Yksi Kaylan ohjelman suurimpia kannustimia onkin varmasti nämä asiakkaiden lähettämät muutoskuvat, joita löydät lisää täältä.
Kiinnostuneille tiedoksi että Kaylan sivuilta voi tilata yhden viikon treeniohjelman ilmaiseksi! Varaudu siihen että ohjelma on t o s i r a s k a s, mutta kyllä sillä saa tuloksiakin aikaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












