maanantai 12. tammikuuta 2015

Opiskelijaelämää...

Perhe-elämän pyörityksen keskellä sitä välillä unohtaa, miten lyhyt aika siitä on, kun kaikki oli aivan toisin.

Oli vuosi 2008 ja sinkkuna elelevä opiskelija-Hane eli elämäänsä yli sadan neliön kimppakämpässä Helsingin Kampissa. Meitä oli minä, Suvi, Elise ja aina joku neljäs ihminen,  joka oli aika usein ulkomaalainen vaihtari, välillä pelkillä Mäkkärin hamppareilla elävä raikulipoika (Juholle terkkuja!) ja välillä ikäviä yllätyksiä mukanaan tuova huijari, joka jätti vuokrat maksamatta ja poltti sisällä salaa (kiva ihminen, sulle ei terkkuja).

Marraskuussa 2008 täytin 26 vuotta, hirrrrrveä ikäkriisi ;). Juhlistimme synttäreitäni kavereiden kanssa ensin Make Up Storen meikillä, josta suuntasimme keilaamaan ja lopulta syömään ravintola Loisteeseen (+ tietty tanssimaan).

Vuonna 2008 synttärisankari ravintola Loisteessa ikuistettuna (Mialle kiitos kuvasta, pus). 
Tuosta kimppakämpästä on kyllä tuhansittain muistoja, niin hyviä kuin huonojakin, mutta aika monessa niistä meillä on juhlat :D. Elämä ei taatusti ollut huoletonta, koska rahaa ei ollut, mutta ainakin meillä oli hauskaa.

Se oli parasta elämää silloin, nyt on parasta elämää nyt. Hassua, miten alle kymmenessä vuodessa voi siirtyä ääripäästä ääripäähän ja kumpikin vaihtoehto on just sopiva ja paras. En ikimaailmassa haluaisi takaisin tuohon kimppakämppään, mutta silloin ja siinä elämäntilanteessa se oli parasta ikinä. 


Juoruilua vai mitäsmitäs tarinoita? Tyttäriä ainakin kauhistuttaa Hannun jutut ;). Kiitos jälleen kuvaaja-Mialle!
Ennen Helsinkiin muuttoa asuin muuten Joensuussa ja muutamaa päivää ennen muuttoa selvisi, ettei minulle ole kattoa pään päälle lainkaan. Asunnon vuokrauksesta suullisen sopimuksen tehnyt mies nimittäin halusikin vuokrata asuntonsa "sukulaistytölle", joten Hane sitten läksi Helsinkiin ilman tietoa siitä, mistä illalla löytäisi itsensä. Mukana oli vain reppu, jossa oli mm. lautanen, haarukka ja veitsi.

Junan saapuessa asemalle marssin aluksi tulevaan kimppakämppääni "haastatteluun", ja pääsinkin sinne asumaan, mutta vasta muutaman kuukauden päästä. Siispä suuntasin HOASille, josta järjestyikin koti heti samana iltana. En tuntenut oloani yhtään lohduttomaksi, vaikka näin jälkikäteen ajatellen muutto aivan uudelle alueelle, yksin tyhjään kotiin (sori, oli siellä jonkun jättämä levitettävä sohva) voisi tuntua aika oudolta. Silloin tilanne ei haitannut yhtään ja elin pelkän sohvan + reppuni sisällön kanssa kaksi kuukautta.

Taitaa entinen Hane voittaa nyky-Hanen rohkeudessa äänin 100-0, nykyään en nimittäin lähtisi enää matkaan noin pelottomasti. En tainnut silloin olla edes erityisen huolissani tilanteesta, koska tiesin "jotain ilmaantuvan" ja minulla asui ystäviä Helsingissä, jotka voisivat hätämajoittaa reissulaista. Tosin nyky-Hane antaisi tuollaisille suullisia soppareita rikkoville urpoille takaisin, silloin ei tullut mieleenkään, että tilanteessa olisi jotain laitonta.

Vitsit, mustahan on tullut ihan lellipentu nykyään, koska jättäisin kai koko reissun nyt tekemättä tai vuokraisin suorilta hotellihuoneen ainakin ensimmäiseksi yöksi. Toisaalta, ehkä se on tämä vanhuus – ei se tule yksin ;). Nuorena naisena sitä jaksaa paremmin kaikenlaista.



2 kommenttia:

  1. Klikkasi itseni blogiisi toisen blogin kautta ja ah mikä kaunis ja mieletön blogi täältä paljastuikaan! (Vihaan omaa ulkoasuani nyt, kiitti! :D )
    Pitää tutustua teksteihisi tarkemmin. Tässä taitaa mennä koko ilta...tai yö. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Selina! Käynkin tsekkaamassa sun blogin heti heti kans :).

      Poista