maanantai 18. toukokuuta 2015

Vauvavuosi takana

Tukkis täyttää ensi perjantaina vuoden, juhlat vietämme lauantaina. Aivan uskomatonta että vauvavuosi on takana, kohta jaloissani pyörii pieni poika, ei mikään vauva enää.

Paitsi että on se nyt vähän äidin vauva sitten kuitenkin, vai mitä? Ja mielestäni päälle 1-vuotias on kyllä vielä vauva, vaikka virallisen määritelmän mukaan siirrytäänkin taapero-asteelle.

Viime vuonna MM-kisojen loppuotteluita seurasi tällainen sintti <3. 
Vuoden aikana kehitys on kyllä aivan uskomatonta – tällä hetkellä poika osaa syödä jo itse joitakin ruokia, mutta juodessa suu unohtuu välillä auki. Kävely ja ilman tukea seisominen antavat odottaa itseään, syynä taitaa olla pieni rohkeuden puute. Poju nimittäin seisoo ja jopa kävelee, jos ei itse huomaa sitä. Veikkaanpa että aika pian meillä on täällä vipeltäjä keskuudessamme.

Puhe on sen sijaan kehittynyt vauhdilla, sanoja on jo vaikka kuinka monta: "äiti", "isi", "mamma", "eiiiiiiiiii!", "ohhoh" ja nyt viimeisimpänä iltapalan yhteydessä kuultu "hyvvää". Ja huomatkaa siis "HYVVÄÄ", ei "hyvää" – taitaa äidin Pohjanmaan murre tarttua aika tehokkaasti ;D.

Pieni näppylänaama <3. 
Kehitys arvatenkin tästä vain kiihtyy, mitä pidemmälle edetään. Luotan siihen että poju saa aika paljon virikkeitä ihan tavallisesta arjesta ja leikeistä, ulkoiluista ja sensellaisista. Kuuntelemme paljon musiikkia ja tanssimme yhdessä (missä Tukkis onkin aika hyvä, erityisesti Suomen euroviisubiisi menee jalan alle ;D). Yhteistä lukuharrastusta odottelen kovasti, tällä hetkellä pikkumies lähinnä repii kirjoja – ei hyvä. Paksusivuisia kirjoja saamme sentään hieman katseltua, mutta tyyppi ei oikein jaksa rauhoittua niiden katseluun. Noh, ehkä sitten joskus.

Mites muuten muiden perheessä television katselu? Meillä poju katsoo aina aamuisin muutaman minuutin lastenohjelmia, että äitikin saa syötyä. Lisäksi se on välillä päällä iltaisin isää ja äitiä varten, kun poju leikkii omiaan, mutta pääosin katsomme telkkaria vasta pojan mentyä nukkumaan. Television vaaroista puhutaan paljon ja tämä onkin meillä pohdinnassa. En kuitenkaan jaksa uskoa että noin pienistä hetkistä on haittaa, jos arki muuten on täynnä virikkeitä ja leikkiä (niin ja tietysti lepoakin, että jaksaa taas leikkiä). Luotan maalaisjärkeeni tässä asiassa – television jatkuva tuijottaminen ei taatusti tee hyvää, mutta muutaman minuutin vuoksi ei tarvitse pillastua.






9 kommenttia:

  1. Ihana pikkumies, onnea jo etukäteen <3 Meilläkin Kukkis käveli jo 11kk huomaamattansa mutta todella uskaltautui kävelemään vasta n.1v1kk. Mutta silloin hän sitten kävelikin kunnolla, odotti niin kauan että varmasti osasi eikä sitten mukkaillut juuri mitään. Nyt jo juoksee hirveetä vauhtia, oikein hirvittää välillä katsoa... hui!

    Ja viimeiseen kappaleeseen sanon vaan että maalaisjärjellä pärjää pitkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin huomaa että vaikka vauhtia riittää, niin järki ei päätä pakota :D. Tyyppi kiipeilisi vaikka mihin ja kurottelee mm. sängyltä lattialle.

      Ja kiitos onnitteluista <3.

      Poista
  2. Voih <3 Onhan nuo 1veenä ihan vauvoja vielä :D Mun mielestä meidän Mimosa 2veekin on vielä vavva <3 :) Mutta joo, onnea taaperon äidille ja taaperolle jo etukäteen :)

    Ja tuon telkun kanssa .. Maalaisjärjellä hyvä tämä(kin) asia :)

    t.Nadja/Napsahduksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne vauvoja, samaa mieltä :D. Meidän äidin mielestä me taidettiin olla vauvoja vielä rippikouluiässäkin ;D.

      <3 Hannele

      Poista
  3. Tykkääkö Tukkis kuitenkin edes jollain tavalla, kun luette ja katselette niitä "paksusivuisia" vauvakirjoja? Onko teillä lukeminen päivittäinen tuokio? Kuinka pienestä saakka olette lukeneet? Eikä sillä, eihän kaikista lukutoukkia tule! Kuulostaa kyllä kuitenkin oikein hienolta tuo hänen puheenkehityksensä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä hän tykkää, mutta ei jaksa kovin kauaa keskittyä. Eniten nauttii laulamisesta ja laululeikeistä – laulan hänelle esimerkiksi aika paljon "Tuiki, tuiki tähtöstä", johon osaan sen leikin myös. Tukkis on itsekin oppinut yhden liikkeen (tekee käsillä tähtösiä), mikä on kyllä tosi liikkistä <3. Toivon kyllä tosi paljon että poika tykkäisi lukemisesta tulevaisuudessa, arvostan lukuharrastusta mielikuvituksen kehittäjänä kovin korkealle ja olen itsekin lukutoukka, niin tiedän miten paljon antoisia hetkiä kirjojen parissa voi viettää.

      Yleensähän lapset valitsevat joko liikkumisen tai puheen, jota treenaavat kerrallaan. Meillä näyttää tulevan puhe aikaisemmin kuin liike :).

      Poista
    2. Ja en osaa sanoa kuinka pienestä olemme lukeneet, hän taisi olla ihan muutaman kuukauden kun ekoja kertoja näyttelin kirjasta kuvia. Lukeminen ei ole mitenkään ohjelmassa, aina välillä katsellaan kirjoja läpi, eli silloin kun siltä tuntuu.

      Poista
  4. Onnea Tukkis! Ihana söpöliini. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! Ja kohtahan teilläkin on juhlat :).

      Poista