keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Synnytykseen valmistautuminen

Nyt mennään viikoissa jo sen verran komeissa lukemissa, että synnytykseen valmistautuminen on jo pitkään pyörinyt mielessä – tänään kun alkaa viikko 35. Nyt on luvassa sen verran kovaa synnytyslöpinää, että jos aihe ei kiinnosta, suosittelen skippaamaan :D.

Synnytysvalmennuksessa painotetaan, ettei suunnitelmia kannata liikaa tehdä, mutta joitain asioita on hyvä pohtia valmiiksi.

Ei auta enää nämä keinot!
Ennen kuin tulin raskaaksi olin ihan varma, että otan kaikki mahdolliset napit ja tapit, joita maailma keksii tarjota. Luomuna en todellakaan aio synnyttää vieläkään, mutta uskoisin hormonien jollain tapaa puuduttaneen aivoni, koska synnytyspeikko ei ole enää yhtä pelottava kuin ennen raskautta ja muutkin keinot kuin täyspuudutus ovat saaneet tilaa ajatuksissani.

Epiduraalin otan varmasti jossain vaiheessa urakkaa ainakin näillä näkymin, mutta alkuvaiheessa tarkoituksena on luottaa rentoutumiseen, liikkumiseen ja hengittelyyn. En pahemmin tykkää musiikin kuuntelusta, enkä voi ymmärtää miksi ihmisillä on useimmiten jonkinmoista taustamusiikkia päällä esimerkiksi kotona – jos kuuntelen musiikkia yleensä kuuntelen sitä kunnolla, laulan päälle tai syvennyn siihen kokonaan. En voisi kuvitellakaan vaikkapa lukevani tenttiin samalla kun musiikki soi taustalla – ärsyttävä ajatus :D. Siksi ensimmäinen tunne, jonka soittolista synnytyslaitoksella aiheutti, oli lähinnä ärtymys – ehdottomasti ei mulle.

Olen kuitenkin huomannut klassisen musiikin rentouttavan mieltä todella tehokkaasti. Olen kuunnellut sitä tanssiharrastuksen vuoksi lapsesta asti ja klassinen antaa jotenkin enemmän tilaa kuin monet muut musiikkityylit (kuulostaapas vanhan eukon jorinalta, hahaa :D), vaan se auttaa keskittymään ja rentoutumaan. Synnytyslaitokselle olisi tarkoitus siis koostaa jonkinmoinen klassisen musiikin soittolista, johon voin keskittyä silloin kun sat-tuu.

Haluaisin kokeilla myös veden rentouttavaa vaikutusta, sillä olen kuullut läheisiltäni siitä paaaaaljon hyviä kokemuksia – eräs tuore äiti jopa kertoi vesialtaan leikanneen kivun melkeinpä täysin avautumisvaiheessa. Kuulostaa tehokkaalta (ja myös vähän Hanen huijaukselta – voiko vesiallas viedä kivun kokonaan? ;D).

Ilokaasu ei ole jostain syystä missään vaiheessa houkutellut. Liekö syy siinä, että se saattaa aiheuttaa pahoinvointia ja olen helposti pahoinvoivaa tyyppiä, minkä lisäksi ajatus pienestä "kännistä" synnytyksen aikana ahdistaa – sen lisäksi että sinua sattuu älyttömästi, olet vielä ihan pöhnässä ja mahdollisesti jopa pahoinvoiva.... Ei mikään maailman houkuttelevin ajatus.

Synnytysasennoksi näin etukäteen ajatellen voisin kuvitella haluavani tuolin tai jonkinmoisen kyykkyasennon, lattialla ylipäätään... Sängyllä selällään punnaaminen tuntuu oudolta ajatukselta ja vaikka sängyllä on varmasti mukavampaa loikoilla, saattaa siinä iskeä aika avuton olo... Pienen liikkumisen kerrotaan nopeuttavan synnytystä, joten toivottavasti jaksan jonkin verran liikuskella.

Lisäksi ajattelin kiroilla helkkaristi ja olla rauhassa kunnolla äkäinen. Ei mikään paras suunnitelma, mutta hyvin todennäköinen omalla kohdallani – nimittäin jos minua sattuu, olen aika kiukkuinen (terveisiä vaan armaalle uroolle ja anteeksi jo etukäteen <3). Toisaalta agrestakin saa aika hyvät tsempit, uskoisin aika monen mamman käyttäneen sitä apukeinona etenkin synnytyksen loppuvaiheessa ;D.

Palkkioksi olen tilannut jo Heseä ja sushia. Ja tietysti terveen, ihanan ja maailman rakkaimman pikkumiehen – toivottavasti kaikki sujuu hyvin <3.

Millaisia kokemuksia teillä on synnytyksen kivulievityksestä ja mitä suosittelisit/ et suosittele? Kaikki ovat tietysti yksilöitä ja suunnitelmiahan on vaikea tehdä etukäteen, mutta jonkinmoista osviittaa on hyvä olla olemassa...

<3 Hannele


13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jatkan vielä aiheesta. :) mulla epiduraali vei kaikki kivut pois, kun sen vihdoin ja viimein vain sain. Sitä ennen käytin ilokaasua, sillä kivut olivat ihan järkyttävät. Olin käynnistettävänä ja kun synnytys vihdoin lähti käyntiin, niin lähti se oikeen vauhdilla. (esikoisen synnytyksen kesto 4h, mikä tosi nopea ensisynnyttäjälle, ottaen huomioon, että lähtötilanne oli 0, enkä ollut yhtään auki.) Nyt tämän toisen synnytyksen kohdalla, aion harkita tarkkaan tuon ilokaasun käyttöä, sillä vaikka se helpotti niin olo oli aika tokkurainen. Muutenkin toivon, että tämä synnytys lähtee ihan luonnollisesti käyntiin tällä kertaa. :)

      Poista
    2. Kiitos haasteesta beibe! Käyn lukaisemassa :).

      Epiduraali tuntuu kyllä varmasti aika taivaan lahjalta :D. Tuota ilokaasua haluaisin ehkä kokeilla etukäteen, liekö mahdollista? Jos se aiheuttaa pahan olon, en kestä...

      Poista
  2. Toi kirjotus kuulostaa niin tutulta! Että ilman mitään puudutuksia en aio olla, epiduraalin otan ja ilokaasuun en koske, koska oon niin pahoinvoiva.

    Vai miten kävikään, olin ilman puudutuksia ja pelkällä ilokaasulla mentiin. :D Ehkä siks sitä ei kannata niinkään suunnitella, koska siitä tapahtumasta ei todellakaan voi yhtään tietää mitä tapahtuu. Se voi niin olla se syöksysynnytys vaikka onkin ensmäinen tai sitten se voi olla se tuskanen ja vetelehtivä synnytys.

    Munhan ajatus myöskin oli se, että yritän olla mahdollisimman pitkään kotona ja pärjätä suihkun ja jumppapallon avulla. Niin itse ainakin ajattelen, että yrittäis pärjätä mahdollisimman pitkään, koska itse oon ainakin kuullut, että jotkut puudutteet voi hidastaa synnytyksen edistymistä (?).

    Mulla siis ei tosiaan oo kokemusta kun vaan siitä ilokaasusta ja olin todella yllättynyt ja hyvällä tapaa. Mäkin sille kätilölle siinä yritin selittää, että kun oon muutenkin niin pahoinvoivaa tyyppiä. Mutta yhtään pahoinvointia en siitä saanu, enkä kyllä päätänikään kovin sekasin vaikka yritys oli todella kova! :D

    On se tapa sitten mikä tahansa, niin toivottavasti kaikki menis vaan niin että teillä molemmilla on hyvät olla! :) Tsemppiä siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, great minds think alike! :D

      Tuo mun toivomuslista on lähinnä tosiaan toivomusta ja pohdintaa tulevasta – synnyttämisestä kun ei yhtään tiedä. Kiva jos sulla oli hyvä kokemus ilokaasusta, ehkä itsekin sitten uskaltaudun koettamaan... Ehkä...

      Toivottavasti tosiaan kaikki menee hyvin. Yritän olla ajattelematta kauhutarinoita, vaikka niitäkin kieltämättä mieleen tulee välillä. Onhan se kuitenkin iso urakka ja mitä tahansa voi tapahtua... Toivottavasti siis kaiken lopputulemana terve, vahva vauva ja suuremmilta haavereilta välttynyt äiti. Tässä vaiheessa on kai vain pakko luottaa hoitohenkilökuntaan. Onneksi mieheni on alalla, joten minulla on ammattitaitoa mukanani kaiken aikaa :D.

      Poista
  3. Mä laitoin toivomuslistaan, että voisin liikkua mahdollisimman paljon ja synnyttää muussa kuin siinä perinteisessä asennossa. No, liikkuminen sattui muhun paljon enemmän ja kun tunnin sinnittelin suihkussa jumppapallon avulla, olin jo niin väsynyt, että sängyssä kyljellään makoilu oli ainut siedettävä asento.
    En myöskään halunnut ilokaasua, koska pelkäsin pahoinvointia. Tulihan siitä pöhnäinen olo, mutta se rentoutti kuitenkin. Ja sitten synnytin siinä puolimakaavassa asennossa, joka oli omalla kohdallani varsin toimiva.
    Eli suunnitelmia ei juurikaan kannata tehdä.

    Mutta kannattaa todella varautua pahimpaan. Silloin kun asiat meneekin helpommin, sitä on vain positiivisesti yllättynyt. Me ajateltiin että synnytän varmaan kaksi päivää ja repeän koko matkalta. Mutta kun oltiin sairaalassa oltu joku 5 tuntia ja kätilö sanoo että kohta aletaan ponnistamaan, me miehen kanssa ihmeteltiin että nytkö jo? Molemmat torkuttiin siinä sitä odotellessa. Ja koska epiduraali vei kaikki kivut mennessään, me lähes naureskeltiin ponnistusten välissä :D

    Olin kyllä onnekas että synnytys oli niin helppo. Mutta olin varautunut niiiin paljon pahempaan. Eihän sitä ikinä tiedä millainen synnytys tulee olemaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kokemuksesta! Mäkin olen ajatellut varautua siihen pahimpaan, jotta voin sitten iloisesti yllättyä :D. Samalla tsemppaan itseäni sillä ajatuksella, että niin moni nainen ennen minua on sen homman hoitanut kirjaimellisesti kotiin..

    Ensisynnyttäjällähän tuo voi kestää noin 12 tuntia, eli ajatuksissani olen varautunut punnaamaan sen verran. Pitäisi kaiketi varautua siihen muutamaan vuorokauteen, koska sekin voi olla edessä. REpeämiä en uskalla edes ajatella, olen päättänyt murehtia niitä sitten, jos on niiden aika.

    Sekavia ajatuksia siis kaiken kaikkiaan, jotenkin tästä on pakko selvitä :D. Hauskaa sinällään että edelleen kuitenkin pelkään vaikkapa hammaslääkärikipua enemmän kuin synnyttämistä – mistä et tiedä, sitä et osaa pelätä jne. :D

    Ja ihanaa että sulla oli hyvä ja helppo synnytys! Tuntuu että kuulee vain niitä kauhutarinoita, joita viljellään oikein urakalla. Hyviäkin kokemuksia voi olla ja niistä pitäisi kertoa enemmän :).

    VastaaPoista
  5. Itse olin meinannut pärjäillä ns. pienillä tropeilla synnytyksen, mutta lähdin sairaalaan kuitenkin avoimin mielin. (Loppujen lopuksi se epiduraali alkoikin kuulostamaan hyvältä ajatukselta). Suihkun sanottiin rentouttavan, mutta tulin parinkymmenen minuutin suihkureissulla entistä kipeämmäksi ja sieltä sitte lähdettiinkin synnytyssalin puolelle. Ilokaasu ei itselleni tehnyt paha oloa tai tokkuraisuutta, en oikein tiedä oliko siitä hyötyä, mutta siinä vaiheessa ei tohtinut olla ilmankaan. Miehelle se tuntui ainakin toimivan, kun kokeili ottaa parit hönköset :) Epiduraalipuudutus teki supistusten havaitsemisesta hankalaa ja ei oikein tiennyt milloin pitäis työntää, tulihan tuo poika kuitenkin ulos, joten luonto (ja sairalahenkilökunta) hoitaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä kun uskaltaisi luottaa sairaalahenkilökuntaan.. Apua :D. Synnytän varmaankin Kätilöopistolla ja siellä henkilökunta on kuulemani mukaan kokenutta ja taitavaa, toivoisin saavani ns. tätikätilön, turvallisen ja huolehtivan ja hieman vanhemman naisen.

      Kiitos kokemuksestasi, kiva kuulla miten toisilla on mennyt! :)

      Poista
  6. Mun esikoisen synnytys kesti vähän reilu 10 tuntia.
    Ilokaasun ja ammeen olisin halunnut, kumpaakaan ei jyväskylässä ole joten se siitä suunnitelusta :-D
    Epiduraalia mietin haluanko, koska jos synnytys on nopea, siitä saattaa loppuvaiheessa olla haittaa ja suvussani on nopeita synnytyksiä. Siinä vaiheessa kun epiduraalia pyysin olin jo 8cm auki, joten se siitä :-D
    Parakervikaali puudutteen sain kun menin synnytyssaliin mutta se laitto sattui enemmän kuin koko synnytys ja vaikutus kesti vain tunnin joten sitä en voi suositella.
    Mulle jäi koko hommasta hyvä fiilis ja synnyts oli helppo :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parakervikaalista en ole koskaan kuullutkaan? Miten se laitetaan? Itse pelkään juuri tuota että pyydän epiduraalin liian myöhään, eikä sitä sitten enää laiteta :D. Apuva.

      Mukava kuulla näitä positiivisia ja hyvin menneitä synnytyksiä, luovat uskoa tulevaan :). Kiitos siis siitä!

      Poista
  7. Täällä kans Jyväskylässä synnyttänyt joka olisi ammeen halunnut, koska pelkkä suihkukin oli mahtava. :) Tens-laite toimi mulla hyvin. Sen avulla mentiinkin ponnistusvaiheeseen asti ja siinä kohtaa aattelin et enää en perhana mitään ota, pihalle vaan sieltä. :) Tsemppiä puuhaan kun sen aika tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksesta ja tsempistä! Täällä tuntuu että synnytys hiljalleen lähenee – kasvot ovat vähän turvonneet ja kuukautiskipuja tuntuu aina silloin tällöin. Jännää! :D

      Poista